sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

1700-luvulle sijoittuva minisarja Gustav III:s äktenskap






Pääosissa:

Jonas Karlsson
Iben Hjejle
Stefan Gödicke
Harald Lönnbro
Evabritt Strandberg
Rebecka Englund
Magnus Roosmann
Tomas Bolme
Hans Wigren
Brasse Brännström
Malin Lundgren
Sanna Mari Patjas
Björn Wahlberg


Ruotsin vallanhimoiset säädyt eivät tietenkään katselleet hyvällä sitä, että kuningas Kustaa III muistutti paljon äitiään leskikuningatar Loviisa Ulrikaa. Vuosikausia säädyt olivat miettineet tapoja tulla äidin ja pojan väliin, ja lopulta ne olivatkin keksineet mielestään parhaimman keinon. Ne olivat uskotelleet kruununprinssille, että Ruotsin etu edellytti muka hyviä välejä Tanskan kanssa. Pelkät lupaukset eivät mitenkään riittäisi, vaan Kustaan oli todistettava ystävälliset suhteensa Tanskaa avioitumalla maan prinsessan Sofia Magdaleenan kanssa.

Leskikuningatar piti sitä säätyjen kostona. Tiesiväthän säädyt hyvin, kuinka paljon hän oli aina vihannut tanskalaisia ja inhonnut Tanskan hovia. Säädyille ei riittänyt vielä se että ne olivat kerran onnistuneet nöyryyttämään kuningatartaan mestauttamalla salaliittoon osallistuneet henkilöt, jolloin kuninkaanvaltaa oli karsittu vähäisemmäksi kuin mitä se oli ollut aiemmin. Kaiken huipuksi niiden oli vielä kerskailtava vallallaan painostamalla kruununprinssi sellaiseen avioliittoon, jonka ne tiesivät – tai ainakin arvasivat loukkaavan erityisesti Loviisa Ulrikaa. Valtaneuvokset olivat vedonneet ovelasti Kustaan isänmaallisuuteen, ajattelemaan Ruotsia ja sen etua.


 Ruotsin kuningasperhe

 hovielämää

Oikein kukaan ei voinut uskoa tästä avioliitosta koituvan mitään hyvää, sillä Kustaa ja Sofia Magdalena olivat niin erilaiset. Kustaan onni ei tietenkään merkinnyt mitään valtaneuvoksille. Niille kun oli olennaisinta saada kruununprinssi pysyvästi pysyvästi äitinsä vaikutuspiirin ulkopuolelle. Kuitenkaan valtaneuvokset eivät onnistuneetkaan täysin. Virallisesti Sofia Magdaleena oli toki Kustaan vaimo, mutta toistaiseksi hallitsija oli noudattanut äitinsä toivomusta eikä avioliittoa ollut pantu täyteen. Tuskin Kustaan oli vaikea täyttää äitinsä pyyntöä, sillä tanskalainen kuningatar ei oikein ollut omiaan herättämään kiinnostusta ainakaan sellaisessa miehessä kuin Kustaan. Säkenöivän älykäs, viehättävä ja nokkela nainen olisi saattanut hyvinkin vastata Kuninkaan makua, mutta Sofia Magdaleena ei missään nimessä ollut vähimmässäkään määrin sellainen daami.

Tavallaan oli kyllä parempi, että kuningattarena mitäänsanomaton tanskatar kuin että hallitsija rakastaisi vaimoaan. Nyt leskikuningatar ainakin oli tärkein nainen poikansa elämässä, niin kuin kuuluukin. Kukapa voisi ymmärtää poikansa luonnetta, vallanhimoisia ja suurta kiinnostusta yhtä hyvin kuin oma äiti.

Sofia Magdaleenan ja Kustaan avioliiton alkuvuodet sujuivat hyvin. Ei tietenkään yhtä hyvin kuin, jos Loviisa Ulriika olisi saanut naittaa poikansa sisarentyttärelleen suunnitelmiensa mukaisesti. Ilman muuta sisarentytär olisi miniänä kunnioittanut tätiään ja huomioinut aina hänen toiveensa. Saksalainen prinsessa ei kuitenkaan kelvannut säätyjen mielestä kruununprinssin vaimoksi, siispä Kustaa oli myöntynyt painostuksen edessä avioitumaan sen sijaan tanskalaisen prinsessan kanssa.

Taistelu säätyjen ja leskikuningattaren säätyjen välillä ei ollut vielä lähimainkaan lopussa. Loviisa Ulriika vain esitti luopuneensa taistelusta. Kun Kustaa oli pian kuninkaaksi tulonsa jälkeen pakottanut vallankaappauksen avulla säädyt tanssimaan pillinsä mukaan, Loviisa Ulriika oli ollut onnensa kukkuloilla. Viimeinkin hän oli uskonut saavansa nauttia vallasta, jonka säätyjen röyhkimykset olivat kerran vohkineet. Hän oli siinä luulossa että olisi tiukasti vallankahvassa johtamassa Ruotsia yhdessä poikansa kanssa. Mutta hän sai pettyä karvaasti huomattuaan, ettei ollutkaan valtakunnan ensimmäinen nainen, jolta hallitsija olisi rakastavasti rynnännyt kysymään yhtenään neuvoja hallitsemiseen – jolloin leskikuningatar olisi itseasiassa ollut valtakunnan todellinen hallitsija. Nuori kuningas olikin päättänyt pitää vallan, jonka oli itse hankkinut vallankumouksen avulla. Hänen Majesteetillaan ei ollut pienintäkään aikomusta jakaa valtaa äitinsä kanssa, olihan hän vahvatahtoinen nuori mies.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Elokuva-arvostelu: Tähtien sota Episodit I - III

Olen bloggaillut kyllä elokuvista aiemminkin, mutta tämä on kuitenkin ihan ensimmäinen laatimani elokuva-arvostelu. Ensimmäinen elokuva-arvosteluni käsittelee Star Warsin Esiosatrilogiaa kokonaisuudessaan. Tähtien sodan Esiosatrilogia alkaa Pimeästä uhasta/ The Phamtom Menacesta, kolmekymmentäkaksi vuotta ennen alkuperäistä trilogiaa, jossa seikkailevat muun muassa Han Solo, prinsessa Leia, Luke Skywalker ja Chewbacca. Esiosatrilogian aikana galaksin hallintomuotona oli vielä Tasavalta Tyrannikeisarin johtaman Imperiumin sijasta, ja jedejä oli enimmillään peräti tuhansia.

Rooleissa muun muassa:

Liam Neeson
Ewan McGregor
Natalie Portman
Jake Lloyd
Ian McDiarmid
Ahmed Best
Kenny Baker
Anthony Daniels
Kenny Baker
Pernilla August
Frank Oz
Hayden Christensen
Christopher Lee
Temuera Morrison
Jimmy Smits

Trilogian juoni tiivistetysti

Kauppaliitto saartaessa pienen Naboon planeetan protestina Ulkoreunan planeettojen kauppaverojen takia, Galaktinen tasavalta lähettää kaksi jediritaria, Qui-Gon Jinnin ja tämän oppipojan Obi-Wan Kenobin, neuvottelemaan liiton kanssa. Kauppaliittoa talutusnuorassaan pitävä salaperäinen sithilordi Darth Sidious, käskee varakuningas Nute Gunrayta tappamaan jedit ja valtaamaan Naboon taisteludroideilla. Jedit onnistuvat tästä huolimatta pakenemaan Naboohon, missä he tapaavat gunganin nimeltä Jar Jar Binks, joka vie heidät gunganien vedenalaiseen kaupunkiin. He yrittävät saada gunganien johtajan, Boss Nassin, varoittamaan Naboon ihmisiä Kauppaliiton hyökkäyksestä. Tämä kieltäytyy, mutta antaa heille gunganien sukellusveneen, jolla he matkustavat Theediin, Naboon pääkaupunkiin.

Jedit pelastavat Naboon vasta 14-vuotiaan hallitsijan, kuningatar Amidalan, ja yrittävät päästä kuninkaallisella avaruusaluksella saartolaivueen ohi. He onnistuvat siinä astromekaniikkodroidi R2-D2:n avulla, mutta aluksen hyperajomoottori kuitenkin tuhoutuu ja he laskeutuvat läheiselle aavikkoplaneetta Tatooinelle korjatakseen sen. Qui-Gon Jinn, Jar Jar Binks, R2-D2 ja sekä Amidalan palvelustyttö Padmé lähtevät etsimään uutta hyperajomoottoria läheisestä Mos Espan avaruussatamasta. He löytävät sopivan moottorin toydralaiskauppias Watton romukaupasta, jossa he tapaavat myös 9-vuotiaan orjapojan nimeltä Anakin Skywalker. Anakin on taitava rakettirekiajaja ja insinööri, joka on rakentanut omin käsin protokolladroidi C-3PO:n. Qui-Gon aistii Anakinissa myös vahvan yhteyden Voimaan, uskoen tämän olevan muinaisessa jediennustuksessa mainittu ”Valittu”, joka toisi tasapainon Voimaan. Qui-Gon ja Watto lyövät vetoa seuraavana päivänä pidettävästä rakettirekikisasta. Anakin voittaa, jolloin Qui-Gon saa Watton hyperajomoottorin ja Anakin vapautuu orjuudesta. Anakin lähtee joukon mukaan oppiakseen jediksi, mutta joutuu jättämään äitinsä Shmin taakseen. Anakin lupaa äidillensä tulevansa vielä vapauttamaan tämän. Matkalla alukselle, Qui-Gon kohtaa Darth Maulin, Darth Sidiouksen sithioppilaan, joka oli lähetetty etsimään Amidalaa.

Jedit saattavat Amidalan Tasavallan pääplaneetalle Coruscantiin, jotta tämä voisi kertoa Naboon valtauksesta ylikansleri Finis Valorumille. Samaan aikaan Qui-Gon pyytää jedineuvostolta lupaa kouluttaa Anakinista jedin, mutta neuvosto kieltäytyy, koska uskoo Anakinin voivan helposti langeta Voiman pimeälle puolelle pelon ja kiintymyksen vuoksi. Naboon senaattori Sheev Palpatine suostuttelee kuningatar Amidalaa ajamaan äänestyksen, jossa Naboon kriisin ratkaisemiseksi äänestettäisiin uusi, vahvempi kansleri. Amidala myöntyy tähän, mutta aikoo myös palata Naboohon jedien kanssa. 
 




Episodissa II Kloonien hyökkäyksessä hypätään ajassa kymmenen vuotta eneteenpäin. Galaksi on ajautumassa sotaan, kun tuhannet aurinkokunnat pyrkivät entisen jediritarin, kreivi Dookun yllyttöminä eroamaan Tasavallasta. Naboon senaattori Padmé Amidalan jouduttua salamurhayrityksen uhriksi, Anakin Skywalker jää suojelemaan häntä ja jedimestariksi ylennyt Obi-Wan Kenobi lähtee selvittämään salamurhaajan mysteeriä. Lopulta Anakin, Padmé ja Obi-Wan päätyvät todistamaan Kloonisotien alkua. 


 



Sithin kosto sijoittuu tapahtumiltaan kolme vuotta Kloonien hyökkäyksen jälkeen. Jediritarit ovat hajaantuneet eri puolille galaksia sodassa separatisteja vastaan. Jedimestari Obi-Wan Kenobin lähtiessä kukistamaan kenraali Grievousia, separatistien droidiarmeijan johtajaa, Anakin Skywalkerin ystävyys Galaktisen tasavallan ylikanslerin Palpatinen kanssa alkaa uhata vähitellen jediritarikunnan, Tasavallan sekä Anakinin omaa tulevaisuutta. 

 



Todettakoon ettei Esiosatrilogia todellakaan yllä alkuperäisen trilogian eli Episodien IV, V ja VI tasolle – joista viides eli Imperiumin vastaisku on viiden tähden mestariteos. Käsittääkseni Episodi I tai Episodi II on monen mielestä Esiosatrilogian surkeinta tarjottavaa, mutta olen täysin toista mieltä. Olen vakaasti sillä kannalla ettei Pimeä uhka yritä olla mitään muuta kuin seikkailuntäyteinen perheleffa. Siinä tarkoituksessa se onnistuu kerrassaan kelvollisesti, mutta huumoripuoli epäonnistuu järkyttävästi. Yksinkertainen Jar Jar Binks yrittää kai naurattaa katsojia jatkuvalla kohelluksellaan, mutta hahmo saa ainakin varttuneemmat katsojat vähintään ikävystymään tai ärsyyntymään. Itseäni hahmo ikävystyttää koko elokuvan ajan, mutta sen sijaan Kauppaliiton ahneet imbesillit huvittavat minua madellessaan Sidiouksen hologrammin edessä.

Kloonien hyökkäys on edeltäjäänsä parempi elokuva. Se ei ole niin perheleffamaista katsottavaa, jossa pitkästyttävä Jar Jar Binks on armeliaan pienessä sivuosassa alkupäässä sössöttämässä. Yhdessä ilmeisesti vakavaksi tarkoitetussa kohtauksessa Jar Jar onnistui jopa saamaan minut naurahtamaan. Padmé Amidalan ja komeaksi nuorukaiseksi varttuneen Anakin Skywalkerin kielletty rakkaus ei oikeastaan herätä minussa positiivista eikä negatiivista reaktiota siitä huolimatta että paritus löytyy usein kökköjen leffaparitusten listalta. Jedinuorukainen ja senaattori ovat aika hajuton ja väritön pari niin kuin pariskunnat yleensäkin, vaikka he ovatkin aika kaunis pari. :D Anakin kömpelöjä viettely-yrityksiä ja pateettista avautumista kritisoidaan, mitä en tajua lainkaan. Poika on vasta yhdeksäntoistavuotias ja ainakin elokuva antaa ymmärtää että hän on myös aika kokematon naisten suhteen. Siispä näin ollen on erittäin realistista että hänen viettelytekniikkansa ei ole oikein hallussa, vaikka hän haluaisi palavasti voittaa ihastuksensa sydämen omakseen.

Sithin kosto on tämän trilogian huonoin elokuva, joten sille ei voi antaa enemmän kuin kaksi tähteä toisin kuin Episodeille I ja II, jotka ovat sentään kolmen tähden elokuvia. Minä en edes jaksa keskittyä sen katsomiseen vaan teen samalla jotain muuta, esimerkiksi ripustan pyykkejä kuivumaan tai tiskaan. Sithin koston harvoja hyviä puolia ovat että ainakin sen katsomalla selviää kuinka Tasavallasta tuli Imperiumi ja nähdään vihdoin Darth Sidious in action, kun tämä vihdoin likaa kätensä. Star Warseissa on paljon lahjakkaampia näyttelijöitä kuin Hayden Christensen, mutta eipä hyväkään näyttelijä pelasta roolia kun käsikirjoitus on ihan onneton. Oscar-tasoisen näyttelijättären Natalie Portmanin esittämä, vahvasta poliitikosta heikoksi vikisijäksi lyyhistynyt Padmé on tästä oikein hyvä esimerkki.

Olen silti sillä kannalta että Esiosatrilogia kannattaa katsoa jo mainitsemistani syistä, mikäli on scifin ystävä, onhan Lucas suorastaan mestari kokonaisen galaksin luomisessa erilaisine aurinkokuntineen ja rotuineen. Lisäksi enimmäkseen mitäänsanomattomien hahmojen tai ärsyttävien hahmojen merestä seasta sentään löytyy onneksi mielenkiintoisia, suorastaan onnistuneita hahmoja, joista yksi esiintyy jo alkuperäisessä Tähtien sodassa, joskin siitä on saatu paljon monipuolisempi. :)



keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Vähän arkikuulumisia kolmen viikon ajalta

Bonjour, messieurs-dames.

Kaksi viikkoa sitten aloitin työkokeilun. Hakeuduin sinne ihan oma-aloitteisesti ilman Työ- ja elinkeinotoimiston painostusta, joskin siellä oli ehdotettu viime vuonna ehdotettu sitä paikkaa. Olen ollut samassa paikassa ennenkin – lähes viisi vuotta sitten, jolloin olin siellä kuntouttavassa työtoiminnassa vain kuukauden. Paikka on muuttunut noista paikoista paljon. Myymäläpäällikkö, nimi, aukiolo- sekä työajat ovat muuttuneet. Vuonna 2013 se oli auki vain arkisin ja teimme vuorotyötä; aamuvuoro muistaakseni 8.45 – 15 ja iltavuoro 12 – 18. Nykyäänkin vuorotyötä tehdään, mutta siten että aamuvuoroa ja iltavuoroa on kokonainen viikko putkeen.

Työpaikkani on siis kierrätysmyymälä, jossa myydään vähän kierrätysmateriaaleista tehtyjä käsitöitä mutta suurimmaksi lahjoitettua tavaraa: kodintekstiilejä, huonekaluja, elektroniikkaa, vaatteita, erilaista sisustustavaraa, kirjoja, leluja, pelejä, dvd-, cd- ja blu ray- levyjä ja jopa vinyylejä. (Niin nostalgista.) Kotkassa on kaksi tällaista myymälää sekä Karhulassa että Kotkassa. Aluksi olen vain Karhulassa perehtymässä hommaan. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelu, kassalla oleminen, tavaran lajittelu, hinnoittelu ja esille pano. Olen kuitenkin ollut niin vähän aikaa talossa, etten ole vielä ollut kassalla.







Ensimmäisessä työviikossa oli oma totuttelemisensa – ei siksi että työpaikassa olisi jotain vikaa. Aika kuluu nopeasti kuusituntisista (edellisessä oli vain viisituntisia työpäiviä), sillä tekemistä riittää koko päiväksi. Syynä oli etten aamuvirkku ihminen. Minulle mieluisin vuorokausirytmi kun olisi valvoa kahteen ja herätä vasta kymmenen jälkeen aloittamaan tuntikausia kestävä 2010-luvun versio aamuseremoniasta. :D Ensimmäisenä työviikkona tulin vain ensimmäisenä työpäivänäni yhdeksitoista, mutta muuten tein niin sanottua aamuvuoroa. Sehän tarkoitti että herätyskello oli laitettava soimaan kello 6.10, jotta ehdin bussipysäkille 8.10. Kolmena ensimmäisenä päivänä olin yhtä nukuksissa kuin päivänvaloon jostain syystä eksynyt vampyyri, mutta sitten aloin tottua päiväkulkijan rytmiin ilmeisesti liiankin hyvin, sillä heräilin viikonloppunakin käsittämättömän aikaisin, vaikka olisin saanut nukkua. Eiköhän minulla ole silti hamaan hautaan asti yökyöpelin sielu?

Minulla jää vapaa-aikaa riittävästi muuhunkin kuin ruokaostosten tekemiseen, ruoanlaittoon, siivoamiseen ynnä muihin kotitöihin. Tietenkin siinä tapauksessa minulla on riittävästi vapaa-aikaa käytettävänä, kun priorisoin sen tehokkaasti To do -listan mukaan enkä löhöile sängyllä puhelinta hipelöiden, joka on hyvin salakavalaa ajantuhlausta. Ehdin tekemään kaikkea minulle tärkeää ja rakasta työkokeilussa yhtä hyvin kuin jos olisi kaikki päivät kotona. Kenties saan jopa enemmän aikaiseksi kun on yksinkertaisesti pakko olla tehokas suorittaja? Entä te?

Nyt minun on kyllä aloitettava iltarutiinini, että saan kaiken ajoissa tehtyä ja ehdin kaikenlisäksi ajoissa nukkumaan, että jaksan herätä 6.10. Viikonloppuna ilmestyy postaus, joka on arvostelu eräästä elokuvatrilogiasta. Palaillaan. Hyvää illanjatkoa.



sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Ketipinor teki elämästäni maanpäällistä helvettiä!

Hyvää päivää kaikille

Ketipinor on ketiapiinia sisältävä lääke- siis myrkkyvalmiste, jota löytyy 25 milligramman, 100 milligramman, 200 milligramman ja 300 milligramman kalvopäällysteisinä tabletteina. Se on halvempi versio Seroquelista. Ketipinor on tarkoitettu kaksisuuntaisen mielialahäiriön, manian ja skitsofrenian hoitoon, mutta lääkärit määräävät sitä unettomuuteen/ nukahtamisvaikeuksiin ja ahdistushäiriöön. Minulle määrättiin vitun ketipinoria ”unta takaamaan” (pikemminkin taju nopeasti kankaalle) annoksella 100 milligrammaa illalla otettavaksi, joskin suurimmaksi osaksi käytin sitä puolitettuna. Käytin sitä sellaisen vuoden 2011 – 2012 välillä.

En tunne oikeasti ketään, jolla olisi ketipinorista mitään hyvää sanottavaa, vaan heille on tullut ikäviä sivuvaikutuksia valmisteesta. Keskustelupalstoilta löytyy niin ikää pahoihin sivuvaikutuksiin tuskastuneiden ihmisten avautumisia. Minullekaan ketipinor ei todellakaan sopinut. Olin jonkun aikaa tyytyväinen siihen, koska ainakin sain nukuttua sen avulla tarpeeksi pitkiä yöunia enkä korkeintaan neljää tuntia yössä. Sitten alkoi ilmetä mahdottoman ikäviä sivuvaikutuksia, joita oli ihan liikaa!

Lista karseista sivuvaikutuksista:

- neljäpäiväisten ennestään epäsäännöllisten menkkojen piteneminen 7 päiväisiksi ja vielä epäsäännöllisimmiksi ja kivuliaiksi
- limakalvojen kuivuminen, etenkin suusta
- ennen niin hyvien ja terveiden hampaiden vahingoittuminen
- voimakas nälän tunne, jota kuitenkin pystyin vastustamaan
- kaikenmaailman pelkotiloja
- muistin heikkeneminen
- kuuloharhoja lääkityksen takia!!!
- tyhmentyminen
- köyhän sanataiteen tuottaminen
- persoonan muutos kummine ajatuksineen
- tokkuraisuus nukahtaessa ja heräämisen jälkeen
- silmien samentuminen
- pehmenneeltä tuntunut pää
- kasvojen turpoaminen, pahiten otsan ja suun ympäriltä vaikken lihonut juurikaan/ ollenkaan muuten
- kermasta vatsavaivoja
- synkät ajatukset ja mieliala

Tässä kuvassa mutristelen 22-vuotiaana Espoossa. En käyttänyt vielä tuolloin ketsaa.


Muutosta huomattavasti pahasti huonompaan suuntaan vuodelta 2012. Olin käyttänyt tuohon mennessä ainakin puoli vuotta ketsaa, ja se näkyy! Silmäni ovat kuin kuolleella ja kasvoni turvoksissa kuin jalkapallo, niin ettei poskipäistä ollut enää tietoakaan. xD Minulla ei ole onneksi paljon kuvia tallessa noilta ajoilta enkä viitsi rumentaa tätä postausta toistamiseen niillä, jotka olen kertaalleen julkaissut.

Eiköhän noissa sivuvaikutuksissa ollut jo itsessään syytä lopettaa unettomuuden lääkitseminen antipsykoottimömmöllä? Tosiaan oli! Lopullisen lopetuspäätöksen tein silti vasta törmättyäni suomenkieliseen nettisivuun, jossa varoitettiin psyykelääkkeiden, myös neuroleptien vaaroista. Osasin arvata ennalta etten tulisi nukkumaan ainakaan pariin kuukauteen hyvin lopetettuani mömmön käyttämisen ja tiesin lopettamisen tekevän elämästäni joksikin aikaa maan päällisen helvetin. Lopetusoireet olivatkin täyttä kidutusta siitä huolimatta että ajoin lääkityksen melko hitaasti alas.

- vielä pahempia pelkotiloja
- nenän limakalvojen paha turvotus
- nukahtamisvaikeuksia ainakin neljä kuukautta lopettamisen jälkeen
- unirytmi aivan sekaisin
- paniikkikohtauksia
- lihasheikkoutta
- kehon hallinta täysin hukassa
- irrallinen olo
- kasvojen hallitsematon nykiminen
- sydämen tykytys
- hengitysvaikeudet joiden takia pelkäsin tukehtuvani
- jäätävä päänsärky, usein toispuoleinen
- huonontunut sietokyky kaikenmaailman lisäaineille, hajusteille, lääkkeille ynnä muille


tammi- tai helmikuussa 2013

tammi- tai helmikuussa 2013

Muka vain kaksi ensimmäistä viikkoa lopettamisen jälkeen ovat pahimmat, mutta paskan latvat. Lopetusoireet kestivät kuusi kuukautta, ja viiden kuukausi oli kaikkein pahinta kidutusta. Mutta minä olin päättänyt päästä ketipinorista lopullisesti eroon, vaikka lopetusoireet tekivätkin elämästäni maanpäällisen helvetin. Sain voimaa toisten selviytymistarinoista. Olin kova, kylmä ja ankara itselleni. Olin itse aloittanut aikanani ketsan syömisen ymmärtämättä vertailla lääkityksen hyötyjä suhteessa haittoihin, joten olin ihan itse syössyt itseni maanpäälliseen helvettiin, joten minun oli itse vapauduttava sieltä yksin.

Hengitysvaikeuksiin, kenties kaikkein tuskallisimpaan lopetusoireeseen ei liiennyt apua julkisen terveydenhuollon taholta, olkoonkin että minulle tehtiin happisaturaatio, spirometria ja nenän limakalvot tarkastettiin. Googlettelin voisinko helpottaa oloani ruokavalionmuutoksilla. Astmaatikot olivat ainakin hyötyneet maidottomasta tai homogenoimattomaan maitoon siirtymisestä, joten päätin kokeilla. Sen lisäksi aloin hankkia luonnonkosmetiikkaa, hajusteetonta kosmetiikkaa ja pyykinpesuaineita/ luonnonmukaisia pyykinpesuaineita. Ennen olin siivonnut about kerran viikossa, mutta aloin siivota perusteellisesti ainakin neljästi viikossa. Ostin vielä sarvikuonon, siis nenähuuhtelukannun joka täytetään haalealla vedellä ja teelusikallisella merisuolaa. Ilmeisesti nämä toimenpiteet laskivat nenän limakalvojen turvotusta, sillä hengittämisen helpottui huomattavasti. 


Toukokuussa 2013 tein edelliseen lifestyleblogiini asupostauksen, jossa kokeilin sweet- ja classiclolitaa yhdistelevää asua hankkimatta erikseen mitään lolitavaatetta.


 Mahdollisesti marraskuussa 2013? Pidän edellään kampauksestani.

Vaikka lopetusoireet hävisivät tai helpottivat, pelkotilat hyökkäsivät vielä kahden vuoden ajan enkä ollut enää lähellekään niin terve kuin olin ollut ennen ketipinorin aloittamista. Kirjoitin 2017 täällä, etten enää edes muista miltä tuntuu olla fyysisesti hyvinvoiva. Tänä vuonna olen vihdoin taas elinvoimainen henkisesti sekä fyysisesti, joskaan en ole ihan niin terve kuin ennen ketiapiinimyrkkyä. Olen silti erittäin kiitollinen että olen saanut lähes takaisin sen mitä aikanani menetin, koska kaduin syvästi viisastuneena terveyden menettämistä.

Mikäli ei ole maaninen, skitsoofreenikko tai bipolaarinen, ei kannata edes harkita ketiapiinin ynnä muun neuroleptilääkityksen aloittamista. Me kaikki emme kuitenkaan ole niin viisaita, että välttyisimme tältä virheeltä. Minun selviytymistarinani lienee aika pitkälti kertomus siitä, millaista kärsimystä psyykelääkityksestä voi koitua. Silti se kertoo myös siitä että elämän voi saada kokonaan takaisin, vaikka siihen voikin mennä kauan. <3


selfie huhtikuulta 2018

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Aikuistumisen tuomia muutoksia minussa

Hyvää iltaa.

Ensi vuonna tähän aikaan olen kolmekymmentävuotias ja ainakin sukulaisia ja muita todellinen ikäni tuntuu häkellyttävän. Minua luullaan paljon nuoremmaksi kuin olen, mutta käytöksestäni ja tyylistäni se johdu. Eihän minulla ole lapsenkasvojakaan. :D Ihoni vaan on pysynyt nuorekkaampana kuin osalla ikätovereistani oikeanlaisen ihonhoidon ja terveellisten elämäntapojen ansiosta. Sen lisäksi minulla on aikuisena naisena edelleen tyttömäinen vartalo, korkeintaan viisitoistavuotiaan vartalo. Katseeni taas on ollut lapsesta lähtien syvä ja vanha – suorastaan ikivanha ikään kuin olisin elänyt monta, monta elämää maan päällä.

Kiistatta ikäni näkyy eniten henkisellä tasolla.

Kaksikymmentäneljävuotiaaksi asti minulle oli tärkeintä gootahtavassa ja vintagehenkisessä tyylissäni sen esteettisen onnistumisen (silloisella esteettisyyden mittapuullani) ja huomion herättäminen. Minusta ei ole edelleenkään tullut tavistallukkapukeutujaa ja tyylini edustaa edelleen gootahtavuuden ja vintagen sekoitusta, mutta tyylini on muuttunut hillitymmäksi ja pelkistetymmällä tavalla naiselliseksi.

Olin joskus aikamoinen kömpelys, melkein Bella Swan Kakkonen. Edelleenkään en voi väittää osaavani tanssia vaikka harrastin hetken aikaa aikuisbalettia, mutta liikkumistapani on muuttunut sulokkaammiksi ja kannan itseni arvokkaammin. Siinä mielessä balettitunnit ainakin hyödyttivät minua.




Nuorempana avauduin vähän kaikille sympaattisen kuuntelijan toivossa, kun olin allapäin. En kaipaa enää ketään kuuntelijaksi saati tuekseni tuossa tilanteessa, vaan käsittelen mieluummin pahan oloni itsekseni ja ratkon ihan itse ongelmani.

Olen päässyt eroon misantropiasta. Joka tapauksessa en luota täysin keneenkään muuhun kuin itseeni.

Olin äkkipikainen ja aggressiivinen hönttö. Minusta on tullut aika kärsivällinen ja rauhallinen jopa vihaisena. Kuitenkin minusta löytyy yhä aggressiivisuutta, mutta hallitsen nyt täysin aggressiivisuuttani hyvillä keinoillani sen sijaan että se hallitsisi minua.

Suhtauduin ennen jos en nyt tuomitsevasti niin ainakin väheksyvästi ihmisiin, jotka eivät muistuttaneet lainkaan ideaaliani ja minua itseäni. En ajattele enää samoin, kunhan ideaalini ja persoonani vastakohdat voivat aidosti hyvin sellaisina kuin ovat.

Teininä vasta olinkin lörpöttelevä papupata, joka ei osannut olla hetkeäkään hiljaa. Kenties olin silloin niin rakastunut omaan ääneeni? Pitäydyn nykyään sillä linjalla että puhun ennemmin vähän mutta asiaa.

Olen vapautunut mustavalkoisesta ajattelutavasta.


 
Olen oppinut käyttämään kaikessa järkeä. Tietenkin kuuntelen myös sydäntäni. Olen siitä huolimatta kaikin puolin enemmän järki-ihminen kuin tunneihminen.

Sosiaaliset taitoni olivat surkeimmillaan tasoa asperger. Olen kehittänyt paljon sosiaalisia taitojani tavoitteellisesti, mutta olen huomannut viihtyväni silti parhaiten yksin. Tietysti kavereita ja perheenjäseniä on kiva nähdä säännöllisesti, mutta en jaksaisi sellaista elämänmenoa, jossa olisin lähes kokoajan menossa.

Missään nimessä en voisi elää askeettisesti kalustetussa kodissa tai elää ilman että ympäröin itseni estetiikalla, sillä minun maailmani on hyvin esteettinen. Materian haalimisen vimma ja ostosten hehkuttaminen sitä vastoin ovat kadonnut minusta. Se korostuu esimerkiksi siinä että haukottelen vaatteidenesittelykuville instassa ja ihmettelen miksi joidenkin kodit pursuavat tavarasta sen sijaan että jonninjoutavuuksista hankkiuduttaisiin eroon.

Huomaatteko samoja muutoksia tapahtuneen aikuistumisen myötä vai näkyykö aikuistuminen toisella tavalla teidän kohdallanne?

Hauskaa Vappua muuten. :)

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Lempilainaukseni

Hyvää iltaa. Aiheenani on tällä kertaa lempilainaukseni. Niistä kaikki ovat minulle hyvin tärkeitä, sillä olen saanut ja saan niistä voimaa. Osa niistä on peräisin fiktiivisiltä henkilöiltä ja osa historiallisilta henkilöiltä. Joka tapauksessa niissä kaikissa on yhtä paljon viisautta ja voimaa sekä joissakin jonkun verran mahtipontista sointua. Jätin englanninkieliset lainaukset suomentamatta. Latinankieliset sitä vastoin suomensin.

I will take what is mine with fire and blood.” - lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryen
Minun oli ehdottomasti laitettava alkuun lempihahmoihini kuuluvan kuningattaren paras sitaatti! Hän tietää kuka hän ja mikä kuuluu hänelle toisin kuin Leijonakuninkaan Simba ennen isänsä haamun kohtaamista.

I am not your little princess.” - lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryen
Tämä simppeleistä simppelein feministinen manifesti on melkein yhtä hyvä ja ainakin tulvii voimaa kuin tsunami. Fuck you seksistit naisten aliarvioijat laittaa Daenerysin sanat rokkaamaan. Miksi olla pikku prinsessa kun voi olla vahva johtaja tai vahva nainen yleensä?

Throught the passion I gain strenght.” - sithikoodi
Sithikoodin toinen kohta on sen kaikkein uppoavin ja vaikuttavin osuus kaltaisestani taiteilijasielusta. Intohimo on taiteilijan runsaudenlähde ja kannustin kehittää jatkuvasti itseään ja tavoitella sinnikkäästi unelmiaan. Aloittaessani luovan kirjoittamisen en ollut mikään uinuva lahjakkuus, mutta minulla oli sitäkin enemmän intohimoa tähän taiteenlajiin.



Antakaa minun osoittaa arvoni teille, herrani. Antakaa minun ansaita itselleni nimi armeijassanne. Odottakaa, kunnes soturinne puhuvat taistelussa osoittamastani urheudesta. Silloin he sanovat Ariakaan ottaneen soturin vuoteeseensa, ei huoraa upseerikseen.” - Kitiara uth Matar
Kitiara uth Matar on Dragonlance -kirjasarjan kaksosten Caramon ja Raistlin Majeren isosiskopuoli. Daenerys Targaryenin, Arya Starkin ja Liriel Baenren ohella hän on yksi fantasiakirjallisuuden vahvoista ja itsenäisistä naisista, kenties niin vahva nainen että hän pelottaa heikompia miehiä. Kitiara ei todellakaan ole hauras tuhkimo, joka tarvitsee miestä pelastavaksi ritarikseen eikä hän ole myöskään persoonaton koristehahmo.

Mikä on tullakseen, tulee... ja me kohtaamme sen pystypäin sitten kun se tulee.” - Rubeus Hagrid, Tylypahkan riistanvartija
Hagrid ei ole viisas saati edes järin terävä hahmo, mutta silti häneltä on lohjennut jotain näin viisasta sanottavaa rohkeuden säilyttämisestä. Emme voi millään estää kaikkea pahaa tapahtumasta, mutta muistakaamme että sen sijaan voimme edes kohdata sen rohkeasti.

Seuraava suuri seikkailuhan kuolema vain on levolliselle mielelle.” - Albus Dumbledore, Tylypahkan rehtori
Monet väittävät meillä olevan vain yhden elämän ja näin väittävät ovat jakaantuneet kahteen koulukuntaan. Ensimmäisen koulukunnan mukaan kuoleman jälkeen ei ole enää mitään ja toinen koulukunta uskoo tietoisuuden silti säilyvän. Minä uskon vapaasti jälleensyntymään, sillä mistä ihmeestä riittäisi jatkuvasti uusia sieluja?


Te olette nuori. Teidän katkerat muistonne ehtivät vielä muuttua kauniiksi muistoiksi.” - Athos, yksi kolmesta muskettisoturista
Muskettisoturi sanoi noin surulliselle ystävälleen dʼArtagnanille. Athos oli kolmissakymmenissään mutta dʼArtagnan vasta korkeintaan kaksikymmentäyksivuotias. Athos on harvinaisen oikeassa siinä että hänen ystävänsä kaltainen todella nuori ihminen ottaa vastoinkäymiset herkemmin raskaammin kuin kypsempään ikään ehtinyt.

Tempora mutantur, nos et mutamur in illis. Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana.”
Viimeksi tänään tulin todenneeksi miten paljon olen muuttunut vain vuodessa, muuttunut parempaan suuntaan.

Hard times create strong men. Strong men create good times. Good times create weak men. Weak men create hard times ”
Mikään ei ole vahvistanut ja kehittänyt minua yhtä paljon kuin elämässäni kohtaamat vaikeudet. Ilman vaikeita aikoja luonteeni parhaat puolet eivät olisi koskaan puhjenneet kukkaan. En osaisi myöskään olla kiitollinen kaikesta nykyisestä hyvästä elämästä. Helpolla pääseminen kaiken aikaa ei ole hyväksi ihmisluonteelle, koska silloin veltostuu kun ei joudu sinnittelemään ja mikä pahinta; silloin sortuu kiittämättömyyteen. Kauan, kauan sitten heikkous oli ihmisen loppu, mutta eläinmaailmassa näin on yhä villieläinten parissa.

Faber est suae quisque fortunae. Jokainen on oman onnensa seppä.” - Appius Claudius Caecus
Ainahan sitä voi vierittää epätyydyttävän, suorastaan onnettoman elämänsä muiden ihmisten syyksi. Mutta todellisuudessa onnellisuus on hyvin pitkälti kiinni jokaisesta itsestään. Voimme valita olemmeko itsemme parhaimpia ystäviä vai pahimpia vihollisia.