Elokuva-arvostelu: Tähtien sota Episodit I - III

Olen bloggaillut kyllä elokuvista aiemminkin, mutta tämä on kuitenkin ihan ensimmäinen laatimani elokuva-arvostelu. Ensimmäinen elokuva-arvosteluni käsittelee Star Warsin Esiosatrilogiaa kokonaisuudessaan. Tähtien sodan Esiosatrilogia alkaa Pimeästä uhasta/ The Phamtom Menacesta, kolmekymmentäkaksi vuotta ennen alkuperäistä trilogiaa, jossa seikkailevat muun muassa Han Solo, prinsessa Leia, Luke Skywalker ja Chewbacca. Esiosatrilogian aikana galaksin hallintomuotona oli vielä Tasavalta Tyrannikeisarin johtaman Imperiumin sijasta, ja jedejä oli enimmillään peräti tuhansia.

Rooleissa muun muassa:

Liam Neeson

Ewan McGregor

Natalie Portman

Jake Lloyd

Ian McDiarmid

Ahmed Best

Kenny Baker

Anthony Daniels

Kenny Baker

Pernilla August

Frank Oz

Hayden Christensen

Christopher Lee

Temuera Morrison

Jimmy Smits

Trilogian juoni tiivistetysti

Kauppaliitto saartaessa pienen Naboon planeetan protestina Ulkoreunan planeettojen kauppaverojen takia, Galaktinen tasavalta lähettää kaksi jediritaria, Qui-Gon Jinnin ja tämän oppipojan Obi-Wan Kenobin, neuvottelemaan liiton kanssa. Kauppaliittoa talutusnuorassaan pitävä salaperäinen sithilordi Darth Sidious, käskee varakuningas Nute Gunrayta tappamaan jedit ja valtaamaan Naboon taisteludroideilla. Jedit onnistuvat tästä huolimatta pakenemaan Naboohon, missä he tapaavat gunganin nimeltä Jar Jar Binks, joka vie heidät gunganien vedenalaiseen kaupunkiin. He yrittävät saada gunganien johtajan, Boss Nassin, varoittamaan Naboon ihmisiä Kauppaliiton hyökkäyksestä. Tämä kieltäytyy, mutta antaa heille gunganien sukellusveneen, jolla he matkustavat Theediin, Naboon pääkaupunkiin.

Jedit pelastavat Naboon vasta 14-vuotiaan hallitsijan, kuningatar Amidalan, ja yrittävät päästä kuninkaallisella avaruusaluksella saartolaivueen ohi. He onnistuvat siinä astromekaniikkodroidi R2-D2:n avulla, mutta aluksen hyperajomoottori kuitenkin tuhoutuu ja he laskeutuvat läheiselle aavikkoplaneetta Tatooinelle korjatakseen sen. Qui-Gon Jinn, Jar Jar Binks, R2-D2 ja sekä Amidalan palvelustyttö Padmé lähtevät etsimään uutta hyperajomoottoria läheisestä Mos Espan avaruussatamasta. He löytävät sopivan moottorin toydralaiskauppias Watton romukaupasta, jossa he tapaavat myös 9-vuotiaan orjapojan nimeltä Anakin Skywalker. Anakin on taitava rakettirekiajaja ja insinööri, joka on rakentanut omin käsin protokolladroidi C-3PO:n. Qui-Gon aistii Anakinissa myös vahvan yhteyden Voimaan, uskoen tämän olevan muinaisessa jediennustuksessa mainittu ”Valittu”, joka toisi tasapainon Voimaan. Qui-Gon ja Watto lyövät vetoa seuraavana päivänä pidettävästä rakettirekikisasta. Anakin voittaa, jolloin Qui-Gon saa Watton hyperajomoottorin ja Anakin vapautuu orjuudesta. Anakin lähtee joukon mukaan oppiakseen jediksi, mutta joutuu jättämään äitinsä Shmin taakseen. Anakin lupaa äidillensä tulevansa vielä vapauttamaan tämän. Matkalla alukselle, Qui-Gon kohtaa Darth Maulin, Darth Sidiouksen sithioppilaan, joka oli lähetetty etsimään Amidalaa.

Jedit saattavat Amidalan Tasavallan pääplaneetalle Coruscantiin, jotta tämä voisi kertoa Naboon valtauksesta ylikansleri Finis Valorumille. Samaan aikaan Qui-Gon pyytää jedineuvostolta lupaa kouluttaa Anakinista jedin, mutta neuvosto kieltäytyy, koska uskoo Anakinin voivan helposti langeta Voiman pimeälle puolelle pelon ja kiintymyksen vuoksi. Naboon senaattori Sheev Palpatine suostuttelee kuningatar Amidalaa ajamaan äänestyksen, jossa Naboon kriisin ratkaisemiseksi äänestettäisiin uusi, vahvempi kansleri. Amidala myöntyy tähän, mutta aikoo myös palata Naboohon jedien kanssa. 

