Elämä katkerana muijana, joka ei halua mennä eteenpäin

Sinulla oli – ainakin omasta mielestäsi – täysin kusipäinen kaveri. Todellisuudessa tyyppi oli aika ärsyttävä, määräilevä ja hyvin äkäinen. Kaverin masennus ja turhautuminen huonoihin ihmissuhteisiin purkautuivat helposti äkäisyydella. Tämän antamat neuvot eivät olleetkaan sinun kohdallasi hyviä, ja tämän osoittama alentuva suhtautuminen sinuun otti pattiin. Päätit sitten ettet halua olla kyseisen kaverisi kanssa enää missään tekemisissä, joten pistit välit kokonaan (selän takana) poikki. Sen jälkeen pääsit kokonaan eroon entisestä kaveristasi.

Noin kaksi vuotta kului. Sinä aikana entinen kaverisi huomasi jossain vaiheessa, miten töykeästi oli kohdellut sinua. Hän esitti nöyrästi ja aidosti pahoillaan anteeksipyynnön sinulle kerjäämättä sinua kaveeraamaan kanssaan niin kuin ennen. Ainakin siinä asiassa hän teki täysin velvollisuutensa sinua kohtaan. Sitä sinäkään et voi kiistää. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä entinen kaverisi joutui vielä maksamaan kalliin hinnan hankalasta käytöksestään – tai sen lisäksi jostain omasta hölmöilystään – takertumalla pariksi vuodeksi suurten vastoinkäymisten paksuun seittiin. Vihdoin ja viimein tuon ”kusipäiden kuningattaren” vastoinkäymiset olivat ohi. Ensin hänellä meni jo välillä siedettävästi, sitten tasaisen siedettävästi ja lopulta ihan hyvin, lopulta paremmin kuin sinulla. Hänen menestyksensä oli sen ansiota, että hän oli viisastunut paljon ja muuttunut kärsivällisemmäksi ja positiivisemmaksi. Hänestä tuli parempi versio itsestään: huomaavaisempi, empaattisempi ja sympaattisempi muita ihmisiä kohtaan.

Satuitte samaan bussiin, kun välienne katkeamisesta oli kulunut seitsemän vuotta. Hän istui penkillään niin huoliteltuna, rentoja tyynenä että säteili elämäniloa. Sinä selailit äkäisenä puhelintasi ja olisit halunnut kirkua hysteerisesti, miten elämä oli kohdellut sinua. Vittu perkele saatana tuo ämmä vielä antaa näkyä, miten hyvä sillä on olla itsensä kanssa!

Vierität lähes aina kaikki epäonnistumisesi edelleen entisen kaverisi syyksi. Ethän ole aikuisena vastuussa omista teoistasi. Toki on sinun asiasi olla olematta tekemisissä esimerkiksi tuon entisen kaveri kanssa olla antamatta ikinä anteeksi tämän vääriä neuvoja ja alentuvuutta. Toki on sinun asiasi olla olematta edes hyvillään suorastaan huvittunut siitä miten mokoma on saanut kärsiä, jollet pysty antamaan anteeksi, antamaan jo olla. :)

Olisiko mitenkään mahdollista että sinä olet aikuisena parikymppisenä naisena vapaa tekemään omat valintasi? Oletkohan ihan itse valinnut olla hapan ja katkera muija, joka ei ole halunnut mennä eteenpäin elämässään ja olla paras versio itsestään?

