Kaikki
tunteet ovat ok sopivasti annosteltuina!
”Tunteiden säätely merkitsee
mahdollisuutta vaikuttaa tietoisemmin siihen, kuinka kauan, kuinka
voimakkaasti, kuinka kauan ja mitä ylipäätään tunnemme.
Tunteiden säätelyn avulla voimme ensinnäkin pyrkiä eroon tavalla
tai toisella epämukavista tunteistamme, kuten esimerkiksi surusta,
pelosta tai suuttumuksesta. Mikäli vaikkapa pahantuulisuudesta tai
ahdistuksesta ei yrittämisestä huolimatta pääse irti, voi ainakin
pyrkiä vaimentamaan ikävien tunteiden voimakkuutta ja lyhentämään
niiden kestoa. Tunteiden säätely ei merkitse tunteettomuuden
ihannoimista ja täydellistä tunteiden tukahduttamista, vaan
tunteiden kokemista ja ilmaisemista siinä määrin, että itse
voimme hyvin ja että toisilla ihmisillä on läheisyydessämme hyvä
olla. Voimme tunteiden säätelyn avulla myös pyrkiä
houkuttelemaan esiin mieluisiksi tai tarpeellisiksi katsomiamme
tunteita. Hyväntuulisuuden pintaan houkutteleminen ja hymyn huulille
saaminen on myös tunteiden säätelyä.
Tunteiden sääteleminen on
kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Meillä kaikilla on varmasti
kokemuksia siitä, kuinka surumielisyys on takertunut takinliepeeseen
useiksi päiviksi ja kuinka raivonpuuskassa on tullut ladeltua vähän
liiankin suoria sanoja. Moni meistä säätelee tunteitaan
tiedostamattaan, automaattisesti esimerkiksi syömällä pahaan oloon
suklaapatukan. Tunteiden säätelykykyä on kuitenkin mahdollista
kehittää tietoisestikin siinä missä mitä tahansa muuta kykyä.
Konstit ovat monet. Ensimmäinen edellytys tunteiden säätelyn
opettelemiselle on omien tunteiden tunnistaminen. On aivan mahdotonta
yrittää säädellä jotakin, jonka nimestä ja tarkemmasta
sisällöstä ei ole aavistustakaan. Omaa tunnettaan onkin hyvä
tarkastella keskittyneesti niin pitkään, että sille pystyy
antamaan nimen ja näin erottamaan sen muista tunteista ja
tuntemuksista. Tunteiden säätelyn edellytykset ovat paljon
paremmat, kun pystymme kertomaan itsellemme, olemmeko suuttuneita vai
turhautuneita, pelokkaita vai mustasukkaisia, kateellisia vai
häpeissämme, ahdistuneita vai nälkäisiä, pettyneitä vai
vahingoniloisia. Kaikkein hankalinta on epämääräisen, kasvottoman
”pahan olon” sääteleminen.
Tunteita
päin, ei niitä pakoon
Karkeasti sanottuna omia
tunteita voi opetella säätelemään sekä toiminnan että ajattelun
avulla. Tämä tulee erityisen selkeästi ilmi erilaisissa
katastrofitilanteissa ja niissä selviytymisessä:
Katastrofipsykologiasta olemme oppineet, että traumaattista
tilannetta käsitellään usein joko toiminnallisesti dramatisoimalla
asioita en halua ajatella tätä asiaa, joten alan siivota tai
tietoisemmalla, ajatuksen tasolla käsittelemällä asiaa
kielellisesti, eli puhumalla kirjoittamalla olen käynyt kaikille
ihmisille uhkaavan tilanteen ja selvinnyt siitä. Traumojensa
kanssa yksin, vain toiminnallisten apukeinojen varaan jäävät
ihmiset ovat suuremmassa vaarassa koteloida uhkaavissa tilanteissa
esiin nousevia tunteita sisälleen aikapommeiksi, jotka voivat muhia
vuosikymmeniä. Tarvitsemmekin tunteidemme säätelyyn sekä
toimintaa että tietoista tunteiden käsittelyä ajattelun tasolla.
Toimintaan perustuvissa
tunteiden säätelykeinoissa on varaa mistä valita. Helpointa
tunteiden säätely on siinä vaiheessa, kun tunne ei ole tietoisesti
vielä nostanut päätään tai ehtinyt voimistua häiritsevän
voimakkaaksi.
Mikäli etukäteen tiedämme
kokevamme kielteisiä tunteita tietyissä paikoissa tai tiettyjen
ihmisten seurassa, voimme ainakin johonkin pisteeseen asti kiertää
nämä paikat ja ihmiset kaukaa. Meillä on myös mahdollisuus
tavoitella mielihyvää hakeutumalla pitämiemme ihmisten seuraan tai
meille mieluisiin paikkoihin. Arkielämässä ei kuitenkaan voi
vältellä loputtomiin kielteisiä tunteita herättäviä paikkoja,
ihmisiä ja asioita. Ja mitä kauemmin jotain hankalaksi kokemaansa
asiaa välttelee, sen vaikeammaksi tuon asian kohtaaminen yleensä
muodostuu. Myönteisten tunteiden kokemistakaan ei kannata jättää
pelkästään niiden ääreen hakeutumisen varaan. Seuraava tarina
kuvaa värikkäästi sekä toiminnallista tunteiden purkamistapaa
että siihen yhdistettyä ajatteluun perustuvaa tunteiden säätelyä.
Ennen kaikkea tarinasta välittyy oman kehittymisen kannalta
keskeisin tekijä eli sitkeys jatkaa sisäistä työskentelyä,
vaikka välillä olisikin hyvin vaikeaa.
Varasin uuden ajan
luontaishoitajalle. Pyysin että hän kertoisi lisää tällaisia
asioita. Hän sanoi että ihminen on kokonaisuus ja kaikki, mitä
tapahtuu tunne-elämän alueella heijastuu kehoon ja ulkoiseen
olemukseemme. Näin ollen minunkin oli helpompi ymmärtää omien
vaivojeni syitä, jotka olivat ihan muualla kuin niskoissa ja
hartiaseudussa. Avioelämäni oli nimittäin siihen aikaan varsin
alistavaa ja nöyryyttävää ja se näkyi minussa jatkuvana
sairasteluna. Kun ymmärsin pikkuhiljaa tämän, aloin pukea
tunteitani, jotka olin aiemmin haudannut aina sisääni, enemmän
sanoiksi. Mieheni oudoksui käytöstäni, koska olin tottunut siihen,
että minä olin hiljaa ja nielin kaiken. En saanut hänestä
muutokseeni tukea, vaan hän poistui huoneesta eikä suostunut
keskustelemaan.
Aloin työstää itse
sisikuntaani muuttamalla ajatustyyliäni. Joskus menin metsään ja
päästin kaiken sisälläni olevan raivon ja vihan ulos potkimalla
lunta. Opettelin myös pikkuhiljaa käyttämään positiivisia
ajatuksia. Välillä meni karikolle että romina kuului, mutta
jatkoin silti samaa rataa. Aina kun törmäsin erilaisiin
vastoinkäymisiin, niin ajattelin mielessäni: ”Saat elämästäsi
niin hyvän kuin haluat.” Välillä tuli mieleen, että kyllä on
pientä se hyvä, kun en millään keksi, mitä se on! Sitkeyteni
kuitenkin palkittiin, kun vaan jaksoin taistella. Aloin huomata, että
asiat alkoivat sujua kuin itsestään. Positiivisesti ajattelemani
asiat alkoivat toimia niin, että imuroin myös muita positiivisia
asioita puoleeni. Nyt tajusin lopulta asian ytimen ja myös sen,
kuinka oma suhtautumiseni eri asioihin vaikuttaa lopputulokseen.