 

Episodissa II Kloonien hyökkäyksessä hypätään ajassa kymmenen vuotta eneteenpäin. Galaksi on ajautumassa sotaan, kun tuhannet aurinkokunnat pyrkivät entisen jediritarin, kreivi Dookun yllyttöminä eroamaan Tasavallasta. Naboon senaattori Padmé Amidalan jouduttua salamurhayrityksen uhriksi, Anakin Skywalker jää suojelemaan häntä ja jedimestariksi ylennyt Obi-Wan Kenobi lähtee selvittämään salamurhaajan mysteeriä. Lopulta Anakin, Padmé ja Obi-Wan päätyvät todistamaan Kloonisotien alkua. 

 

Sithin kosto sijoittuu tapahtumiltaan kolme vuotta Kloonien hyökkäyksen jälkeen. Jediritarit ovat hajaantuneet eri puolille galaksia sodassa separatisteja vastaan. Jedimestari Obi-Wan Kenobin lähtiessä kukistamaan kenraali Grievousia, separatistien droidiarmeijan johtajaa, Anakin Skywalkerin ystävyys Galaktisen tasavallan ylikanslerin Palpatinen kanssa alkaa uhata vähitellen jediritarikunnan, Tasavallan sekä Anakinin omaa tulevaisuutta. 

 

Todettakoon ettei Esiosatrilogia todellakaan yllä alkuperäisen trilogian eli Episodien IV, V ja VI tasolle – joista viides eli Imperiumin vastaisku on viiden tähden mestariteos. Käsittääkseni Episodi I tai Episodi II on monen mielestä Esiosatrilogian surkeinta tarjottavaa, mutta olen täysin toista mieltä. Olen vakaasti sillä kannalla ettei Pimeä uhka yritä olla mitään muuta kuin seikkailuntäyteinen perheleffa. Siinä tarkoituksessa se onnistuu kerrassaan kelvollisesti, mutta huumoripuoli epäonnistuu järkyttävästi. Yksinkertainen Jar Jar Binks yrittää kai naurattaa katsojia jatkuvalla kohelluksellaan, mutta hahmo saa ainakin varttuneemmat katsojat vähintään ikävystymään tai ärsyyntymään. Itseäni hahmo ikävystyttää koko elokuvan ajan, mutta sen sijaan Kauppaliiton ahneet imbesillit huvittavat minua madellessaan Sidiouksen hologrammin edessä.

Kloonien hyökkäys on edeltäjäänsä parempi elokuva. Se ei ole niin perheleffamaista katsottavaa, jossa pitkästyttävä Jar Jar Binks on armeliaan pienessä sivuosassa alkupäässä sössöttämässä. Yhdessä ilmeisesti vakavaksi tarkoitetussa kohtauksessa Jar Jar onnistui jopa saamaan minut naurahtamaan. Padmé Amidalan ja komeaksi nuorukaiseksi varttuneen Anakin Skywalkerin kielletty rakkaus ei oikeastaan herätä minussa positiivista eikä negatiivista reaktiota siitä huolimatta että paritus löytyy usein kökköjen leffaparitusten listalta. Jedinuorukainen ja senaattori ovat aika hajuton ja väritön pari niin kuin pariskunnat yleensäkin, vaikka he ovatkin aika kaunis pari. :D Anakin kömpelöjä viettely-yrityksiä ja pateettista avautumista kritisoidaan, mitä en tajua lainkaan. Poika on vasta yhdeksäntoistavuotias ja ainakin elokuva antaa ymmärtää että hän on myös aika kokematon naisten suhteen. Siispä näin ollen on erittäin realistista että hänen viettelytekniikkansa ei ole oikein hallussa, vaikka hän haluaisi palavasti voittaa ihastuksensa sydämen omakseen.

