Empatia-sanan juuret ulottuvat ensimmäisten esteetikkojen
kirjoituksiin, joissa käytetään kreikkalaista sanaa ”empatheia”
(tunnustella sisältä) viitatessaan ihmisten kykyyn havaita toisten
ihmisten omakohtaisia kokemuksia. Joka tapauksessa empatia voidaan
käsittää äärimmäisen tunnevoittoisesti ja ajatella empatian
tarkoittavan, sitä että koemme samanlaisia tunteita kuin mitä joku
kärsijä kokee. Tällöin tullaan itse surulliseksi, kun esimerkiksi
läheisellä on paha olla tai Afrikassa on nälänhätää ja Ebolaa.
Empatian oikea määritelmä on silti ajatuksellinen prosessi, jossa
kykenemme näkemään tilanteen toisen ihmisen näkökulmasta.
Ymmärtämään toista ihmistä hyvin.
Väitetään empatian riippuvan pitkälti elämämme ensimmäisistä
vuosista, jota pidän aikamoisena höpönlöpönä. Siitä kuinka
vakaa ja myönteinen suhde meillä on ollut vanhempiimme ja heidän
kasvatusmetodeistaan. Empaattisuutemme ajatellaan määräytyvän
osaksi myös perimästämme. Tämän lisäksi koulussa käyminen
leikkeineen, harjoitteineen ja opettajien antamine esimerkkeineen on
tarkoitus kehittää lasten empaattisuutta. Lastenkasvatuksen
näkökulmasta erilaiset roolileikit, joissa lapset joutuvat
omaksumaan erilaisia rooleja sekä kaikenlainen tunteiden
tunnistamiseen, kokemiseen ja ilmaisemiseen liittyvä edesauttavat
seuraavan sukupolven kasvamista empaattisiksi aikuisiksi. Empatian
kyky tuppaa kehittymään vielä aikuisena melkein itsestään
kypsymisen seuraamuksena, sillä elämänkokemus laajentaa
perspektiiviä nuorisolle ominaisesta mustavalkoisuudesta. Empatialle
on ominaista toisen ihmisen tarkka tunteiden tunnistaminen, tunteiden
ja toiminnan syiden ymmärtäminen, kyky asettua toisen rooliin ja
hänen näkökulmansa oivaltaminen.
Empatian kompastuskiviä
Tutkimus on osoittanut empatian kokemisen kyvyn olevan yksi
tärkeimmistä epäitsekkään käyttämisen taustalla olevia
tekijöitä. Empatia näyttäisi kytkeytyvän halukkuuteen kohdata
apua tarvitsevia ja jopa halukkuuteen kohdata apua tarvitsevia,
toisten auttamiseen ja lohduttamiseen, hyväntekeväisyyteen annetun
rahan määrään, runsaampaan suvaitsevaisuuteen ja yhteistyöhön,
vähäisempiin ristiriitoihin sekä nopeampaan ja sopuisampaan
ristiriidan ratkaisemiseen sekä vähäisempään itsekeskeisyyteen
ja aggressiiviseen käyttäytymiseen
Olkoonkin empatia yhteydessä lukuisiin omaa ja toisten elämää
miellyttävämmäksi tekeviin asioihin, sen tuntemiseen liittyy myös
omat kompastuskivensä. Ensimmäinen kompastuskivi johtuu siitä että
osassa empatia viriää valikoidusti. Ollaan usein empaattisempia
perhettä, ystäviä ja tuttavia kohtaan. Empatia tunteminen onnistuu
helpommin myös ”hyviä tyyppejä” janiitä kohtaan, jotka
koetaan samanlaisiksi ulkonäön tai kulttuuritaustan takia. Tämän
takia esimerkiksi maantieteellisesti etäällä käytävien sotien
uhrien tai katulapsien asemaan asettuminen voi olla hankalampaa kuin
asettua lähialueiden tai suomalaisten kärsimyksiin. Kuitenkin
tunneälyyn kuuluu että näistä empatian tuntemista vaikeuttavista
seikoista huolimatta pyritään ymmärtämään kaikkien ihmisten
vaikeuksia asuivat he sitten pohjoismaissa tai Lähi-Idässä.
Myöskin ärsyttävät tapaukset ja jopa suorastaan kusipäiset
ihmiset ansaitsevat rahtusen empatiaa.
Toinen empatian sudenkuopista liittyy taas liiallisen empatian
tuntemisen aiheuttamaan ahdistukseen, joskaan sitä ei ensimmäisenä
tulisi ajatelleeksi. Ensimmäinen sudenkuoppa kun on paljon
yleisempi. Onnettomat ihmiskohtalot eivät taida loppua maailmasta.
Mikäli heittäydytään alituiseen toisten ihmisten onnettomuuksiin
ja huoliin, toisten kielteisiin tunteisiin samaistuminen käy
loppujen lopuksi henkisesti raskaasti. Pahimmassa tapauksessa käy
niin, että ahdistutaan ja masennutaan itse. Liiallisen empatian
säätely kääntyy yksilön ja läheisten voitoksi tunteiden
säätelyn avulla tässäkin tapauksessa. :)