torstai 24. elokuuta 2017

Vanhoina hyvinä aikoina rakastettiin muka enemmän







Eräälle fiftarihenkiselle Facebook-sivustolle oli linkitetty vintagehenkisen naisen kirjoittama mummojen ja pappojen pitkiä avioliittoja ylistävä ja kaihoista blogipostaus. Hänen kynäilyjensä mukaan ennen rakastettiin paljon enemmän kuin nykyään, koska ennen ei oltu heti eroamassa – jos edes erottiin. Ja katinkontit. Avioelämä ei ollut esimerkiksi 60-luvulla yhtään sen rakkaudentäyteiteisempää kuin nytkään, vaan avioliiton onnellisuus oli tapauskohtausta – niin kuin on ollut niin kauan kun ihmiset ovat solmineet avioliittoja.

Kommentoin sitten ”Vintagenaisen” tekstiä. Nostin esille ettei mummojen osa aviovaimona ollut mitään ruusuilla tanssimista. Vaimot olivat ennen tyylikkäämpiä, mutta muuten maailmanmeno on nyt paremmin vaimojen kannalta, sillä on muitakin tapoja olla puoliso kuin passaamalla ukkoa nyrkin ja hellan välissä kotiäitinä. Mahdollista on etteivät kaikki mummot osanneet ylipäätään haaveilla paremmasta kohtalosta kuin piian, lastenhoitajan ja sängynlämmittäjän yhdistelmän osasta. Vaikka köyhällä työläisperheellä olisi ollut ennestään liikaa suita ruokittavana emännän huomatessa olevansa jälleen raskaana, abortti oli vaikea saada 1960-luvulla. Keskiluokkaisella naisella oli siihen epäreilusti paremmat mahdollisuudet vedoten sosiaalisiin syihin. ”Onnellisessa” avioliitossa ei voinut tapahtua raiskausta. (Vasta vuonna 1994 avioliitossa sattuneesta raiskauksesta tuli laissa tuomittava teko, enkä voi käsittää miten tuollainen vääryys sai jatkua noin kauan!)

Ennen ei tohdittu erota usein, vaikka koko avioelämä olisi ollut pelkkää paskaa; suhteissa esiintyi jo silloin samoja ongelmia kuin nykyajan pareilla. Kun nyt oltiin menty vihille Jumalan kasvojen edessä… Yläkerrasta voitaisiin katsoa pahalla eroamista… Mitä sukulaisetkin sanoisivat eroamisesta? Rahat olivat täysin yhteiset, joten se joka päätti lähteä tiehensä, jäi pennittömäksi. Usein lapsuudenkotiinkaan ei ollut enää tervetullut häntä koipien välissä.

Juuri nämä kaksi syytä pitivät useammin isovanhempamme yhdessä kuin rakkaus, ”se niin ihmeellinen rakkaus”. Tuhahdan sille että parisuhde nähdään saavutuksena ja rakkaustarina vaan siksi, että siinä on oltu niin kauan. Lyhyiksi jäävät suhteet eivät kerro huonoista ihmissuhdetaidoista tai että jompikumpi osapuoli on kusipää suhteessa. Molemmat voivat toimia paremmin yksilöinä kuin parina, siispä he jatkavat matkaa omia teitään ja piste! Tietysti ”Vintagenainen” oli siinä oikeassa, ettei suhteessa pidä sentään heti luovuttaa vastoinkäymisten takia. Mutta mistäpä me voimme tietää, vaikka jotkut parit olisivat jo tehneet suhteensa eteen ihan kaiken päätyessään eroamiseen? On omasta itsestään välittämistä lähteä suhteessa, jossa itsellä ei ole hyvä olla – huolimatta ”Nykyään erotaan liian helposti.” -moitteiden mahdollisuudesta.

Kaikki eivät löydä pitkää eli vuosikymmeniä tai loppuiän kestävää onnellista parisuhdetta eikä heidän edes tarvitse. Kenenkään ei pitäisi myöskään huokailla mitä vikaa mussa on, kun ei vaan löydy miestä tai naista jonka kanssa vanheta yhdessä. Sinkkuna tai korkeintaan kuudesta kuukaudesta puoleentoista vuoteen kestävissä parisuhteissa on ainakin onnellisempi/ tyytyväisempi elämäntilanteeseensa kuin vuosikausia kestävässä huonossa parisuhteessa.



sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kotini valaistus

Salut, messieurs-dames. Yhdessä vaiheessa kaavailin tekeväni asuntopostauksen, mutta päädyin heittämään idean kauniissa kaaressa romukoppaan. Sisustaminen on nimittäin yksi The Beast in the Boudoirin pääteemoista ja läväyttämällä tänne asunnonesittelypostauksen ammentaisin runsaan sisustuslähteen lähes kuiviin. Asia erikseen, jos kirjoittaisin lifestyleblogia Mitä minulle kulloinkin kuuluu-hengessä. Siispä bloggaan ennemmin kodistani sisustuksineen hyvin paloitellusti – esimerkiksi astioiden, työpisteen, turhamaisuuden alttarin esittelyä ja sen sellaista niin kuin aiemmissa postauksissa. ;) Tällä kertaa aiheena on kotini valaistus.