Sithin kosto on tämän trilogian huonoin elokuva, joten sille ei voi antaa enemmän kuin kaksi tähteä toisin kuin Episodeille I ja II, jotka ovat sentään kolmen tähden elokuvia. Minä en edes jaksa keskittyä sen katsomiseen vaan teen samalla jotain muuta, esimerkiksi ripustan pyykkejä kuivumaan tai tiskaan. Sithin koston harvoja hyviä puolia ovat että ainakin sen katsomalla selviää kuinka Tasavallasta tuli Imperiumi ja nähdään vihdoin Darth Sidious in action, kun tämä vihdoin likaa kätensä. Star Warseissa on paljon lahjakkaampia näyttelijöitä kuin Hayden Christensen, mutta eipä hyväkään näyttelijä pelasta roolia kun käsikirjoitus on ihan onneton. Oscar-tasoisen näyttelijättären Natalie Portmanin esittämä, vahvasta poliitikosta heikoksi vikisijäksi lyyhistynyt Padmé on tästä oikein hyvä esimerkki.

Olen silti sillä kannalta että Esiosatrilogia kannattaa katsoa jo mainitsemistani syistä, mikäli on scifin ystävä, onhan Lucas suorastaan mestari kokonaisen galaksin luomisessa erilaisine aurinkokuntineen ja rotuineen. Lisäksi enimmäkseen mitäänsanomattomien hahmojen tai ärsyttävien hahmojen merestä seasta sentään löytyy onneksi mielenkiintoisia, suorastaan onnistuneita hahmoja, joista yksi esiintyy jo alkuperäisessä Tähtien sodassa, joskin siitä on saatu paljon monipuolisempi. :)

Vähän arkikuulumisia kolmen viikon ajalta

Bonjour, messieurs-dames.

Kaksi viikkoa sitten aloitin työkokeilun. Hakeuduin sinne ihan oma-aloitteisesti ilman Työ- ja elinkeinotoimiston painostusta, joskin siellä oli ehdotettu viime vuonna ehdotettu sitä paikkaa. Olen ollut samassa paikassa ennenkin – lähes viisi vuotta sitten, jolloin olin siellä kuntouttavassa työtoiminnassa vain kuukauden. Paikka on muuttunut noista paikoista paljon. Myymäläpäällikkö, nimi, aukiolo- sekä työajat ovat muuttuneet. Vuonna 2013 se oli auki vain arkisin ja teimme vuorotyötä; aamuvuoro muistaakseni 8.45 – 15 ja iltavuoro 12 – 18. Nykyäänkin vuorotyötä tehdään, mutta siten että aamuvuoroa ja iltavuoroa on kokonainen viikko putkeen.

Työpaikkani on siis kierrätysmyymälä, jossa myydään vähän kierrätysmateriaaleista tehtyjä käsitöitä mutta suurimmaksi lahjoitettua tavaraa: kodintekstiilejä, huonekaluja, elektroniikkaa, vaatteita, erilaista sisustustavaraa, kirjoja, leluja, pelejä, dvd-, cd- ja blu ray- levyjä ja jopa vinyylejä. (Niin nostalgista.) Kotkassa on kaksi tällaista myymälää sekä Karhulassa että Kotkassa. Aluksi olen vain Karhulassa perehtymässä hommaan. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelu, kassalla oleminen, tavaran lajittelu, hinnoittelu ja esille pano. Olen kuitenkin ollut niin vähän aikaa talossa, etten ole vielä ollut kassalla.

Ensimmäisessä työviikossa oli oma totuttelemisensa – ei siksi että työpaikassa olisi jotain vikaa. Aika kuluu nopeasti kuusituntisista (edellisessä oli vain viisituntisia työpäiviä), sillä tekemistä riittää koko päiväksi. Syynä oli etten aamuvirkku ihminen. Minulle mieluisin vuorokausirytmi kun olisi valvoa kahteen ja herätä vasta kymmenen jälkeen aloittamaan tuntikausia kestävä 2010-luvun versio aamuseremoniasta. :D Ensimmäisenä työviikkona tulin vain ensimmäisenä työpäivänäni yhdeksitoista, mutta muuten tein niin sanottua aamuvuoroa. Sehän tarkoitti että herätyskello oli laitettava soimaan kello 6.10, jotta ehdin bussipysäkille 8.10. Kolmena ensimmäisenä päivänä olin yhtä nukuksissa kuin päivänvaloon jostain syystä eksynyt vampyyri, mutta sitten aloin tottua päiväkulkijan rytmiin ilmeisesti liiankin hyvin, sillä heräilin viikonloppunakin käsittämättömän aikaisin, vaikka olisin saanut nukkua. Eiköhän minulla ole silti hamaan hautaan asti yökyöpelin sielu?

