lauantai 31. maaliskuuta 2018

Hyvästit viisaudenhampaille


Bonjour, messieurs-dames. Wuhuu! Viisaudenhampaiden poistot ovat nyt onnellisesti takana! Minulta on poistettu kaikki puhjenneet viisaudenhampaat, niistä viimeisin kaksi viikkoa sitten. Ensimmäisenä poistettiin helmikuussa vasemmanpuoleinen yläviisuri niin sanotulla tavallisella poistomenetelmä, viikko sen jälkeen kirurgisesti oikeanpuoleinen alaviisuri ja kuukausi myöhemmin vasemmanpuoleinen alaviisuri. Tarinoin teille hampaanpoistosta toimenpiteenä ja paranemisvaiheesta.

Viisaudenhampaat olisi suositeltavaa poistaa alle kaksikymmentäviisivuotiaana, jotta toipuminen olisi helppoa. Kaikki viisaudenhampaani olivat puhjenneet viimeistään kaksikymmentäneljävuotiaana, mutten silti hakeutunut hammaslääkäriin niitä poistattamaan, koska kaksi niistä vaativat kirurgisen poiston. Minun olisi ehdottomasti kannattanut, sillä pahuksen viisureista oli pelkkää harmia suussani. Juuri niiden takia päätäni särki lähes jatkuvasti, milloin enemmän, milloin vähemmän. Vuodenvaihteessa tein vihdoinkin päätöksen: kaikki viisaudenhampaat saisivat lähteä. Kirurginen poisto ei enää hirvittänyt minua samalla tavalla, koska minulla oli vuodelta 2017 takana kolmisen tuntia kestänyt iso käsileikkaus. Niinpä varasin tammikuun alulle netin kautta tarkastusajan yksityiselle hammaslääkäriasemalle. Siellä minulle tehtiin laaja suun tutkimus ja purukalustostani otettiin kahdella röntgenlaitteella kuvat.

Tavalliseen hampaanpoistoon mennessäni asetuin hammaslääkärin tuoliin hermostuneena tietämättä mitä odottaa. Ensin purskottelin desinfioivaa suuvettä minuutin ja sen jälkeen hammaslääkäri pisti kaksi puudutuspiikkiä toimenpidealueelle. Seuraavaksi tunsin jonkun instrumentin hampaassani. Viisuri oli poistettu niin nopeasti että ihmettelin että tässäkö kaikki. Suuhuni sujautettiin Mesoft-taitos tyrehdyttämään verenvuoto. Käynnin päätteeksi minua ohjeistettiin olemaan pari tuntia juomatta ja syömättä ja sain hammaslääkärin numeron siltä varalta että tarvitsen kipulääkettä. Toimenpide oli vartissa ohi. Verenvuodon tyrehtymisessä kesti joitakin tunteja. Seuraavana päivänä kasvojeni vasen puoli oli pikkuisen turvoksissa, mutta muuten tuntui melkeinpä kuin en olisi edes käynyt hampaan poistossa.

Viikkoa myöhemmin ollut viisaudenhampaan kirurgisen poiston aluksi sain jotain antibioottivalmistetta ja kuusisataisen buranatabletin. Puudutusainetta laitettiin nyt kolme annosta ja puuduttaminen oli aivan jäätävä kokemus, jonka juuri ja juuri siedin. Kun puolet kasvoistani oli puutunut, minut peitettiin vihreällä suojakankaalla joka jätti pelkästään suuni näkyviin. Tällä kertaa toimenpide ei ollutkaan ohi vartissa, vaan kesti lähemmäs puoli tuntia. Ensin erikoishammaslääkäri porasi että hammas saatiin pois ja tikkasi lopuksi itsestään sulavilla tikeillä. Jälleen juominen oli kielletty pari tuntia operaation jälkeen, mutta minun olisi pitäydyttävä nestemäisissä tai puolikiinteissä ruoissa ensimmäisinä päivinä (ei kiinteitä paloja, jotka voisivat tunkeutua haavaan.
Operaatiopäivä ja seuraava päivä olivat vittumaisimmat päivät toipumisvaiheessa. Tunnon palautumisesta puudutuksen jälkeen ei ensin ollut aavistustakaan ja sitten kun tunto vähitellen palasi pistely teki oloni epämiellyttäväksi. Seuraavana päivänä puolet kasvoistani olivat turvonneet siinä määrin että näytin epämuodostuneelta, syljeksin kokoajan kuin Niagara konsanaan ja minulla oli vaikeuksia saada suu auki. Pahoja kipuja minulla ei ollut näinkään ison hammasoperaation jälkeen edes ensimmäisinä päivinä – mitä nyt päänsärkyä kahden viikon ajan. Viiden päivän kuluttua operaation jälkeen turvotus laskenut.

Viimeisellä hampaanpoistokerralla puuduttaminen ei ollut sentään niin karmea kokemus kuin edellisellä kerralla. Muutoin tämä hampaanpoisto oli siinä mielessä vaikein, että sen poistamiseen kului eniten aikaa ja tikkirivistä tuli pitkä kuin nälkävuosi. Puudutuksen vaikutus hävisi nopeammin, joskin samalla tavalla epämiellyttävästi. Illalla minulla oli sellainen olo kuin paniikkikohtaus olisi iskemässä, mutta rentouduin taas otettuani valeriaanaa. (Selkeästi kolme puudutuspiikkiä ovat liikaa elimistölleni.) Puolet kasvoistani turposivat viimeisen toimenpiteen seuraamuksena vielä enemmän ja valtava mustelma ylettyi kaulalta leukani yli räikeänä. Oli kuluttava viikko ennen kuin kasvoni olivat jälleen täysin entisellään. Sinänsä paranemisvaihe ei ollut aiempaa pahempaa, vain vähän kivuliaampaa kuin edellisellä kerralla.

Kaksi päivää viimeisen operaation jälkeen naamani oli niin toivoton, ettei sitä voinut pelastaa edes meikillä. xD



Ensimmäisinä päivinä kirurgisten hammasoperaatioiden jälkeen ruokavalioni koostui Piltti-hedelmäsoseista kermarahkaan sekoitettuna, puurosta, valmiista keitoista ja kahdesta smoothievariaatiosta. Tässä steviajauheella makeutetussa smoothiessa on kotimaisia pakastemansikoita, yksi banaani, Santa Marian kermaista kookosmaitoa ja luomukaurahiutaleita.


 Huomattavasti komistuneena turvotuksen hävittyä!


Minulla ei ole koskaan ollut hammaslääkäripelkoa. Totean silti (terävästi) ettei kukaan 1970-luvulla ja sitä myöhemmin tuntunut ihminen edes ole kokenut todellista epämukavuutta hammaslääkärin vastaanotolla ennen viisaudenhampaan kirurgista poistoa, vaikka kunnallisen puolen myrtsinaamat olisivat kuinka kovakouraisesti rapsineet hammaskiveä. Toista se oli 1960-luvulla syntyneiden lapsuudessa… Huhhuh! Emme voi kuitenkaan kiistää sen tosiasian olemassaoloa, että suurin osa meistä joutuu elämänsä aikana vähintään kerran leikkauspöydälle. Niistä leikkauksista pienimmätkin ovat sentään isompia kuin viisaudenhampaan poistot. :)

Onko teiltä poistettu viisaudenhampaita?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti