lauantai 20. lokakuuta 2018

Ideoita halloweenasuun

Iltoja, kanssasynkiöt

Jes jes Halloween on jo ovella meidän ”paheellisuuden” viettelemien ihmisolentojen iloksi ja ”hyveen sanansaattajien” harmiksi. Onko teillä jo selvät sävelet, mitä aiotte tehdä Halloweenina 2018? Järjestättekö itse kotonanne kekkerit vai lähdettekö jonnekin muualle bileisiin?

Halloweenasun suunnittelu olisi kiistämättä parasta aloittaa mahdollisimman hyvissä ajoin – kuukausiakin ennen h-hetkeä – mikäli Halloweeniin haluaa panostaa kunnolla. Valmistelut on aloitettava hyvissä ajoin etenkin siinä tapauksessa että asu on teetättävä/ ommeltava itse tai tilattava verkkokaupasta. Vielä kuitenkin ehtii. Minulla on teille neljä sopivasti toisistaan poikkeavaa asuideaa.



The Brides of Draculan vampyyrineitojen on niin Halloweenia, että minun oli välttämätöntä lätkäistä se ensimmäiseksi postaukseen. Tällä kertaa en kuitenkaan tarjoa sitä asuvaihtoehdoksi. Ensimmäinen vaihtoehto on Marie Antoinette/ mestatun aristokraatin haamu – miksei myös Ranskan Kuningas Ludvig XVI tai aatelismies. Kieltämättä tämä asu tulee näistä kaikkein kalleimmaksi, mikäli kaiken haluaa olevan viimeisen päälle, mutta lupaan että asuun satsaaminen on onneksi kaiken vaivan arvoista! Juuri tämä aaveasu on suosikkini näistä, onhan se kaikkein näyttävin ja korein sekä kotoisin 1700-luvulta.

Molempien kuvien leninki edustaa 1700-luvun lopun ranskalaista hovimuotia, olkoonkin etteivät ne ole ihan autenttisia. (Silti huomattavasti autenttisempia kuin Valtiatar-sarjan wanhojen tanssi -koltut.) Ensimmäisessä kuvassa on käsittääkseni taiteiltu rokokookampaus omista hiuksista jotka on viimeistelty puuteroinnilla – kenties puuterointi on hoidettu suihkauttamalla hiuksiin säästelemättä kuivashampoota? Toisessa kuvassa on taas vedetty valkoinen peruukki päähän. Aaveen iho on pakkeloitu lumivalkoiseksi, kulmat tummennettu hyvin tummiksi, poskeen piirretty ensimmäisessä kuvassa kauneuspilkku ja huulet voi joko jättää vaaleiksi tai maalata helakanpunaisiksi.


Kuolema

Kukaan jota viikatemies on tullut hakemaan ei ole tietenkään ole palannut kertomaan, miltä Kuolema on näyttänyt. Näin ollen Kuolema voi olla seksikäs luurankohahmo mustassa halkiollisessa kaavussaan, kuten tämä lady. Kaavun kaula-aukosta vilkkuvat luut voivat olla ommeltu kiinni kaapuun tai sitten hänellä on kaapunsa alla korkeakauluksinen luurankotoppi/ -t-paita, joita myydään esimerkiksi Empissä.


Narcissa Cissy” Malfoy

 
Moni Harry Potter -fani oli aikanaan aikalailla pettynyt Helen Mcroryn pestaamisesta esittämään Draco Malfoyn äitiä Narcissaa. Kieltämättä rooliin olisi takuulla löytynyt ulkonäön osalta parempia vaihtoehtoja, mutta minulla ei ole mitään valittamista rouva Malfoyn vaatetuksen ja kampausten suhteen Puoliverisessä prinssissä – hiusten väriä lukuun ottamatta. Narcissa ei koskaan poistu Malfoyn kartanosta laittautumatta ihan tiptop kuntoon. Vaaleat hiukset on kiharrettu tai kammattu arkenakin juhlavalle nutturalle ja 1940-luvun tyyppinen meikki kaunistaa hänen kasvojaan, jotka ovat kauniit jo au naturel.


Mustalaisnoita/ mustalaisruhtinatar

Viimeinen asu ei ole kaikkein kekseliäimmistä päästä ainakaan rapakon takana, onhan Youtube täynnä meikkitutoriaaleja mustalaisruhtinattarelle ja Esmeraldalle. Mutta eihän se haittaa, kun asu on näinkin nätti boheeemilla tavalla. Olen itsekin pukeutunut mustalaisnoidasta, joskaan en Halloweenina vaan kaverini Vappubileisiin vuonna 2016, joskaan oma versioni ei ollut ihan täydellinen vaikka onnistuin ihan kohtuullisesti. Korvissani killuivat ”kultaiset” korvarenkaat, sormeni hukkuivat sormuksiin (kuten muutenkin, kaulakoruja ja puhvihihainen pusero sekä huivi päässä. Silloin ei kuitenkaan löytynyt rannerenkaita ja kirjavaa pitkää hametta.

Korujen ja vaatteiden lisäksi on hankittava musta tai ainakin tummanruskea kihara peruukki, mikäli hiusten väri ei ole valmiiksi tumma tai hiukset ovat olkapituisia lyhyemmät. Kiharaiset kutrit hulmuavat auki tai kammataan kahdelle letille. Meikin ei ole tarkoitus olla erityisen näyttävä ja värikäs. Tarkoitus on näyttää raikkaalta ja luonnostaan tummapiirteiseltä. 

 
Lisää Halloween-aiheisia postauksiaksiani:


Vähät me kaikenmaailman kiihkouskovaisista moraalisaarnaajista, jotka vastustavat Halloweenia henkeen ja vereen. Pitäkäämme hauskaa. ;)

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

"Innokkaan" opiskelijan kuulumisia

Hyvää päivää. Long time no see!

Kerron alkajaisiksi hyvät uutiset! Minulla menee siinä määrin hyvin että olen onnellinen. Minua vaivasi sellaisen viiden vuoden melankolisuus ja ahdistus enemmässä tai vähemmässä määrin päivittäin, mutta eipä tarvitse kestää enää kumpaakaan – ettekä usko kuinka kiitollinen olen, sillä ahdistuskohtaukset olivat kamalaa rääkkiä pahimmillaan. Kokoajan tuntui näkymätön hirttosilmukka tai kiristyspanta panta kaulalla... Alakuloisuuden ja ahdistuksen syy selvisi minulle, vaikka minulla olikin ollut omat epäilykseni. Olen päässyt negatiivisuudesta eroon, käsitellyt menneisyyden todella perusteellisesti, oppinut rakastamaan itseäni, elän terveellisesti, ihmissuhteet ovat kohdallaan, taloudellinen tilannekin kohdallaan tai ainakin sellaiseksi nopeasti järjestettävissä, minulla on mielekästä tekemistä ja jopa serotoniinitaso on kohdallaan (tsekkasin mikä kielii ettei kaikki ole ok, mutta minulla ei ollut ensimmäistäkään oireista). Ihminen todellakaan ahdistele tai masentele kuin korkeintaan huonon stressinsiedon takia, mikäli nuo kaikki luettelemani seikat ovat kohdallaan. Ahdistuin ja masennuin tunneherkkyyteni takia.

Olen lukenut kauan erittäin herkästi muiden tuntemuksia, kuin avointa kirjaa. Kului kauan etten tiennyt, ettei kaikki mitä tunnen ei olekaanomia murheitani vaan toisten murheita: ahdistusta, surua tai muita padottuja olotiloja. Vasta kesällä opin erottamaan täysin mitkä tunteet ovat lähtöisin minusta ja mitkä muiden. Tätä aiemmin en voinut edes kuvitella, että tälläinen on oikeasti mahdollista. Erityisherkkyydestä on kirjoitettu ja puhuttu paljon, mutta luin ensimmäistä kertaa tunneherkkyydestä Kultaisesta sulasta. Tunneherkkyys vaikuttaa Star Warsista poimitulta mielikuvitusjutulta, sillä siinähän jedit ja sithit aistivat mitä joku hahmo tuntee. Tunneherkkyyden kanssa eläminen on raskasta, mutta siinä vaiheessa kun on alkanut vähitellen oppia erottelemaan tunteita, on paljompi helpompi olla eikä mielessä ole enää niin paljon hyviä tarttumapintoja toisten surulle. Silloisessa työkokeilupaikassa huomattiin miten suuri muutos minussa tapahtui sen jälkeen kun opin pärjäämään huomattavasti paremmin tunneherkkyyteni kanssa. Muutuin ulospäin suuntautuneemmaksi, aloin vitsailla ja naureskella paljon.






Minulle tehtiin kolmen kuukauden työkokeilusopimus Goodwill -myymälään ja olin siellä tosissaan vain kolme kuukautta. Hain nimittäin siellä ollessani työvoimapoliittisen puhtaanapitoalan -koulutukseen, joka on laitoshuoltajan ammattitutkintoon valmentava koulutus. Laitoshuoltajan ammattitutkinto koostuu viidestä opintojaksosta. Valmentavassa koulutuksessa suoritetaan niistä kolme. Hain koulutukseen siksi että olin miettinyt laitoshuoltajaksi kouluttautumista siksi että kaupunki ei palkkaa siivoamaan (HUOH!) muita kuin laitoshuoltajia ja toki kesätöihin teinejä ja siksi että laitoshuoltajille on enemmän kysyntää kuin merkonomeille. Puhtaanapitoala ei kuitenkaan kiinnostanut minua juurikaan, joskin sitä nyt sentään sietäisi toisin kuin lähihoitajan hommia (joista vain hammashoitajana toiminen olisi minulle mielekästä).

Päätökseni koulutukseen hakeutumisesta osoittautuikin liian hätiköidyksi. Ensimmäisestä työssäoppimisjaksostani lähtien olen ollut stressaantunut koulun takia. Minua kadutti jo ensimmäisenä koulupäivänä etten jatkanut Goodwillissä. Pidin työtehtävistäni kierrätysmyymälässä, palkkatuelle pääseminen olisi voinut olla mahdollista ja minulla oli suurimmaksi osaksi mukavat työkaverit, vaikkei kenestäkään nyt kaveriani tullutkaan. Lisäksi minua vitutti kipittää koulunpenkille ilman päivääkään kesälomaa! Mikäli olisin lopettanut koulutuksen olisi luultavasti ollut karenssi tiedossa, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa tunnustellen omia fiiliksiä ja lohduttautua sillä ettei koulutus kestäisi edes täyttä viittä kuukautta, päättyyhän se joulukuun lopussa.

Ensimmäinen opintojakso oli Catering-alan perustutkinnosta otettu Palvelu- ja jakelukeittiön toiminnot. Se on nyt käyty. Minä ja ryhmäläiseni ramppasivat kolme viikkoa Kotekon kampuksella, jossa meillä ei ollut tarjolla kuin kaksi teoriapäivää hygieniapassittomille. Muuten koulupäivät olivat pikemminkin työpäiviä: myyntituotteiden valmistamista koulun kahvilaan, koulun kasalla olemista, keittiöapulaisen hommia koulun keittiössä ja ainakin minulla pari kertaa elintarvikevarastolla häärimistä. Elokuun viimeisellä viikolla menimme kuudeksi viikoksi työssä oppimaan jakelukeittiöön, joista osa oli oppilaitoksen keittiöitä ja osa lounasravintoloita. Kuitenkin kaikkiin paikkoihin tuli ruoka samasta keskuskeittiöstä.