Minulla jää vapaa-aikaa riittävästi muuhunkin kuin ruokaostosten tekemiseen, ruoanlaittoon, siivoamiseen ynnä muihin kotitöihin. Tietenkin siinä tapauksessa minulla on riittävästi vapaa-aikaa käytettävänä, kun priorisoin sen tehokkaasti To do -listan mukaan enkä löhöile sängyllä puhelinta hipelöiden, joka on hyvin salakavalaa ajantuhlausta. Ehdin tekemään kaikkea minulle tärkeää ja rakasta työkokeilussa yhtä hyvin kuin jos olisi kaikki päivät kotona. Kenties saan jopa enemmän aikaiseksi kun on yksinkertaisesti pakko olla tehokas suorittaja? Entä te?

Nyt minun on kyllä aloitettava iltarutiinini, että saan kaiken ajoissa tehtyä ja ehdin kaikenlisäksi ajoissa nukkumaan, että jaksan herätä 6.10. Viikonloppuna ilmestyy postaus, joka on arvostelu eräästä elokuvatrilogiasta. Palaillaan. Hyvää illanjatkoa.

Ketipinor teki elämästäni maanpäällistä helvettiä!

Hyvää päivää kaikille

Ketipinor on ketiapiinia sisältävä lääke- siis myrkkyvalmiste, jota löytyy 25 milligramman, 100 milligramman, 200 milligramman ja 300 milligramman kalvopäällysteisinä tabletteina. Se on halvempi versio Seroquelista. Ketipinor on tarkoitettu kaksisuuntaisen mielialahäiriön, manian ja skitsofrenian hoitoon, mutta lääkärit määräävät sitä unettomuuteen/ nukahtamisvaikeuksiin ja ahdistushäiriöön. Minulle määrättiin vitun ketipinoria ”unta takaamaan” (pikemminkin taju nopeasti kankaalle) annoksella 100 milligrammaa illalla otettavaksi, joskin suurimmaksi osaksi käytin sitä puolitettuna. Käytin sitä sellaisen vuoden 2011 – 2012 välillä.

En tunne oikeasti ketään, jolla olisi ketipinorista mitään hyvää sanottavaa, vaan heille on tullut ikäviä sivuvaikutuksia valmisteesta. Keskustelupalstoilta löytyy niin ikää pahoihin sivuvaikutuksiin tuskastuneiden ihmisten avautumisia. Minullekaan ketipinor ei todellakaan sopinut. Olin jonkun aikaa tyytyväinen siihen, koska ainakin sain nukuttua sen avulla tarpeeksi pitkiä yöunia enkä korkeintaan neljää tuntia yössä. Sitten alkoi ilmetä mahdottoman ikäviä sivuvaikutuksia, joita oli ihan liikaa!

Lista karseista sivuvaikutuksista:

- neljäpäiväisten ennestään epäsäännöllisten menkkojen piteneminen 7 päiväisiksi ja vielä epäsäännöllisimmiksi ja kivuliaiksi

- limakalvojen kuivuminen, etenkin suusta

- ennen niin hyvien ja terveiden hampaiden vahingoittuminen

- voimakas nälän tunne, jota kuitenkin pystyin vastustamaan

- kaikenmaailman pelkotiloja

- muistin heikkeneminen

- kuuloharhoja lääkityksen takia!!!

- tyhmentyminen

- köyhän sanataiteen tuottaminen

- persoonan muutos kummine ajatuksineen

- tokkuraisuus nukahtaessa ja heräämisen jälkeen

- silmien samentuminen

- pehmenneeltä tuntunut pää

- kasvojen turpoaminen, pahiten otsan ja suun ympäriltä vaikken lihonut juurikaan/ ollenkaan muuten

- kermasta vatsavaivoja

- synkät ajatukset ja mieliala

Tässä kuvassa mutristelen 22-vuotiaana Espoossa. En käyttänyt vielä tuolloin ketsaa.

Muutosta huomattavasti pahasti huonompaan suuntaan vuodelta 2012. Olin käyttänyt tuohon mennessä ainakin puoli vuotta ketsaa, ja se näkyy! Silmäni ovat kuin kuolleella ja kasvoni turvoksissa kuin jalkapallo, niin ettei poskipäistä ollut enää tietoakaan. xD Minulla ei ole onneksi paljon kuvia tallessa noilta ajoilta enkä viitsi rumentaa tätä postausta toistamiseen niillä, jotka olen kertaalleen julkaissut.

Eiköhän noissa sivuvaikutuksissa ollut jo itsessään syytä lopettaa unettomuuden lääkitseminen antipsykoottimömmöllä? Tosiaan oli! Lopullisen lopetuspäätöksen tein silti vasta törmättyäni suomenkieliseen nettisivuun, jossa varoitettiin psyykelääkkeiden, myös neuroleptien vaaroista. Osasin arvata ennalta etten tulisi nukkumaan ainakaan pariin kuukauteen hyvin lopetettuani mömmön käyttämisen ja tiesin lopettamisen tekevän elämästäni joksikin aikaa maan päällisen helvetin. Lopetusoireet olivatkin täyttä kidutusta siitä huolimatta että ajoin lääkityksen melko hitaasti alas.

