lauantai 31. maaliskuuta 2018

Hyvästit viisaudenhampaille


Bonjour, messieurs-dames. Wuhuu! Viisaudenhampaiden poistot ovat nyt onnellisesti takana! Minulta on poistettu kaikki puhjenneet viisaudenhampaat, niistä viimeisin kaksi viikkoa sitten. Ensimmäisenä poistettiin helmikuussa vasemmanpuoleinen yläviisuri niin sanotulla tavallisella poistomenetelmä, viikko sen jälkeen kirurgisesti oikeanpuoleinen alaviisuri ja kuukausi myöhemmin vasemmanpuoleinen alaviisuri. Tarinoin teille hampaanpoistosta toimenpiteenä ja paranemisvaiheesta.

Viisaudenhampaat olisi suositeltavaa poistaa alle kaksikymmentäviisivuotiaana, jotta toipuminen olisi helppoa. Kaikki viisaudenhampaani olivat puhjenneet viimeistään kaksikymmentäneljävuotiaana, mutten silti hakeutunut hammaslääkäriin niitä poistattamaan, koska kaksi niistä vaativat kirurgisen poiston. Minun olisi ehdottomasti kannattanut, sillä pahuksen viisureista oli pelkkää harmia suussani. Juuri niiden takia päätäni särki lähes jatkuvasti, milloin enemmän, milloin vähemmän. Vuodenvaihteessa tein vihdoinkin päätöksen: kaikki viisaudenhampaat saisivat lähteä. Kirurginen poisto ei enää hirvittänyt minua samalla tavalla, koska minulla oli vuodelta 2017 takana kolmisen tuntia kestänyt iso käsileikkaus. Niinpä varasin tammikuun alulle netin kautta tarkastusajan yksityiselle hammaslääkäriasemalle. Siellä minulle tehtiin laaja suun tutkimus ja purukalustostani otettiin kahdella röntgenlaitteella kuvat.

Tavalliseen hampaanpoistoon mennessäni asetuin hammaslääkärin tuoliin hermostuneena tietämättä mitä odottaa. Ensin purskottelin desinfioivaa suuvettä minuutin ja sen jälkeen hammaslääkäri pisti kaksi puudutuspiikkiä toimenpidealueelle. Seuraavaksi tunsin jonkun instrumentin hampaassani. Viisuri oli poistettu niin nopeasti että ihmettelin että tässäkö kaikki. Suuhuni sujautettiin Mesoft-taitos tyrehdyttämään verenvuoto. Käynnin päätteeksi minua ohjeistettiin olemaan pari tuntia juomatta ja syömättä ja sain hammaslääkärin numeron siltä varalta että tarvitsen kipulääkettä. Toimenpide oli vartissa ohi. Verenvuodon tyrehtymisessä kesti joitakin tunteja. Seuraavana päivänä kasvojeni vasen puoli oli pikkuisen turvoksissa, mutta muuten tuntui melkeinpä kuin en olisi edes käynyt hampaan poistossa.

Viikkoa myöhemmin ollut viisaudenhampaan kirurgisen poiston aluksi sain jotain antibioottivalmistetta ja kuusisataisen buranatabletin. Puudutusainetta laitettiin nyt kolme annosta ja puuduttaminen oli aivan jäätävä kokemus, jonka juuri ja juuri siedin. Kun puolet kasvoistani oli puutunut, minut peitettiin vihreällä suojakankaalla joka jätti pelkästään suuni näkyviin. Tällä kertaa toimenpide ei ollutkaan ohi vartissa, vaan kesti lähemmäs puoli tuntia. Ensin erikoishammaslääkäri porasi että hammas saatiin pois ja tikkasi lopuksi itsestään sulavilla tikeillä. Jälleen juominen oli kielletty pari tuntia operaation jälkeen, mutta minun olisi pitäydyttävä nestemäisissä tai puolikiinteissä ruoissa ensimmäisinä päivinä (ei kiinteitä paloja, jotka voisivat tunkeutua haavaan.
Operaatiopäivä ja seuraava päivä olivat vittumaisimmat päivät toipumisvaiheessa. Tunnon palautumisesta puudutuksen jälkeen ei ensin ollut aavistustakaan ja sitten kun tunto vähitellen palasi pistely teki oloni epämiellyttäväksi. Seuraavana päivänä puolet kasvoistani olivat turvonneet siinä määrin että näytin epämuodostuneelta, syljeksin kokoajan kuin Niagara konsanaan ja minulla oli vaikeuksia saada suu auki. Pahoja kipuja minulla ei ollut näinkään ison hammasoperaation jälkeen edes ensimmäisinä päivinä – mitä nyt päänsärkyä kahden viikon ajan. Viiden päivän kuluttua operaation jälkeen turvotus laskenut.

Viimeisellä hampaanpoistokerralla puuduttaminen ei ollut sentään niin karmea kokemus kuin edellisellä kerralla. Muutoin tämä hampaanpoisto oli siinä mielessä vaikein, että sen poistamiseen kului eniten aikaa ja tikkirivistä tuli pitkä kuin nälkävuosi. Puudutuksen vaikutus hävisi nopeammin, joskin samalla tavalla epämiellyttävästi. Illalla minulla oli sellainen olo kuin paniikkikohtaus olisi iskemässä, mutta rentouduin taas otettuani valeriaanaa. (Selkeästi kolme puudutuspiikkiä ovat liikaa elimistölleni.) Puolet kasvoistani turposivat viimeisen toimenpiteen seuraamuksena vielä enemmän ja valtava mustelma ylettyi kaulalta leukani yli räikeänä. Oli kuluttava viikko ennen kuin kasvoni olivat jälleen täysin entisellään. Sinänsä paranemisvaihe ei ollut aiempaa pahempaa, vain vähän kivuliaampaa kuin edellisellä kerralla.

Kaksi päivää viimeisen operaation jälkeen naamani oli niin toivoton, ettei sitä voinut pelastaa edes meikillä. xD



Ensimmäisinä päivinä kirurgisten hammasoperaatioiden jälkeen ruokavalioni koostui Piltti-hedelmäsoseista kermarahkaan sekoitettuna, puurosta, valmiista keitoista ja kahdesta smoothievariaatiosta. Tässä steviajauheella makeutetussa smoothiessa on kotimaisia pakastemansikoita, yksi banaani, Santa Marian kermaista kookosmaitoa ja luomukaurahiutaleita.


 Huomattavasti komistuneena turvotuksen hävittyä!


Minulla ei ole koskaan ollut hammaslääkäripelkoa. Totean silti (terävästi) ettei kukaan 1970-luvulla ja sitä myöhemmin tuntunut ihminen edes ole kokenut todellista epämukavuutta hammaslääkärin vastaanotolla ennen viisaudenhampaan kirurgista poistoa, vaikka kunnallisen puolen myrtsinaamat olisivat kuinka kovakouraisesti rapsineet hammaskiveä. Toista se oli 1960-luvulla syntyneiden lapsuudessa… Huhhuh! Emme voi kuitenkaan kiistää sen tosiasian olemassaoloa, että suurin osa meistä joutuu elämänsä aikana vähintään kerran leikkauspöydälle. Niistä leikkauksista pienimmätkin ovat sentään isompia kuin viisaudenhampaan poistot. :)

Onko teiltä poistettu viisaudenhampaita?