Oma työssäoppimispaikkani oli neljän kilometrin päässä kotoani sijaitseva lounasravintola. Paikka aukesi yhdeksältä ja meni kiinni 13.10, mutta työpäiväni alkoi kahta ensimmäistä päivää lukuun ottamatta 7.30 ja päättyi 14.30, jotta pöperöt olisivat ajoissa tarjolla asiakkaille (pääasiassa Kotkan kaupungin työntekijät). Sinänsä työtehtävät olivat ihan menetteleviä ja paikan ainoa työntekijä ihan mukava, mutta seitsemän tunnin työpäivät ottivat nopeasti voimilleni siinä määrin että rojahdin kotiin päästyäni makoilemaan sängylle kahdeksikin tunniksi ennen kuin nousin. Työssäoppimisjaksot ovat epäreiluja! Täyden työpäivän painamista ilman mitään muuta korvausta kuin aikuiskoulutuksesta maksettava työmarkkinatuki. Jaksoin silti jotenkin työssäoppimisjakson. Sain näytöstä toisiksi parhaan arvosanan – H4 nimittäin. 


 

Lokakuun ensimmäisenä päivänä siirryimme Malmingin kampukselle Karhulaan. Meillä alkoi toinen opintojakso Ylläpitosiivouspalvelut, ja sen myötä pieni ryhmämme kasvoi neljällä opiskelijalla. Ensimmäisellä viikolla kävimme pikaisesti läpi käsikäyttöisiä siivousvälineitä, mutta paneuduimme perusteellisemmin ylläpitosiivouksen konemenetelmiin teoreettisesti sekä käytännössä. Tällä viikolla meillä vaihtui opettaja ja aloimme opiskella erilaisia käsikäyttöisiä siivousmenetelmiä hänen kanssaan. Teoreettinen opiskelu oli tylsää silloin kuin opiskelin 17 – 20-vuotiaana hupakkona merkonomiksi ja se on suoraan sanottuna yhtä tylsää edelleen aikuisena naisena, sillä keskityn paremmin käytännössä tapahtuvaan opiskeluun. Kenties teoria ei olisi ihan niin tylsää, mikäli opettajalla ei olisi yhtä unettavaa ääntä kuin professori Binnsillä?

Marraskuuhun asti olemme Malmingilla koettamassa saada laitossiivouksen kiemurat pysymään muistissamme ja saamassa tuntumaa käsikäyttöisiin välineisiin sekä konepuoleen. Ryhmämme on siivonnut lähes päivittäin koululla, oppiihan noin käytännönläheistä alaa parhaiten tekemällä sen sijaan että seuraisi Smart-taululla vaihtuvia powerpointteja. Jokaisella on esimerkiksi viikon ajan kestävä siivousvuoro parin kanssa, jolloin pitää tulla kuudeksi tai seitsemäksi. Marraskuun puolivälissä alkaa viimeinen työssäoppiminen jossain kaupungin mestassa. Siellä joutuu sitten raatamaan taas ilmaiseksi täyttä työpäivää. Osapäivätyönä siivoaminen menettelisi, mikäli siitä maksetaan palkkaa! Eipä mun tarvitse sentään nostella enää painavia astiakoreja tiskikoneeseen ja tiskikoneesta pois. :D

On aika epätodennäköistä että jatkan puhtaanapitoalan opintoja ainakaan heti kun olen rämpinyt valmentavan osuuden läpi. Pitäisi kaiketi maksaa siinä tapauksessa 200 euron tutkintomaksu eikä ketään varmaan hämmästytä miksei huvita maksaa tutkintomaksua koulutusalasta, jossa en voi edes hyödyntää mitään erityiskykyjäni kun unohdetaan työntekijältä vaadittavat ominaisuudet, jotka eivät poikkea oikeastaan toisistaan missään? Kaikilla aloilla on oltava tehokas, vastuullinen, tarkka ja rivakka. Oppisopimuksella opiskelu olisi vähän mielenkiintoisempaa ja palkitsevampaa. Olisin innostuneempi kysymään oppisopimuspaikkaa kaupungilta kuin hakemaan uudelleen puhtaanapitoalalle viimeistelemään opinnot. Mutta mitä opiskeluun tulee, olen kiinnostuneempi myynnin ammattitutkinnosta kuin laitoshuoltajan vastaavasta. Molemmat tutkinnot kestävät yhtä kauan, joskin ensin mainittu on mielenkiintoisempi paketti. Onhan tässä kuitenkin aikaa miettiä ja käytän miettimiseen tällä kertaa enemmän aikaa...

Koetan kirjoittaa vähän blogipostauksia varastoon kun olen virkeimmilläni, sillä tiedän että olen ihan poikki työssäoppimisjaksolla. Palaillaan muunkin kuin opiskeluvuodatuksien merkeissä.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Empatia ja sen kompastuskivet

Empatia-sanan juuret ulottuvat ensimmäisten esteetikkojen kirjoituksiin, joissa käytetään kreikkalaista sanaa ”empatheia” (tunnustella sisältä) viitatessaan ihmisten kykyyn havaita toisten ihmisten omakohtaisia kokemuksia. Joka tapauksessa empatia voidaan käsittää äärimmäisen tunnevoittoisesti ja ajatella empatian tarkoittavan, sitä että koemme samanlaisia tunteita kuin mitä joku kärsijä kokee. Tällöin tullaan itse surulliseksi, kun esimerkiksi läheisellä on paha olla tai Afrikassa on nälänhätää ja Ebolaa. Empatian oikea määritelmä on silti ajatuksellinen prosessi, jossa kykenemme näkemään tilanteen toisen ihmisen näkökulmasta. Ymmärtämään toista ihmistä hyvin.

Väitetään empatian riippuvan pitkälti elämämme ensimmäisistä vuosista, jota pidän aikamoisena höpönlöpönä. Siitä kuinka vakaa ja myönteinen suhde meillä on ollut vanhempiimme ja heidän kasvatusmetodeistaan. Empaattisuutemme ajatellaan määräytyvän osaksi myös perimästämme. Tämän lisäksi koulussa käyminen leikkeineen, harjoitteineen ja opettajien antamine esimerkkeineen on tarkoitus kehittää lasten empaattisuutta. Lastenkasvatuksen näkökulmasta erilaiset roolileikit, joissa lapset joutuvat omaksumaan erilaisia rooleja sekä kaikenlainen tunteiden tunnistamiseen, kokemiseen ja ilmaisemiseen liittyvä edesauttavat seuraavan sukupolven kasvamista empaattisiksi aikuisiksi. Empatian kyky tuppaa kehittymään vielä aikuisena melkein itsestään kypsymisen seuraamuksena, sillä elämänkokemus laajentaa perspektiiviä nuorisolle ominaisesta mustavalkoisuudesta. Empatialle on ominaista toisen ihmisen tarkka tunteiden tunnistaminen, tunteiden ja toiminnan syiden ymmärtäminen, kyky asettua toisen rooliin ja hänen näkökulmansa oivaltaminen. 






Empatian kompastuskiviä

Tutkimus on osoittanut empatian kokemisen kyvyn olevan yksi tärkeimmistä epäitsekkään käyttämisen taustalla olevia tekijöitä. Empatia näyttäisi kytkeytyvän halukkuuteen kohdata apua tarvitsevia ja jopa halukkuuteen kohdata apua tarvitsevia, toisten auttamiseen ja lohduttamiseen, hyväntekeväisyyteen annetun rahan määrään, runsaampaan suvaitsevaisuuteen ja yhteistyöhön, vähäisempiin ristiriitoihin sekä nopeampaan ja sopuisampaan ristiriidan ratkaisemiseen sekä vähäisempään itsekeskeisyyteen ja aggressiiviseen käyttäytymiseen

Olkoonkin empatia yhteydessä lukuisiin omaa ja toisten elämää miellyttävämmäksi tekeviin asioihin, sen tuntemiseen liittyy myös omat kompastuskivensä. Ensimmäinen kompastuskivi johtuu siitä että osassa empatia viriää valikoidusti. Ollaan usein empaattisempia perhettä, ystäviä ja tuttavia kohtaan. Empatia tunteminen onnistuu helpommin myös ”hyviä tyyppejä” janiitä kohtaan, jotka koetaan samanlaisiksi ulkonäön tai kulttuuritaustan takia. Tämän takia esimerkiksi maantieteellisesti etäällä käytävien sotien uhrien tai katulapsien asemaan asettuminen voi olla hankalampaa kuin asettua lähialueiden tai suomalaisten kärsimyksiin. Kuitenkin tunneälyyn kuuluu että näistä empatian tuntemista vaikeuttavista seikoista huolimatta pyritään ymmärtämään kaikkien ihmisten vaikeuksia asuivat he sitten pohjoismaissa tai Lähi-Idässä. Myöskin ärsyttävät tapaukset ja jopa suorastaan kusipäiset ihmiset ansaitsevat rahtusen empatiaa.

Toinen empatian sudenkuopista liittyy taas liiallisen empatian tuntemisen aiheuttamaan ahdistukseen, joskaan sitä ei ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi. Ensimmäinen sudenkuoppa kun on paljon yleisempi. Onnettomat ihmiskohtalot eivät taida loppua maailmasta. Mikäli heittäydytään alituiseen toisten ihmisten onnettomuuksiin ja huoliin, toisten kielteisiin tunteisiin samaistuminen käy loppujen lopuksi henkisesti raskaasti. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että ahdistutaan ja masennutaan itse. Liiallisen empatian säätely kääntyy yksilön ja läheisten voitoksi tunteiden säätelyn avulla tässäkin tapauksessa. :)

torstai 30. elokuuta 2018

Uusia sisustusjuttuja part 2

Hyvää päivää

Kirpputorit ovat kovasti siistiytyneet kutsuvammaksi vuosituhannen vaihteen tunkkaisista villakoirakenneleistä ainakin täälläpäin. Onhan kirpputoreilla kiertely ihan hauskaa ajanvietettä, mutta siihen on varattava tarpeeksi aikaa etenkin isommilla kirpputoreilla kuten Jussin jättikirppiksellä. Kerralla ei voi katsastaa paikan koko tarjontaa tietyn tavararyhmän osalta, esimerkiksi kodintekstiilien. Sitä vastoin kierrätysmyymälöissä tavarat laitetaan selkeästi myyntiin vähintään kategorioittain, joissain paikoissa jopa materiaalien ja värikoodien mukaisesti. Tällainen esille pano on huippukätevää asiakkaan kannalta siksi että näin on helpompaa ja nopeampaa etsiä jotain tiettyä juttua sekä säästää aikaa. Mutta ei siinä vielä kaikki: kierrätysmyymälöissä ei laiteta mitä tahansa kaatopaikkatavaraa myyntiin. Siisteiltäkin kirpputoreilta löytyy edelleen Paskat kirpputorilöydöt -tasoista rojua, kuten käsilaukkuja joiden tekonahka hilseilee. :D

Olen ostanut lähes kaikki näistä sisustusjutuista Sotek-säätiön pyörittämästä Goodwillin Karhulan myymälästä. Messinkinen lautanen on kuitenkin tämän kuvan ainoa kierrätysmyymälähankinta, sillä puinen H-kirjain on tuttavani (lopettamasta) lahjatavarapuodista ja lilat Iittalan kivituikut taas ovat olleet jo osa lapsuudenkotini huoneen ”sisustusta”. Jonkun aikanaan Marokkosta matkamuistona roudaama lautanen on minulla käytössä kynttilänalusena. Kaksi kivituikkua tai paksut kynttilät eivät erotu seinästä tv-tason reunalla, mutta heti kun ne laittaa esimerkiksi tälle alustalle niillä pääsee jo sisustamaan sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä näky on näin huomattavasti näyttävämpi. Mikäli haluaisin tästä sisustusdetaljista vieläkin näyttävämmän ja mieleenpainuvamman voisin ripotella ripotella esimerkiksi helminauhaa tai tekokukkia alustalle. 

Kuvasta ei meinaa oikein millään erottaa että rasiassa palaa valot, mutta sitä vastoin livenä se tuo mieleen valaistun keijujen huvimajan. Kansi lähtee auki ylhäältä ja pohjaan sijoitetusta napista saa valot päälle. Säilytän rinta- hiuskoristeitani tässä keijukaisten huvilassa. Mitä te laittaisitte tähän tai johonkin samantapaiseen boksiin?


Ostin tämän marmorialusen ihan pelkäksi kuvaus- rekvisiitaksi, tuleehan välillä otettua ruokakuvia esimerkiksi herkuista. Toki marmorialustan päälle voisi koota kynttiläasetelmia. Skandinaavisen minimaalisessa sisustuksessa moinen pelittäisi vallan mainiosti, mutta se ei tietenkään sovi ollenkaan kotiin, jonka pitää näyttää mahdollisimman pitkälti 1900-luvun alkuun pysähtyneeltä.


Edustavat lasikulhot eivät maksa kuin korkeintaan kolme euroa Goodwillissä, siinä tapauksessa etteivät ne ole mitään laatulasia. Takimmainen kulho taisi olla kaksi euroa ja nämä pienemmät kaksoset euron, joten niitä uskaltaa käyttää stressaamatta päivittäin. Kulhot ovat juuri sopivan kokoisia välipalarahka-annokselle, munavoille- tai avokadolevitteelle tai marja-annokselle.

Vanhaa Arabian isoa ruokalautasta en ole hankkinut itse, vaan sain sen Haminan siskoltani. Kieltämättä oli mukava pieni piristys saada ikäisekseen hyvin lautanen on hyvin säilynyt – kultaustaan myöten – juuri silloin kuin joutui kitumaan pelkällä asumistuella sekä alle 600 euron suuruisella liitonrahalla kuussa.
 

sunnuntai 19. elokuuta 2018

DIY: 1960-luvun alun make up



Ensimmäinen muistettava seikka meikkaamaan ryhdyttäessä on että make up tehdään huolellisesti puhdistetulle iholle. Ei koskaan entisen make upin päälle. Jos kesken illanvieton joudut jostakin syytä korjaamaan make uppiasi, sinun on ensin poistettava entinen puhdistusvoiteella ja kasvovedellä. Entisen päälle korjatusta make upista ei tule kaunista, se on suttuinen ja sitä paitsi make up -kerrosten väliin jäävä pöly ja lika ovat turmioksi ihollesi.

Ripsien ja kulmien käsittely

Ennen varsinaisen make upin tekemiseen ryhtymistäsi:
1. poista pinseteillä kulmakarvojesi alapuolella yksinäisinä sojottavat, tummat ihokarvat.
2. käherrä silmäripsesi loivasti silmäripsikähertimellä.


  50- ja 60-lukujen tyyli-ikoni Audrey Hepburn


Alusvoide

Puuterinalusvoidetta kutsutaan myös päivävoiteeksi. Alusvoiteita on valittavana monia erilaisia. On maitomaisia ja voidemaisia, on valkeita, siis värittömiä ja ihonvärisiä eri tummuusasteina. Värillistä alusvoidetta on saatavana myös kivenä (pancake), jossa voide ja puuteri on yhdistetty ja jota levitetään kasvoille kostealla sienellä. Kivellä on kuitenkin ihoa kuivaava vaikutus, ja se saa lisäksi kasvot näyttämään kovilta.

Kuiva ja erikoisen herkkä iho e siedä mitä tahansa alusvoidetta, joten voiteen valinnassa on oltava tarkka. Paras on ainakin alukis kokeilla vain tunnetuimpia merkkejä. Jos haluat käyttää väritöntä alusvoidetta, valitse voidemainen tai maitomainen tuote. Jos taas käytät värillistä iho- make upia, valitse mieluiten juokseva voide. Älä mene liian kauas luonnollisesta ihonväristäsi valitessasi värisävyä. Siinä tapauksessa että ihosi on kovin väritön ja kelmeä, uusi ihonväri voi piristää. Älä käytä kesällä päiväsaikaan pohjaväriä.

Alusvoidetta tarvitaan aina kun käytetään puuteria. Puuteria ei saa koskaan levittää paljaalle iholle, sillä puuteri tunkeutuu ihohuokosiin, jolloin ne tukkeutuvat.

