sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Älkää unohtako rakastaa itseänne




Bonjour, messieurs-dames.

Kaksi Facebook-kaveriani tuli kommentoimaan julkaisuani, jossa totesin elämän ensisijaisen tarkoituksen olevan viisastuminen. Viisastuminen tarkoittaa omista virheistään opiksi ottamista sen lisäksi että se tarkoittaa viisaaksi tulemista. Viisas on syvällinen ja henkistynyt pohdiskelija, jolla on paljon hyviä neuvoja jaettavanaan, joskin on eri asia osaavatko kaikki antaa viisaan neuvoille arvoa. Julkaisua kommentoineiden Facebook-kaverieni mielestä rakkaus on kaikkein tärkeintä. Edes rahtunen viisautta tekee jokaisen elämästä parempaa, sillä silloin pystyy esimerkiksi löytämään ongelmatilanteissa itsekin ratkaisun, niinpä ei ole kaikessa riippuvainen muista.

Siitä rakkaudesta sekä ihastuksesta, intohimosta ja kiintymyksestä ihmisillä vasta riittää erityisesti opittavaa. Käsittelen aihetta ihmisten näkökulmasta, jotka eivät rakasta itseään. Tällaiset henkilöt ovat usein pessimistisiä luonteenlaadultaan ja kohtelevat itseään kuin narsisti uhriaan. He ovat hyvin aktiivisia seuranhaussa. Käyväthän he usein ulkona ja käyttävät monta kertaa viikossa jotain Tinderiä, joten seuraa luultavasti löytyy aktiiviselle. Peräti he päätyvät parisuhteeseen, joka ei olekaan pitkälti hyvä suhde – suorastaan huono tai ei ainakaan mitä on haettu. He voivat myös rakastua/ ihastua kuvitelmiinsa siitä millainen joku voisi olla parempansa versiona itsestään. Ensin on opittava rakastamaan ja arvostamaan itseään ollakseen onnellinen ja vetääkseen hyviä ihmissuhteita puoleensa – kaipasi sitten romanttista suhdetta tai ystävyyttä. Kun alkaa rakastaa itseään tuntee itsensä jo sitä kautta hyväksytyksi ja arvokkaaksi, jolloin saattaa huomata ettei välttämättä tarvitse ollenkaan koskaan parisuhdetta ollakseen onnellinen.

Itsensä rakastaminen, hyväksyminen ja arvokkaaksi tunteminen ei saa olla kiinni vain muista ihmisistä kuten siitä omasta kullasta. (Parisuhteet eivät kestä läheskään aina kuolinvuoteelle asti.) Rakastetuksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi tuntemisen on lähdettävä jokaisesta itsestään, koska suhteen päätyessä jää muuten tyhjän päälle, jollei rakasta itseään.





Minä en ole aina välittänyt itsestäni juurikaan enkä ainakaan tarpeeksi. Minulla on ollut itsetunto-ongelmia etenkin ulkonäköni suhteen. Olin täysi pessimisti, katkera nainen joka uskoi tehneensä niin peruuttamattomia virheitä, ettei elämäni voisi koskaan olla sellaista kuin halusin sen olevan. Itsetuntoni ollessa huono terveys ei merkinnyt minulle juurikaan – olipahan itsestään selvyys nuorelle ihmiselle, joten eihän siitä tarvinnut olla kiitollinen eikä tehdä mitään sen ylläpitämiseksi. Sitten kun itsetuntoni oli kohentunut aika paljon unohdin kokonaan kuka minä olen, mistä minä pidän, mistä minä suorastaan nautin ja mitkä ovat minun todelliset unelmani. Yli neljä vuotta olin kuin aina vain enemmän ja enemmän kapinoiva marionetti, joka riuhtoi lopulta narukahleensa kokonaan poikki. Opinpa ainakin noiden vuosien aikana millainen minä en halua olla ja millainen minä haluan olla.
Olen nähnyt rakkauden heikkoutena, joka tekee haavoittuvaksi. Ei rakkaus tee tasapainoista hyvän itsetunnon omaavaa ihmistä haavoittuvaksi. Olen pitänyt myös rakkautta ällösöpöilynä siksi että monet alkuhuuman päihdyttämät kyyhkyläiset saavat muut helposti vaivautuneeksi, koska eivät tajua että rakkauden fyysisempi puoli pidettäköön neljän seinän sisällä. :D Rakkaus ei ole ällösöpöilyäkään, vaan sillä on monenlaisia ilmentymiä. Rakkaus ei ole myöskään pelkkien naiivien tyttönaisten juttu, vaikka tyttöset ovatkin rakkaustarina sankarittaren ylikansoittama stereotypia.

