keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Patriisittarena isompien ja pienempien halloweenmörköjen seassa





Salut messieurs-dames. En ole vielä ihan kokonaan parantunut flunssassasta, joskin oireet ovat helpottaneet huomattavasti. Olen ollut jossain määrin kuumeinen, minulla on ollut sekavahko ja heikko olo lievine huimauksineen ja sairastaminen on väsyttänyt. Sairastelun aikana minua ei ole yskittänyt kunnolla kuin korkeintaan kahtena päivänä. Ennemmin vähän kuumetta kuin lähes tauotonta limansyöksemistä ja yskimistä, nenä kokonaan tukkoon muurautunut ja parin tunnin mittaisiksi jäävät yöunet. Luullakseni sisarenpoikani tartuttivat flunssan minuun sisarentyttäreni syntymäpäivillä. Aivan ”mahtavaa”. Toivottavasti te ette ole tällä hetkellä flunssassa.

Palatkaamme Halloween 2017:n viettämisestä tarinointiin kuulumiskartoituksen jälkeen. Juhlin tänäkin vuonna Halloweenia/ Kekriä pääkaupunkiseudulla, joskin eri seurassa kuin kahtena aiempansa vuotena. Lähdinkin siskopuoleni H:n ja sisarenpoikieni E:n ja O:n (seitsemän- ja viisivuotias) kanssa ajamaan kotipihastani Karhulasta Espooseen siinä yhdentoista tienoilla aamupäivällä. Kolme vuotta täyttäneellä sisarentyttärelläni oli Halloween-teemaiset syntymäpäivät. Niissä oli kaksi kattausta: ensimmäinen päivänsankarin porvoolaisille isänpuoleisille sukulaisille ja toinen hänen vanhempiensa ystäväpariskunnille plus näiden lapsille, joita oli muistaakseni viisitoista.


Saarekkeen herkut olivat suklaakakun haamumarenkeja ja mutakakkua lukuun ottamatta lankoni ja siskoni M:n käsialaa. H oli leiponut marengit ja mutakakku oli pakastetuote.




Ylhäisen vampyyrittaren asuun sonnustautumisesta on muodostunut minulle ihana Halloween-traditio, koska haluan ennemmin olla elegantti, naisellinen ja viettelevä olento kuin mätäihoinen zombie tai kallonaama. Rikoin kuitenkin tällä kertaa traditioni pukeutumalla patriisittareksi eli antiikin roomalaiseksi aatelisnaiseksi. Alunperin minä olin aikeissa pukeutua patriisittareksi erään kaverini antiikkiteemaisiin syntymäpäiväpippaloihin, mutta jouduin jättämään ne harmikseni väliin, sillä Kiinasta tilaamani mekko ei kulkeutunut ajoissa lähikauppani K-marketin postiosaston hyllylle. Mekon piti olla perillä syyskuussa eikä lokakuussa! Saatuani lopulta mekon kiertelin kirpputoreilla metsästämässä ylellisen näköistä ikkunaverhoa stoolaksi muuten kasassa asusteita myöten olevaan naamiaisasuun. Minun lisäkseni vain siskoni H ja itse päivänsankaritar eivät olleet pukeutuneet kauhuteemaisesti. H oli yksisarvinen sarvipantoineen ja minun sprayhiusväreillä raidoittamissa hiuksissaan. Päivänsankaritar puolestaan oli my little pony pastellinsävyisessä naamiaisasussaan, johon kuului pitkähihainen, legginssit, puffuhelmaisista puffuin tutu ja korvallinen hiuspanta, jossa oli sateenkaarenväreissä säihkyvä otsatukka.

Minusta on kivaa ettei Halloweenin/ Kekrin juhliminen ole toistanut samaa kaavaa. Vuonna 2015 oli isot bileet ja viime vuonna tyttöjen ilta ja tänä vuonna juhlimista lastenkutsujen merkeissä. Ehkä ensivuonna on taas erilainen Halloween? :)

 pieni päivänsankaritar


 minä ja vanhin siskonpoikani ekaluokkalainen E



sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Elämä katkerana muijana, joka ei halua mennä eteenpäin









Sinulla oli – ainakin omasta mielestäsi – täysin kusipäinen kaveri. Todellisuudessa tyyppi oli aika ärsyttävä, määräilevä ja hyvin äkäinen. Kaverin masennus ja turhautuminen huonoihin ihmissuhteisiin purkautuivat helposti äkäisyydella. Tämän antamat neuvot eivät olleetkaan sinun kohdallasi hyviä, ja tämän osoittama alentuva suhtautuminen sinuun otti pattiin. Päätit sitten ettet halua olla kyseisen kaverisi kanssa enää missään tekemisissä, joten pistit välit kokonaan (selän takana) poikki. Sen jälkeen pääsit kokonaan eroon entisestä kaveristasi.

Noin kaksi vuotta kului. Sinä aikana entinen kaverisi huomasi jossain vaiheessa, miten töykeästi oli kohdellut sinua. Hän esitti nöyrästi ja aidosti pahoillaan anteeksipyynnön sinulle kerjäämättä sinua kaveeraamaan kanssaan niin kuin ennen. Ainakin siinä asiassa hän teki täysin velvollisuutensa sinua kohtaan. Sitä sinäkään et voi kiistää. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä entinen kaverisi joutui vielä maksamaan kalliin hinnan hankalasta käytöksestään – tai sen lisäksi jostain omasta hölmöilystään – takertumalla pariksi vuodeksi suurten vastoinkäymisten paksuun seittiin. Vihdoin ja viimein tuon ”kusipäiden kuningattaren” vastoinkäymiset olivat ohi. Ensin hänellä meni jo välillä siedettävästi, sitten tasaisen siedettävästi ja lopulta ihan hyvin, lopulta paremmin kuin sinulla. Hänen menestyksensä oli sen ansiota, että hän oli viisastunut paljon ja muuttunut kärsivällisemmäksi ja positiivisemmaksi. Hänestä tuli parempi versio itsestään: huomaavaisempi, empaattisempi ja sympaattisempi muita ihmisiä kohtaan.

Satuitte samaan bussiin, kun välienne katkeamisesta oli kulunut seitsemän vuotta. Hän istui penkillään niin huoliteltuna, rentoja tyynenä että säteili elämäniloa. Sinä selailit äkäisenä puhelintasi ja olisit halunnut kirkua hysteerisesti, miten elämä oli kohdellut sinua. Vittu perkele saatana tuo ämmä vielä antaa näkyä, miten hyvä sillä on olla itsensä kanssa!

Vierität lähes aina kaikki epäonnistumisesi edelleen entisen kaverisi syyksi. Ethän ole aikuisena vastuussa omista teoistasi. Toki on sinun asiasi olla olematta tekemisissä esimerkiksi tuon entisen kaveri kanssa olla antamatta ikinä anteeksi tämän vääriä neuvoja ja alentuvuutta. Toki on sinun asiasi olla olematta edes hyvillään suorastaan huvittunut siitä miten mokoma on saanut kärsiä, jollet pysty antamaan anteeksi, antamaan jo olla. :)

Olisiko mitenkään mahdollista että sinä olet aikuisena parikymppisenä naisena vapaa tekemään omat valintasi? Oletkohan ihan itse valinnut olla hapan ja katkera muija, joka ei ole halunnut mennä eteenpäin elämässään ja olla paras versio itsestään?

maanantai 23. lokakuuta 2017

Gluteeniton banaanikakku




Hyvinkin mahdollisesti taitaa olla vierähtänyt yli vuosi kun olen leiponut edellisen kerran banaanikakkua. Tekeleen onnistuttua siitä huolimatta oikein hyvin huomasin että minun kannattaisi leipoa tästä lähtien sitä banaanikakkua useammin, koska se on vielä parempaa kahvileipää kuin sokeriton vadelmapiirakka (joka vaatii kermavaahtoa kaveriksi). Leivonnaismieltymykseni on muuttunut. Sokerittoman ruokavalion myötä en himoitse vesi kielellä äklömakeita mudcakeja, Almondyn suklaatorttuja enkä brownieseja, vaan raikkaampia herkkuja. Alkuvuodesta varasin aina herkkupäiväksi juurikin noita suklaapommeja. :D

Banaaninkakun resepti:

* 2 banaania (älä käytä halvimpia kuten Rainbowin)
* kukkurallinen teelusikallinen kanelia
* 1 kahvikupillinen karppisokeria
* 1 vapaan kanan muna (Laitilan tai Pirkan luomunat)
* 50 grammaa voisulaa (luomuvoita)
* 1 teelusikallinen vaniljasokeria
* 4 ruokalusikallista luomukuohukermaa
* 1 teelusikallinen leivinjauhetta
* 1 ½ kahvikupillista hienoja tattarijauhoja
* 25 grammaa Brunbergin sokeritonta suklaata rouheena

Voitele pieni rengasvuoka ja sulata voi mikroaaltouunissa tai liedellä. Pilko suklaa rouheeksi. Ripottele kanelia banaaneille ja vatkaa ne ja sokeri vaahdoksi. Lisää kaikki muut ainekset yllä olevassa järjestyksessä.

Resepti on 1950-luvun keittokirjasta nimeltä Kotikokin leivonnaisia ja jälkiruokia, josta ei muistaakseni löydy ensimmäistäkään reseptiä, jossa leivonnaiset olisi kypsennetty sähköuunissa. Leivonnaiset työnnettiin leivinuuniin. Kokeillessani ensimmäisen kerran banaanikakun leipomista minun piti ottaa googlettamalla selvää kauanko paistan ja missä lämpötilassa. Tavakseni on vakiintunut paistaa banaanikakkua 175 asteisessa uunissa vähintään 50 minuuttia ja niin se on onnistunut minun kyökissäni. :)

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

My warderobe: part 3 skirts

Hei. Hameet hulmuavat My Warderobe -sarjan kolmannessa osassa. Viimeksi esittelin sarjassa korujani.

Housujen käyttöni väheni vähenemistään kaksikymppisenä ja olenkin ostanut viimeksi kolme vuotta sitten housut Kotkan H&M:n alennusrekistä, jollei talvisin yöasuun kuuluvia trikoolegginssejä lasketa. Hamepinojen alta löytyy ”jopa” kahdet tai kolmet housut, mutten ole tullut kiskaisseeksi mitään niistä aikapäiviin jalkaan. Olkoonkin että ne housut ovat niin suuressa määrin minun tyylisiäni kuin housut voivat olla. :D Mutta housut eivät voi koskaan olla täysin 100 prosenttisen hameihmisen tyyliä. Minusta olisi lähes epämiellyttävää lähteä kotoani missä tahansa housuissa. Lähden ulkoilemaankin hameessa. Täten en ymmärräkään miten farkuista on voinut tulla maailman suosituin vaate, joita on lähes kaikilla naaraspuoleisilla tyttövauvasta muoriin. Ajatuskin farkkujen pukemisesta tuntuu minusta alakropan pakkopaidalta vyötärölinjoineen, joka jää liian ylös kaikissa farkkumalleissa. Niinpä erään miehenpätkän toivomus nähdä minut ”tavallisissa vaatteissa kuten lantiofarkuissa” ei tule koskaan toteutumaan.

Garderoobini hamepuoli käsittää karkeasti jaoteltuna myöhäissyksystä kevättalveen ja keväästä alkusyksyyn käytettävät sekä juhlalookiin käytettävät hameet. Näin ollen en siis ole yksi hupsuista akoista, joilla on kovilla pakkasilla (Suomen mittapuulla) on kyllä yllään paksu talvitakki (paksu kurpitsamainen pomppa oikein), mutta ohuen ohut hellekäyttöön paremmin sopiva hamonen. Housulikatkaan eivät näy huomioivan talvisaikaan sen enempää mikä vuodenaika on talvisaikaan; heillä on pakkasillakin nilkat paljaina, jalassa tukossa olevilla teillä samoiluun sopivat tennarit tai farkut, joissa on enemmän reikiä kuin farkkukangasta. Minulla sen sijaan on talvella monet sukkahousut päällekkäin, villakankainen-/ villakangassekoitteinen hame, villasukat, saapikkaat, villatakki takin alla ja jopa rumat nahkarukkaset, mikäli pakkasta on lähemmäs kaksikymmentä astetta. Olisitteko ajatelleet, että hameella tarkenee kovillakin pakkasilla vai pidättekö paksuja toppahousuja elinehtona? :'D








torstai 12. lokakuuta 2017

Kasariglamouria Dynastian Alexis Colbyn tyyliin

Vintagekansasta löytyy 1980-luvun dissaajia, jotka näkevät vuosikymmenen nenovärisateen ja naurettavan jumppa-asumuodin aikakautena (ihmepikkupöksyt jumppapuvun päällä). Otaksuisin heidän tietävän Dynastia-sarjan, katsoneenkin sitä. Tarkoitan 80-luvulla tehtyä alkuperäisversiota, jota esitettiin viimeksi Maikkarilla vuosituhannen vaihteessa. Dynastian päähenkilöitä olivat rikas kartanossa asuva Blake Garrington Chryste-vaimoineen, Carringtonin aikuiset lapset puolisoineen ja Blaken ex-vaimo Alexis Carrington-Colby Denverissä Yhdysvalloissa. Valkokankaalta Hollywoodin kultakaudella tunnettu tumma kaunotar Joan Collins kieroili Colby Con johtajattarena.

Alexiksen ja ainakin muiden varttuneiden naishahmojen pukeutumista kuvaavat parhaiten glamour ja hienostuneisuus. 80-luvun muodin mukaisesti Dynastian naisten kampaukset ovat muhkeita kiharapilviä ja olkatoppauksia käytetään yläosissa. Sinänsä Alexiksen tyyli on muutoin pitkälti klassista glamouria etenkin bisnespukeutumisen osalta – kertaustyylit tulivat ensimmäistä kertaa muotiin 80-luvulla; eräs Alexiksen yllä ollut ihana kokovalkoinen jakkupuku voisi hyvin olla 40-luvulta.










sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Minun vinkkini kodin pitämiseksi siistinä




Koti neuvotaan siivoamaan kerran viikossa: pyyhkimään pölyt, roudaamaan matot ulos imuroituina tai tampattaviksi, imuroimaan lattiat (sohvat ja nojatuolit), moppaamaan, siivoamaan kylpyhuoneen eli kiillottamaan peilin, pyyhkimään kosketuspinnat, pesemään lavuaarin ja seinät, lattiakaivon vessanpöntön. Näin koti on pysyvinään siistinä viikonpäivät, vaikkei koti pysy siistinä eli puhtaana ja järjestyksessä noin toimimalla. Päivittäin ei missään nimessä tarvitse siivota vimmatusti kuin olisi suursiivous meneillään, koska se on jo täyttä ajanhukkaa, johon uppoavan ajan voi käyttää hyvällä omallatunnolla rentoutumiseen esimerkiksi lukien kirjaa tai katsoen hyvää tv-sarjaa.

Säännöllinen siivoaminen on olevinaan joillekin henkilöille tavattoman raskasta. Kummasti voimat ehtyvät kun pitäisi ryhtyä siivoamaan ja vallataan soffa tabletin kanssa. Tai on olevinaan kauhea kiire harrastusten, sosiaalisen elämän ja työn kanssa. Kerron miksi kannattaa raivata aikaa siivoamiselle ja säännöllisesti aikaa ja unohtaa tekosyyt, joita sisäinen laiskamato kuiskii korvaan.

+ Siisti koti on kodikkaampi.
+ Siistiin kotiin kehtaa kutsua vieraita.
+ Romantiikka kukoistaa paremmin siistissä kodissa.
+Tavarat löytyvät heti, kun niille on varattu oma paikkansa.
+ Rojuja ei tarvitse raivata pois, että pystyy ylipäätään aloittamaan siivoamisen.
+ Siisti koti on kunniaksi asukkaalleen/ asukkailleen.

Miten siivotaan ja pidetään kotipesä järjestyksessä?

* Käytä kunnollisia siivousvälineitä ja mieluiten ekologisia puhdistusaineita.
* Kaikelle on suunnilleen oma paikkansa: ei mitään vaatteita lojumassa lattialla.
* Sänky pedataan päivittäin päiväpeitteen kera.
* Pölyt pyyhitään elektroniikasta ja lampuista ainakin kolmesti viikossa, koska niihin kerääntyy pölyä kuin muurahaisia hunajaan.
* Imuroi ainakin kolme kertaa viikossa: kerran viikossa perusteellisesti ja kahdesti pintapuolisesti kaikista huoneista ja tiloista.
* Älä istu kaiket päivät tietokoneella, töllötetä Netflixiä äläkä hivele 24/7 älypuhelinta.
*Tarkasta päivittäin kaipaavatko lavuaarit ja vessanpönttö puhdistusta. Tarkista myös keittiön kaapistot ripojen kohdalta.
* Älä anna tiskivuorien kertyä tiskialtaaseen.