sunnuntai 15. lokakuuta 2017

My warderobe: part 3 skirts

Hei. Hameet hulmuavat My Warderobe -sarjan kolmannessa osassa. Viimeksi esittelin sarjassa korujani.

Housujen käyttöni väheni vähenemistään kaksikymppisenä ja olenkin ostanut viimeksi kolme vuotta sitten housut Kotkan H&M:n alennusrekistä, jollei talvisin yöasuun kuuluvia trikoolegginssejä lasketa. Hamepinojen alta löytyy ”jopa” kahdet tai kolmet housut, mutten ole tullut kiskaisseeksi mitään niistä aikapäiviin jalkaan. Olkoonkin että ne housut ovat niin suuressa määrin minun tyylisiäni kuin housut voivat olla. :D Mutta housut eivät voi koskaan olla täysin 100 prosenttisen hameihmisen tyyliä. Minusta olisi lähes epämiellyttävää lähteä kotoani missä tahansa housuissa. Lähden ulkoilemaankin hameessa. Täten en ymmärräkään miten farkuista on voinut tulla maailman suosituin vaate, joita on lähes kaikilla naaraspuoleisilla tyttövauvasta muoriin. Ajatuskin farkkujen pukemisesta tuntuu minusta alakropan pakkopaidalta vyötärölinjoineen, joka jää liian ylös kaikissa farkkumalleissa. Niinpä erään miehenpätkän toivomus nähdä minut ”tavallisissa vaatteissa kuten lantiofarkuissa” ei tule koskaan toteutumaan.

Garderoobini hamepuoli käsittää karkeasti jaoteltuna myöhäissyksystä kevättalveen ja keväästä alkusyksyyn käytettävät sekä juhlalookiin käytettävät hameet. Näin ollen en siis ole yksi hupsuista akoista, joilla on kovilla pakkasilla (Suomen mittapuulla) on kyllä yllään paksu talvitakki (paksu kurpitsamainen pomppa oikein), mutta ohuen ohut hellekäyttöön paremmin sopiva hamonen. Housulikatkaan eivät näy huomioivan talvisaikaan sen enempää mikä vuodenaika on talvisaikaan; heillä on pakkasillakin nilkat paljaina, jalassa tukossa olevilla teillä samoiluun sopivat tennarit tai farkut, joissa on enemmän reikiä kuin farkkukangasta. Minulla sen sijaan on talvella monet sukkahousut päällekkäin, villakankainen-/ villakangassekoitteinen hame, villasukat, saapikkaat, villatakki takin alla ja jopa rumat nahkarukkaset, mikäli pakkasta on lähemmäs kaksikymmentä astetta. Olisitteko ajatelleet, että hameella tarkenee kovillakin pakkasilla vai pidättekö paksuja toppahousuja elinehtona? :'D








torstai 12. lokakuuta 2017

Kasariglamouria Dynastian Alexis Colbyn tyyliin

Vintagekansasta löytyy 1980-luvun dissaajia, jotka näkevät vuosikymmenen nenovärisateen ja naurettavan jumppa-asumuodin aikakautena (ihmepikkupöksyt jumppapuvun päällä). Otaksuisin heidän tietävän Dynastia-sarjan, katsoneenkin sitä. Tarkoitan 80-luvulla tehtyä alkuperäisversiota, jota esitettiin viimeksi Maikkarilla vuosituhannen vaihteessa. Dynastian päähenkilöitä olivat rikas kartanossa asuva Blake Garrington Chryste-vaimoineen, Carringtonin aikuiset lapset puolisoineen ja Blaken ex-vaimo Alexis Carrington-Colby Denverissä Yhdysvalloissa. Valkokankaalta Hollywoodin kultakaudella tunnettu tumma kaunotar Joan Collins kieroili Colby Con johtajattarena.

Alexiksen ja ainakin muiden varttuneiden naishahmojen pukeutumista kuvaavat parhaiten glamour ja hienostuneisuus. 80-luvun muodin mukaisesti Dynastian naisten kampaukset ovat muhkeita kiharapilviä ja olkatoppauksia käytetään yläosissa. Sinänsä Alexiksen tyyli on muutoin pitkälti klassista glamouria etenkin bisnespukeutumisen osalta – kertaustyylit tulivat ensimmäistä kertaa muotiin 80-luvulla; eräs Alexiksen yllä ollut ihana kokovalkoinen jakkupuku voisi hyvin olla 40-luvulta.










sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Minun vinkkini kodin pitämiseksi siistinä




Koti neuvotaan siivoamaan kerran viikossa: pyyhkimään pölyt, roudaamaan matot ulos imuroituina tai tampattaviksi, imuroimaan lattiat (sohvat ja nojatuolit), moppaamaan, siivoamaan kylpyhuoneen eli kiillottamaan peilin, pyyhkimään kosketuspinnat, pesemään lavuaarin ja seinät, lattiakaivon vessanpöntön. Näin koti on pysyvinään siistinä viikonpäivät, vaikkei koti pysy siistinä eli puhtaana ja järjestyksessä noin toimimalla. Päivittäin ei missään nimessä tarvitse siivota vimmatusti kuin olisi suursiivous meneillään, koska se on jo täyttä ajanhukkaa, johon uppoavan ajan voi käyttää hyvällä omallatunnolla rentoutumiseen esimerkiksi lukien kirjaa tai katsoen hyvää tv-sarjaa.

Säännöllinen siivoaminen on olevinaan joillekin henkilöille tavattoman raskasta. Kummasti voimat ehtyvät kun pitäisi ryhtyä siivoamaan ja vallataan soffa tabletin kanssa. Tai on olevinaan kauhea kiire harrastusten, sosiaalisen elämän ja työn kanssa. Kerron miksi kannattaa raivata aikaa siivoamiselle ja säännöllisesti aikaa ja unohtaa tekosyyt, joita sisäinen laiskamato kuiskii korvaan.

+ Siisti koti on kodikkaampi.
+ Siistiin kotiin kehtaa kutsua vieraita.
+ Romantiikka kukoistaa paremmin siistissä kodissa.
+Tavarat löytyvät heti, kun niille on varattu oma paikkansa.
+ Rojuja ei tarvitse raivata pois, että pystyy ylipäätään aloittamaan siivoamisen.
+ Siisti koti on kunniaksi asukkaalleen/ asukkailleen.

Miten siivotaan ja pidetään kotipesä järjestyksessä?

* Käytä kunnollisia siivousvälineitä ja mieluiten ekologisia puhdistusaineita.
* Kaikelle on suunnilleen oma paikkansa: ei mitään vaatteita lojumassa lattialla.
* Sänky pedataan päivittäin päiväpeitteen kera.
* Pölyt pyyhitään elektroniikasta ja lampuista ainakin kolmesti viikossa, koska niihin kerääntyy pölyä kuin muurahaisia hunajaan.
* Imuroi ainakin kolme kertaa viikossa: kerran viikossa perusteellisesti ja kahdesti pintapuolisesti kaikista huoneista ja tiloista.
* Älä istu kaiket päivät tietokoneella, töllötetä Netflixiä äläkä hivele 24/7 älypuhelinta.
*Tarkasta päivittäin kaipaavatko lavuaarit ja vessanpönttö puhdistusta. Tarkista myös keittiön kaapistot ripojen kohdalta.
* Älä anna tiskivuorien kertyä tiskialtaaseen.






keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Ohjelmaa Halloweeniksi/ Kekriksi



Hei vaan. Halloweeniin on enää kolme viikkoa. Entä jos tekisitkin tänähalloweenina kavereidesi kanssa jotain muuta kuin lähdet paikallisen baarin pirskeisiin tai koristelet oman kämppäsi tai jonkun kaverisi kämpän ryyppyiltaa varten? ;) Alkoholin ei aina tarvitse olla pääosassa erilaisissa teemailloissa, vaikka sitä voikin hankkia vähän tarjolle. Viiniglögi ja hehkuviinit sopivat hyvin tähän ajankohtaan. Tässäpä vaihtoehtoista ohjelmaa Halloweenin 2017 juhlimiseen. Voit ottaa vaan jonkun näistä ohjelmaan, mutta tekemällä kaikkia kolmea asiaa voit olla varma että Halloween 2017 jää takuulla mieleesi.

1. Lukekaa ääneen lyhyitä kauhunovelleja, suomalaisia kansantarinoita tai Grimmin satuja. Useat Grimmin sadut etenkin sopivat Halloweeniin yhtä hyvin kuin varsinainen kauhuproosa.

2. Katsokaa leffa, miksei useampikin. Väsäsin leffalistan 70-luvulla ja sitä aiemmin tehdyistä leffoista. Osasta pidän aika paljonkin.

Muumio (The Mummy) vuodelta 1932, nimiroolissa Boris Kalrloff
Kissaihmiset (Cat People) vuodelta 1942, pääosissa Simone Simon, Kent Smith ja Tom Conway
The Brides of Dracula vuodelta 1960, pääosissa Peter Cashing, David Peel, Martita Hunt, Yvonne Monlaur ja Freda Jackson
Vampyyrintappajat – anteeksi hampaanne ovat niskassani (The Fearless Vampire Killers) vuodelta 1967, pääosissa Jack MacGovran, Roman Polanski, Sharon Tate, Alfie Bass ja Ferdy Mayne
The Vampire Lovers vuodelta 1970, pääosissa Ingrid Pitt, Pippa Steel, Madeline Smith ja George Cole
Dracula vuodelta 1979, pääosissa Frank Langella, Laurence Olivier, Donald Pleasence ja Kate Nelligan




3. Ennustakaa eli povatkaa. Povaaminen tekee illastanne erityisen jännittävän, mikäli joku teistä on tottunut povaaja – olkoon menetelmänä riimut, tarotkortit, tavalliset pelikortit, kädestä ennustaminen tai heiluri. Aina voitte ennustaa teenlehdistä, tinasta tai vahasta (kuten antiikin roomalaiset), jollei kukaan teistä ole mikään ennustajaeukko. Mielenkiintoisessa Noidankoto-blogissa neuvotaan erittäin kattavasti, miten noilla menetelmillä katsotaan tulevaisuuteen.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Haltiahahmoni ensimmäisestä larppiseikkailustani




Valkyrie syntyi 100 vuotta sitten eräänä kevätiltana tammen oksille rakennetussa haltiamökissä. Kuulostaa suloiselta, eikö? No, sitä se ei ollut. Valkyrie vietiin äitinsä käsivarsilta samantien syntymänsä jälkeen – kyseessä kun oli Ulf Alteannin ainoa tytär, jonka mies halusi kasvattaa palatsissa. Ulfin vaimo oli ollut vaikea saada lapsia ja siksi äpäristäkin täytyi pitää hyvää huolta – eihän Ulf halunnut jäädä ilman perillistä.

Ulf oli kaukokatseinen, sillä tilanne oli pysynyt samanlaisena pitkään. Moni jo olettaa, ettei pariskunta tulekaan saamaan yleisiä lapsia. Sen verran kauan he ovat yrittäneet. Valkyrie onkin elänyt melkoisessa yltäkylläisyydessä Ulfin todennäköisenä perijänä. Kaikki Valkyrien tavat eivät ole kovinkaan sovinnaisia: hän pitää hyvin paljon uhkapeleistä ja onpa hänellä myös maine ”huonona naisena”. Valkyrie itse nauraa mokomalle nimitykselle. Saattaa hänellä ehkä olla ollut muutama rakastaja keskimääräistä enemmän ja voihan hän joskus olla luvannut palveluksen palveluksena, mutta hän ei ymmärrä, millä lailla se muka tekee hänestä huonon.

Valkyrie on asunut koko ikänsä hovissa, mutta kaikki eivät ajattele hänen kuuluvan sinne aatelittoman äidin ja sopimattoman käytöksen takia. Valkyrieta on aina kohdeltu toisen luokan aatelisena, ja se raivostuttaa häntä. Nuorempana hän pelkäsi ylempiään, mutta vähitellen hän oppi pistämään kovan kovaa vasten – joko kasvotusten tai kieroilemalla selän takana. Ulf huomasi Valkyrien oveluuden ja juuri näiden piirteiden pohjalta hän oppi arvostamaan tytärtään aina vain enemmän – lopulta siihen pisteeseen asti, että otti tämän mukaan huolehtimaan vanhojen taikaesineiden kokoelmastaan. Kyseessä ei ole mikä tahansa kokoelma, vaan kyseiset esineet ovat hieman kiusallisia säilyttää. Tai sanottaisiinko, että laittomia. Kokoelmaan sisältyy mustan magian esineitä laidasta laitaan ja Ulf väittää sen olevan valtakunnan suurin aarreaitta niiden suhteen. Parempi olisi kuitenkin, ettei kovin moni jatkossakaan tietäisi tästä kokoelmasta.

Vaikka Valkyrien elämä on monin tavoin hänelle mieleistä, liittyy siihen joitakin uhkia. Mikäli isä saa toisen lapsen, häneltä putoaa kaikki alta. Hänellä ei ole automaattisesti paikkaa hovissa enää sen jälkeen, eikä häntä varmasti erikseen kutsuta sinne. Myöskään mittavasta omaisuudesta on turha haaveilla – isällä on nimeä muttei kultaa. Kulta tulee hänen vaimonsa suvusta, eikä Valkyrie varmasti saa enää nauttia siitä, jos pariskunnalle syntyy yhteinen lapsi.

Siispä Valkyrien täytyy turvata selustansa. Ensinnäkin oli tärkeää tutkia äidin sukua tarkkaan, eihän sitä koskaan tiedä mitä sieltä löytyisi. Se oli viisas päätös. Kulki nimittäin huhuja, että äiti oli sukua itselleen Rúnille, joka aikoinaan kukisti suuren peikkokapinan. Jos näin todella olisi ja Valkyrie voisi todistaa sen, saisi Valkyrie varmasti aatelisarvon myös äitinsä kautta.

Sitten päästäänkin siihen, minkä vuoksi Valkyrie on mukana vaarallisella matkalla. Maailmojen raja on paikka, minne kadonneet esineet tuppaavat ilmestymään. Keijut kun pitävät kullasta. Rúnin kadonnut tikari Peikonsurma saattaa hyvinkin löytyä juuri sieltä. Huhutaan että siihen ei voi koskea kuin Rúnin sukulainen, joten sen kantaminen olisi osoitus, että hän todella on Rúnille sukua.

Toki tämä suunnitelma vaatii, että Valkyrie todella löytää tikarin ja siihen liittyvät legendat todella pitävät paikkansa – mikä ei todellakaan ole varmaa. Siksi on hyvä keksiä myös varasuunnitelma. Niinpä Valkyrie mietti: millä tavalla haltia voi saavuttaa korkeamman arvoaseman? No avioliitolla. Suurin osa aatelismiehistä on laiskoja, pöyhkeitä ja typeriä. Osa taas on aivan liian pehmeitä. Valkyrie on kuitenkin löytänyt sopivan kohteen hetken pähkäiltyään: Unnurin. Ei Unnur häntä romanttisessa mielessä miellyttänyt, mutta mies on korkeassa asemassa, rikas ja ihan siedettävän oloinen. Unnur tuntee oman arvonsa ja on älykäskin. Hän ei ole säälittävä luuseri kuten esimerkiksi prinssi Oliwier, joka entisen rakastettunsa kuoleman jälkeen näytti avoimesti heikkoutensa pillittämällä milloin milläkin nurkalla. Hän ei ole myöskään mielisairas niin kuin kuninkaallinen neuvonantaja Kettil tai idealistinen idiootti kuten Even. Valkyrie voi jopa kuvitella kunnioittavansa häntä.

Mahtisuvut kuitenkin naivat harvoin vain puoliksi aatelisia – Valkyrien täytyy siis keksiä jotain, mitä saadakseen Unnur voisi naida hänet. Mitään viettelykikkoja ona ivan turha kokeilla, tuntuu melkein kuin Unnur olisi sellaisille immuuni. Parempi siis käydä suoraan kylmää kauppaa. Valkyrie on lähettänyt Unnurin perään vakoojia, ja hänelle on selvinnyt että mies etsii erästä tiettyä korua – joka onneksi löytyy hänen varastoistaan. Valkyrie on aina luullut että koru on täysin arvoton, mutta juuri sen Unnur tuntuu kovasti haluavan. Ei kuitenkaan kannata suin päin juosta tarjoamaan sitä miehelle – silloinhan tämä ymmärtää että häntä on vakoiltu. Parempi odottaa tilaisuutta – eiköhän Unnur jossain vaiheessa tule sanoneeksi tai tehneeksi matkalla jotain sellaista, joka osoittaa hänen etsivän jotain. Silloin kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen.

Hahmokuvaus on kaverini kirjoittama.





sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Sänkykatos kohtuuhintaan


Moi. Minulle ommeltiin ensikämppääni varten valkoisesta, Ikeasta pikkurahalla ostetusta organzasta sänkykatos. Aikansa se kesti, kunnes yläosaan tuli repeämä – eihän ohut kangas kestä loputtomiin; siinä katoksessa oli keskellä nauhan varassa renkula, josta se roikkui katossa. Keksin antaa sänkykatoksella vielä jatkoaikaa tuunaamalla siihen lyhyen yläosan canopyksi canopyn päälle isovanhempien nurkissa tarpeettomana lojuneella kullanvärisellä vuorikankaalla samalla idealla kuin olisin ommellut pyöreän pöytäliinan. Pyöreä keskikappale leikataan sänkykatoksen tukirenkaan halkaisijan mukaan ja sen ympärille ommellaan kolme sivuistaan yhteen ommeltua kangaskaitaletta rypyttäen.

Kun alkoi olla aika hankkia materiaalit uutta canopyä varten, haaveilin oikein raskaasta kankaasta ommellusta baldakiinista. Sen alla maatessa olo olisi kuin pukudraaman sankarittarella, mutta siihen olisi saanut palamaan yli 200 euroa; kankaat ja ompelijan palkkio. Halusin päästä paljon halvemmalla, sillä tuunauskeksintöni oli näyttänyt hyvältä ja antanut sängylle ylellisen ilmeen.

Löysin Wishiltä alle kahdellakympillä moskiittoverkon. Ikeastakin saa moskiittoverkkoja, joskin vain valkoisena kun taas Wishissä oli monipuolisempi värivalikoima. Tahdoin vaaleankeltaisen/ beigen moskiittocanoben (näyttäköönkin katos kuvissa luonnonvalkoiselta). Lyhyttä yläcanopyosaa varten ostin Eurokankaasta tarjoushintaan niin sanottua raskasta iltapukukangasta (smaragdinvihreät verhoni on ommeltu samasta kankaasta). Ompelijatuttuni väkersi irrotettavan katoksen tuomastani kankaasta ja muokkasi myös Wishin canopystä käytännöllisen irrotettavan mallin, jotta sen pystyy välillä pesemään.

Pääsin 65:llä – 75:llä eurolla. Itse tekemällä canobe olisi kustantanut ehkä korkeintaan 35 euroa – nauhat ja langat kankaan ja valmiin katoksen lisäksi. Mutta kun siinä olisi ollut sen verran ompelimista, että olisin tylsistynyt niin että langanpätkät tulevat korvistakin ulos. :D