Päässäsi on ihon puhdistamisen jäljeltä huivi tai panta. Aseta alusvoide täpliksi kaikkialle kasvoille ja kaulalle ja levitä se niistä tasaisesti kasvoille hiusrajaan asti. Alusvoide ohennetaan huomaamattomasti pääntietä kohti mentäessä. Varsinkin värillinen alusvoide tahraa vaatteet. Tämän vuoksi on hyvä levittää kasvopaperia ikään kuin kaulukseksi puvun/ puseron suojaksi. Lopuksi paperilla painellaan kauluksen kohdilta liika rasvaisuus pois.

Poskipuna

Jos poskesi ovat luonnostaan rusottavat, et tietenkään kaipaa poskipunaa. Nykymuodin mukainen make up on sitä paitsi melko tasavärinen, entisajan ruusuisia poskia ei enää harrasteta. Mikäli kuitenkin haluat rusotusta poskillesi ja kirkkautta silmiisi, voit ostaa poskipunaa jota on saatavana sekä puuterina, voiteena että kivimäisenä. Voide on näistä käytännöllisintä, koska se on helppo levittää luonnollisen näköiseksi.

Jos kasvosi ovat pyöreät, on edullisempi levittää puna lähemmäksi nenää kuin ohimoita, ei tietenkään aivan nenän juureen. Jos kasvosi ovatkin kapeat, sijoita poskipuna kauemmaksi nenästä.

Yleissääntönä on, ettei poskipunaa sovi koskaan levittää silmänurkkia ylemmäksi, koska se näyttäisi luonnottomalta. Myöskään ei sovi levittää punaa nenälinjaa alemmaksi, sillä alhaalla riippuvat rusoposket vanhentavat. Huulipuna ei sovi poskipunaksi, sillä se tunkeutuu ihohuokosiin ja aiheuttaa punaisia ihomatoja. Poskipunan on oltava aina samaa väriä kuin huulipuna. Poskipunaksi ei sovi ihon omille punaväreille kovin vieras puna: on parasta jättää oranssinpunainen poskiväri käyttämättä.

Aseta poskipuna kolmeksi pikku läiskäksi poskipäillesi ja levitä se sormenpäillä tasaisesti ohimoita kohti. Jos käytät kivimäistä alusvoidetta pancakea, on poskiväri levitettävä sen alle.


Luomiväri

Luomiväriä ei sovi käyttää kuin keinovalaistuksessa. Värikkääksi varjostetut luomet korostavat päiväsaikaan ihon virheitä (esimerkiksi laajentuneita ihohuokosia ja hienonhienojakin ryppyjä silmäkulmassa) ja saavat näin koristetut kasvot näyttämään useita vuosia vanhemmalta. Keinovalaistuksessa ja osana juhla-asua dramaattisesti varjostetut luomet voivat antaa kantajalleen lisää salaperäistä ja arjesta poikkeavaa lumovoimaa.

Luomiväriä löytyy voiteena pienissä rasioissa ja nykyisin sitä saa ostaa myös ylellisissä kullanvärisissä hylsyissä huulipunan tapaan. Voidemainen ja puikossa oleva luomiväri on parasta levittää luomille kevyesti sormenpäillä. Suomestakin saa jo iholla uskomattoman hyvin pysyvää luomitussia.

Luomiväri painetaan ensin kolmeksi pikku pilkuksi yläluomen reunaan keskikohdalta sivulle päin. Tästä sitten ohennetaan väri taitavasti sivusuuntaan. Joillekin silmämalleille sopii kokonaan luomivärillä varjostettu luomi. Syvällä päässä olevat silmäluomet värjätään vaaleiksi, varjostus levitetään vasta luomien yläpuolelle. Kokeile mikä varjostustapa sopii sinun kasvoihisi. Mitään yleispätevää neuvoa ei tässä asiassa voi antaa, sillä pääasiahan on että kasvot ovat persoonalliset eivätkä tusinasievät.

Luomiväriksi sopii aina parhaiten se väri, joka lähinnä toistaa silmien omaa väriä. Ruskeasilmäisille sopii ehkä parhaiten vihreä. Valkeata luomiväriä käytetään värillisen luomivärin kirkastamiseen ja esimerkiksi silmien alle peittämään mahdollisia epäpukevia varjoja.





Puuteri

Jos käytät värillistä puuterinalusvoidetta, tule puuterin olla vaaleaa. Jos käytät väritöntä alusvoidetta, voi puuteri olla hieman omaa ihonväriäsi tummempaa tai värikkäämpää. Käytät vain korkealaatuista, hienorakeista puuteria. Ei ole tarkoitus että se peittää hipiäsi himmeänä yhtenäisenä vaippana. Varoitus: Älä koskaan levitä puuteria paljaalle iholle. Sen hienot hiukkaset tunkeutuvat ihohuokosiin ja tukkivat ne. Alusvoide on välttämätön ihon suoja puuterin alla.

Hygieenisintä on levittää puuteri aina puhtaalla vanutukolla, jonka voi heittää käytön jälkeen pois. Huiskuttele kasvoillesi ja kaulallesi hyvin runsaasti puuteria. Aloita kaulasta ja jatka ylöspäin kasvojen yli – myös huuliisi, silmäripsiisi ja kulmakarvoihisi, sillä puuteri auttaa seuraavien työvaiheiden värit tarttumaan. Käännä vanutukko ja harjaa sillä ylimääräinen puuteri pois.


Silmien rajausväri

Nykyisin kasvojen make upin painopiste on silmien korostamisessa. Usein silmät rajataan muinaiseen egyptiläiseen tapaan. Silmien muotoiluun rajauksella voidaan käyttää erityisesti tähän tarkoitukseen valmistettua mustaa nestemäistä tussia, joka levitetään ohuella siveltimellä. Silmien rajaukseen voi käyttää myös pehmeää kulmakynää.

Useimmille silmätyypeille on imartelevinta piirtää rajaus vain yläluomeen – pienet silmät ovat asia erikseen. Piirrä terävällä kulmakynällä raja yläluomen reunaan. Viiva on paksuimmillaan luomen keskellä ja ohenee molemmista päistä. Voit myös täyttää koko yläluomen mustalla. Silmän ulkonukan puoleinen pää jatkuu luomen yli ja suipistuu päistään teräviksi valeripsiksi. Voit kokeilla sopiiko ohuehko rajaus myös alaluomen reunaan, aivan ripsien alle.


Mascara

Mascaraa on olemassa kivimäisenä ja voidemaisena. Sitä on myös saatavana nykyisin täytekynän tyyppisinä puikkoina, josta juokseva väri sivellään. Löytyy mustaa, tummanharmaata, tummanruskeaa sekä jopa sinistä ripsiväriä iltakäyttöön.

Ripsivärin käyttöön liittyy välttämättömästi puhdas ripsiharja. Paras on pitää mukanaan aina kahta ripsiharjaa. Levitettyäsi värin muista aina puhdistaa harja pesemällä se tai esimerkiksi pyyhkimällä se kasvopaperiin. Väri saadaan levitetyksi ripsiin tasaisesti ja kokkareettomasti vain puhtaalla harjalla. Puhdas harja estää myös ripsiä takertumasta toisiinsa.

Kostuta harjaa hieman vedessä tai käytä sylkeä, joka käytännössä on osoittautunut varsin hyväksi mascaran sideaineeksi, sitten hankaat kivestä hieman väriä harjaan. Et tietenkään tarvitse kostutusta, jos käytät voidemaista väriä. Kynämäinen roll-on ripsiväri levitetään suoraan kynästä. Puuteroinnista on jäänyt ripsiisi hienoja puuterihiukkasia, jotka auttavat väriä tarttumaan ripsiin, kun alat nyt harjata niitä. Ensin yläripsiä alhaalta ylöspäin, sitten vain kevyesti alaripsiä ylhäältä alaspäin. Muista levittää väri erityisen huolellisesti myös ripsien päihin, jotka ovat usein aika vaaleat jopa tummaripsisillä. Toinen kerros väriä sivellään vain ripsien päihin. Näin saat ripsiisi huomattavasti lisäpituutta. Kun väri on hieman kuivunut, otat toisen puhtaan harjasi, harjaat ja tasaat sillä liian värin pois ripsistäsi. Jos silmäsi ovat lähekkäin toisiaan, tehdään silmä-make up vain silmien ulkosyrjään.

Aivan musta mascara sopii vain tummahiuksiselle. Ruskea ja harmaa mascara sopivat vaaleaveriköille ja punapäille. On parasta kokeilla mikä väri on imartelevin. Mustaksi värjätyt vaaleaverikön ripset saavat aikaan pistävän ja kovan vaikutelman.

 60-luvun muotikampaus niin sanottu ”ampiaispesä”


Kulmakynä ja teroitin

Tärkeintä kulmakarvakynän käytössä on että se teroitetaan aina hyvin ennen käyttöä. Kulmakarvakynän on oltava samaa väriä kuin mascaran. Älä valitse liian kovaa, kuivaa kulmakarvakynää, sillä et saa hyvää jälkeä, vaan viivasta tulee katkonaista. Täytekynät eivät ole myöskään hyviä, koska niissä oleva väriaine on liian pehmeää pysyäkseen terävänä edes yhden kulmakarvan muotoilun ajan. Oikea kynä on paras vaihtoehto.

Harjaa ensin kulmakarvat puhtaiksi puuterista puhtaalla ripsiharjallasi. Harjaa kulmiisi myös haluamasi muoto ja suipista ne kostutetuin sormin päistään niiltä kohdilta, joita mahdollisesti haluat jatkaa. Piirtämällä terävällä kynällä karvanohuita ja karvanpituisia viivoja tarkennat ja selvennät sitten kulmakarvojen ylärajan ja alarajan sekä täytät vielä lopuksi myös väliin jääneen tilan samanlaisin viivoin. Piirrät pidennykseksi silmien ulkonurkkaa kohden vain pari hyvin lyhyttä karvaa. Jos kulmakarvasi ovat aivan vaaleat, harjaa niihin ensin mascaraa ja piirrä vasta sen jälkeen niihin kynäviivat edellä selostetun ohjeistuksen mukaan.


Huulipuna

Huulipunien laadut ovat vuosi vuodelta parantuneet ja nykyisin jokainen voi saada omille huulilleen parhaiten soveltuvan vaihtoehdon. Liian kuiva huulipuna kuivattaa huulia. Hyvä huulipuna ei tahraa, siinä on miellyttävä tuoksu ja maku ja se asettuu huulille luistavasti tasaiseksi väriksi.

Huulipunan värin valitseminen on suoritettava erittäin huolellisesti. Olisi parasta saada kokeilla väriä huuliin, sillä paperille tai vaaleaan kädenselkään tehty värikoe ei anna samaa tulosta kuin huulille levittäminen. Väriä valittaessa on otettava huomioon ihon, hiusten ja puvuston väri. Mikäli puvuston väriskaala on vaihteleva, olisi löydyttävä useamman sävyisiä huulipunia. Huulipuna ei saa poiketa liian voimakkaasti käyttäjänsä omista väreistä. Kynsilakan on oltava samaa värisävyä kuin huulipuna tai ainakin tummempaa tai vaaleampaa värivivahdetta.

Huulet punataan piirtämällä jäykällä huulipunasiveltimellä ensin huulten rajat. Yleensä on parasta seurata huulimeikkiä tehdessä omien huulien linjaa. Liian suurta suuta voidaan kuitenkin haluttaessa pienentää jättämällä aavistuksen verran laidoista maalaamatta. Väri tarttuu parhaiten puuteroiduille, kuiville huulille. Huulten keskusta punataan parhaiten suoraan puikolla. Käsi pysyy maalattaessa aloillaan, jos saat kyynärpäälläsi tukea pöydästä ja pikkusormellasi leuasta. Anna punan asettua rauhassa noin kymmenen minuuttia ja paina sitten kasvopaperilla ylimääräinen väri pois.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Aamupalaideoita

Hyvää päivää kaikille.

Joka tuutista toitotetaan aamiaisen olevan päivän tärkein ateria. Eivätköhän kaikki neljä tai viisi syöntikertaa ole yhtä tärkeitä, jolloin verensokeri pysyy kaiken aikaa tasaisena? Päivittäisen aamiaisen syömisestä on joka tapauksessa paljon hyötyä, joten on tärkeää syödä vaikka työpaikalla aamupala, mikäli ei tee heti mieli syödä mitään. Elimistö on yön ajan lepotilassa, niinpä elimistö tarvitsee heti aamusta elimistö ravintoa. Aamupala lopettaa yöpaaston ja täyttää energiavarastot, jolloin päivä lähtee mukavasti käyntiin – mutta vain siinä tapauksessa että olette aamuvirkkuja. :D

Syön aamupalan ihan aina hyvällä ruokavaliolla, sillä herättyäni nälkä muistuttaa olemassaolostaan. Yleensä aamiaiseni koostuu oliiviöljyssä paistetusta kananmunasta, kahdesta oikealla voilla(!) voidellusta kauraleivästä, kulhollisesta puolukoita, vedestä ja mustana juodusta murukahvista stevialla makeutettuna. En edes muista kuinka kauan olen syönyt samanlaisen aamiaisen. Kauan kauan, sillä se on osoittautunut minun tapauksessani riittävän ravitsevaksi. Toisinaan mieleni tekee vähän erilaista aamupalaa niin kuin kaikkien. Valmistan silloin joko avokadoleipiä, munavoita tai puristan itse appelsiinimehua sitruspuristimella.


Munavoi:

* ulkokanalan munia syöjien mukaan
* maustamiseen merisuolaa, valkosipulijauhetta ja basilikaa – miksei myös mustapippuria tai tuoretta ruohosipulia
* 20 grammaa luomuvoita per kananmuna
*2 palaa mieleistä leipää per nuppi
*persiljaa koristeeksi




Keitä kananmunat vedessä korkeintaan 10 minuuttia, mieluiten 8 minuuttia. (Keittoaika on järkevintä laskea siitä hetkestä, kun keitinvesi alkaa poreilla pulputtaa kattilassa.) Jäähdytä hetki, kunnes kuori kuivuu ja laske päälle kylmää vettä ja jäähdytä munia vähän.

Silppua kananmuna/ munat haarukalla tai munanleikkurilla hienoksi. Lisää sekaan mausteet ja pehmeää voita, kunnes koostumus tuntuu sinusta sopivalta ja sekoita. Paahda leivät, levitä niille munavoita ja koristele halutessasi persiljalla.


Herkulliset avokadoleivät:




* syöntikypsä avokado
* lusikan kärjellinen hienoa merisuolaa
* lusikan kärjellinen mustapippuria
* teelusikallinen neitsytoliiviöljyä
* luomuvoita
* Vaasan 100 % kaurapaloja

Halkaise avokado, kaavi hedelmäliha kulhoon ja survo se hienoksi tasaiseksi massaksi haarukalla. Lorauta sekaan teelusikallinen neitsytoliiviöljyä ja mausta merisuolalla ja mustapippurilla. Paahda kaurapalat rapeiksi ja voitele ne ohuesti voilla ennen avokadotahnan levittämistä. Olen kokeillut avokadoleipiä ilman esivoitelua, mutta minusta ne ovat parempia kun leivät on ensin voideltu.


Appelsiinimehu:




Itse puristettu appelsiinimehu päihittää mennen tullen ruokakaupan oranssin liemen makunsa puolesta ja on terveellisempääkin. Appelsiinimehun puristamisen takia aamutoimiin ei tarvitse varata ylimääräistä aikaa, puristaahan sen käden käänteessä. Sitruspuristimetkin ovat niin halpoja, ettei kellään pitäisi olla mitään syytä hankkia kotiin valmisversiota. Kaikenlisäksi pieni sitruspuristin mahtuu hyvin käsilaukkuun, joten sen voi ottaa töihinkin mukaan. ;)


Perusaamiaiseeni kuuluvat marjat:




Tuoreet mustikat ovat ihan menetteleviä, pensasmustikat suorastaan hyviä. Pakastemustikoita en kuitenkaan voi sietää missään muualla kuin mustikkapiirakassa. Pakasteisiin on kuitenkin turvauduttava suurimman osan vuodesta. Puolukka ei ole mustikasta poiketen oikein minkään makuista tuoreena, mutta kotimaisena pakasteversiona se taas on maistuva ja vatsaystävällinen kuidunlähde, edullinenkin vielä. Jolleivät kotimaiset vadelmat olisi niin hintavia en söisi mitään muuta niiden sesonkina.