Minua ei haittaa jäädä lopuksi elämäkseni yksin ilman miestä, joka rakastaa minua. Elinikäinen sinkkuus ei merkitse minulle epäonnistumista, ei ole merkinnyt koskaan. Luen ja katson telkkarista romantiikkasettiä ajankulukseni, mutten haaveile parisuhteesta ja rakkaudesta. Tietenkään en ajattele ettei kukaan voisi minua rakastaa minua, enhän ole mikään inhottava sisäisesti ruma ihminen. Siinä tapauksessa jos unelmieni mies osuisi kohdalle en alkaisi purnata vastaan. Minulle riittäisi enemmän kuin hyvin pari kolme kuukautta kestävät tapailut, joissa on vähän molemminpuolista ihastusta – ei mitään sen syvempää. Tällä hetkellä en ole valmis edes katsastamaan löytyisikö joku jota voisin tapailla. Aikeenani on keskittyä tänä vuonna ottamaan kaikki ilo irti siitä että pystyn rakastamaan itseäni tarpeeksi, vaikka eräs sukulainen lyttäsi itsetuntoni matalaksi jatkuvalla vähättelyllä ja muihin vertaamisella. Olen päässyt kuitenkin yli siitä miten kyseinen tyyppi kohteli minua. Minulle on aivan sama arvostaako hän minua lainkaan vai ei, vähät minä hänestä joka purkaa muihin ettei hänellä ole hyvä olla itsensä kanssa.




perjantai 6. huhtikuuta 2018

1900-luvulle sijoittuvia televisiosarjoja 1910-luvulta 1960-luvulle


Iris Klewe, keskeisissä rooleissa Pirkko "Piitu" Uski, Leila Itkonen, Toivo Salokannel, Tea Ista, Yrjö Tähtelä, Marja-Leena Keski-Kuha, Anu Ahonen, Maria Seire, Katri Uski, Antti Sillanpää, Irma Seikkula ja Seela Sella 


 

Kolmeosainen minisarja Iris Klewe perustuu suomalaisen kirjailijan Anni Swanin tyttökirjaan Iris-rukka, joka sijoittuu 1910-luvun Suomeen. Musikaalisesti lahjakas Iris Klewe on puoliorpo kaksitoistavuotias tyttö, jonka äiti on kuollut. Viulisti-isä kiertelee maailmalla tienaamassa elantoaan, joten tyttö asuu metsäpirtissä Tanelin ja Seren hoivissa, kunnes hänen varakas pankinjohtajaenonsa kutsuu sisarentyttärensä luokseen asumaan perheensä luokse Helsinkiin. Tärkein syy Helsinkiin muuttamiselle on koulunkäynnin aloittaminen, mutta ensin opinnoissaan jäljessä olevan tytön on päntättävä rouva Heinosen ankaran vanhapiikasisaren neiti Hammarin yksityisopetuksessa. Taloksi asettuminen saati Helsinkiin kotiutuminen ei käy mutkattomasti, sillä enon hieno rouva ja kaikki serkut perheen nuorimmaista Sissiä lukuun ottamatta katsovat nenänvarttaan pitkin kömpelöä maaseudun luonnonlasta. Mutta Iris ystävystyy Heinosten piian Ulriikan, Sissi-serkkunsa ja aatelistyttö Ullan kanssa.


Sydämen kutsumus, keskeisissä rooleissa Erin Krakow, Daniel Lissing, Lori Loughlin, Martin Cummins, Jack Wagner, Pascale Hutton ja Kavan Smith





Eletään 1910-lukua. Hienosta kanadalaisperheestä lähtöisin oleva nuori neiti Elizabeth Thatcher on vastavalmistunut opettajatar, jolta löytyy taustastaan huolimatta yllättävän seikkailunhaluinen luonne. Niinpä hän päätyy opettajattareksi hyvin pieneen Coal Valley -nimiseen kaivoskaupunkiin Kanadan rajaseudulle. Heti Coal Valleyhin muutettuaan hän kohtaa salskean ratsupoliisin Jack Thorntonin. Opettajatar ja ratsupoliisi ihastunut heti toisiinsa ja alkavat tapailla. Sarjassa seurataan Jackin ja Elizabethin suhteen kehittymisen ohella kaupunkilaisten elämää, johon mahtuu niin iloa kuin surua.


Peaky Blinders, Gansteriklaani, keskeisissä rooleissa Cillian Murphy, Helen McCrory, Paul Anderson, Sam Neill, Annabelle Wallis, Sophie Rundle, Joe Cole ja Tom Hardy





Tosipohjainen, palkittu brittiläinen draamasarja Peaky Blinders sijoittuu 1920-luvulle Birminghamiin, jossa vaikuttaa mustalaisverta omaava Shelbyn perhe. Ensimmäisessä maailmansodassa tulikasteen saaneet Shelbyn veljekset muodostavat pahamaineisen Peaky Blinders -gansteriklaanin, jonka toimenkuvaan kuuluu uhkapeli ja suojelurahan kerääminen. He haluavat kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa keinoja kaihtamatta. Peaky Blindersin johdossa oleva Tom Shelby on veljeksistä säälimättömin ja terävin. Miehellä on kaksi muuta veljeä Arthur ja John, sisko Ada sekä äitihahmo Polly-täti. Ada ei ole mukana perheen bisneksissä, mutta Polly sitä vastoin on. Siinä on täti joka on kaikkea muuta kuin stereotyyppinen pullantuoksuinen äitihahmo.