Kerron kuitenkin hieman kodistani, ennen kun siirryn itseasiaan. Asun Kotkassa Karhulan puolella 1970-luvun alussa rakennetussa kerrostalossa 32 neliöisessä yksiössä, jossa yksi seinä on vuosikymmenen henkeen pelkkää ikkunaa. Viidennen kerroksen lohikäärmeen luolastani näkee suoraan meren kapeana kaistaleena puiden takana sälekaihtimien ollessa auki. Mulla kesti ainakin kaksi vuotta kotiutua tähän ”kylään”. Tuntui kuin tässä asunnossa olisi vallinnut huono energia ja 70-luvulla rakennettu talo tuntui ihan liian uudelta minulle, sillä minun on nopeampaa juurtua syvälle vanhaan taloon.


Olohuoneessa, asuntoni ainoassa huoneessa on paikat kahdelle kattolampulle. Molemmat kattokruununi näyttävät vanhoilta, tosin vain pussikruunu edustaa vintagesukupolvea. Hankin pussikruunun karhulaisesta kierrätyskeskuksesta (nykyään Sotek Goodwill) ja leveän kattokruunun Anttilasta sinä vuonna kun muutin Kotkaan.



Ikeasta ostetun hehkulampun ympärille ripustettu Ford Boontjen Garland Light löysi paikkansa eteisestä muutettuani tänne.


 Lukuvaloksi soffan taakse sijoitettu jalkalamppukin on hommattu Sotekilta suunnilleen samoihin aikoihin kuin pussikruunu. Sattumoisin lapsuudenkodissani papan nojatuolin vieressä olleessa lampussa oli samanlainen jalka, mutta varjostin oli aika ruma viritys eikä tällainen viehättävyys.

 
Millainen valaistus teidän kotoanne löytyy? Pidättekö samantyylisistä valaisimista kuin meikäläinen? :)

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Raparperihillo uunissa

Hei vaan. Ruvetessani tutkailemaan lähikaupasta mukaan ottamaani K-ruokaa löysin sentään jotain kokeilemisen arvoista turhanpäiväisten reseptien ylitarjonnan joukosta. Ihan ilmaislehden lopussa oli vaniljaisen raparperihillon ohje, joka valmistuu keittämisen sijasta uunissa. Entuudestaan olen herkutellut raparperilla kiisselin (jota mammani ja minä sanomme sopaksi) ja piirakan muodoissa.

Muokkasin sen verran reseptiä että korvasin sokerin kokonaan stevialla ja karppisokerilla. Muahha, olipas taas jälleen kerran yllättävä toimenpide. :D Vaniljatanko tuli korvatuksi jauhetulla kanelilla, sillä hilloa valmistamaan käydessäni tuota maustetta ei ollut saatavilla. Kauppakin oli jo sulkenut siksi päiväksi ovensa. Hillosta tuli vaniljatangottakin parasta hilloa, jota olen syönyt. Mansikka- ja vadelmahillo ovat äklömakeita minulle ja puolukka- sekä mustikkahillo puolestaan eivät maistu oikein miltään. Omenahillo sentään on suhteellisen hyvää, mutta raparperihillo vei voiton kirpeydellään, joka muistuttaa irtokarkkilaarin Ufo-karkkuja. Vielä kun paistaa oikeassa voissa blogini ohjeella banaanilettuja kaveriksi, niin vähähiilarinen makunautinto on taattu. :)

Resepti:

500 grammaa raparperin varsia
1,5 desilitraa karppisokeria
½ desilitraa steviaa
vaniljatanko/ reilu teelusikallinen jauhettua kanelia

1. Paloittele raparperin varret ja siirrä uunivuokaan. Lisää sokeri ja raaputa joukkoon vaniljasiemenet ja laita myös vaniljatanko mukaan/ mausta kanelilla. Sekoita ainekset vuoassa.
2. Paahda aineksia 175-asteisessa uunissa suunnilleen tunti. Sekoita pari kertaa paahtamisen aikana.
3. Poista vaniljatanko. Kaada raparperihillo puhtaaseen, kuumennettuun lasipurkkiin ja sulje kansi tiiviisti. Säilytä hillo jääkaapissa.



lauantai 12. elokuuta 2017

Asiansa mainiosti ajavia halpistuotteita

Moi. Sanotaan ettei halvalla hyvää saa, mutta kyllä vaan saa. Minulla on enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia edullisista kosmetiikkatuotteista. Vaatteet ja kosmetiikka ovat se kohde, josta pienituloisen kannattaa aina pihistellä. Tärkeintä on saada laskut maksettua ja itsensä kunnolla ruokituksi. Harrastukset ja muu on ekstraa. Harmi vaan että jotkut hyvin pienituloiset asettavat vaatteet ja kosmetiikan etusijalle olemalla valmiita syömään kaurapuuroa tai nuudeleita viikon putkeen että voivat ostella vaikka satasen edestä kosmetiikkaa. Kosmetiikkaa tarvitessani menettelen niin että pyrin löytämään mahdollisimman monista tuotteista halvimman mutta täysin asiansa ajavan version.


