sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Kahdenlaista aspergerelämää: osa 2

Moi taas. Jatkan vielä tämän postauksen yhteydessä minun ja Minun asperger-elämäni kirjoittajan autisminkirjon ilmenemisen vertailua.

 Minun on vaikea sopeutua suuriin muutoksiin.” 

Ainakin kerrostaloelämään tottuminen naapuriasunnoista kantautuvien äänten tottuminen oli minulle stressaavaa ja aikaa vievää. Sama juttu kun muutin kymmenen vuotta sitten Haminasta tänne Kotkaan. Se oli niin stressaavaa että mielenterveyteni romahti joksikin aikaa. 
 
Olen usean vuoden syönyt täsmälleen samaa ruokaa joka ikinen päivä. --Koska olen nirso ruoan suhteen, on olemassa vain harvoja ruokalajeja, joista pidän.”Syön aina saman aamu- ja iltapalan (aamupalaksi bruchettaa, paistettu kananmuna, 1-2 kupillista rasvakahvia ja smoothie sekä iltapalaksi maitoon keitettyä kaakaota kuohukermalla ja smoothieta josta säästän puolet aamuksi) ja aika usein saman lounaan. Päivälliset vaihtelevat, mutta syön aina samaa päivällistä putkeen.Lapsena olin niin nirso, että olin varmasti aliravittu. Enää en ole niin nirso, joskin esimerkiksi tomaattikastikkeen koostumus ja ulkonäkö kuvottavat minua niin paljon, että välttelen tomaattikastikkeita ruoanlaitossa. Pitäydyn vhh-ruokavaliossa arjessa ja syön hiilaripommeja vain kylässä.

Oma aika ja erityiskiinnostukseen kohteeni ovat minulle erittäin tärkeitä psyykkisen hyvinvointini kannalta. En ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat ettei ole hyvä eristäytyä liikaa. Minähän rakastan yksinoloa, joten miksi se ei olisi hyvä asia?”

Niin minullekin, erityisesti työharjoittelupäivien jälkeen vapaa-ajalla. Viihdyn paremmin yksin kuin seurassa, sillä se jos mikä lataa akkuja. On kuitenkin tärkeää olla eristäytymättä liikaa. Liiallinen eristäytyminen on pahaksi mielenterveydelleni.

Jotkut asperger-henkilöt eivät siedä kirkkaita värejä ja valoja. Monet heistä kokevat, että näköärsykkeet kulkeutuvat suoraan heidän sisäänsä ilman suodatinta, ja heille saattaa tulla päänsärkyä, jos nämä ärsykkeet ovat liian vahvoja ja intensiivisiä. Jotkut asperger-henkilöt käyttävät usein aurinkolaseja kaupungilla suojatakseen silmiä näiltä ärsykkeiltä.” 

Minä en ainakaan siedä. Siksi käytän kesällä vähänkin kirkkaalla säällä aurinkolaseja ja välillä jopa päivänvarjoa.

 


Monet asperger-henkilöt ovat yliherkkiä koville äänille.” 

Jotkut äänet ovat niin painajaismaisen stressaavia, että hermot menevät.

Minusta oli outoa että joskus kuulin, mitä muut ihmiset sanoivat minulle, ja joskus taas en.”

Minulla on toisinaan Paulan tavoin lajitella kuuloärsykkeitä.

Monien asperger-henkilöiden tavoin minulla on heikko karkea- ja hienomotoriikkakykyni.”

Motoriikkakykyni on nykyään ihan okei sen ansiosta että olen käynyt balettitunneilla ja balettifitnesstreenit ja pilates ovat osa arkeani viikossa. Treenaamisen ansiosta hahmotan paremmin tilaa, minun on helpompi keskittyä ja ajatella tietoisesti.

Aina en jaksa muistuttaa itseäni aktiivisesti että minun pitäisi oikeastaan maksaa lasku.”

Välillä tuppaa unohtumaan, mutta yleensä muistan maksaa viimeistään viiden päivän kuluttua.



 
Minulle taas käytännön askareet, esimerkiksi suihkussa käynti, ovat yhtä vaikeita nyt kuin ne olivat silloin, kun siivosin ja kävin suihkussa ensimmäistä kertaa elämässäni.”Automatisointikyvyssäni ei ole ongelmaa arjen askareissa. Siivoaminen ja ruoanlaitto sujuu minulta onneksi itsestään helposti ja nopeasti. Ne eivät vie minulta uskomattoman paljon energiaa, vaan päinvastoin pitävät minut energisenä, kunhan ei ole helteitä.

Vihaan tavaroiden järjestelemistä.”

 Tämä on aika harvinaista. Aspergerit nauttivat yleensä suuresti tavaroiden järjestelemisestä. Minä olen alkanut kiinnostua järjestelemisestä, niinpä saan paljon iloa siitä että kotini on järjestetty mahdollisimman selkeästi ja käytännöllisesti kotilaatikoiden ja korien avulla, joita löytyy kaapeistani. Järjestäisin mielelläni muidenkin kodit selkeästi ja käytännöllisesti korvausta vastaan.

Se että ihminen vaikuttaa ulospäin sosiaaliselta eikä välttele katsekontaktia, ei suinkaan välttämättä tarkoita, että hänellä olisi aspergerin lievempi muoto.”

Totta, asperger ei näy aina päällepäin. Minä kykenen jopa kiitettävästi toimimaan sosiaalisissa kanssakäymisissä, mutta harhailevasta katseestani näkee että olen autistinen. Unohdan tai tylsistyn katsekontaktin pitämiseen. Ympäristössä on niin paljon mielenkiintoisempia detaljeja, joita tutkailla.

Koska minulla ei ole suurta sosiaalista tarvetta, en ole riippuvainen muista ihmisistä eikä yksinolo ole minulle ongelma. Siksi selviän tilanteista, jotka voivat olla muille vaikeita.”

Tämä on kuin suoraan minun elämästäni.


sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Kahdenlaista aspergerelämää: osa 1

Toisin – Minun Asperger elämäni on Ruotsin suomalaisen Paulan omaelämäkerta. Hän kertoo kirjassa hakeutuneensa tulevaisuuden pelosta kumpuavan pahenevan ahdistuksen takia psykologin vastaanotolle. Ahdistuksen tunne oli sentään ollut niin piinaava, että Paula oli täysin varma ettei hän voisi enää ikinä olla onnellinen. Aikuisille asetettiin niin paljon odotuksia, ettei hän uskonut ikinä pystyvänsä täyttämään niitä kaikkia.Yhdellä psykologin tapaamisesta tämä halusi tietää oliko Paula ollut neuropsykiatrisissa tutkimuksissa. Laajojen tutkimusten jälkeen selvisi Paulalla olevan add:n ja aspergerin oireyhtymän. Minäkin olin Paulan tavoin aikuinen saadessani asperger-diagnoosin, mutta olin tiedostanut ja hyväksynyt asian jo ennen tutkimuksiin pääsemistä. Halusin vain saada virallisen diagnoosin.

Aspergerin oireyhtymä vaikeuttaa meikäläisten elämää, joillain enemmän ja joillain taas enemmän. Pääasiassa aspergerien elämäntarinoissa kerrotaan suurehkoista vaikeuksista. Olen lukenut tähän mennessä tasan yhden erittäin lievän – jollei suorastaan parantuneen asperger-henkilön elämästä hänen blogistaan ja Autismiliiton sivuilta, joten otan tässä postauksessani oman ja vaikeuksien kanssa kamppailevan Paulan elämän vertailuun.

Itse osasin lukea ja kirjoittaa virheettömästi jo neljän vuoden iässä.” 

Opin lukemaan vasta seitsemänvuotiaana viimeisimpien joukossa luokallani ja pappani täytyi opettaa minua vanhan Kultaisen aapisen uusintapainoksen avulla, sillä olin ihan hukassa Iloisen aapisen kanssa. Kultainen aapinen oli ainakin minulle selkeä ja opin lukemaan sujuvasti. Sen jälkeen minusta tulikin luokan lukutoukka. Yhden kesän aikana luin melkein neljäkymmentä kirjaa, vaikka opettaja oli kehottanut lukemaan vähintään kolme.

Olin huono kaikenlaisessa näpertelyssä, ja opettajat olivat tyytymättömiä, jos tein jotain väärin.

Käteni ovat varsin näppärät ja kädenjälkeni oikein siisti. Siitä syystä käsialaani kehutaan kauniiksi ja loistin peruskoulussa käsitöissä – erityisesti kirjonnassa.

Monen asperger-henkilön tavoin minun on vaikea lukea muiden ihmisten kehonkieltä, mimiikka sekä käyttää kehonkieltä kommunikoidessani.”

Minulla ei ole ollut missään vaiheessa ongelmaa näissä asioissa.

Valitettavasti on vielä monia asioita, joita en ymmärrä. Luultavasti minun on mahdotonta ymmärtää muita ihmisiä täysin, koska olen pohjimmiltani erilainen. Mutta toisaalta ihmisten, joilla ei ole Aspergerin syndroomaa, on yhtä vaikeaa ymmärtää minua kuin minun heitä.”

Empatiakykyni voisi kuvata olleen kehittymätön kaksikymppiseksi asti. Sitten se heräsi kerta ryminällä ja kykenen ymmärtämään erinomaisesti kaikkia ihmisiä tarvitsematta samaistuttavia elämäntilanteita. Ymmärrän neurotyypillisiä, erilaisia, ärsyttäviä ja hirveitä ihmisiä. Ymmärrän ihan kaikkia. Ymmärtäväisyyteni on minulle suuri siunaus, mistä olen kiitollinen, sillä elämäni on seesteisempää ja minun on helpompi mennä eteenpäin omalla polullani.

Minulle on aina ollut vaikeaa laskea leikkiä ja käyttää ironiaa.”

Ala-asteikäisenä olin miltei huumorintajuton, mutta ironiaan kykenin. Yläasteikäisestä lähtien minulta on onnistunut vitsailu ja olen ihan hauskaa keskusteluseuraa, jonka suusta kuulee vitsailua.

On monia sanontoja, joiden merkitystä minun on vaikea ymmärtää. Yksi sellainen on ʻole kuin kotonasiʼ. 

Minulle ei ole tarvinnut ikinä selittää mitä esimerkiksi tämä ilmaisu tarkoittaa. Tiedän ilmankin että se on kehotus vieraalle rentoutua ja tuntea itsensä tervetulleeksi. Mutta olen kyllä samaa mieltä kun asiaa tarkemmin pohtii että olisi yksinkertaista vain toivottaa vieras lämpimästi tervetulleeksi. :D

Kysyn sosiaalisia tilanteita varten usein neuvoa kotiavustajaltani. Hän neuvoo, mitä minun pitäisi vastata saamiini sähköposteihin ja tekstiviesteihin.”

Helppoa minulle kuin heinänteko. Riippuu viestin lähettäjästä, mutta yleissääntö on olla ystävällinen ja kohtelias. Pitäydyn usein lyhyydessä ja ytimekkyydessä, koska minulla ei riitä aina energiaa enempään.



Yksi asia, jota en ole koskaan ymmärtänyt sosiaalisissa tilanteissa, on ʼsmall talkʼ eli arkipäiväinen rupattelu.--Arkipäiväinen rupattelu ei suju minulta automaattisesti.”

Suurin osa ihmisistä ei ole mitenkään syvällisiä ihmisiä. Itse taas olen syvällinen ihminen ja nautin pitkistä keskusteluista. Kuitenkin olen myös sosiaalisissa tilanteissa puhelias ihminen, joten pitäydyn sitten small talkissa, olkoonkin että se on vähän tylsää naurettavassa helppoudessaan.

Jos olen viettänyt intensiivisesti muiden ihmisten kanssa useita päiviä peräkkäin, olen täysin uupunut. Minulta vie energiaa ajatella tietoisesti kaikkia sosiaalisia koodeja.”Sosiaaliset tilanteet uuvuttavat kaikkia aspergereja. Minä en oikein jaksa juhlatilaisuuksia enkä ollenkaan edes neljäpäiväistä työviikkoa. Syynä ei ole kaikkien sosiaalisten koodien ajattelu. Osaan olla iloinen, hauska, vitsikäs, pitäytyä neutraaleissa keskustelunaiheissa, kohtelias ja tilannetajuinen. En vaan jaksa useamman kuin kahden ihmisen seuraa kerrallaan uupumatta..

Itse en ole koskaan ollut spontaani, vaan haluan suunnitella kaiken etukäteen. Ei ole ollenkaan harvinaista, että suunnittelen kaikki aktiviteetit vähintään kaksi viikkoa etukäteen.” Minäkin tykkään suunnitella kaiken mieluiten huolellisesti etukäteen, mutta saatan tehdä suunnittelutyötä vasta vähän ennen.



lauantai 13. maaliskuuta 2021

Täydellinen kalustevalinta pieneen asuntoon

Iltaa. Asuttuani vasta joitakin kuukausia tässä nykyisessä kodissani minulle tuli akuutti tarve löytää mahdollisimman nopeasti hyvin pieni kirjoituspöytä atk-tasoksi. Silloin en ollut millään muotoa erityisen hyvä sisustaja, olihan sisustustyyli jonkun verran hakusessa, enkä ymmärtänyt mikä olisi kaikkein hyödyllisen ratkaisu rajoitetun tilan määrän hyödyntämisen kannalta. Hairahduin ostamaan jalalla poljettavan Singerin kiireen takia. Joo, se oli vintagea ja sopi pieneen tilaan, mutta siihen hyvät puolet jäivätkin. Yksiöissä on järjestään hyvin rajallisesti säilytystilaa – valitettavasti tässä asunnossa vielä rajallisemmin kuin edellisessä, jonka keittiön kätevä komero jäi miltei kokonaan tyhjäksi.

Aloin huolellisesti puntaroida erilaisia vaihtoehtoja ja hylkäsin heti kirjoituspöydän hankkimisen. Kirjoituspöytää ei kannata hankkia yksiöön eikä edes pieneen kaksioon, jolla tarkoitan maksimissaan 45 neliöistä asumusta ilman erillistä keittiötä. Hoksasin että kirjoituslipasto veisi kutakuinkin saman verran tilaa kuin Singer, mutta saisin sen avulla vihdoin tarpeeksi paljon säilytystilaa: kirjoitus- ja askartelutarvikkeet, läppäri, kamera, kansiot ja maksamattomat laskut samaan paikkaan eikä sinne tänne asuntoa ripotelluiksi.

Olin löytänyt tässä vaiheessa sisustustyylini ja saanut inspiraatiota siitä millaista kirjoituslipastoa alkaisin katsella kirpputoreilta, kierrätysmyymälöistä ja antiikkiliikkeestä. Halusin mieluiten tassujalkaisen kalusteen, joka olisi ehdottomasti massiivipuuta. Värin piti olla joko valkoinen tai vaaleanruskeaksi petsattua, sen takia että kaikki muut kalusteeni ovat jompaa kumpaa väriä – ja kirjoituslipaston täytyi ehdottomasti olla hyvässä kunnossa. Huonekalujen kunnostaminen voi tulla kalliimmaksi kuin hyväkuntoisten kalusteiden hankkiminen (näin kävi ruokapöytäni kanssa), sillä minulta itseltäni ei löydy riittävästi osaamista laadukkaaseen kädenjälkeen entisöinnissä.

 

Varauduin siihen että minun on oltava tässä kalustemetsästyksessä kärsivällinen, sillä aikaa tulisi todella menemään. Kiertelin Kotkan kirpputoreilla ja kierrätysmyymälässä säännöllisesti. Kotkassa tuli vastaan vain yksi kirjoituslipasto. Petsi olisi sentään ollut oikeaa sävyä ja kunto hyvä, mutta tyylisuunta edusti liian pelkistettyä ja modernia funkkista. Haminassa tärppäsi toisella yrityksellä (ensimmäisellä yrityksellä liian tummia ja huonokuntoisia kalusteita). Hyvä löytöni ei kylläkään ollut tassujalkainen, mutta se oli joka tapauksessa täydellisesti sisustukseeni sopiva ja hyvässä kunnossa. Halvalla lähti, kotiinkuljetus myyntihintaan lisättynäkin. Olisin voinut olla valmis maksamaan nurkumatta viisikymppiä enemmänkin kuin mitä huonekalusta pyydettiin. Vasta kotiin toimitettu kirjoituslipasto vielä sulautui samantien kotiini kun se oli saatu siirrettyä omalle paikalleen, ja näytti sekä tuntui kuin se olisi ollut minulla jo vuosia, vuosia.

 

Kirjoituslipasto on ollut minulla yli kaksi vuotta ja olen ollut todella tyytyväinen siihen. Se näyttää niin hyvältä ja on kivan tunnelmallista laskea kansi alas ja istuutua sen ääreen kirjoittamaan.