Isän eläintarha, rooleissa Albert Mottershead, Liz White), Amelia Clarkson, Honor Kneafsey, Ralf Little, Sophia Myles ja Stephen Campbell Moore





Sarjan tapahtuvat sijoittuvat 1920-luvun loppupuolen Englantiin. Ensimmäisen maailmansodan veteraani George Mottershead on perheellinen mies, joka yrittää lunastaa paikkansa kauppiasvanhempien uran jatkajana. Luonteeltaan George on hyvin oikeudenmukainen ja hyväsydäminen, niinpä erityisesti hylättyjen ja kaltoin kohdeltujen eläinten pelastaminen tuntuu hänen sydämensä kutsumukselta. Hän alkaa unelmoida pelastavansa lisää eläinparkoja ja tuottaa siinä samalla iloa myös ihmisille. Nähdessään pakkohuutokaupattavaksi joutuneen herraskartanon maaseudulle miehen unelman toteutuminen on astetta lähempänä. Hän päättää ostaa kartanon ja perustaa sen maille aivan uudenlaisen eläintarhan, jossa eläimiä ei laitetakaan häkkeihin, vaan ne saavat olla vapaina. Tästä syystä johtuen kyläläiset – paikallinen sielunpaimen kenties etunenässä laittavat kovasti hanttiin, jottei eläintarhasta tulisi mitään.


The Halcyon, keskeisissä rooleissa Steven Mackintosh, Olivia Williams, Annabelle Apsion, Mark Benton, Jamie Blackley, Edward Bluemel, Hermione Corfield, Sope Dirisu as Sonny Sullivan, Charles Edwards, Kevin Eldon, Gordon Kennedy, Nico Rogner, Matt Ryan, Kara Tointon ja Liz White



 

Loistelias hotellimiljöö, tyylikkäästi ja kalliisti pukeutuneita ladyja ja herrasmiehiä, coctaileja, jazzia mutta myös toistuvia ilmahälytyksiä. Toinen maailmansota varjostaa jokaisen ihmisen elämää yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Silti Lontoossa sijaitsevassa viiden tähden hotellista The Halcyonissa viihdytetään entiseen malliin hienostoasiakkaita. Hotellin palvelusväki huolehtii lisäksi hyvin että jopa arkaluontoiset tapaamiset järjestyvät mahdollisimman hienotunteisesti. The Halcyon kertoo hotellin omistavista aatelisista Hamiltoneista sekä hotellin henkilökunnasta.


Sydämen asialla, keskeisissä rooleissa muun muassa Derek Fowlds, Tricia Penrose, Bill Maynard, Nick Berry, William Simons, Mark Jordon, Niamh Cusack ja Peter Benson





Sydämen asialla perustui löyhästi Nicholas Rhean kirjoittamaan Constable-kirjasarjaan, mutta hän on itse käsikirjoittanut vain yhden sarjan jaksoista. Sarja kertoo kuvitteellisen Ashfordlyn pikkukaupungin poliisiaseman poliisien ja samaan alueeseen kuuluvan Aidensfieldin kylän ihmisten usein kohellusten täyttämästä elämästä 1960-luvun Yorkshiressa. Alun perin sarja keskittyy konstaapeli Nick Rowaniin (Nick Berry) ja tämän lääkärivaimoon Kateen (Niamh Cusack), jotka muuttivat Lontoosta Aidensfieldiin rauhallisemman elämän toivossa. Myöhemmin sarjassa jälkeen tarinassa ei enää ole yhtä selkeitä päähenkilöitä. Sarjan jaksot seuraavat aina tiettyä kaavaa: kylässä tapahtuu jakson alussa yksi tai useampi lopulta ratkeava rikos ja paikallinen pikkurikollinen (kuten maanmainio Claude Jeremiah Greengrass) yrittää haalia hyvät tienestit siinä 99 prosenttisin todennäköisyydellä epäonnistuen.


The Outsiders -tvsarja, keskeisissä rooleissa Jay R. Ferguson, Rodney Harvey, Boyd Kestner, Harold Pruett, David Arquette, Robert Rusler, Kim Walker, Heather McComb, Sean Kanan, Scott Coffey, Billy Bob Thornton ja Jennifer McComb




Monella yläasteella saatiin ja mahdollisesti saadaan edelleen luettavaksi S.E. Hintonin esikoisteos Me kolme ja jengi. 1960-luvulle sijoittuvassa kirjassa Ponyboy Curtis ja hänen isoveljensä Darrel ja Sodapop ovat ”me kolme” ja jengi koostuu heidän ystävistään Keith ”Two-Bit” Mathewsistä, Steve Randlesta, Dallas Winstonista ja Jonhnny Cadesta. Darrel on Sodapopin ja Ponyboyn huoltaja, koska veljesten vanhemmat ovat kuolleet auto-onnettomuudesta. Köyhät pojat elävät kaupungin itäosassa muiden rasvisten tavoin. Rikkaat snobbarit elävät taas länsiosassa. Nämä kaksi nuoruisoryhmää ovat jatkuvasti tappelemassa keskenään, koska snobbarit eivät voi jättää rasviksia rauhaan. The Outsiders -sarja on jatkoa kirjalle.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Hyvästit viisaudenhampaille


Bonjour, messieurs-dames. Wuhuu! Viisaudenhampaiden poistot ovat nyt onnellisesti takana! Minulta on poistettu kaikki puhjenneet viisaudenhampaat, niistä viimeisin kaksi viikkoa sitten. Ensimmäisenä poistettiin helmikuussa vasemmanpuoleinen yläviisuri niin sanotulla tavallisella poistomenetelmä, viikko sen jälkeen kirurgisesti oikeanpuoleinen alaviisuri ja kuukausi myöhemmin vasemmanpuoleinen alaviisuri. Tarinoin teille hampaanpoistosta toimenpiteenä ja paranemisvaiheesta.