Gluteeniton banaanikakku

 

Hyvinkin mahdollisesti taitaa olla vierähtänyt yli vuosi kun olen leiponut edellisen kerran banaanikakkua. Tekeleen onnistuttua siitä huolimatta oikein hyvin huomasin että minun kannattaisi leipoa tästä lähtien sitä banaanikakkua useammin, koska se on vielä parempaa kahvileipää kuin sokeriton vadelmapiirakka (joka vaatii kermavaahtoa kaveriksi). Leivonnaismieltymykseni on muuttunut. Sokerittoman ruokavalion myötä en himoitse vesi kielellä äklömakeita mudcakeja, Almondyn suklaatorttuja enkä brownieseja, vaan raikkaampia herkkuja. Alkuvuodesta varasin aina herkkupäiväksi juurikin noita suklaapommeja. :D

Banaaninkakun resepti:

* 2 banaania (älä käytä halvimpia kuten Rainbowin)

* kukkurallinen teelusikallinen kanelia

* 1 kahvikupillinen karppisokeria

* 1 vapaan kanan muna (Laitilan tai Pirkan luomunat)

* 50 grammaa voisulaa (luomuvoita)

* 1 teelusikallinen vaniljasokeria

* 4 ruokalusikallista luomukuohukermaa

* 1 teelusikallinen leivinjauhetta

* 1 ½ kahvikupillista hienoja tattarijauhoja

* 25 grammaa Brunbergin sokeritonta suklaata rouheena

Voitele pieni rengasvuoka ja sulata voi mikroaaltouunissa tai liedellä. Pilko suklaa rouheeksi. Ripottele kanelia banaaneille ja vatkaa ne ja sokeri vaahdoksi. Lisää kaikki muut ainekset yllä olevassa järjestyksessä.

Resepti on 1950-luvun keittokirjasta nimeltä Kotikokin leivonnaisia ja jälkiruokia, josta ei muistaakseni löydy ensimmäistäkään reseptiä, jossa leivonnaiset olisi kypsennetty sähköuunissa. Leivonnaiset työnnettiin leivinuuniin. Kokeillessani ensimmäisen kerran banaanikakun leipomista minun piti ottaa googlettamalla selvää kauanko paistan ja missä lämpötilassa. Tavakseni on vakiintunut paistaa banaanikakkua 175 asteisessa uunissa vähintään 50 minuuttia ja niin se on onnistunut minun kyökissäni. :)

Inspiraatiota kodin pukemiseen Halloweeniin

My Warderobe: part 3 skirts

Hei. Hameet hulmuavat My Warderobe -sarjan kolmannessa osassa. Viimeksi esittelin sarjassa korujani.

Housujen käyttöni väheni vähenemistään kaksikymppisenä ja olenkin ostanut viimeksi kolme vuotta sitten housut Kotkan H&M:n alennusrekistä, jollei talvisin yöasuun kuuluvia trikoolegginssejä lasketa. Hamepinojen alta löytyy ”jopa” kahdet tai kolmet housut, mutten ole tullut kiskaisseeksi mitään niistä aikapäiviin jalkaan. Olkoonkin että ne housut ovat niin suuressa määrin minun tyylisiäni kuin housut voivat olla. :D Mutta housut eivät voi koskaan olla täysin 100 prosenttisen hameihmisen tyyliä. Minusta olisi lähes epämiellyttävää lähteä kotoani missä tahansa housuissa. Lähden ulkoilemaankin hameessa. Täten en ymmärräkään miten farkuista on voinut tulla maailman suosituin vaate, joita on lähes kaikilla naaraspuoleisilla tyttövauvasta muoriin. Ajatuskin farkkujen pukemisesta tuntuu minusta alakropan pakkopaidalta vyötärölinjoineen, joka jää liian ylös kaikissa farkkumalleissa. Niinpä erään miehenpätkän toivomus nähdä minut ”tavallisissa vaatteissa kuten lantiofarkuissa” ei tule koskaan toteutumaan.

Garderoobini hamepuoli käsittää karkeasti jaoteltuna myöhäissyksystä kevättalveen ja keväästä alkusyksyyn käytettävät sekä juhlalookiin käytettävät hameet. Näin ollen en siis ole yksi hupsuista akoista, joilla on kovilla pakkasilla (Suomen mittapuulla) on kyllä yllään paksu talvitakki (paksu kurpitsamainen pomppa oikein), mutta ohuen ohut hellekäyttöön paremmin sopiva hamonen. Housulikatkaan eivät näy huomioivan talvisaikaan sen enempää mikä vuodenaika on talvisaikaan; heillä on pakkasillakin nilkat paljaina, jalassa tukossa olevilla teillä samoiluun sopivat tennarit tai farkut, joissa on enemmän reikiä kuin farkkukangasta. Minulla sen sijaan on talvella monet sukkahousut päällekkäin, villakankainen-/ villakangassekoitteinen hame, villasukat, saapikkaat, villatakki takin alla ja jopa rumat nahkarukkaset, mikäli pakkasta on lähemmäs kaksikymmentä astetta. Olisitteko ajatelleet, että hameella tarkenee kovillakin pakkasilla vai pidättekö paksuja toppahousuja elinehtona? :'D

nilkkapituisia halkiohameita

nilkkapituinen halkiohame (halkio reiden puoliväliin) ja vähän alaspäin levenevä maksihame

villakankaisia talvihameitani

polven alapuolelle tapaava vintagevekkihame ja polven yläpuolelle tapaava tartanhamonen

Kasariglamouria Dynastian Alexis Colbyn tyyliin

Salut, messieurs-dames. Vintagekansasta löytyy 1980-luvun dissaajia, jotka näkevät vuosikymmenen nenovärisateen ja naurettavan jumppa-asumuodin aikakautena (ihmepikkupöksyt jumppapuvun päällä). Otaksuisin heidän tietävän Dynastia-sarjan, keski-ikäisten harrastajien saattaneen katsoneenkin sitä. Tarkoitan 1980-luvulla tehtyä Dynastian alkuperäisversiota, jota esitettiin viimeksi Maikkarilla vuosituhannen vaihteessa. Dynastia muistetaan monista uskomattomista juonenkäänteistään. Käsikirjoitukseen sisältyi esimerkiksi lukuisia murhia ja kadonneita lapsia. By the way aikakauden tyypillisistä televisiosarjoista poiketen Dynastia käsitteli näkyvästi myös homoseksuaalisuutta ja siihen liittyvää homofobiaa, kun eräs keskeinen nuori mieshahmo paljastui homoseksuaaliksi. Sarjassa nähtiin myös saippuasarjoista tuttua ”henkiin heräämisiä”, sillä aika ajoin selviää, että joku kuolleeksi luultu hahmo onkin elossa kuten esimerkiksi Fallon.

Sarja kertoo öljyllä rikastuneista Carringtoneista, jotka asuvat ja työskentelevät Denverissä Coloradon osavaltiossa. Yli 200-osaisen sarjan pääosissa nähdään muun muassa John Forsythe, Linda Evans, Heather Locklear, John James ja kaunis Joan Collins. Dynastia oli aikoinaan hyvin suosittu ympäri maailmaa, ja sen menestystä yritettiin hyödyntää spin-off-sarjassa Colbyt (1985–1987). En ole katsonut Colbyja, mutta myöhemmin Dynastian jatkoksi tehtyä minisarjaa Dynastia – viimeinen luku (1991) katsoin, mutten muista siitä oikeasti enää mitään. Sarjan toinen käsikirjoittaja ja tuottaja Esther Shapiro on kertonut saaneensa idean Minä, Claudius -sarjasta, jossa häntä kiehtoivat roomalaisten perheiden väliset ristiriidat. Dynastia sai epäilemättä vaikutteita myös samantyylisestä iltamelodraamasta Dallasista, joka oli tehnyt Yhdysvalloissa katsojaennätyksiä.

