Bonsour,
messieurs-dames
Tätä minä
tarkoitan kun sanon olevani pakana -sarjan edellisessä osassa
tutustuttiin rekonstruktionistin arvomaailmaan ja tapaan harjoittaa
uskontonsa rituaaleja. Postaussarjan päättää näkemykseni
kuoleman jälkeisestä elämästä.
En ole ikinä
ajatellut tietoisuuden katoavan minnekään kuoleman jälkeen.
Lapsena otaksuin kaikkien päätyvän tuonpuoleiseen riippumatta
siitä olivatko he hyviä vai pahoja. Tuonpuoleisessa nähtäisiin
taas kaikki olennot, jotka olivat eläessämme meille tärkeitä. Eri
lajeille oli kuvitelmissani oma tuonpuoleisen osastonsa, jossa on
aina kaunis sää ja kaikki mitä esimerkiksi shetlanninponi voi
toivoa. Mitäpä Mustit ja Turret tekisivät hevosten niityllä
jossain taivastasolla?
Pakanauskontoni
mukaan tuonpuoleisen elämän annetaan ymmärtää voivan olla
valoisaa tai sitten ei. Tuonpuoleisessa voi olla hyvin mukavat
oltavat tai huonot oltavat riippuen onko maan päällä eletty
ihmisiksi vai ei. Kuoltuaan ihminen joutuu manalan tuomarien eteen,
jotka tutkivat tarkasti miten tuore vainaja eli ja lausuvat sen
mukaan tuomion. Hyviä ihmisiä (niitä jotka olivat hurskaita ja
noudattivat neljää päähyvettä kaikilla elämän osa-alueilla)
odottaa ikuinen ilo mutta pahat ihmiset joutuvat kärsimään
helvetissä. Kuitenkaan Tartaros-nimisessä helvetissä ei tarvitse
kärsiä välttämättä ikuisesti kuten kristinuskossa, vaan
esimerkiksi murhamiehellä oli mahdollisuus anoa armoa uhriltaan.
Mikäli uhri antoi luvan murhaajalleen tämä pääsi sieltä
lopullisesti pois. Mutta jollei lupaa herunutkaan, murhaaja
passitettiin sinne uudestaan kidutettavaksi.
Jälleensyntymisoppi
löytyy buddhalaisuudesta, skandinaavisesta muinaisuskosta (aasai),
joihinkin luonnonkansojen uskonnoista, kabbalasta, teosofiasta, ja
antroposofiasta, hindulaisuudesta, yhdestä kristinuskon
apogryfikirjoista ja New Age -liikkeistä. Uskon samanaikaisesti sekä
elämään tuonpuoleisessa sekä jälleensyntymisoppiin, jotka eivät
mielestäni sulje mitenkään toisiaan pois. Voiko tuonpuoleisessa
olla rajattomasti tilaa? Kenties aika käykin niin pitkäksi että
sielu kaipaa uusia seikkailuja, jolloin synnytään uudelleen? Tai
tuonpuoleinen on eräänlainen vanhainkoti vanhoille sieluille,
joiden ei tarvitse enää syntyä uudelleen? Uusia sieluja ei voi
mitenkään riittää jatkuvasti, vaan ne pitää kierrättää kuten
metalli taloyhtiöissä.
Hindulaisuuden
mukaan ihmisellä on yksilöllinen sielu, jonka ruumiillistumaa
säätelee karma eli syyn ja seurauksen laki. Hyvät teot
elämässä kerryttävät hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa, ja
nämä vaikuttavat seuraavaan elämään. Tämän käsityksen mukaan
ihmisen tietoisuus, jota uskonnoissa kutsutaan sieluksi, saattaa
ruumiillistua ihmisen lisäksi myös esimerkiksi eläimeksi.
Toimimalla aineellisella tasolla vastavaikutuksena tulee karma, joka
johtaa uudelleen syntymiseen materiaaliseen maailmaan, kun taas
Krishnan palvojien päämäärä on toimia henkisellä tasolla
kiintymättä aineelliseen, joka sitoo tänne ja estää pääsemästä
takaisin henkiseen maailmaan.
Buddhalaisuus
kieltää sielun olemassaolon (anatman) ja sen takia puhutaankin
jälleensyntymästä, eikä sielunvaelluksesta. Sielunvaelluksen
käsite kiistetään sellaisena kuin se tunnetaan hindulaisuudessa.
Ihmismieli koostuu viidestä erillisestä skandhasta, joista mitään
ei voida pitää minuutena. Ihmisen kuollessa nämä skandhat eroavat
ja kokoontuvat toisessa kehossa karman mukaisesti. Ihminen kiertää
jälleensyntymän kierrossa, samsarassa, kunnes valaistuu ja
saavuttaa nirvanan, buddhalaisuuden korkeimman päämäärän.
Buddhalaiseen kosmologiaan kuuluu kuusi olemassaolon tasoa, jonne
ihminen voi jälleensyntyä karman lain mukaisesti. Seuraavissa
elämissä voi syntyä jumalaksi, puolijumalaksi, ihmiseksi,
eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi (preta) tai helvetinolennoksi.
Joitakin näistä olotiloista on jaoteltu edelleen moniin osiin,
jotkin buddhalaiset koulukunnat luettelevat kymmeniä erilaisia
jälleensyntymän tasoja. Maailmat voidaan nähdä myös
mielentiloina. Esimerkiksi jumalten maailma on jatkuva onnellisuuden
ja autuuden tila, jossa olento saa haluamansa ja voi hyvin. Kuitenkin
kaikki nämä tilat ovat pysymättömiä ja siten miellyttävimmätkin
niistä ovat epätyydyttäviä
Esimerkiksi
antropologi Bronisław Malinowski Trobriandsaarilla tutkima
luonnonkansa uskoo jälleensyntymiseen. Heidän mukaansa vanhaksi
tultuaan kuolleen henki siirtyy mereen kylpemään, luo nahkansa ja
muuttuu lapseksi eli waiwaiaksi. Merestä se ui naisen kohtuun ja
syntyy uudelleen. Kohtuun voi päästä vain jos kohtu on "avattu"
eli nainen on kokenut seksuaalista elämää. Myös useissa
šamanistisissa uskonnoissa ja luonnonuskonnoissa on uskottu myös
riistaeläinten sielunvaellukseen.
New Agen mukaan on
olemassa viisi melko selkeää tasoa, joiden läpi sielu kulkee
pitkällä kypsymismatkallaan. Mikään taso ei ole parempi tai
huonompi kuin toinen, vaan jokaisella tasolla on hyvät ja huonot
puolensa. Jokainen viidestä tasosta kestää tavallisesti 20-40
elämää riippuen siitä, haluaako sielu liikkua nopeasti, vai
rentoutuneesti ja verkkaisemmin. Sielun ikävaiheet ovat
vastasyntynyt sielu, lapsisielu, nuori sielu, kypsä sielu ja
vanha sielu. Kerron erikseen
jokaisesta sielun ikävaiheesta.
”Vastasyntyneen
elämät ovat kaikkein alkeellisimpia ja niissä yksilön oppiminen
keskittyy pääasiassa fyysisen henkiinjäämisen ympärille.
Vastasyntyneen älyperäinen
keskus ei ole vielä täysin avautunut. Luottamus puuttuu, koska ei
ole helppoa ymmärtää, mikä saisi asiat toimiaan, tai mitä
seurauksia eri teoilla on. Vain hyvin pieni osa vastasyntyneistä
valitsee syntyvänsä monimuotoisiin länsimaisiin yhteiskuntiin. On
ymmärrettävää, että he elävät mieluummin yksinkertaisempaa
elämää peruskulttuureissa ilman shekkivihkoja ja sähkölaskuja.
He viihtyvät heimoissa. Maa-planeetta on tällä hetkellä
hyväksymässä viimeisiä vastasyntyneitä sielujen ryhmiä.”
”Lapsisielu jo
toivoo pääsevänsä eroon vuotavista hökkeleistä ja alkeellisesta
elämänmuodosta. Tämän
ikävaiheen päämäärä on kehittyä ja ylläpitää järjestystä
niin paljon kuin mahdollista. He kehittävät ja noudattavat tarkoin
sääntöjä. Lapsisielu valitsee usein syntyvänsä auktoriteettien
johtamaan yhteiskuntaan, tai hakeutuu työhön, joka on hyvin
selkeästä jäsenneltyä voidakseen totella sitä yhtä oikeaa
sääntöä, joka edustaa sosiaalisesti hyväksyttyä käytöstä.
Tällainen ʼkunnon
kansalainenʼ
toivoo myös muiden noudattavan sääntöjä tarkasti. He ovat
joustamattomia ja suvaitsemattomia. He voivat käydä säännöllisesti
kirkossa, ja ovat isänmaallisia ja sotahulluja.”
”Seikkailunhaluinen
nuori sielu riistäytyy irti lapsisielun varovaisesta
ryhmäajattelusta. He haluavat
rikkoa sääntöjä. He ovat kunnianhimoisia ja kilpailunhaluisia.
He haluavat olla nopeimpia ja parhaimpia. He ovat pelottomia ja
päättäväisyyttä pursuten he muokkaavat elämää omia
tarkoitusperiään varten. He ovat tehokkaita ja tunteettomia. He
ovat älykkäitä ja tekevät kovasti töitä. He kokeilevat miltä
valta maistuu. Heidän on vaikeaa käsitellä tunteita tai
kunnioittaa toisten oikeuksia. Tämä voimakas suuntautuminen
aineellisiin asioihin luo kestokykyä, selkärankaa, rohkeutta,
terävyyttä ja kykyä johtaa – käteviä ominaisuuksia kenelle
tahansa näin fyysisellä planeetalla kuin Maapallo.”
Kypsä sielu:
”Kun tämä vaihe alkaa, niin
pyrkimystä kohti ulkoista menestystä tulee hillitsemään uusi,
usein pakottava halu antaa enemmän aikaa ja painoarvoa
henkilökohtaisille ja läheisille ihmissuhteille. He ovat
tunneperäisesti avoimia, tasa-arvoa vaativia ja yhteistyöhaluisia.
Nyt alkavat merkitä sisäinen luovuus, tunteet ja muut ihmiset. He
haluavat tarkoitusta ja kauneutta. Tässä vaiheessa kehitetään
herkkyyttä ja voidaan tuntea omien tekojen vaikutus muuhun
maailmaan. Tällöin voi tuntea olevansa niin syvässä yhteydessä
kaikkeen elämään, ettei voisi mitenkään kuvitella pudottelevansa
pommeja, nujertavansa toisia, metsästävänsä urheilumielessä, tai
käyttävänsä turkiksia.”
”Viimeinen
vaihe maalisessa kehityksessä on vanha sielunikä, ja se saa
henkilön huomion kiinnittymään tarkoituksen etsimiseen ja siihen,
että hän löytää keinon hyväksyä ja nauttia elämästä
sellaisena kuin se on. Aineelliset tarpeet saavat vähemmän
huomiota. He ovat vapaamielisiä, eivätkä tuomitse. Sitä seuraava
filosofinen puolueettomuus ja ennakkoluuloton suhtautuminen on
perusta melko herkälle elämän humorististen puolien aistimiselle.
Koska he ovat jo rikkaita ja viisaita sisäisesti, niin toimintaan
suuntautunut aineellinen maailma ei arvosta heitä paljoakaan. Heillä
on myös taipumusta laiskotteluun, vanha sielu on jo tehnyt kaiken
aiemmin. Vanha sielu kasvaa myöhään ja onnistuu yleensä vasta
35-vuotissyntymäpäiviensä jälkeen saamaan elämänsä
järjestykseen. Kestää oman aikansa suunnitella sitä, miten haluaa
ilmaista itsensä tässä maailmassa, jonka kanssa ei tunne olevansa
samalla aaltopituudella. Koska nyt kiinnitetään vähemmän huomiota
aineelliseen elämää, ei todennäköisesti myöskään koe
taloudellista menestystä, ja sen myötä myös status katoaa.
Kaikista näistä syistä johtuen, vanhoilla sieluilla on usein
itsetunto-ongelmia. Monet kokevat vaikeata itsensä aliarvioimista.
Mutta hankaluuksista huolimatta vanha sielu pääsee melko nopeasti
kosketuksiin suuren kokonaisuuden kanssa ja hänellä on kyky
keskittyä ja olla objektiivinen silloin, kun se ei muilta onnistu.
Monet vanhat sielut ovat hieman huolimattomia, eivätkä kunnioita
fyysistä tasoa. Se tekee tietysti elämästä epämukavan ja
vähemmän nautittavan. Tarkoitus olisi pystyä käsittelemään
fyysistä tasoa niin, että siihen kiinnitetään tarpeeksi huomiota.
Näin elämä sujuu tasaisesti ja antaa mahdollisuuden toteuttaa
hengellisiä ja filosofisia harrastuksia.”
Itse uskon
hindulaiseen käsitykseen siitä että hyvät teot kerryttävät
ansaitusti hyvää karmaa ja huonot teot taas pahaa karmaa, mutten
usko ainakaan kaikkien ihmisten syntyvän uudelleen eläimiksi kuten
koiriksi, jotka tuntuvat olevat nokkelampia kuin osa ihmisistä.
Uskon myös siihen että sielunvaellus päättyy lopulta niin kuin
buddhalaisuus opettaa. Silti New Agen käsitys vastaa täydellisesti
omaani, joskin epäilen ettemme missään nimessä käy kaikkia
sielunvaiheita läpi Telluksella vaan samantapaisilla
eksoplaneetoilla eri puolilla Linnunrataa tai kenties jopa muissa
galakseissa paljon kehittyneemmissä kulttuureissa, jotka voisivat
olla kuin suoraan Star Warsista? Vitsailen toisinaan etten ole
selvästi ottanut aiemmissa elämissäni tarpeeksi nöyrästi
opikseni todellisessa korkeakulttuurissa, joten jouduin
rangaistukseksi syntymään maapallolle, johon sopii erinomaisesti
sanonta ”Joukossa tyhmyys tiivistyy.”