Viisaudenhampaat olisi suositeltavaa poistaa alle kaksikymmentäviisivuotiaana, jotta toipuminen olisi helppoa. Kaikki viisaudenhampaani olivat puhjenneet viimeistään kaksikymmentäneljävuotiaana, mutten silti hakeutunut hammaslääkäriin niitä poistattamaan, koska kaksi niistä vaativat kirurgisen poiston. Minun olisi ehdottomasti kannattanut, sillä pahuksen viisureista oli pelkkää harmia suussani. Juuri niiden takia päätäni särki lähes jatkuvasti, milloin enemmän, milloin vähemmän. Vuodenvaihteessa tein vihdoinkin päätöksen: kaikki viisaudenhampaat saisivat lähteä. Kirurginen poisto ei enää hirvittänyt minua samalla tavalla, koska minulla oli vuodelta 2017 takana kolmisen tuntia kestänyt iso käsileikkaus. Niinpä varasin tammikuun alulle netin kautta tarkastusajan yksityiselle hammaslääkäriasemalle. Siellä minulle tehtiin laaja suun tutkimus ja purukalustostani otettiin kahdella röntgenlaitteella kuvat.

Tavalliseen hampaanpoistoon mennessäni asetuin hammaslääkärin tuoliin hermostuneena tietämättä mitä odottaa. Ensin purskottelin desinfioivaa suuvettä minuutin ja sen jälkeen hammaslääkäri pisti kaksi puudutuspiikkiä toimenpidealueelle. Seuraavaksi tunsin jonkun instrumentin hampaassani. Viisuri oli poistettu niin nopeasti että ihmettelin että tässäkö kaikki. Suuhuni sujautettiin Mesoft-taitos tyrehdyttämään verenvuoto. Käynnin päätteeksi minua ohjeistettiin olemaan pari tuntia juomatta ja syömättä ja sain hammaslääkärin numeron siltä varalta että tarvitsen kipulääkettä. Toimenpide oli vartissa ohi. Verenvuodon tyrehtymisessä kesti joitakin tunteja. Seuraavana päivänä kasvojeni vasen puoli oli pikkuisen turvoksissa, mutta muuten tuntui melkeinpä kuin en olisi edes käynyt hampaan poistossa.

Viikkoa myöhemmin ollut viisaudenhampaan kirurgisen poiston aluksi sain jotain antibioottivalmistetta ja kuusisataisen buranatabletin. Puudutusainetta laitettiin nyt kolme annosta ja puuduttaminen oli aivan jäätävä kokemus, jonka juuri ja juuri siedin. Kun puolet kasvoistani oli puutunut, minut peitettiin vihreällä suojakankaalla joka jätti pelkästään suuni näkyviin. Tällä kertaa toimenpide ei ollutkaan ohi vartissa, vaan kesti lähemmäs puoli tuntia. Ensin erikoishammaslääkäri porasi että hammas saatiin pois ja tikkasi lopuksi itsestään sulavilla tikeillä. Jälleen juominen oli kielletty pari tuntia operaation jälkeen, mutta minun olisi pitäydyttävä nestemäisissä tai puolikiinteissä ruoissa ensimmäisinä päivinä (ei kiinteitä paloja, jotka voisivat tunkeutua haavaan.
Operaatiopäivä ja seuraava päivä olivat vittumaisimmat päivät toipumisvaiheessa. Tunnon palautumisesta puudutuksen jälkeen ei ensin ollut aavistustakaan ja sitten kun tunto vähitellen palasi pistely teki oloni epämiellyttäväksi. Seuraavana päivänä puolet kasvoistani olivat turvonneet siinä määrin että näytin epämuodostuneelta, syljeksin kokoajan kuin Niagara konsanaan ja minulla oli vaikeuksia saada suu auki. Pahoja kipuja minulla ei ollut näinkään ison hammasoperaation jälkeen edes ensimmäisinä päivinä – mitä nyt päänsärkyä kahden viikon ajan. Viiden päivän kuluttua operaation jälkeen turvotus laskenut.

Viimeisellä hampaanpoistokerralla puuduttaminen ei ollut sentään niin karmea kokemus kuin edellisellä kerralla. Muutoin tämä hampaanpoisto oli siinä mielessä vaikein, että sen poistamiseen kului eniten aikaa ja tikkirivistä tuli pitkä kuin nälkävuosi. Puudutuksen vaikutus hävisi nopeammin, joskin samalla tavalla epämiellyttävästi. Illalla minulla oli sellainen olo kuin paniikkikohtaus olisi iskemässä, mutta rentouduin taas otettuani valeriaanaa. (Selkeästi kolme puudutuspiikkiä ovat liikaa elimistölleni.) Puolet kasvoistani turposivat viimeisen toimenpiteen seuraamuksena vielä enemmän ja valtava mustelma ylettyi kaulalta leukani yli räikeänä. Oli kuluttava viikko ennen kuin kasvoni olivat jälleen täysin entisellään. Sinänsä paranemisvaihe ei ollut aiempaa pahempaa, vain vähän kivuliaampaa kuin edellisellä kerralla.