Dynastian päähenkilöitä olivat rikas, kartanossa asuva Blake Garrington Chrystle-vaimoineen, Carringtonin aikuiset lapset puolisoineen ja Blaken ex-vaimo Alexis Carrington-Colby. Blaken ja Alexiksen lasten nimet olivat Adam, Steven, Fallon ja Amanda. Valkokankaalta Hollywoodin kultakaudella tunnettu tumma kaunotar Joan Collins kieroili Colby Con johtajattarena. Alexis nähdään vasta sarjan toisella kaudella. Blakea oli sarjan alussa röyhkeä ja aika epämiellyttävä tyyppi, mutta hahmoa pehmennettiin, koska Forsythe alkoi epäröidä haluaako hän esittää sellaista paskiaista. Niinpä Alexistesta tehtiin hänen sijastaan sarjan pahis. Katkeroituneen daamin palattua Denveriin pitkän poissaolon jälkeen, hän pyrki kostamaan Blakelle kokemansa vääryydet. Tulilinjalle joutui myös äijän uusi vaimo Krystle, jolle Alexis aiheutti keskenmenon.

Alexiksen ja ainakin muiden varttuneiden naishahmojen pukeutumista kuvaavat parhaiten glamour ja hienostuneisuus. Puvustuksen kuluissa ei säästelty, sillä jopa timanttikorut olivat aitoja eivätkä koskaan muovisia ja lasisia! 1980-luvun muodin mukaisesti Dynastian naisten kampaukset ovat muhkeita kiharapilviä ja olkatoppauksia käytetään yläosissa. Sinänsä Alexiksen tyyli on muutoin pitkälti klassista glamouria etenkin hahmon elegantin bisnespukeutumisen osalta – kertaustyylit tulivat ensimmäistä kertaa muotiin 1980-luvulla; eräs Alexiksen yllä ollut ihana kokovalkoinen jakkupuku voisi hyvin olla 1940-luvulta.

Alexis ja hänen toyboynsa Dex

Minun vinkkini kodin pitämiseksi siistinä

Salut, messieurs-dames. Koti neuvotaan siivoamaan kerran viikossa: pyyhkimään pölyt, roudaamaan matot ulos imuroituina tai tampattaviksi, imuroimaan lattiat (sohvat ja nojatuolit), moppaamaan, siivoamaan kylpyhuone eli kiillottamaan peilin, pyyhkimään kosketuspinnat, pesemään lavuaarin ja seinät, lattiakaivon vessanpöntön. Näin toimien koti on sitten pysyvinään siistinä viikonpäivät, vaikkei koti pysy siistinä eli puhtaana ja järjestyksessä noin menetellen. Päivittäin ei missään nimessä tarvitse siivota vimmatusti kuin olisi suursiivous meneillään, koska se on jo täyttä ajanhukkaa, johon uppoavan ajan voi käyttää hyvällä omallatunnolla rentoutumiseen esimerkiksi lukien kirjaa tai katsoen hyvää tv-sarjaa.

Säännöllinen siivoaminen on olevinaan joillekin henkilöille tavattoman raskasta. Kummasti voimat ehtyvät kun pitäisi ryhtyä siivoamaan ja vallataan soffa tabletin kanssa. Tai on olevinaan kauhea kiire harrastusten, sosiaalisen elämän ja työn kanssa. Kerron miksi kannattaa raivata aikaa säännölliselle siivoamiselle ja unohtaa kaikki tekosyyt, joita sisäinen laiskamato kuiskii korvaan.

+ Siisti koti on kodikkaampi.

+ Siistiin kotiin kehtaa kutsua vieraita.

+ Romantiikka kukoistaa paremmin siistissä kodissa.

+Tavarat löytyvät heti, kun niille on varattu oma paikkansa.

+ Rojuja ei tarvitse raivata pois, että pystyy ylipäätään aloittamaan siivoamisen.

+ Siisti koti on kunniaksi asukkaalleen/ asukkailleen.

Miten siivotaan ja pidetään kotipesä järjestyksessä?

* Käytä kunnollisia siivousvälineitä ja mieluiten ekologisia puhdistusaineita.