- vielä pahempia pelkotiloja

- nenän limakalvojen paha turvotus

- nukahtamisvaikeuksia ainakin neljä kuukautta lopettamisen jälkeen

- unirytmi aivan sekaisin

- paniikkikohtauksia

- lihasheikkoutta

- kehon hallinta täysin hukassa

- irrallinen olo

- kasvojen hallitsematon nykiminen

- sydämen tykytys

- hengitysvaikeudet joiden takia pelkäsin tukehtuvani

- jäätävä päänsärky, usein toispuoleinen

- huonontunut sietokyky kaikenmaailman lisäaineille, hajusteille, lääkkeille ynnä muille

tammi- tai helmikuussa 2013

tammi- tai helmikuussa 2013

Muka vain kaksi ensimmäistä viikkoa lopettamisen jälkeen ovat pahimmat, mutta paskan latvat. Lopetusoireet kestivät kuusi kuukautta, ja viiden kuukausi oli kaikkein pahinta kidutusta. Mutta minä olin päättänyt päästä ketipinorista lopullisesti eroon, vaikka lopetusoireet tekivätkin elämästäni maanpäällisen helvetin. Sain voimaa toisten selviytymistarinoista. Olin kova, kylmä ja ankara itselleni. Olin itse aloittanut aikanani ketsan syömisen ymmärtämättä vertailla lääkityksen hyötyjä suhteessa haittoihin, joten olin ihan itse syössyt itseni maanpäälliseen helvettiin, joten minun oli itse vapauduttava sieltä yksin.

Hengitysvaikeuksiin, kenties kaikkein tuskallisimpaan lopetusoireeseen ei liiennyt apua julkisen terveydenhuollon taholta, olkoonkin että minulle tehtiin happisaturaatio, spirometria ja nenän limakalvot tarkastettiin. Googlettelin voisinko helpottaa oloani ruokavalionmuutoksilla. Astmaatikot olivat ainakin hyötyneet maidottomasta tai homogenoimattomaan maitoon siirtymisestä, joten päätin kokeilla. Sen lisäksi aloin hankkia luonnonkosmetiikkaa, hajusteetonta kosmetiikkaa ja pyykinpesuaineita/ luonnonmukaisia pyykinpesuaineita. Ennen olin siivonnut about kerran viikossa, mutta aloin siivota perusteellisesti ainakin neljästi viikossa. Ostin vielä sarvikuonon, siis nenähuuhtelukannun joka täytetään haalealla vedellä ja teelusikallisella merisuolaa. Ilmeisesti nämä toimenpiteet laskivat nenän limakalvojen turvotusta, sillä hengittämisen helpottui huomattavasti. 

Toukokuussa 2013 tein edelliseen lifestyleblogiini asupostauksen, jossa kokeilin sweet- ja classiclolitaa yhdistelevää asua hankkimatta erikseen mitään lolitavaatetta.

 Mahdollisesti marraskuussa 2013? Pidän edellään kampauksestani.

Vaikka lopetusoireet hävisivät tai helpottivat, pelkotilat hyökkäsivät vielä kahden vuoden ajan enkä ollut enää lähellekään niin terve kuin olin ollut ennen ketipinorin aloittamista. Kirjoitin 2017 täällä, etten enää edes muista miltä tuntuu olla fyysisesti hyvinvoiva. Tänä vuonna olen vihdoin taas elinvoimainen henkisesti sekä fyysisesti, joskaan en ole ihan niin terve kuin ennen ketiapiinimyrkkyä. Olen silti erittäin kiitollinen että olen saanut lähes takaisin sen mitä aikanani menetin, koska kaduin syvästi viisastuneena terveyden menettämistä.

Mikäli ei ole maaninen, skitsoofreenikko tai bipolaarinen, ei kannata edes harkita ketiapiinin ynnä muun neuroleptilääkityksen aloittamista. Me kaikki emme kuitenkaan ole niin viisaita, että välttyisimme tältä virheeltä. Minun selviytymistarinani lienee aika pitkälti kertomus siitä, millaista kärsimystä psyykelääkityksestä voi koitua. Silti se kertoo myös siitä että elämän voi saada kokonaan takaisin, vaikka siihen voikin mennä kauan. <3

selfie huhtikuulta 2018