Kaksi päivää viimeisen operaation jälkeen naamani oli niin toivoton, ettei sitä voinut pelastaa edes meikillä. xD



Ensimmäisinä päivinä kirurgisten hammasoperaatioiden jälkeen ruokavalioni koostui Piltti-hedelmäsoseista kermarahkaan sekoitettuna, puurosta, valmiista keitoista ja kahdesta smoothievariaatiosta. Tässä steviajauheella makeutetussa smoothiessa on kotimaisia pakastemansikoita, yksi banaani, Santa Marian kermaista kookosmaitoa ja luomukaurahiutaleita.


 Huomattavasti komistuneena turvotuksen hävittyä!


Minulla ei ole koskaan ollut hammaslääkäripelkoa. Totean silti (terävästi) ettei kukaan 1970-luvulla ja sitä myöhemmin tuntunut ihminen edes ole kokenut todellista epämukavuutta hammaslääkärin vastaanotolla ennen viisaudenhampaan kirurgista poistoa, vaikka kunnallisen puolen myrtsinaamat olisivat kuinka kovakouraisesti rapsineet hammaskiveä. Toista se oli 1960-luvulla syntyneiden lapsuudessa… Huhhuh! Emme voi kuitenkaan kiistää sen tosiasian olemassaoloa, että suurin osa meistä joutuu elämänsä aikana vähintään kerran leikkauspöydälle. Niistä leikkauksista pienimmätkin ovat sentään isompia kuin viisaudenhampaan poistot. :)

Onko teiltä poistettu viisaudenhampaita?

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kampaustarvikkeita ja kaksi pikakampausta

Bonjour, messieurs-dames. Suunnilleen kaikkien naisihmisten omistaman suoristus-/ muotoiluraudan, hiuspinnien, papiljottien ja hiuslenkkien lisäksi minun kampaustarvikevalikoimasta löytyy yhtä sun toista. Sieltä löytyy erimallisia hiusklipsejä jotka jaksavat kannatella jopa yli kahdeksankymmentä senttisen leijonanharjan painoa. Sen lisäksi sieltä löytyy jonkinlaisia hiuslisäkkeitä ja erikokoisia valkkeja. Esittelen teille tällä kertaa kampauslisäkkeitäni ja näytän ohjeineen kaksi vikkelästi valmistuvaa arkikampausta, jotka olen näpertänyt kolmannen ja neljännen kuvan lisäkkeitä käyttäen.

Ensimmäisessä kuvassa makaavat hännät ovat tekokuituisia kuten kaikki hiuslisäkkeeni. Näillä kiharaisilla hiuslisäkkeillä on pituutta seitsemänkymmentä senttiä, mutta painoa sen sijaan vain kolmekymmentäviisi grammaa. Käytän niitä silloin kampauksissani, kun haluan rokokooajan massiivisuutta lähentelevän hiuslaitteen tai 1940-luvun tyylisen puudelikampauksen, sillä saan tuon tyyppiset kampaukset nopeiten valmiiksi tällä välineistöllä.

Tehdessäni nutturan omista hiuksistani käytän aina valkkia ja kaikkien muidenkin pitäisi, jollei olla tekemässä banaaninutturaa tai leteistä koottua nutturaviritystä. Donitsia käytän pikanutturoissa, jotka valmistuvat helposti kymmenessäkin minuutissa. Oikeanpuoleinen systeemi on oikeastaan nutturalisäke lähinnä puolipitkähiuksille, mutta käytän silti sitä valkin tapaan juhlakampauksissani, sillä sen keskeltä saa hiukset läpi kuten valkkidonitseistani.

Vaikka nämä kaksi valkkia ovat täysin erinäköisiä ja niissä on käytetty erilaisia materiaaleja sekä kiinnityksiä, niillä saa tehtyä täsmälleen samanlaiset nutturat. Vasemmanpuoleinen valkki on tästä kaksikosta suosikkini, sillä sen karhean mokkamainen pinta on pitävämpi hiuksia vasten. Nuttura tehdään tämäntyyppisillä valkeilla siten että ponnarille köytetyt hiukset vedetään valkin läpi sen ollessa suorana ja sitä aletaan kieputtaa ponnarin tyveä kohti. Sitten valkki taivutetaan kiinnittämällä sen koukut tai nepparit, ja nuttura kiinnitetään tukevasti hiuspinneillä. Jokaisen vähintään puolipitkähiuksisen naisen pitää ehdottomasti omistaa jompikumpi näistä valkeista, sillä kiireinen saa tehtyä kunnollisen nutturan viidessäkin minuutissa – paljon edustavamman kuin ylihirveät pikkumyysykeröt ja räjähtäneiltä marengeilta näyttävät, korkeintaan suihkuun kelpaavat viritykset. :)


Viimeinen hiuslisäke voisi selvästi olla ulkonäkönsä puolesta ihan mitä tahansa esihistoriallisesta merenelävästä lähtien. :D Se sattuu olemaan ponnarintuuheuttaja, etenkin ohuthiuksisen luotettava kaveri. Ponnari jaetaan kahtia ja tuuheuttajan kapeampi pää upotetaan ponnarin sisään, jossa se pysyy paikallaan kun taas yläosan leveät sakarat antavat tuuheutta kampaukseen.


Tapanani on nostaa hiukseni ponnarille arkipäiväisenä pikakampauksella. Kuitenkin papiljoteilla aikaansaadun kiharruksen ansiosta kampaus kelpaisi myös juhlallisuuksiin.

Huoleton arkiniskanuttura kolmannen kuvan vasemmanpuoleista hiusvalkkia käyttäen kiharapohjasta
  
Lisää aiheesta aiemmissa postauksissa:

torstai 15. maaliskuuta 2018

1700-luvulle sijoittuvia leffoja

Barry Lyndon vuodelta 1975, pääosissa Ryan O'Neal, Marisa Berenson, Patrick Magee, Hardy Krüger, Diana Koerner ja Gay Hamilton





Barry Lyndon perustuu William Makepeace Theckerayn romaaniin The Luck of Barry Lyndon, joka kertoo irlantilaissyntyisestä Redmond Barry Lyndonista, onnekkaasta uhkapelurista. Juonisepustuksesta tulee sitten pidempi kuin muiden elokuvien juoniesittelystä – Barry Lyndonin juonta on yksinkertaisesti mahdollista selittää tosi tiivistetysti. Elokuvan alussa Barry on ihastunut serkkuunsa Nora Bradyyn, mutta nainen tuntuu nuorukaisen harmiksi olevan kiinnostuneempi brittikapteenista John Quinnista. Naimakauppa olisi hyvinkin kannattava Noran sekä Quinnin perheen kannalta. Kapteeni Quinn ja Barry päätyvät kaksintaisteluun, jonka tiimellyksessä nuorukainen tulee ampuneeksi tämän ihannevävyn, joten hänen ei auta oikein muuta kuin paeta kiireesti maaseudun kautta virkavaltaa kohti Dublinia.

Kuullessaan matkallaan hehkutettavan että Britannian armeija tarjoaa mahdollisuutta saavuttaa mainetta ja kunniaa sekä eläke vastineeksi asepalveluksesta Barry värväytyy. Armeijaan värväytyminen vie hänet Seitsemänvuotiseen sotaan Saksaan. Lämminsydämisen ystävänsä kaaduttua taistelussa Barry varastaa kuriirin univormun, henkilöllisyystodistuksen ja hevosen ja karkaa. Ollessaan matkalla Hollantiin karkuri tapaa preussilaisen kapteenin Potzdorfin, jota hänen valeasunsa ei petä. Kapteeni Potzdorf tarjoaa karkurille kahta vaihtoehtoa: joko palaamista maanmiestensä luokse ammuttavaksi rangaistukseksi rintamakarkuruudesta tai liittymistä Preussin armeijaan. Tietenkin vaihtoehto kaksi on parempi Barryn kannalta. Kaksi vuotta sodan päättymisen jälkeen Barry on kapteeni Potzdorfin enon leivissä Preussin Poliisiministeriössä ja pestautuu käskystä Chevalier de Balibarin palvelukseen. Maasta karkotettua uhkapeluria epäillään vakoilijaksi, joten Redmond on lähetetty hankkimaan todistusaineistoa. Seuraavien vuosien aikana Barry ja Chevalier de Balibar kiertelevät Europan salongeissa ja kylpylöissä uhkapelin merkeissä. Erään kylpylän pelipöydässä Redmond tapaa kauniin ja (mikä parasta) rikkaan Lyndonin kreivittären, jonka kanssa hän avioituu kreivittären vanhan ukon kuoltua.





Plunkett and Macleane vuodelta 1999, pääosissa Robert Carlyle, Jonny Lee Miller, Liv Tyler, Ken Stott, Alan Cumming ja Michael Gambon






Maantierosvot ovat paha vitsaus vuoden 1748 Englannissa – sellaiset miehet kuin Robert Carlylen esittämä Lontoon kasvatti Will Plunkett ja tämän toverit Rob ja kapteeni James Macleane. Will ja James tutustuvat velkavankeudessa. Vaikka heidän sosiaaliset lähtökohtansa ovatkin hyvin erilaiset heistä tulee rikostoverit, jotka ryöväävät herrasväkeä hyödyntäen Plunkettin rikollista osaamista ja Macleanen sosiaalisia kontakteja sen ajan seurapiireissä. Pian kaksikko tunnetaan herrasmiesryöväreinä. Alkuun ryövääminen sujuu mallikkaasti ennen kuin kapteeni Macleane iskee silmänsä sen kertaisen ryöväyskohteen lordi Gibsonin kauniiseen veljentyttäreen lady Rebeccaan (roolissa Taru Sormusten herrasta -trilogian kaunista Arwenia esittänyt Liv Tyler). Valitettavasti julma Chance-niminen maantierosvoja jahtaava poliisipäällikkö (en keksi muutakaan suomennusta ilmaisulle Thief Taker General) on myös iskenyt silmänsä viehättävään neitoon ja alkaa päästä vähitellen selville herrasmiesryövärien henkilöllisyydestä.