Ainainen vian hakeminen toisista ja toisten syyllistäminen omasta
pahasta olosta ei todellakaan ole hyväksi kenellekään. Kun katsoo
peiliin ja alkaa tutkia omaa sisikuntaa, niin sieltä löytää
vastauksen moneen ongelmaan. Tämä oman tunnetilan säätely avaa
uskomattomia asioita, joiden esille ottaminen ja auki repiminen voi
olla myös aika rankkaakin.
Säädelläkö
tunteita vai ei?
Vaikka tunteiden säätelykyky
on eräs tunneälyn kulmakiviä, terveyden kannalta se on
kaksiteräinen miekka. Kielteisten tunteiden säätelemättömyys on
selvästi yhteydessä omaan pahoinvointiin, kuten ahdistuneisuuteen,
masentuneisuuteen ja syrjäänvetäytyneisyyteen. Vahvojen vaikeasti
käsiteltävien tunteiden liian höveli ilmaiseminen johtaa
väistämättä myös ihmissuhdeongelmiin – tunteet kun tarttuvat
tahtomattamme. Kukaan ei ole valmis vastaanottamaan pitkiä aikoja
toisen ihmisen raivoa tai ahdistusta ainakaan varautumattomana.
Myös liiallinen tunteiden
säätely kytkeytyy monenlaiseen pahoinvointiin. Tunteiden
tukahduttamisen seurauksena ihmisten tunneilmaisu vähenee, mutta
omakohtaisen tunnekokemuksen voimakkuuteen tukahduttamispyrkimykset
eivät juuri vaikuta. Tunteiden tukahduttaminen näyttääkin
entisestään pahentavan ahdistunutta ja masentunutta oloamme. Se
kuormittaa myös autonomista hermostoa, minkä seurauksena
elimistössämme tapahtuu terveyden kannalta haitallisia biologisia
muutoksia. Myös verenpaineemme nousee ja elimistömme alkaa tuottaa
liikaa kortisoli-nimistä stressihormonia. Vuosikymmenten kuluessa
tunteiden tukahduttaminen näyttäisi rasittavan
immuunijärjestelmäämme ja altistavan meitä ns. immunologisten
sairauksien kuten sydän- ja verisuonisairauksien, allergioiden ja
syöpien puhkeamiselle ja niiden uusiutumiselle. Pitkään
jatkuneeseen tunteiden tukahduttamistaipumuksesta johtuvaan fyysiseen
kuormittuneisuuteen liittyvät tutkimusten mukaan myös muistin
huononeminen, univaikeudet ja lisääntyneet lääkärissäkäynnit.
Koska tunteiden liiallisella,
tukahduttamispisteeseen viedyllä säätelyllä on niin paljon
haitallisia seurauksia, lienee vielä syytä painottaa tunteiden
säätelyn kolmatta tavoitetta. Liian voimakkaiden tunteiden
säätelemisen ja tunteista johtuvan häiriökäyttäytymisen
hillitsemisen lisäksi tunteiden säätelyllä pyritään joustavaan
ja sallivaan tunne-elämään. Tämä tarkoittaa pyrkimystä siihen,
että hyväksymme sekä myönteiset että kielteiset tunteet
ihmiselämään kuuluviksi. Tunneälykkäät ihmiset
suhtautuvatkin omiin kielteisiin tunteisiinsa sallivasti ja omiin
huonoihin tuuliinsa armeliaasti. Elämä lienee rikkaimmillaan
silloin, kun siihen kuuluu sopivasti ylä- ja alamäkiä. Tämä
elämän Yin ja Yang, toisiinsa kietoutuneet musta ja valkoinen,
myönteinen ja kielteinen täydentävät toisiaan ja tekevät
elämästä elämän makuista.” - Mikael Saarisen ja Marja Kokkosen
kirjasta Tunneäly – Kohti Kokonaista elämää