Bonjour,
messieurs-dames. Wuhuu!
Viisaudenhampaiden poistot ovat nyt onnellisesti takana! Minulta on
poistettu kaikki puhjenneet viisaudenhampaat, niistä viimeisin kaksi
viikkoa sitten. Ensimmäisenä poistettiin helmikuussa
vasemmanpuoleinen yläviisuri niin sanotulla tavallisella
poistomenetelmä, viikko sen jälkeen kirurgisesti oikeanpuoleinen
alaviisuri ja kuukausi myöhemmin vasemmanpuoleinen alaviisuri.
Tarinoin teille hampaanpoistosta toimenpiteenä ja
paranemisvaiheesta.
Viisaudenhampaat
olisi suositeltavaa poistaa alle kaksikymmentäviisivuotiaana, jotta
toipuminen olisi helppoa.
Kaikki viisaudenhampaani olivat puhjenneet viimeistään
kaksikymmentäneljävuotiaana, mutten silti hakeutunut
hammaslääkäriin niitä poistattamaan, koska kaksi niistä vaativat
kirurgisen poiston. Minun olisi ehdottomasti kannattanut, sillä
pahuksen viisureista oli pelkkää harmia suussani. Juuri niiden
takia päätäni särki lähes jatkuvasti, milloin enemmän, milloin
vähemmän. Vuodenvaihteessa tein vihdoinkin päätöksen: kaikki
viisaudenhampaat saisivat lähteä. Kirurginen poisto ei enää
hirvittänyt minua samalla tavalla, koska minulla oli vuodelta 2017
takana kolmisen tuntia kestänyt iso käsileikkaus. Niinpä varasin
tammikuun alulle netin kautta tarkastusajan yksityiselle
hammaslääkäriasemalle. Siellä minulle tehtiin laaja suun tutkimus
ja purukalustostani otettiin kahdella röntgenlaitteella kuvat.
Tavalliseen
hampaanpoistoon mennessäni asetuin hammaslääkärin tuoliin
hermostuneena tietämättä mitä odottaa. Ensin purskottelin
desinfioivaa suuvettä minuutin ja sen jälkeen hammaslääkäri
pisti kaksi puudutuspiikkiä toimenpidealueelle. Seuraavaksi tunsin
jonkun instrumentin hampaassani. Viisuri oli poistettu niin nopeasti
että ihmettelin että tässäkö kaikki. Suuhuni sujautettiin
Mesoft-taitos tyrehdyttämään verenvuoto. Käynnin päätteeksi
minua ohjeistettiin olemaan pari tuntia juomatta ja syömättä ja
sain hammaslääkärin numeron siltä varalta että tarvitsen
kipulääkettä. Toimenpide
oli vartissa ohi.
Verenvuodon tyrehtymisessä kesti joitakin tunteja. Seuraavana
päivänä kasvojeni vasen puoli oli pikkuisen turvoksissa, mutta
muuten tuntui melkeinpä
kuin
en olisi edes käynyt hampaan poistossa.
Viikkoa
myöhemmin ollut viisaudenhampaan kirurgisen poiston aluksi sain
jotain antibioottivalmistetta ja kuusisataisen buranatabletin.
Puudutusainetta
laitettiin nyt kolme annosta ja puuduttaminen oli aivan jäätävä
kokemus, jonka juuri ja juuri siedin. Kun puolet kasvoistani oli
puutunut, minut peitettiin vihreällä suojakankaalla joka jätti
pelkästään suuni näkyviin. Tällä kertaa toimenpide ei ollutkaan
ohi vartissa, vaan kesti lähemmäs puoli tuntia. Ensin
erikoishammaslääkäri porasi että
hammas saatiin pois ja tikkasi lopuksi itsestään sulavilla
tikeillä. Jälleen juominen oli kielletty pari tuntia operaation
jälkeen, mutta minun olisi pitäydyttävä nestemäisissä tai
puolikiinteissä ruoissa ensimmäisinä päivinä (ei kiinteitä
paloja, jotka voisivat tunkeutua haavaan.
Operaatiopäivä
ja seuraava päivä olivat vittumaisimmat päivät toipumisvaiheessa.
Tunnon palautumisesta puudutuksen jälkeen ei ensin ollut
aavistustakaan ja sitten kun tunto vähitellen palasi pistely teki
oloni epämiellyttäväksi. Seuraavana päivänä puolet kasvoistani
olivat turvonneet siinä määrin että näytin epämuodostuneelta,
syljeksin kokoajan kuin Niagara konsanaan ja minulla oli vaikeuksia
saada suu auki. Pahoja
kipuja minulla ei ollut näinkään ison hammasoperaation jälkeen
edes ensimmäisinä päivinä – mitä
nyt päänsärkyä kahden viikon ajan.
Viiden päivän kuluttua operaation jälkeen turvotus laskenut.
Viimeisellä
hampaanpoistokerralla puuduttaminen ei ollut sentään niin karmea
kokemus kuin edellisellä kerralla. Muutoin tämä hampaanpoisto oli
siinä mielessä vaikein, että sen poistamiseen kului eniten aikaa
ja tikkirivistä tuli pitkä kuin nälkävuosi. Puudutuksen vaikutus
hävisi nopeammin, joskin samalla tavalla epämiellyttävästi.
Illalla minulla oli sellainen olo kuin paniikkikohtaus olisi
iskemässä, mutta rentouduin taas otettuani valeriaanaa. (Selkeästi
kolme puudutuspiikkiä ovat liikaa elimistölleni.) Puolet
kasvoistani turposivat viimeisen toimenpiteen seuraamuksena vielä
enemmän ja valtava mustelma ylettyi kaulalta leukani yli räikeänä.
Oli kuluttava viikko ennen kuin kasvoni olivat jälleen täysin
entisellään. Sinänsä paranemisvaihe ei ollut aiempaa pahempaa, vain vähän kivuliaampaa kuin edellisellä kerralla.
Kaksi päivää viimeisen operaation jälkeen naamani oli niin toivoton, ettei sitä voinut pelastaa edes meikillä. xD
Ensimmäisinä
päivinä kirurgisten hammasoperaatioiden jälkeen ruokavalioni
koostui Piltti-hedelmäsoseista kermarahkaan sekoitettuna, puurosta,
valmiista keitoista ja kahdesta smoothievariaatiosta. Tässä
steviajauheella makeutetussa smoothiessa on kotimaisia
pakastemansikoita, yksi banaani, Santa Marian kermaista kookosmaitoa
ja luomukaurahiutaleita.
Huomattavasti komistuneena turvotuksen hävittyä!
Minulla
ei ole koskaan ollut hammaslääkäripelkoa. Totean
silti (terävästi) ettei kukaan 1970-luvulla ja sitä myöhemmin
tuntunut ihminen edes ole kokenut todellista epämukavuutta
hammaslääkärin vastaanotolla ennen viisaudenhampaan kirurgista
poistoa, vaikka kunnallisen puolen myrtsinaamat olisivat kuinka
kovakouraisesti rapsineet hammaskiveä. Toista se oli 1960-luvulla
syntyneiden lapsuudessa… Huhhuh! Emme voi kuitenkaan kiistää sen
tosiasian olemassaoloa, että suurin osa meistä joutuu elämänsä
aikana vähintään kerran leikkauspöydälle. Niistä leikkauksista
pienimmätkin ovat sentään isompia kuin viisaudenhampaan poistot.
:)
Onko teiltä poistettu viisaudenhampaita?