Fanny Hill vuodelta 2007, pääosissa Rebecca Night, Alison Steadman, Hugo Speer, Emma Stansfield, Joanna Miller, Carli Norris, Ruth Sheen, Samantha Bond, Claire Murphy, Alex Robertson ja Phillip Jackson





Fanny Hill on filmattu englantilaisen kirjailijan John Clelandin eroottisen romaanin Memoirs of a Woman of Pleasure pohjalta, joka on wikipedian perusteella ihan pornoa settiä. Elokuvassa taas ei ollut lähellekään niin graafisia seksikohtauksia kuin esimerkiksi True Bloodissa, vaikka päähenkilö Fanny Hill onkin maksullinen nainen – joskaan ei halvimmasta päästä. Fannyn tarina on hyvin tyypillinen kuvaus siitä, miten nuori ja naiivi maaseudun lintukodon kasvatti päätyy ”huonoille teille” kaupungissa kuin Suomifilmeissä. Fanny Hillin tarinassa ei kuitenkaan ole varsinaisen tragedian aineksia hänen ammatistaan huolimatta. Toki hänellä menee välillä huonommin: hänen naiiviutensa on vain alussa vähällä koitua hänen ansakseen ja hän on taloudellisesti tiukilla.




Nannerl, la soeur de Mozart vuodelta 2010, pääosissa Marie Féret, Marc Barbé, Delphine Chuillot, David Moreau ja Clovis Fouin





Kuuluisalla säveltäjällä Wolfgang Amadeus Mozartilla oli isosisko Maria Anna, jota kutsuttiin Marianneksi ja Nannerliksi. Myös Marianne peri musikaalisen lahjakkuutensa Leopold-isältä, joka alkoi opettaa esikoiselleen klavikordin soittoa tämän ollessa seitsemänvuotias. Tyttö soitti ihastuttavasti klavikordia ja fortepianoa, joten on sääli ettei Mozartin isosiskolla ollut tuona aikoina toteuttaa unelmiaan tullessaan naimaikään. Elokuvassa teini-ikäinen Marianne ja Wolfgang kiertelevät perheensä mukana monissa Euroopan kaupungeissa, etenkin Wienissä ja Pariisissa. Ranskassa Mozartin sisarukset pääsevät esiintymään kuningasperheelle ja sitä kautta Marianne tutustuu kruununprinssiin ja yhteen tämän sisarista.





Dangerous Liaisons/ Valheet ja viettelijät vuodelta 1988, pääosissa Glenn Close, John Malkovich, Swoosie Kurtz, Michelle Pfeiffer, Mildred Natwick, Uma Thurman, Keanu Reaves ja Peter Capaldi






Myös Valheet ja viettelijät on kirjan pohjalta tehty filmatisointi. Olen lukenut vuonna ensimmäisen kerran vuonna 1782 ilmestyneen Pierre Ambroise Francois Choderlos de Laclosin kirjeromaanin, joka on puolestaan nimeltään Vaarallisia suhteita. Reese Witherspoonin, Ryan Philippen, Sarah Michelle Gellarin ja Selma Blairin tähdittämä 1999 Julmia aikeita lienee Vaarallisten suhteitten tunnetuin elokuvaversio. Siinä kirjeromaanin tapahtumat on siirretty nykyajan New Yourkiin ja nimiä on osittain muutettu.
 
Valheissa ja viettelijöissä henkilöt jakaantuvat mustavalkoisesti hyviin ja pahoihin. Cécile, chevalier Danceny ja madame de Tourvel ovat hyviä. Valmontin varakreivi ja hänen entinen rakastajattarensa Merteuilin markiisitar ovat pahoja (eivät nyt lähellekään niin pahoja kuin Ramsay Nietos, Joffrey Baratheon, Palpatine ja Voldemort), sillä he luokittelevat ihmiset joko antajiksi tai ottajiksi eivätkä he välitä kuin itsestään. Valloitukset, etenkin viattomien vietteleminen tuovat kummallekin aristokraatille vallantunnetta ja seksuaalista tyydytystä. Merteuilin markiisitar juonii kostoa entisen rakastajansa Bastiden kreivin päänmenoksi, koska mies kehtasi hylätä hänet. Paras kostotapa on vietellä kreivin vasta seurapiireihin astunut neitsytmorsian Cécile de Volanges. Markiisitar lupaa antautua palkkioksi hengenheimolaiselleen Valmontin varakreiville, jos mies viettelee mademoiselle de Volangesin. Valmontilla on kuitenkin muunlaisia juonitteluja meneillään. Hän on päättänyt onnistua viettelemään hyvin hyveellisen ja hartaan madame de Tourvelin. Olkoon varakreivi pirullisen taitava viettelijä, mutta markiisitar epäilee ettei hän kuitenkaan onnistu madame de Tourvelin kohdalla. Varakreivi on aina pitänyt haasteista. He sopivat että markiisitar palkitsee intohimoiselle antautumisella varakreivin siinä tapauksessa että mies onnistuu makaamaan hyveellisen de Tourvelin kanssa.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kuinka hemmotella itseään

Bonjour, messieurs-dames. Lainaamani teksti on ennenkin täällä mainitsemastani viisaasta ja ihanasta kirjasta ”Positiivinen nainen”, jonka on kirjoittanut terapeutti Gael Lindenfield.

”Kehittäessämme itseämme emme ole kiinnostuneita syyttelystä ja kostosta. Meidän on vain kohdattava todellinen sisäinen tuskamme ja yritettävä tehdä jotakin positiivista sen helpottamiseksi. Meidän on opittava antamaan itsellemme sitä, mistä ehkä olemme jääneet osattomiksi, ja olipa sitten kysymys siitä, ettei tukahdutettujen tunteiden tuntemiseen ole aikaa eikä tilaa, tai siitä ettei meillä ole ollut tilaisuutta hankkia objektiivista tietoa, joka olisi auttanut näkemään kokemukset oikeissa mittasuhteissa, tai aivan yksinkertaisesti siitä, ettei kukaan lohduttanut meitä kun olimme onnettomia.