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kampaustarvikkeita ja kaksi pikakampausta

Bonjour, messieurs-dames. Suunnilleen kaikkien naisihmisten omistaman suoristus-/ muotoiluraudan, hiuspinnien, papiljottien ja hiuslenkkien lisäksi minun kampaustarvikevalikoimasta löytyy yhtä sun toista. Sieltä löytyy erimallisia hiusklipsejä jotka jaksavat kannatella jopa yli kahdeksankymmentä senttisen leijonanharjan painoa. Sen lisäksi sieltä löytyy jonkinlaisia hiuslisäkkeitä ja erikokoisia valkkeja. Esittelen teille tällä kertaa kampauslisäkkeitäni ja näytän ohjeineen kaksi vikkelästi valmistuvaa arkikampausta, jotka olen näpertänyt kolmannen ja neljännen kuvan lisäkkeitä käyttäen.

Ensimmäisessä kuvassa makaavat hännät ovat tekokuituisia kuten kaikki hiuslisäkkeeni. Näillä kiharaisilla hiuslisäkkeillä on pituutta seitsemänkymmentä senttiä, mutta painoa sen sijaan vain kolmekymmentäviisi grammaa. Käytän niitä silloin kampauksissani, kun haluan rokokooajan massiivisuutta lähentelevän hiuslaitteen tai 1940-luvun tyylisen puudelikampauksen, sillä saan tuon tyyppiset kampaukset nopeiten valmiiksi tällä välineistöllä.

Tehdessäni nutturan omista hiuksistani käytän aina valkkia ja kaikkien muidenkin pitäisi, jollei olla tekemässä banaaninutturaa tai leteistä koottua nutturaviritystä. Donitsia käytän pikanutturoissa, jotka valmistuvat helposti kymmenessäkin minuutissa. Oikeanpuoleinen systeemi on oikeastaan nutturalisäke lähinnä puolipitkähiuksille, mutta käytän silti sitä valkin tapaan juhlakampauksissani, sillä sen keskeltä saa hiukset läpi kuten valkkidonitseistani.

Vaikka nämä kaksi valkkia ovat täysin erinäköisiä ja niissä on käytetty erilaisia materiaaleja sekä kiinnityksiä, niillä saa tehtyä täsmälleen samanlaiset nutturat. Vasemmanpuoleinen valkki on tästä kaksikosta suosikkini, sillä sen karhean mokkamainen pinta on pitävämpi hiuksia vasten. Nuttura tehdään tämäntyyppisillä valkeilla siten että ponnarille köytetyt hiukset vedetään valkin läpi sen ollessa suorana ja sitä aletaan kieputtaa ponnarin tyveä kohti. Sitten valkki taivutetaan kiinnittämällä sen koukut tai nepparit, ja nuttura kiinnitetään tukevasti hiuspinneillä. Jokaisen vähintään puolipitkähiuksisen naisen pitää ehdottomasti omistaa jompikumpi näistä valkeista, sillä kiireinen saa tehtyä kunnollisen nutturan viidessäkin minuutissa – paljon edustavamman kuin ylihirveät pikkumyysykeröt ja räjähtäneiltä marengeilta näyttävät, korkeintaan suihkuun kelpaavat viritykset. :)


Viimeinen hiuslisäke voisi selvästi olla ulkonäkönsä puolesta ihan mitä tahansa esihistoriallisesta merenelävästä lähtien. :D Se sattuu olemaan ponnarintuuheuttaja, etenkin ohuthiuksisen luotettava kaveri. Ponnari jaetaan kahtia ja tuuheuttajan kapeampi pää upotetaan ponnarin sisään, jossa se pysyy paikallaan kun taas yläosan leveät sakarat antavat tuuheutta kampaukseen.


Tapanani on nostaa hiukseni ponnarille arkipäiväisenä pikakampauksella. Kuitenkin papiljoteilla aikaansaadun kiharruksen ansiosta kampaus kelpaisi myös juhlallisuuksiin.

Huoleton arkiniskanuttura kolmannen kuvan vasemmanpuoleista hiusvalkkia käyttäen kiharapohjasta
  
Lisää aiheesta aiemmissa postauksissa:

torstai 15. maaliskuuta 2018

1700-luvulle sijoittuvia leffoja

Barry Lyndon vuodelta 1975, pääosissa Ryan O'Neal, Marisa Berenson, Patrick Magee, Hardy Krüger, Diana Koerner ja Gay Hamilton





Barry Lyndon perustuu William Makepeace Theckerayn romaaniin The Luck of Barry Lyndon, joka kertoo irlantilaissyntyisestä Redmond Barry Lyndonista, onnekkaasta uhkapelurista. Juonisepustuksesta tulee sitten pidempi kuin muiden elokuvien juoniesittelystä – Barry Lyndonin juonta on yksinkertaisesti mahdollista selittää tosi tiivistetysti. Elokuvan alussa Barry on ihastunut serkkuunsa Nora Bradyyn, mutta nainen tuntuu nuorukaisen harmiksi olevan kiinnostuneempi brittikapteenista John Quinnista. Naimakauppa olisi hyvinkin kannattava Noran sekä Quinnin perheen kannalta. Kapteeni Quinn ja Barry päätyvät kaksintaisteluun, jonka tiimellyksessä nuorukainen tulee ampuneeksi tämän ihannevävyn, joten hänen ei auta oikein muuta kuin paeta kiireesti maaseudun kautta virkavaltaa kohti Dublinia.

Kuullessaan matkallaan hehkutettavan että Britannian armeija tarjoaa mahdollisuutta saavuttaa mainetta ja kunniaa sekä eläke vastineeksi asepalveluksesta Barry värväytyy. Armeijaan värväytyminen vie hänet Seitsemänvuotiseen sotaan Saksaan. Lämminsydämisen ystävänsä kaaduttua taistelussa Barry varastaa kuriirin univormun, henkilöllisyystodistuksen ja hevosen ja karkaa. Ollessaan matkalla Hollantiin karkuri tapaa preussilaisen kapteenin Potzdorfin, jota hänen valeasunsa ei petä. Kapteeni Potzdorf tarjoaa karkurille kahta vaihtoehtoa: joko palaamista maanmiestensä luokse ammuttavaksi rangaistukseksi rintamakarkuruudesta tai liittymistä Preussin armeijaan. Tietenkin vaihtoehto kaksi on parempi Barryn kannalta. Kaksi vuotta sodan päättymisen jälkeen Barry on kapteeni Potzdorfin enon leivissä Preussin Poliisiministeriössä ja pestautuu käskystä Chevalier de Balibarin palvelukseen. Maasta karkotettua uhkapeluria epäillään vakoilijaksi, joten Redmond on lähetetty hankkimaan todistusaineistoa. Seuraavien vuosien aikana Barry ja Chevalier de Balibar kiertelevät Europan salongeissa ja kylpylöissä uhkapelin merkeissä. Erään kylpylän pelipöydässä Redmond tapaa kauniin ja (mikä parasta) rikkaan Lyndonin kreivittären, jonka kanssa hän avioituu kreivittären vanhan ukon kuoltua.





Plunkett and Macleane vuodelta 1999, pääosissa Robert Carlyle, Jonny Lee Miller, Liv Tyler, Ken Stott, Alan Cumming ja Michael Gambon






Maantierosvot ovat paha vitsaus vuoden 1748 Englannissa – sellaiset miehet kuin Robert Carlylen esittämä Lontoon kasvatti Will Plunkett ja tämän toverit Rob ja kapteeni James Macleane. Will ja James tutustuvat velkavankeudessa. Vaikka heidän sosiaaliset lähtökohtansa ovatkin hyvin erilaiset heistä tulee rikostoverit, jotka ryöväävät herrasväkeä hyödyntäen Plunkettin rikollista osaamista ja Macleanen sosiaalisia kontakteja sen ajan seurapiireissä. Pian kaksikko tunnetaan herrasmiesryöväreinä. Alkuun ryövääminen sujuu mallikkaasti ennen kuin kapteeni Macleane iskee silmänsä sen kertaisen ryöväyskohteen lordi Gibsonin kauniiseen veljentyttäreen lady Rebeccaan (roolissa Taru Sormusten herrasta -trilogian kaunista Arwenia esittänyt Liv Tyler). Valitettavasti julma Chance-niminen maantierosvoja jahtaava poliisipäällikkö (en keksi muutakaan suomennusta ilmaisulle Thief Taker General) on myös iskenyt silmänsä viehättävään neitoon ja alkaa päästä vähitellen selville herrasmiesryövärien henkilöllisyydestä.




Fanny Hill vuodelta 2007, pääosissa Rebecca Night, Alison Steadman, Hugo Speer, Emma Stansfield, Joanna Miller, Carli Norris, Ruth Sheen, Samantha Bond, Claire Murphy, Alex Robertson ja Phillip Jackson





Fanny Hill on filmattu englantilaisen kirjailijan John Clelandin eroottisen romaanin Memoirs of a Woman of Pleasure pohjalta, joka on wikipedian perusteella ihan pornoa settiä. Elokuvassa taas ei ollut lähellekään niin graafisia seksikohtauksia kuin esimerkiksi True Bloodissa, vaikka päähenkilö Fanny Hill onkin maksullinen nainen – joskaan ei halvimmasta päästä. Fannyn tarina on hyvin tyypillinen kuvaus siitä, miten nuori ja naiivi maaseudun lintukodon kasvatti päätyy ”huonoille teille” kaupungissa kuin Suomifilmeissä. Fanny Hillin tarinassa ei kuitenkaan ole varsinaisen tragedian aineksia hänen ammatistaan huolimatta. Toki hänellä menee välillä huonommin: hänen naiiviutensa on vain alussa vähällä koitua hänen ansakseen ja hän on taloudellisesti tiukilla.




Nannerl, la soeur de Mozart vuodelta 2010, pääosissa Marie Féret, Marc Barbé, Delphine Chuillot, David Moreau ja Clovis Fouin





Kuuluisalla säveltäjällä Wolfgang Amadeus Mozartilla oli isosisko Maria Anna, jota kutsuttiin Marianneksi ja Nannerliksi. Myös Marianne peri musikaalisen lahjakkuutensa Leopold-isältä, joka alkoi opettaa esikoiselleen klavikordin soittoa tämän ollessa seitsemänvuotias. Tyttö soitti ihastuttavasti klavikordia ja fortepianoa, joten on sääli ettei Mozartin isosiskolla ollut tuona aikoina toteuttaa unelmiaan tullessaan naimaikään. Elokuvassa teini-ikäinen Marianne ja Wolfgang kiertelevät perheensä mukana monissa Euroopan kaupungeissa, etenkin Wienissä ja Pariisissa. Ranskassa Mozartin sisarukset pääsevät esiintymään kuningasperheelle ja sitä kautta Marianne tutustuu kruununprinssiin ja yhteen tämän sisarista.





Dangerous Liaisons/ Valheet ja viettelijät vuodelta 1988, pääosissa Glenn Close, John Malkovich, Swoosie Kurtz, Michelle Pfeiffer, Mildred Natwick, Uma Thurman, Keanu Reaves ja Peter Capaldi






Myös Valheet ja viettelijät on kirjan pohjalta tehty filmatisointi. Olen lukenut vuonna ensimmäisen kerran vuonna 1782 ilmestyneen Pierre Ambroise Francois Choderlos de Laclosin kirjeromaanin, joka on puolestaan nimeltään Vaarallisia suhteita. Reese Witherspoonin, Ryan Philippen, Sarah Michelle Gellarin ja Selma Blairin tähdittämä 1999 Julmia aikeita lienee Vaarallisten suhteitten tunnetuin elokuvaversio. Siinä kirjeromaanin tapahtumat on siirretty nykyajan New Yourkiin ja nimiä on osittain muutettu.
 
Valheissa ja viettelijöissä henkilöt jakaantuvat mustavalkoisesti hyviin ja pahoihin. Cécile, chevalier Danceny ja madame de Tourvel ovat hyviä. Valmontin varakreivi ja hänen entinen rakastajattarensa Merteuilin markiisitar ovat pahoja (eivät nyt lähellekään niin pahoja kuin Ramsay Nietos, Joffrey Baratheon, Palpatine ja Voldemort), sillä he luokittelevat ihmiset joko antajiksi tai ottajiksi eivätkä he välitä kuin itsestään. Valloitukset, etenkin viattomien vietteleminen tuovat kummallekin aristokraatille vallantunnetta ja seksuaalista tyydytystä. Merteuilin markiisitar juonii kostoa entisen rakastajansa Bastiden kreivin päänmenoksi, koska mies kehtasi hylätä hänet. Paras kostotapa on vietellä kreivin vasta seurapiireihin astunut neitsytmorsian Cécile de Volanges. Markiisitar lupaa antautua palkkioksi hengenheimolaiselleen Valmontin varakreiville, jos mies viettelee mademoiselle de Volangesin. Valmontilla on kuitenkin muunlaisia juonitteluja meneillään. Hän on päättänyt onnistua viettelemään hyvin hyveellisen ja hartaan madame de Tourvelin. Olkoon varakreivi pirullisen taitava viettelijä, mutta markiisitar epäilee ettei hän kuitenkaan onnistu madame de Tourvelin kohdalla. Varakreivi on aina pitänyt haasteista. He sopivat että markiisitar palkitsee intohimoiselle antautumisella varakreivin siinä tapauksessa että mies onnistuu makaamaan hyveellisen de Tourvelin kanssa.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kuinka hemmotella itseään

Bonjour, messieurs-dames. Lainaamani teksti on ennenkin täällä mainitsemastani viisaasta ja ihanasta kirjasta ”Positiivinen nainen”, jonka on kirjoittanut terapeutti Gael Lindenfield.

”Kehittäessämme itseämme emme ole kiinnostuneita syyttelystä ja kostosta. Meidän on vain kohdattava todellinen sisäinen tuskamme ja yritettävä tehdä jotakin positiivista sen helpottamiseksi. Meidän on opittava antamaan itsellemme sitä, mistä ehkä olemme jääneet osattomiksi, ja olipa sitten kysymys siitä, ettei tukahdutettujen tunteiden tuntemiseen ole aikaa eikä tilaa, tai siitä ettei meillä ole ollut tilaisuutta hankkia objektiivista tietoa, joka olisi auttanut näkemään kokemukset oikeissa mittasuhteissa, tai aivan yksinkertaisesti siitä, ettei kukaan lohduttanut meitä kun olimme onnettomia.

Siispä ehdotankin, että seuraavaksi hemmottelet itseäsi kunnolla. Jos olisin hyvä haltijattaresi, lennättäisin sinut todennäköisesti viikoksi johonkin rauhalliseen ja ylelliseen paikkaan hoitamaan terveyttä, mutta ehkä onkin sittenkin onni, ettei minulla ole taikasauvaa, koska minun mielikuvani taivaasta saattaa vastata sinun mielikuvaasi helvetistä! Tiedätkö muuten mitä tekisit, jos voisit hemmotella itseäsi viikon? Minun käsitykseni mukaan monet itseensä ja elämään kielteisesti suhtautuvat ihmiset eivät tiedä.

Myönteiset ihmiset osaavat hemmotella itseään. He osaavat piristää itseään ollessaan masentuneita tai lopen uupuneita ja palkita itseään onnistumisesta. Myös jotkut kielteiset ihmiset näyttävät pystyvän siihen, mutta heidän ”nautinnoillaan” on usein ikäviä seurauksia. Esimerkkejä:

- Kunnon kännin jälkeisenä päivänä on kuvottava ja masentunut olo.

- Suklaakakun ahmimisen jälkeen vatsa on pullollaan ja olo entistä raskaampi.

- Loma joka on ahdettu täyteen ohjelmaa, vie voimat ja rahat.

- Ilta ystävän seurassa joka kauhistelee kaikkea, ei piristä mieltä.

Kun siis aloitat seuraavan harjoituksen, pidä huoli siitä ettet pilaa mahdollisuuksiasi, vaan hemmottelet itseäsi kunnolla. Älä missään nimessä valitse naamioituja asioita, joihin sinulle on kehittynyt pakonomainen riippuvuus. Esimerkkejä: savuke nikotiiniriippuvuuteen, viskiä alkoholiriippuvuuteen, rauhallinen koti-ilta torikammosta kärsivälle, iltapäivä kaupungilla ostopakosta kärsivälle.











Yleensä menetämme mahdollisuutemme saada osaksemme ansaitsemaamme ja kaipaamaamme hemmottelua siksi, että olemme liian riippuvaisia muista. Moni nainen odottaa tai toivoo miehen hemmottelevan häntä, että mies osaa pitää häntä hyvänä sopivalla hetkellä, on valmis kuuntelemaan, tuo suklaarasian tai järjestää yllätysmatkan Bahamasaarille. Älä moiti itseäsi liian ankarasti tästä tavasta, sillä satuprinssi-myytti on tunkeutunut jopa kaikkein itsenäisimpienkin naisten alitajuntaan. Riittää että huomaat mistä on kysymys ja korvaat tämän käyttäytymismallin hemmottelutavalla, joka on sinun hallinnassasi.

Harjoitus: Itsensä hemmottelu

Laadi luettelo asioista, joiden tiedät tai uskot piristävän mieltäsi ja joiden avulla pääset sovintoon itsesi ja maailman kanssa. (Esimerkit ovat minun eivätkä Gael Lindenfieldin)

- kävelylle lähteminen metsään tai puistoon

- kylpeminen/ saunominen

- manikyyri

- kasvohoito

- koti-ilta sarjoja tai elokuvia katsellen

- klassisen musiikin kuuntelu

- lempiartistin/ artistien kuuntelu (kunhan musiikki on rentouttavaa eikä jotain synkistelyä ja veristä ganstaräppiä murhaajakahelista, jolla onkin muija ja lapsia)

- muutamana iltana aikaisin sänkyyn hyvän kirjan kanssa

Laadi luettelo nautinnoista, joita jo suot itsellesi tai joita voisit suoda itsellesi palkkioksi siitä, että olet selviytynyt hyvin, tai rohkaisuksi kohdatessasi vastoinkäymisiä. Esimerkkejä:

- hyvä elokuva

- päivällinen ravintolassa

- päiväkahvi jossakin mieluisassa paikassa

- viikonloppumatka













Laadi ohjelma, jonka mukaan hoidat itseäsi neljän seuraavan viikon aikana vähintään puoli tuntia päivässä. Käytä tämä aika johonkin sellaisen, mistä nautit. Varaa – jos suinkin mahdollista – itsellesi yksi kokonainen vapaapäivä, jotta voisit hemmotella itseäsi koko päivän.

Jos menneisyys on aiheuttanut sinulle erittäin pahoja haavoja ja jos olet jäänyt paljosta paitsi, sinun on ehkä syytä harkita jatko-ohjelmaa, joka kestää kuukausia tai jopa vuosia. Joillekuille riittää tiettyjä alueita koskeva koskeva lyhykäinen hoito, mutta uskoakseni kaikki hyötyvät siitä että tekevät jotakin. Älä kuitenkaan ota epäonnistumisen riskiä siksi, että olet valinnut suorittaaksesi mahdottomia tehtäviä ja asettanut itsellesi epärealistisia tavoitteita.”