* Kaikelle on suunnilleen oma paikkansa: ei mitään vaatteita lojumassa lattialla.

* Sänky pedataan päivittäin päiväpeitteen kera.

* Pölyt pyyhitään elektroniikasta ja lampuista ainakin kolmesti viikossa, koska niihin kerääntyy pölyä kuin muurahaisia hunajaan.

* Imuroi ainakin kolme kertaa viikossa: kerran viikossa perusteellisesti ja kahdesti pintapuolisesti kaikista huoneista ja tiloista.

* Älä istu kaiket päivät tietokoneella, töllötetä Netflixiä äläkä hivele 24/7 älypuhelinta.

*Tarkasta päivittäin kaipaavatko lavuaarit ja vessanpönttö puhdistusta. Tarkista myös keittiön kaapistot ripojen kohdalta.

* Älä anna tiskivuorien kertyä tiskialtaaseen.

Hankin itselleni höyrymopin, koska sillä on kätevintä puhdistaa matot. Kaikille matoille höyrymoppipuhdistus ei kuitenkaan sovi.

Ohjelmaa Halloweeniksi/ Kekriksi

Salut, messieurs-dames. Halloweeniin on enää kolme viikkoa. Entä jos tekisitkin tänähalloweenina kavereidesi kanssa jotain muuta kuin lähdet paikallisen baarin pirskeisiin tai koristelet oman kämppäsi tai jonkun kaverisi kämpän ryyppyiltaa varten? ;) Alkoholin ei aina tarvitse olla pääosassa erilaisissa teemailloissa, vaikka sitä voikin hankkia vähän tarjolle. Viiniglögi ja hehkuviinit sopivat hyvin tähän ajankohtaan. Tässäpä vaihtoehtoista ohjelmaa Halloweenin 2017 juhlimiseen. Voit ottaa vaan jonkun näistä ohjelmaan, mutta tekemällä kaikkia kolmea asiaa voit olla varma että Halloween 2017 jää takuulla mieleesi.

1. Lukekaa ääneen kauhunovelleja, suomalaisia kansantarinoita tai satuja. 
 

Markku Sadelehdon suomentama Haudantakaisia-novellikokoelma:

Se sisältää seuraavat novellit:

• Robert Louis Stevenson: Ruumiinryöstäjä (The Body Snatcher, 1884)

• Arthur Machen: Kertomus valkoisesta pulverista (The Novel of the White Powder, 1895)

• J. Sheridan Le Fanu: Carmilla (Carmilla, 1872)

• Charlotte Perkins Gilman: Keltainen seinäpaperi (The Yellow Wall Paper, 1899)

• Robert W. Chambers: Keltainen merkki (The Yellow Sign, 1895

• E. F. Benson: Tornihuone (The Room in the Tower, 1912)

• Bram Stoker: Rottien hautajaiset (The Burial of the Rats, 1914)

• Ambrose Bierce: Oikean jalan keskivarvas (The Middle Toe of the Right Foot, 1891)

• William Hope Hodgson: Ääni yössä (The Voice in the Night, 1907)

• H. P. Lovecraft: Arthur Jermyn (Arthur Jermyn / The White Ape, 1924)

Grimmin sadut:

Grimmin sadut ovat paikoitellen sen verran raakoja ja pelottavia, että ne sopivat Halloweeniin yhtä hyvin kuin varsinainen kauhuproosa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kiikkerilintu-satu. Siinä kerjäläisen hahmossa esiintyvä velho sieppaa noituuden avulla nuoria ja sieviä tyttöjä, joista kukaan ei ole palannut enää takaisin kotiinsa.

Edgar Allan Poe – Kootut kertomukset, suomentanut Jaana Kapari:

Viktoriaanisella aikakaudella elänyt Edgar Allan Poe oli kauhu-, rikos- ja scifikirjallisuuden edelläkävijä, joka on innoittanut muun muassa Sir Arthur Conan Doylea. Kootut kertomukset sisältää kaikki Poen novellit, joista parhaimmat kauhunovellit ovat minun mielestäni Punaisen kuoleman naamio, Usherin talon häviö ja Ligeia.

2. Katsokaa leffa, miksei useampikin. Väsäsin leffalistan 70-luvulla ja sitä aiemmin tehdyistä leffoista. Osasta pidän aika paljonkin.

Muumio (The Mummy) vuodelta 1932, nimiroolissa Boris Kalrloff

1920-luvun alussa englantilainen arkeologi löytää Muinaisen-Egyptin ajalta peräisin olevan muumion. Tuo muumio on ylipappi Imhotepin tomumaja. Mies haudattiin rangaistukseksi elävältä, koska hän yritti palauttaa noituuden avulla kuolleen rakastettunsa prinsessa Ankh-es-en-Amonin henkiin kuten 1990-luvun versiossa. Tietenkin Imhotep myös herätetään vahingossa henkiin.

Kissaihmiset (Cat People) vuodelta 1942, pääosissa Simone Simon, Kent Smith ja Tom Conway

Legendan mukaan Serbiassa oli keskiajalla, Kuningas Juhanan hallintokaudella kylä, jonka asukkaat alkoivat vähitellen veljeillä paholaisen kanssa ja harjoittaa noituutta tultuaan mamelukkien orjuuttamiksi. Kuninkaan ajettua mamelukit tiehensä ja huomattua mitä kyläläisistä oli tullut, hän käski tappamaan nämä. Kuitenkin kaikkein viisain ja pahoin onnistui pakenemaan vuorille. Hän oli serbialaissyntyisen muotisuunnittelijan Irena Dubrovnan esivanhempi.

The Brides of Dracula vuodelta 1960, pääosissa Peter Cashing, David Peel, Martita Hunt, Yvonne Monlaur ja Freda Jackson

Joitakin vuosia kreivi Draculan kuoleman jälkeen ajuri on hylännyt nuoren ranskan opettajattaren Marianne Daniellen transylvianalaiseen matkustajakotiin, mystisen mustaan pukeutuneen miehen lahjomana. Välittämättä kyläläisten varoituksista neiti Danielle hyväksyy mustaan pukeutuneen miehen emännän Mainsterin paronittaren kutsun yöpyä linnassaan. Linnassa hän tapaa paronittaren komean pojan, jota linnan valtiatar pitää kahlehdittuna hyvästä syystä, mutta hän voittaa oitis äitinsä vieraan puolelleen salskeudellaan ja traagisella elämäntarinallaan ja saa tämän vapauttamaan itsensä. Sitten vampyyri onkin irti.

Vampyyrintappajat – anteeksi hampaanne ovat niskassani (The Fearless Vampire Killers) vuodelta 1967, pääosissa Jack MacGovran, Roman Polanski, Sharon Tate, Alfie Bass ja Ferdy Mayne

Komediapläjäyksessä vampyyrinmetsästäjän ammatti on vienyt hajamielisen professori Ambrosiuksen ja hänen aika typerän apurinsa Alfredin transilvanialaiseen pikkukylään. Alfred ihastuu majatalonisännän kauniiseen tyttäreen Sarahiin, johon myös synkässä linnassa asuva vampyyrikreivi Krolock on iskenyt silmänsä.

The Vampire Lovers vuodelta 1970, pääosissa Ingrid Pitt, Pippa Steel, Madeline Smith ja George Cole

Leski-isänsä itävaltalaisessa linnassa asuva Laura on sinänsä ihan tyytyväinen elämäänsä, mutta hän toivoo että hänellä olisi seuraa. Eräänä päivänä hänen toiveensa toteutuukin, sillä vaunuonnettomuuden seuraamuksena he saavat seuraa Carmilla-nimisestä neidosta. Carmillan äidillä on tärkeitä asioita hoidettavanaan toisaalla, joten hän pyytää Lauran isää huolehtimaan tyttärestään kolmen kuukauden ajan. Tytöt ystävystyvät, vaikka Laura löytää uudesta ystävättärestään kummallisia piirteitä. Carmilla lähestyy häntä seksuaalisesti, nukkuu suurimman osan päivästä, ei syö mitään eikä kerro mitään perheestään ja menneisyydestään.

Dracula vuodelta 1979, pääosissa Frank Langella, Laurence Olivier, Donald Pleasence ja Kate Nelligan

Vuonna 1913 kreivi Dracula saapuu Transylvaniasta myrsky-yöllä Demeter-laivalla. Ystävättärensä Lucy Sewardin luona kylässä oleva sairaalloinen Mina Van Helsing löytää Draculan ruumiin sen jälkeen kun hänen laivansa on ajanut karille. Vähän myöhemmin kreivi vierailee Minan ja hänen ystävättärensä luona tohtori Sewardin huushollissa. Päivällisellä hän osoittautuu hurmaavaksi vieraaksi ja tekee lähtemättömän vaikutuksen, etenkin Lucyyn. Jonathan Harker, Lucyn kihlattu ei pidä erikoisemmin komeasta romanialaisesta kreivistä ikään kuin hänellä olisi ollut valmiiksi pahoja ennakkoaavistuksia. Myöhemmin, yöllä ”joku” salskea mies tulee vierailulle sillä hetkellä yksin olevan Minan luo, ja tämä aiheuttaa neidolle pahempaa vahinkoa kuin vie tämän varjellun neitsyyden. Seuraavana aamuna Mina kuolee. Hänen kaulaltaan löytyy vampyyrin raateluhampaiden jättämät jäljet. Huh, kukakohan on sammuttanut janonsa tyttöparan verellä?

 

3. Ennustakaa eli povatkaa toisillenne, mitä tuleman pitää romantiikan, työn ja varallisuuden suhteen. Povaaminen tekee illastanne erityisen jännittävän, mikäli joku teistä on tottunut povaaja – olkoon menetelmänä riimut, tarotkortit, tavalliset pelikortit, kädestä ennustaminen tai heiluri. Aina voitte ennustaa teenlehdistä, tinasta tai vahasta (kuten antiikin roomalaiset), jollei kukaan teistä ole valmiiksi mikään ennustajaeukko. Mielenkiintoisessa Noidankoto-blogissa neuvotaan erittäin kattavasti, miten noilla menetelmillä katsotaan tulevaisuuteen.

Vahasta ennustaminen

Teenlehdistäennustaminen

Tinanvalaminen

Olen kokeillut itse kaikkia näitä kolmea povausmenetelmää vähintään kerran. Vahasta ennustamista olen kokeillut useimmiten. Nämä menetelmät ovat sitten hyvin tulkinnanvaraisia, voihan joku nähdä vahamöykyn kukkana ja joku toinen sitä vastoin puuna. Toisaalta voisi olla ahdistavaa tietää liian tarkkaan oma tulevaisuutensa, joskin olen henkilökohtaisesti eri mieltä, koska olen tällainen ennalta varautuja. :D Ennustan aina itse itselleni sen sijaan että soittaisin vaikka jollekin enkelikorttitulkitsijalle. Olen huomannut heilurin itselleni sopivimmaksi ennustusmenetelmäksi, koska arvostan sen käyttämisen simppeliyttä ja sitä miten luontevan miellyttävältä tuntuu pidellä sitä kädessä aivan kuin olisin pidellyt sitä vuosia käsissäni, vaikka olen käyttänyt todellisuudessa heiluria vasta reilun kaksi vuotta. Vain tieteeseen uskova voi pitää heiluria pelkkänä leluhumpuukina, mutta olen saanut siltä kysymällä tarpeeksi monta kertaa oikeita vastauksia koskien itseäni sekä muita.