1700-luvulle sijoittuvia leffoja

Barry Lyndon vuodelta 1975, pääosissa Ryan O'Neal, Marisa Berenson, Patrick Magee, Hardy Krüger, Diana Koerner ja Gay Hamilton

Barry Lyndon perustuu William Makepeace Theckerayn romaaniin The Luck of Barry Lyndon, joka kertoo irlantilaissyntyisestä Redmond Barry Lyndonista, onnekkaasta uhkapelurista. Juonisepustuksesta tulee sitten pidempi kuin muiden elokuvien juoniesittelystä – Barry Lyndonin juonta on yksinkertaisesti mahdollista selittää tosi tiivistetysti. Elokuvan alussa Barry on ihastunut serkkuunsa Nora Bradyyn, mutta nainen tuntuu nuorukaisen harmiksi olevan kiinnostuneempi brittikapteenista John Quinnista. Naimakauppa olisi hyvinkin kannattava Noran sekä Quinnin perheen kannalta. Kapteeni Quinn ja Barry päätyvät kaksintaisteluun, jonka tiimellyksessä nuorukainen tulee ampuneeksi tämän ihannevävyn, joten hänen ei auta oikein muuta kuin paeta kiireesti maaseudun kautta virkavaltaa kohti Dublinia.

Kuullessaan matkallaan hehkutettavan että Britannian armeija tarjoaa mahdollisuutta saavuttaa mainetta ja kunniaa sekä eläke vastineeksi asepalveluksesta Barry värväytyy. Armeijaan värväytyminen vie hänet Seitsemänvuotiseen sotaan Saksaan. Lämminsydämisen ystävänsä kaaduttua taistelussa Barry varastaa kuriirin univormun, henkilöllisyystodistuksen ja hevosen ja karkaa. Ollessaan matkalla Hollantiin karkuri tapaa preussilaisen kapteenin Potzdorfin, jota hänen valeasunsa ei petä. Kapteeni Potzdorf tarjoaa karkurille kahta vaihtoehtoa: joko palaamista maanmiestensä luokse ammuttavaksi rangaistukseksi rintamakarkuruudesta tai liittymistä Preussin armeijaan. Tietenkin vaihtoehto kaksi on parempi Barryn kannalta. Kaksi vuotta sodan päättymisen jälkeen Barry on kapteeni Potzdorfin enon leivissä Preussin Poliisiministeriössä ja pestautuu käskystä Chevalier de Balibarin palvelukseen. Maasta karkotettua uhkapeluria epäillään vakoilijaksi, joten Redmond on lähetetty hankkimaan todistusaineistoa. Seuraavien vuosien aikana Barry ja Chevalier de Balibar kiertelevät Europan salongeissa ja kylpylöissä uhkapelin merkeissä. Erään kylpylän pelipöydässä Redmond tapaa kauniin ja (mikä parasta) rikkaan Lyndonin kreivittären, jonka kanssa hän avioituu kreivittären vanhan ukon kuoltua.

Plunkett and Macleane vuodelta 1999, pääosissa Robert Carlyle, Jonny Lee Miller, Liv Tyler, Ken Stott, Alan Cumming ja Michael Gambon

Maantierosvot ovat paha vitsaus vuoden 1748 Englannissa – sellaiset miehet kuin Robert Carlylen esittämä Lontoon kasvatti Will Plunkett ja tämän toverit Rob ja kapteeni James Macleane. Will ja James tutustuvat velkavankeudessa. Vaikka heidän sosiaaliset lähtökohtansa ovatkin hyvin erilaiset heistä tulee rikostoverit, jotka ryöväävät herrasväkeä hyödyntäen Plunkettin rikollista osaamista ja Macleanen sosiaalisia kontakteja sen ajan seurapiireissä. Pian kaksikko tunnetaan herrasmiesryöväreinä. Alkuun ryövääminen sujuu mallikkaasti ennen kuin kapteeni Macleane iskee silmänsä sen kertaisen ryöväyskohteen lordi Gibsonin kauniiseen veljentyttäreen lady Rebeccaan (roolissa Taru Sormusten herrasta -trilogian kaunista Arwenia esittänyt Liv Tyler). Valitettavasti julma Chance-niminen maantierosvoja jahtaava poliisipäällikkö (en keksi muutakaan suomennusta ilmaisulle Thief Taker General) on myös iskenyt silmänsä viehättävään neitoon ja alkaa päästä vähitellen selville herrasmiesryövärien henkilöllisyydestä.

Fanny Hill vuodelta 2007, pääosissa Rebecca Night, Alison Steadman, Hugo Speer, Emma Stansfield, Joanna Miller, Carli Norris, Ruth Sheen, Samantha Bond, Claire Murphy, Alex Robertson ja Phillip Jackson

Fanny Hill on filmattu englantilaisen kirjailijan John Clelandin eroottisen romaanin Memoirs of a Woman of Pleasure pohjalta, joka on wikipedian perusteella ihan pornoa settiä. Elokuvassa taas ei ollut lähellekään niin graafisia seksikohtauksia kuin esimerkiksi True Bloodissa, vaikka päähenkilö Fanny Hill onkin maksullinen nainen – joskaan ei halvimmasta päästä. Fannyn tarina on hyvin tyypillinen kuvaus siitä, miten nuori ja naiivi maaseudun lintukodon kasvatti päätyy ”huonoille teille” kaupungissa kuin Suomifilmeissä. Fanny Hillin tarinassa ei kuitenkaan ole varsinaisen tragedian aineksia hänen ammatistaan huolimatta. Toki hänellä menee välillä huonommin: hänen naiiviutensa on vain alussa vähällä koitua hänen ansakseen ja hän on taloudellisesti tiukilla.

Nannerl, la soeur de Mozart vuodelta 2010, pääosissa Marie Féret, Marc Barbé, Delphine Chuillot, David Moreau ja Clovis Fouin

Kuuluisalla säveltäjällä Wolfgang Amadeus Mozartilla oli isosisko Maria Anna, jota kutsuttiin Marianneksi ja Nannerliksi. Myös Marianne peri musikaalisen lahjakkuutensa Leopold-isältä, joka alkoi opettaa esikoiselleen klavikordin soittoa tämän ollessa seitsemänvuotias. Tyttö soitti ihastuttavasti klavikordia ja fortepianoa, joten on sääli ettei Mozartin isosiskolla ollut tuona aikoina toteuttaa unelmiaan tullessaan naimaikään. Elokuvassa teini-ikäinen Marianne ja Wolfgang kiertelevät perheensä mukana monissa Euroopan kaupungeissa, etenkin Wienissä ja Pariisissa. Ranskassa Mozartin sisarukset pääsevät esiintymään kuningasperheelle ja sitä kautta Marianne tutustuu kruununprinssiin ja yhteen tämän sisarista.

Dangerous Liaisons/ Valheet ja viettelijät vuodelta 1988, pääosissa Glenn Close, John Malkovich, Swoosie Kurtz, Michelle Pfeiffer, Mildred Natwick, Uma Thurman, Keanu Reaves ja Peter Capaldi

Myös Valheet ja viettelijät on kirjan pohjalta tehty filmatisointi. Olen lukenut vuonna ensimmäisen kerran vuonna 1782 ilmestyneen Pierre Ambroise Francois Choderlos de Laclosin kirjeromaanin, joka on puolestaan nimeltään Vaarallisia suhteita. Reese Witherspoonin, Ryan Philippen, Sarah Michelle Gellarin ja Selma Blairin tähdittämä 1999 Julmia aikeita lienee Vaarallisten suhteitten tunnetuin elokuvaversio. Siinä kirjeromaanin tapahtumat on siirretty nykyajan New Yourkiin ja nimiä on osittain muutettu.
 

Valheissa ja viettelijöissä henkilöt jakaantuvat mustavalkoisesti hyviin ja pahoihin. Cécile, chevalier Danceny ja madame de Tourvel ovat hyviä. Valmontin varakreivi ja hänen entinen rakastajattarensa Merteuilin markiisitar ovat pahoja (eivät nyt lähellekään niin pahoja kuin Ramsay Nietos, Joffrey Baratheon, Palpatine ja Voldemort), sillä he luokittelevat ihmiset joko antajiksi tai ottajiksi eivätkä he välitä kuin itsestään. Valloitukset, etenkin viattomien vietteleminen tuovat kummallekin aristokraatille vallantunnetta ja seksuaalista tyydytystä. Merteuilin markiisitar juonii kostoa entisen rakastajansa Bastiden kreivin päänmenoksi, koska mies kehtasi hylätä hänet. Paras kostotapa on vietellä kreivin vasta seurapiireihin astunut neitsytmorsian Cécile de Volanges. Markiisitar lupaa antautua palkkioksi hengenheimolaiselleen Valmontin varakreiville, jos mies viettelee mademoiselle de Volangesin. Valmontilla on kuitenkin muunlaisia juonitteluja meneillään. Hän on päättänyt onnistua viettelemään hyvin hyveellisen ja hartaan madame de Tourvelin. Olkoon varakreivi pirullisen taitava viettelijä, mutta markiisitar epäilee ettei hän kuitenkaan onnistu madame de Tourvelin kohdalla. Varakreivi on aina pitänyt haasteista. He sopivat että markiisitar palkitsee intohimoiselle antautumisella varakreivin siinä tapauksessa että mies onnistuu makaamaan hyveellisen de Tourvelin kanssa.