perjantai 2. kesäkuuta 2017

Vappu 2016 mustalaisnoitana



 
Musikaali Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen on tunnetuin Emil Loteanun ohjaustöistä sekä yksi oman aikansa (1970-luvun) tunnetuimpia neuvostoliittolaisia elokuvia. Moldovan mustalaisten elämää 1900-luvun taitteessa käsittelevä tarina on myös tuttu kesäteattereiden lavoilta – eräs kaverini onkin käynyt Haminan kesäteatterissa katsomassa sen. Tarina alkaa siten että hevosvaras Zobar (näyttelijänä Grigore Grigoriu) lähtee ystävineen ryöstöretkille, jonka tiimellyksessä ystävä menehtyy ja Zobar taas puolestaan haavoittuu. Vaarallisen viettelevä, noitana pidetty mustalaisneito Rada (näyttelijättärenä kaunis Svetlana Toma) sattuu ratsastamaan sattumalta paikalle onneksi ja samalla onnettomuudeksi, jossa Zobar makaa veren peitossa. Neito parantaa miehen haavan noituuden avulla. Siinä sivussa Zobar rakastuu ja hullaantuu järjettömästi Radaan, mutta oikukas neito haluaakin olla vapaa – ainakin toistaiseksi. Heidän ei näy olevan hyvä olla erillään eikä yhdessä, joten heidän rakkaustarinansa ei voi päättyä mitenkään onnellisesti, vaikkei heidän suhdettaan vastusteta samalla tavalla kuin Romeon ja Julian romanssia.

En spoilaa miten Radalle ja Zobarille lopulta käy. Venäjänkielisen elokuvan voitte katsoa englanninkielisillä teksityksillä Youtubesta, mikäli postaukseni herätti mielenkiintoa. Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen kuvaa kiinnostavasti aikaa jolloin mustalaiset vielä elivät kiertolaiselämää. Musikaali on myös hyvä elokuvagenre tapa tuoda esille heidän kulttuuriaan, jossa tanssi ja laulu ovat edelleen maailmanlaajuisesti tärkeässä osassa. Rada ja Zobar ovat myös yhdessä sekä yksinään kiehtovia persoonia, vaikka katsoja voi välillä pitää Radaa ärsyttävänä narttuna ja tuhahdella Zobarin ammatille. He eivät ole ohuita hahmoja, vaan heissä on luonnetta, tulisuutta. Heidän tragedisen rakkaustarinansa seuraaminen on huomattavasti antoisampaa minulle kuin katsoa esimerkiksi Salattuja elämiä tai lukea Harlekiinia.

Radan ja Zobarin ensitapaaminen




Elokuvan mustalaisromantiikasta sain sitten inspiraatiota Vapun 2016 asuun. Päädyin pukeutumaan vähän oikukkaaksi 1800-luvun mustalaisnoidaksi, joka ennustaa korteista ja kädestä sekä kiroaa suutuspäissään ihmisiä. Tukkaakin minulla on luonnostaan tarpeeksi jopa Radalle - pituussuunnassa ainakin. Korujen ja hameen osalta en ole täysin tyytyväinen asuun. Olisin halunnut täytteet ranteeni leveillä rannerenkailla ja pukea kirjavan hameen päälleni, mutta koska olin rajannut kirpputorit ennestään puuttuvan hameen ja rannekorujen ostopaikaksi, piti hankkia vähän sinne päin olevat rannekorut ja hame. Sinänsä näytin tarpeeksi mustalaisnaiselta näinkin tarvitsematta minkäänlaista erikoismaskeerausta.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti