tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulunviettoa ja vuosikatsaus

Salut, messieurs-dames. Käännyttyäni pakanaksi kolme vuotta sitten joulunviettoni on ajoittunut 19.12. - 23.12. Muutoin joulunviettoni on pysynyt lähes täsmälleen samanlaisena kuin tapakristittyaikoinani. Joulu on aina ollut minulle täysin maallinen juhla, johon on kuulunut kodin koristeleminen joulukoristein, joululahjojen antamista ja saamista sekä joidenkin jouluherkkujen syömistä. 






Kerron lyhyesti tämänvuotisesta joulusta valmisteluineen ennen kuin siirryn vuosikatsaukseen. Hain kanahäkkiini varastoimani joulukoristeet suunnilleen kaksi viikkoa ennen joulua. Koristeköynnöksen, kuusenkoristeet ja pöytäkokoisen valkoisen tekokuusen, ja se mokoma tuli koristeltua tänä vuonna kahteen kertaan – joskaan ei tarkoituksella. Sänkyä pedatessani toimin ilmeisesti liian lennokkaasti, sillä huitaisin sänkyni jalkopään lähelle asettamaani joulukuusta täkeillä siten että koristeet menivät vinoon. Suursiivousta minun ei tarvinnut tehdä erikseen joulua varten, siivoanhan enemmässä tai vähemmässä määrin lähes päivittäin/ päivittäin. Pyyhkäisin sentään parit hyllyt tiskirätillä keittokomeron kaapistoista. Kävin 20.12. isovanhemmillani Haminassa siivoamassa tätä ajankohtaa varten. Samalla reissulla ripustin heidän keittiöönsä punatulkkukuvioiset talviverhot ja vaihdoimme lahjat. Siskopuoleni H piipahti myös isovanhemmillani (eivät ole H:n isovanhemmat) lahjanvaihdon merkeissä, sillä tänä vuonna hän matkusti perheineen Lappiin jouluksi. Muutoin olisin käynyt hänellä kylässä Tapaninpäivänä, jolloin M olisi myös ollut siellä perheineen. Tänä vuonna sain lahjaksi rahaa, nahkahansikkaat ja erään magean merkkilaukun, jota olin toivonut tuliaisiksi Jenkkilästä, New Yorkin matkalta. Mutten saanut Wienernougatia, koska sitä ei millään löytynyt Lidlistä höppänämammani ollessa siellä ostoksilla. :D Miten traumatisoiva kokemus!

Joulu on ohi ja niin alkaa olla tämä vuosikin. En odottanut joulua innokkaasti, vaan odotan vuodenvaihtumista. Olen jo kyllästynyt vuoteen 2017, jolloin en ole päässyt niin paljon eteenpäin kaikessa kuin olisin halunnut. Vuosi 2017 lähti minulla liikkeelle aika huonosti humeruksen murtamisen merkeissä, jonka paranteluun kului kokonaiset viisi kuukautta. Vastoinkäymiset eivät jääneet käden telomiseen, joskaan minulle ei sattunut enää mitään pahempaa. Onpahan pitänyt kituuttaa liian pienellä budjetilla, käydä itsekseen läpi ikävää ajanjaksoa menneisyydestä ja elää ajoittaisen ahdistuksen kanssa.


***

Kirjan kirjoittaminen on ollut hyvin satunnaista ja hidasta tänä vuonna. En saanut kirjoitettua edellisenä vuotena niin paljon kuin minun olisi pitänyt, mutta tänä vuonna en saanut aikaiseksi sitäkään vähää. Avaudun miksen saanut/ ole saanut kirjoitettua tarpeeksi mitään fiktiivistä projektia. Syy juontaa siihen että ihastuminen ja intohimo eivät ole osoittautuneet olevan minulle hyväksi omassa taiteenlajissani kirjoittamisessa. Tapasin neljä vuotta sitten erään mieshenkilön ja ihastuin/ hullaannuin oitis häneen, vaikken tiennyt hänestä käytännössä silloin mitään. Olen yhä aika ihastunut häneen, joskaan en onneksi niin järjettömästi hullaantunut etten pysty ajattelemaan ja keskittymään mihinkään muuhun. Emme alkaneet tapailla silloin emmekä tapaile edelleenkään. Toistaiseksi olen tehnyt ihan kaikkeni eikä hänen suhteensa mistään ole tullut yhtään mitään. Joko minä olen arvon herralle täysin ilmaa tai sitten on mahdollista että hän on epävarmempi itsestään kuin haluaisi välttämättä myöntää. Ette voi kuvitella miten olen välillä kironnut huonoa tuuriani ja toivonut etten olisi koskaan tavannut ihastustani.

Neljän vuoden aikana minulle on selvinnyt mikä ihastukseni on tarkalleen ottaen miehiään. Hän on hyvin puoleensavetävä mies, muttei todellakaan mitään unelmien vävymateriaalia. Se ei vielä olisikaan ongelma, ei lainkaan. Sinänsä hänessä olisi muitakin hyviä puolia kuin ulkonäkö ja puoleensavetävyys, mutta kun ne pari huonoa puolta ovat ihan tajuttoman huonoja puolia. 1) Hänen toimintansa ja käytöksensä herättää ajoittain minussa vahvaa myötähäpeää. 2) Hän ei osaa käyttää kaikessa järkeään. 3) Hän on alkoholisti ja minä puolestani en juo kuin pari annosta muutaman kerran vuodessa. Arvostan itseäni niinkin paljon etten ikinä ottaisi rakastajakseni miestä, joka ei saa juomistaan pysyvästi kuriin tai loppumaan (korkeintaan viikonloppuna ja välillä keskiviikkona) ja herättää toiminnallaan sekä käytöksellään minussa vahvaa myötähäpeää.

Välillä haluaisin unohtaa koko miehen lopullisesti, mennä ihan oikeasti eteenpäin vauhdilla. Mieluiten haluaisin kirjoittaa kirjoittamistani, sillä kirjoittaminen on ensirakkauteni. Minulle ei ole välttämättömyys saada juuri hänet parempana versiona itsestään. Mutta kun olen löytänyt itsestäni kerran hyvin intohimoisen naisen, mikään mukava naapurinmies ei tule ikinä riittämään minulle miksikään muuksi kuin päiväkahviseuraksi platonisessa mielessä. Tarvitsen miesseuraa, joka menee kerralla kunnolla veriin. Kaikenmaailman seuranhakupalstoja ja tindereitä on kokeiltu ja herätin siellä ihan tarpeeksi kiinnostusta, joten niitä ei tarvitse ehdottaa minulle. Tapasin jopa seuranhakupalstan ja Tinderin miehiä, jotka olivat ihan okei ja ihan menettelevän näköisiä. Jollen olisi ikinä kokenut tällaista polttavaa intohimoa ihastustani kohtaan, tapailisin luultavasti pari kuukautta jotain peruspertsaa, kyllästyisin, pitäisin ehkä taukoa ja tapailisin taas uudestaan ja uudestaan eri peruspertsaa. Olisipa latteaa elämää minulle, mutta toisaalta olisi sentään niin paljon helpompaa elää noin. Ehkä olen siksikin niin katkera ihastukseni kohtaamisesta, onhan hän liiankin viettelevä? Tai siksi että tunteeni ovat hämmentäneet minua liikaa? Uskon vahvasti että olisin tavannut monta perusjamppaa kiinnostavampaa ja seksikkäämpää tapausta, ellen olisi koskaan tavannut ihastustani.

Saanko minä edes valittaa siitä miten asianlaita on miesten suhteen? Ihmiset ovat solmineet kauemmin järkiavioliittoja kuin rakkausavioliittoja. Se on ainakin tosiasia että kun minulla on mennyt tosi huonosti, syynä eivät ole olleet mieskuviot.

Jopa huonoissa vuosissa on jotain hyvää, koska ainakin vastoinkäymiset uudistavat minua, ja sen seuraamuksena opin asettamaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Vuosi 2017 ei ole ollut huono, mutta minulla ei ole mennyt niin hyvin kuin vuonna 2016. Ehkä vuosi 2017 ei ole ollut niinkään hyvä vuosi taloudellisesta tilanteesta ja käden murtamisesta johtuen kuin vuosi 2015, mutta on tämä ainakin ollut parempi vuosi kuin 2014, olkoonkin jopa se siedettävä vuosi minun tapauksessani. Tänä vuonna olen löytänyt uudestaan vanhat mielenkiinnon kohteeni. Olen kasvanut henkisesti. Niinpä ylimääräinen materia tuntuu minusta vastenmieliseltä ja turhalta. Olen hyväksynyt että voin hyväksyä myös itsestäni kovuuteni ja karskiuteni vastapainoksi löytyvän herkkyyden, sillä tiedostan milloin herkkyydelle sopii antaa, mutta kun minulla vastoinkäymisiä kovuus kantaa minua niiden läpi. 



Parempaa uutta vuotta 2018 kaikille!

lauantai 23. joulukuuta 2017

My Warderobe: part 4 jackets

Salut, messieurs-dames. My Warderobe -sarja antaa nyt vaihteeksi taas kuulua itsestään sarjan neljännen osan voimin, jossa on näytillä minun takkejani. Ihanin ja harkituin yksityiskohdin koristellut classic-lolitatakit ovat tyylikkäitä, mutta minun takkini ovat jotain ihan muuta kuin koristeellisia. Ne ovat hameideni tavoin klassisia ja ehkä jonkun silmissä jopa ankaran yksinkertaisia, josta pidänkin erityisesti niissä. Yksinkertaisuus on kaikkein monikäyttöisintä takeissa eikä niihin kyllästy hetkessä. Hyvä leikkaus ja istuvuus tekee takista tyylikkään ja hyvän, ja jollei takkia ole siunattu valmiiksi tyylikkyyden ja laadukkuuden edellytyksillä, se käy läpi korjauskäsittelyn. Kun nyt mainitsin korjauskäsittelyn mieleeni muistui eräs violetti jakku, joka minun kiikutettava ompelijalle, koska se ei istu täydellisesti ja haluan liian lyhyet hihat lyhennettävän ¾ -pituuteen...

Molemmat villakangastakit ovat Vero Modan. Ruskea on kokoa XS ja harmaa kokoa S, mutta silti ne ovat täsmälleen samaa kokoa. Niissä on valmiiksi erinomainen leikkaus, mutta niiden solmittavilla vöillä saan tuotua vyötäröni, kroppani yhden parhaimman avun esille kunnolla. Olen tarennut ruskealla takillani jopa yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa napittamalla sen leukaan asti ja käyttämällä turkiskeeppiä sen päällä.

 
Vasemmanpuoleinen takki on Lindexin. Lisäsin siihen olkatoppaukset antamaan sille lisää ryhtiä. Oikeanpuoleinen takki on aitoa nahkaa, Vilan takki. Se oli alessa Helsingin Selectidillä, niinpä maksoin siitä vain seitsemänkymppiä. On siis hyvinkin mahdollista saada aitoa nahkaa oleva nahkatakki alle kahdellasadalla, vaikka eräs kaverini piti sitä aika epätodennäköisenä. :D

Musta trenssitakki on myös Vilan. Sen helma näyttää aika kapealta henkarissa roikotettuna, mutta sen alle mahtuu hyvinkin ainakin puolikello hamonen. ¾ -hihainen jakku on Mötivin ja näyttää mielestäni ehdalta designiltä tai vähintään siltä että olisin teettänyt sen ateljeeompelimossa.

Shampanjanvärinen jakku on H&M:n ja kullanvärinen jakku taas Gina Tricotin.

 
Pinkki jakku on aitoa kasaria, edustaa malliltaan kertaustyylejä jotka tulivat tuona vuosikymmenenä ensimmäistä kertaa muotiin. Siitä löytyy paksut olkatoppaukset ja leveät nauhat takaa, joilla vyötäröä voi säätää. Puhvihihainen farkkujakku on Seppälän oman merkin Reflexin.

Rauhallista ja tunnelmallista joulua/ yulea! <3

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Helppoja ja edullisia joululahjoja askarrellen



Salut, messieurs-dames. Joulu voi olla vuoden parasta aikaa jouluihmiselle. Kynttiläasetelmia tasoilla, kimaltelevia joulukoristeita, piparin- ja glögintuoksua, hilpeitä joululauluja soimassa, sievien lahjapakettien väkertämistä sekä erityisesti yhdessäoloa niiden tärkeimpien ihmisten kanssa. Joulu voi myös olla niinkin stressaavaa aikaa että sen toivoisi olevan mahdollisimman nopeasti ohi. Ainakin jouluherkkujen hamstraaminen ruuhkaisissa ruokakaupoissa on uuvuttavaa ja hermoja koettelevaa, piti Joulusta tai ei.

Niin ikään joululahjojen kehittäminen on ”Helpommin sanottu kuin tehty!” -osastoa, mikäli haluaa tosissaan ilahduttaa lahjansaajaa. Lahjapaketeista kun paljastuu enemmän suklaakonvehteja ynnä muita joulukarkkeja kuin kaikkein ahnein sokerihiiri ehtii hotkia kuin hyeenat savannilla. Okei, täysin vähävaraiset raukat ilahtuvat lähes mistä tahansa lahjoista, mutta kun pitäisikin keksiä kivoja joululahjoja ”hiukan” vakavaraisemmille tyypeille… Aika monella suomalaisella on jo valmiiksi kaikkea kaapit täynnä, joten luonnollisesti on varminta hankkia lahjakortti esimerkiksi S-ryhmään tai antaa rahaa. Saan aina isovanhemmiltani rahaa, Fazerin Wienernougatia ja mamman neulomat klassiset villaterukkaat – joille löytyy ainakin käyttöä.

Mä en ole ostanut vuosiin vuosiin joululahjoja kavereilleni, vain perheelleni ja siskopuolilleni. Tapanani on ollut ostaa isovanhemmilleni yhteinen joululahja sekä mammalleni historiallinen hömppäpokkari ja pari sokeritonta suklaalaatua. Olen hankkinut myös isosiskopuolilleni ja heidän miehilleen yhteiset lahjat pariskunnittain. Tänä vuonna minua huvitti askarrella pikkuisen. Hankin paksuja valkoisia pöytäkynttilöitä ja kynttilöiden koristeluun tarkoitetut värit Lidlistä. 





Kynttilöiden koristelusettiin sisältyy kolme kermaisen pehmeää vahakynää, itsekiinnittyvä sabluuna ja yksi palettiveitsi.

Kynttilät voi koristella kolmella erilaisella tekniikalla. Kokeilin kaikkia tekniikoita, ja sitten huomasin että viimeisellä eli Window-Color -tekniikalla sain parasta jälkeä aikaiseksi. :)

Maalaus vapaalla kädellä:
Maalaa tai kirjoita kynttilän koristelukynällä suoraan kynttilän pintaan. Nestemäinen vaha kiinnittyy kuivuessaan kynttilän pintaan. Vahakynää voidaan maalata myös siveltimellä.

Mallintaminen:
1. Kiinnitä sabluuna kynttilän pintaan. Kiinnitä sabluunan reunat tarvittaessa teipillä välttääksesi värin leviämisen sabluunan ulkopuolelle.
2. Levitä vahakynää sabluunan päälle ja sivele tasaiseksi palettiveitsellä. Voit levittää väriä myös siveltimellä.
3. Poista sabluuna ja värin kuivua noin 4 – 5 tuntia. Nestemäinen vaha kiinnittyy kuivuessaan kynttilän pintaan.

Window-Color- tekniikka ja vahafoliot:
1. Aseta haluamasi kuvio kalvon alle ja väritä sen päältä koristelukynällä.
2. Anna ääriviivojen kuivua hetki ennen maalaamista.
3. Noin 4 – 5 tunnin kuivumisen jälkeen kuvio voidaan irrottaa kalvosta ja liimata kynttilän päälle käyttämällä liimana kuvion väristä vahakynää.

Tai:
1. Levitä vahakynää ja sivele tasaisesti palettiveitsellä.
2. Noin 4 – 5 tunnin kuivumisen jälkeen värikalvo voidaan irrottaa.
3. Nyt voit leikata kalvosta haluamiasi kuvioita ja liimata ne kynttilän pintaan käyttämällä liimana kuvion väristä vahakynää.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Huulimeikkini



Salut, messieurs-dames. Tavistyyliset teinitytötkin ovat löytäneet punaiset huulet osaksi meikkiään kuin 1950-luvun leidit, joilla piti aina olla ihmisten ilmoille lähtiessään huulet punattuna, kynsilakan sävyyn täydellisesti sointuvina. Melko monet heistä kategorisoivat itsensä suorastaan huulipuna-addikteiksi. Ollessani itse teini huulipuna ei ollut suuressa suosiossa meikkaavien tyttöjen keskuudessa. Yleisintä oli käyttää jotain vaaleanpinkkiä huulikiiltoa, pakkeloida huulet meikkivoiteella tai peitepuikolla ja sivellä vielä päälle väritöntä huulikiiltoa tai jättää huulet kokonaan meikkaamatta. Jos huulipunaa käytettiin, se oli kalvakan pinkkiä. Levitin teininä omillekin huulilleni jotain pinkinsävyistä huulikiiltoa, joskaan en usein vaaleinta pinkkiä – mutta käytin silloinkin punaisia kiiltoja ja huulipunia.

Tarkoin vedoin siveltynä huulipuna tekee naisen huulista kutsuvat, somat ja kauniit. Ohuistakin huulista saa piirrettyä ja väritettyä täyteläisen viekoittelevan suukkosuun, jollei missään nimessä halua ottaa huuliinsa lainkaan täyteainetta. Pidän siitä miltä huuleni näyttävät luumun- tai viininpunaiseksi punattuina, mutta minun ei kannata käyttää huulipunaa kuin silloin tällöin, kuten viihteelle pynttäytyessäni ja ollessani kamerani edessä. Minulle ei ole löytynyt sitä lempihuulipunaa. Kosteuttavakin huulipuna saa nimittäin huuleni rohtumaan inhasti ympäri vuoden – osalla huulet rohtuvat vain talvella – vaikka käytän huulirasvaa useamman kerran päivässä ja olen levittänyt sitä huulipunan ”alle” ennen punaamista ja kuorinut viikoittain huuleni, usein kahdestikin viikossa. Enpä ole ainakaan ainoa nainen, jonka huulet huulipuna saa rohtumaan. Huulipunan toinen huono puoli on huulipunajälkien hankaamista laseista ja kahvikupeista, joka on pidemmän päälle ärsyttävää puuhaa.

Sävyttävien huulivoiteiden puolelta löytyi minua parhaiten palveleva ja huuliystävällinen ratkaisu. Enimmäkseen punaankin huuleni sävyttävillä huulirasvoilla käyttäen huulipunasivellintä, jotta huulimeikistäni tulee mahdollisimman siististi tehty. Tavallisessa huulimeikissäni en käytä lainkaan huultenrajauskynää, vaan rajaan huulet vain jos haluan tehdä huulimeikin huulipunalla. Edes silloin en välitä muotoilla huuliani mitenkään niiden luonnollisesta muodosta poiketen, jota on kehuttu aika usein, ovathan huuleni täyteläiset ilman täyteaineitakin. Arkisin käyttämässäni huulimeikissä ei ole tarpeen olla huulipunan pigmenttimäärää, sillä huuleni eivät ole luonnostaan mitenkään hailakat. Essencen Balmy Kissit ja Hurrawin Black Cherry Tinted lip palm ovat osoittautuneet juuri oikeiksi huulimeikkituotteiksi minun käyttööni. Essencen Balmy Kissin sävy 03 Can't Live Without on minulle liian vaalea, mutta sävy 04 Threat Me Rightissa ja Hurrawin Black Cherryssä on ihan riittävästi pigmenttiä antamassa kasvoilleni tervettä väriä. :)


 Vasemmalta oikealle Essencen Balmy Kiss Can't Live Without, Hurrawin Black Cherry Tinted lip palm ja Essencen Threat Me Right




lauantai 2. joulukuuta 2017

Kolme unelmalarppiani

1. Westerosiin sijoittuva larppi Hullun kuninkaan Aerys II:n hallituskauden lopulta

Kruununprinssi Rhaegar ja Dornen prinsessa Elia ovat hyviä ystäviä, niinpä avioliitto olisi voinut tehdä molemmat onnellisiksi. Mutta Aerys ei halunnut kruununperillisen solmivan avioliittoa Dornen sairaalloisen prinsessan kanssa. Elia Martell kihlautuikin Eddard Starkin kanssa ja Rhaegar puolestaan avioitui kauniin, mutta julman Cersei Lannisterin kanssa. Robert Baratheon on larpissa jo ukkomies, naimissa rakkaan Lyannansa kanssa.

Cersei on mustasukkainen vaimo, niinpä hän ei siten voi sulattaa sitä miten hyvin Rhaegar viihtyy Elian seurassa – olkoonkin dornelaisprinsessa kihlattu Eddard Starkille. Cersei haluaa Elian hengiltä ja kaksoisveli Jaime saa hoitaa likaisen työn viettelemällä dornelaishempukan, jotta murhaaminen on helpompaa. Yhteen aikaa Jaime olikin manipuloitavissa tekemään mitä tahansa Cersei käski, mutta hän ei suostukaan murhaamaan Eliaa. Turnajaiset voitettuaan Jaime kruunaa Elian kuningattarekseen (His Queen of Love and Beauty), koska ei keksi siihen hätään mitään muutakaan keinoa prinsessan pelastaiseksi. Cersei on raivoissaan tästä tempauksesta, vaikka olisi valmis valitsemaan tuhannesti ennemmin Rhaegarin kuin Jaimen. Hullu kuningas käskee Jaimen luokseen. Tivaa syytä miksi nuorukainen kruunasi toisen miehen tulevan vaimon kuningattarekseen. Sitten ailahtelevainen hallitsija tulee siihen tulokseen että menköön Jaime Lannister seuraavana päivänä naimisiin Elian kanssa eikä heidän auta kuin totella, vaikka he eivät ole ehtineet edes tutustua juurikaan toisiinsa tähän mennessä.

Rhaegar, Starkit ja Robert Baratheon saavat selville että Kuninkaansatamaan on varastoitu niin paljon villitulta että koko paikan voisi hävittää kuninkaan irvikuvan sattuessa sille päälle – viattoman hovineidin polttamisen tuntuessa liian lattealta huvitukselta. Kruununperillinen ei kestä enää katsella miten hänen isänsä kohtelee hänen äitiään ja alamaisiaan. Westerosin on vapauduttava tuosta verenhimoisesta hirviöstä aikailematta.






2. 1980-luvulle sijoittuva mafialarppi, tapahtumapaikkana jokin suurkaupunki

Viisikymppinen kummisetä (mafiapomo siis eikä mikään jonkun lapsen kummi) ammuttiin tämän ollessa palaamassa kotiin sukulaistytön konfirmaation jälkeen. Ennen kuolemaansa hän ehti kuitenkin laatia testamentin. Hänen edesmenneen veljensä poika Rinaldo perii hänen kaikki liiketoimensa, joista kaikki eivät ole tietenkään laillisia. Donin poika Carlo ja tytär Monica ovat enemmän kuin pettyneitä. Ainahan don suosi enemmän veljenpoikaansa Rinaldoa kuin juopotteluun ja äkkipikaisuuteen taipuvaista poikaansa, mutta miten isä ei voinutkaan valita omaa pikkuprinsessaansa seuraajakseen? Mafiaperheen sisältä löytyy muitakin, joita uusi don ei miellytä.

Kestää aikansa selvittää kuka on edellisen donin murhan takana. Don Rinaldon saatua syyllisen selville on perinteisen sisiliaisen koston aika ja alkaa myös verinen valtataistelu alamaailman herruudesta. Onko uudesta donista lopulta täyttämään edeltäjänsä suuret saappaat? Raivaavatko serkut hänet tieltään ja jatkavat keskenään taistelua perheen johtajuudesta?


3. Harry Potter -larppi ennen hänen-joka-jääköön nimeämättä ensimmäistä kukistumista

Tässä unelmalarpissani liikutaan Iso-Britannian velhomaailman seurapiireissä, joiden ylintä kastia ovat kiistatta tämän maailman vanha raha: puhdasveriset suvut kuten Mustat, Malfoyt ja Lestranget. Selittämättömiä katoamisia on alkanut tapahtua tähän mennessä eikä niiden takana voi olla kukaan muu kuin tietty pimeyden velho – hän-joka-jääköön-nimeämättä kannattajineen, joita kutsutaan kuolonsyöjiksi. Seurapiiririentojen ohella larppi keskittyy kuolonsyöjien ja muiden pimeyden lordin apureitten elämään tämän vallanhimoisen ja armottoman miehen palveluksessa, joka ei koskaan jätä tehtävissään epäonnistuneita palvelijoitaan rankaisematta. Harry Potter -larpin suhteen minulla ei olekaan sen kummempia toiveita. :)





Millainen olisi teidän unelmalarppinne? Olisiko teistä kiinnostavaa pelata jotain sen tyyppistä, josta meikäläinen haaveilee?