Siispä ehdotankin, että seuraavaksi hemmottelet itseäsi kunnolla. Jos olisin hyvä haltijattaresi, lennättäisin sinut todennäköisesti viikoksi johonkin rauhalliseen ja ylelliseen paikkaan hoitamaan terveyttä, mutta ehkä onkin sittenkin onni, ettei minulla ole taikasauvaa, koska minun mielikuvani taivaasta saattaa vastata sinun mielikuvaasi helvetistä! Tiedätkö muuten mitä tekisit, jos voisit hemmotella itseäsi viikon? Minun käsitykseni mukaan monet itseensä ja elämään kielteisesti suhtautuvat ihmiset eivät tiedä.

Myönteiset ihmiset osaavat hemmotella itseään. He osaavat piristää itseään ollessaan masentuneita tai lopen uupuneita ja palkita itseään onnistumisesta. Myös jotkut kielteiset ihmiset näyttävät pystyvän siihen, mutta heidän ”nautinnoillaan” on usein ikäviä seurauksia. Esimerkkejä:

- Kunnon kännin jälkeisenä päivänä on kuvottava ja masentunut olo.

- Suklaakakun ahmimisen jälkeen vatsa on pullollaan ja olo entistä raskaampi.

- Loma joka on ahdettu täyteen ohjelmaa, vie voimat ja rahat.

- Ilta ystävän seurassa joka kauhistelee kaikkea, ei piristä mieltä.

Kun siis aloitat seuraavan harjoituksen, pidä huoli siitä ettet pilaa mahdollisuuksiasi, vaan hemmottelet itseäsi kunnolla. Älä missään nimessä valitse naamioituja asioita, joihin sinulle on kehittynyt pakonomainen riippuvuus. Esimerkkejä: savuke nikotiiniriippuvuuteen, viskiä alkoholiriippuvuuteen, rauhallinen koti-ilta torikammosta kärsivälle, iltapäivä kaupungilla ostopakosta kärsivälle.











Yleensä menetämme mahdollisuutemme saada osaksemme ansaitsemaamme ja kaipaamaamme hemmottelua siksi, että olemme liian riippuvaisia muista. Moni nainen odottaa tai toivoo miehen hemmottelevan häntä, että mies osaa pitää häntä hyvänä sopivalla hetkellä, on valmis kuuntelemaan, tuo suklaarasian tai järjestää yllätysmatkan Bahamasaarille. Älä moiti itseäsi liian ankarasti tästä tavasta, sillä satuprinssi-myytti on tunkeutunut jopa kaikkein itsenäisimpienkin naisten alitajuntaan. Riittää että huomaat mistä on kysymys ja korvaat tämän käyttäytymismallin hemmottelutavalla, joka on sinun hallinnassasi.

Harjoitus: Itsensä hemmottelu

Laadi luettelo asioista, joiden tiedät tai uskot piristävän mieltäsi ja joiden avulla pääset sovintoon itsesi ja maailman kanssa. (Esimerkit ovat minun eivätkä Gael Lindenfieldin)

- kävelylle lähteminen metsään tai puistoon

- kylpeminen/ saunominen

- manikyyri

- kasvohoito

- koti-ilta sarjoja tai elokuvia katsellen

- klassisen musiikin kuuntelu

- lempiartistin/ artistien kuuntelu (kunhan musiikki on rentouttavaa eikä jotain synkistelyä ja veristä ganstaräppiä murhaajakahelista, jolla onkin muija ja lapsia)

- muutamana iltana aikaisin sänkyyn hyvän kirjan kanssa

Laadi luettelo nautinnoista, joita jo suot itsellesi tai joita voisit suoda itsellesi palkkioksi siitä, että olet selviytynyt hyvin, tai rohkaisuksi kohdatessasi vastoinkäymisiä. Esimerkkejä:

- hyvä elokuva

- päivällinen ravintolassa

- päiväkahvi jossakin mieluisassa paikassa

- viikonloppumatka













Laadi ohjelma, jonka mukaan hoidat itseäsi neljän seuraavan viikon aikana vähintään puoli tuntia päivässä. Käytä tämä aika johonkin sellaisen, mistä nautit. Varaa – jos suinkin mahdollista – itsellesi yksi kokonainen vapaapäivä, jotta voisit hemmotella itseäsi koko päivän.

Jos menneisyys on aiheuttanut sinulle erittäin pahoja haavoja ja jos olet jäänyt paljosta paitsi, sinun on ehkä syytä harkita jatko-ohjelmaa, joka kestää kuukausia tai jopa vuosia. Joillekuille riittää tiettyjä alueita koskeva koskeva lyhykäinen hoito, mutta uskoakseni kaikki hyötyvät siitä että tekevät jotakin. Älä kuitenkaan ota epäonnistumisen riskiä siksi, että olet valinnut suorittaaksesi mahdottomia tehtäviä ja asettanut itsellesi epärealistisia tavoitteita.”