2-3 euroa maksava Novo Fashion Dancing Miracle True Color -luomiväripaletti ja vain euron maksava Magical Halo -eyeliner ovat Wishiltä.  Luomiväripaletti ja Essencen 1,99 euroa maksavat Essencen monoluomivärit sävyissä Youʼare the Greytest ja Coral Me Maybe ovat ihan Lumenen ja Goshin veroisia ja Magical Halo ihan menettelevä. Hajusta ja tönköstä siveltimestä miinusta, mutta aina voi käyttää erillistä rajaussivellintä tarkan rajausjäljen takaamiseksi. Magical Halo hyvittää nämä kaksi puutetta olemalla 2 in 1 tuote, jossa on samassa musta kajalkynä.


Teininä olin niin vannoutunut hiusfriikki että käytin pääasiassa vain kampaamotuotteita. Muistan vieläkin miten Espoon sisko nosteli kulmiani kun ostin Stockalta lähes kolmekymppiä maksaneen Redkenin All Soft -shampoon, joka paljastui käytössä rahantuhlaukseksi, koska ei vaahdonnut yhtään paremmin kuin markettishampoo eikä tehnyt hiuksilleni kerrassaan mitään muuta kuin pesi ne. Kylpyhuoneestani löytyy tänäpäivänä kampaamotuotteiden lisäksi parin euron XZ:n Suklaavanilja -hoitosuihke ja Raparperipunaherukka-shampoo värjätyille hiuksille. Silikoniton shampoo vaahtoaa paljon paremmin kuin All Soft muttei ole liian vahva. Suihkautan kampauksen purkamisen jälkeen hiuksiini suklaavaniljaa, jos hiusten selvittäminen on muuten vähän aikaa vievää puuhaa. Tuoksuna suklaan ja vaniljan yhdistelmä on suorastaan vastustamaton. Suihkauttakaapa sitä kutreihinne kun olette menossa baariin, jollette muuten usko. ;)

Tietenkin Lidlin hajusteeton suihkugeeli on vielä halvempaa kuin LV:n vastaavaa, 2 euroa halvempi. 0 prosenttia hajusteita, 0 prosenttia väriaineita ja 0 pronsenttia parabeenena. Suihkugeelin ph on erittäin ihoystävällinen toisin kuin Palmoliven kamalissa suihkugeeleissä, jotka kuivattivat vartalon ihoa niin että jouduin suunnilleen rasvaamaan itseni päästä varpaisiin.

En maksaisi meikinpoistoliinoista enkä silmämeikinpoistoaineesta, vaikkei minun olisikaan tarpeen pihistellä kosmetiikkaostoksilla. Vähän laadukkaammat kasvopyyhkeet ovat käsittääkseni ohuempia ja pehmeämpiä kuin Cienin hajusteettomat puhdistuspyyhkeet, mutta naamatauluni ei ole niin sokerista että vaatisi moista ylellisyyttä. Cienin puhdistuspyyhkeet maksavat 1,70 euroa. 
S-ryhmän oman merkin Rainbowʼn silmämeikinpoistoaineen tarkkaa hintaa en muista sentilleen – ei ollut ainakaan ihan kolmea euroa.



Oliko tässä teille tuttuja tuotteita? Mitkä halpistuotteet ajavat teistä hyvin asiansa tai ovat suorastaan hyviä?

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Style Inspiration by Kim Wilde


1980-luvun musiikkibisneksen tähtösistä löytyy tavalla tai toisella inspiroivia naistähtiä. Poppari Kim Wilde on heistä kaikkein inspiroivimpia tapauksia. Rock’n Roll laulaja Marty Wilden (alunperin Reginald Smith) ja The Vernon Girls -tanssiryhmän Joyce Bakerin esikoinen Kim Smith syntyi 1960 Länsi-Lontoossa. Wilde vakiintui myös tyttären taiteilijanimen sukunimeksi.

Lapsena Kim ei ollut mikään ihastuttava pikkuprinsessa, vaan enemmänkin ruma ankanpoikanen. ”When I was 15, I was naive, looked like a grey mouse and felt second choice”, laulajatar on todennut. Meitä kaikkia entisiä ja nykyisiä rumia ankanpoikasia inspiroi miten harmaalta hiirulaiselta näyttänyt tyttö muuttui naisena suuresti edukseen ulkoisesti. Hänestä ei sentään tullut suurenmoista kaunotarta, mutta ehdottomasti hyvännäköinen nainen! Kim vastasi kuitenkin pitkälti 1980-luvun naisihannetta. Nuorena hänellä oli laadukkaat androgyynit piirteet ja hyvä kroppa, tarpeeksi hoikka mutta myös muodokas – uskoakseni ilman plastiikkakirurgin veistä. Uransa alkuaikoina popparin tyyli oli lähes poikamainen. 1980-luvun loppupuolella hänen tyylinsä muuttui vähän naisellisemmaksi ja silloin hän olikin kaikkein kukkeimmillaan.

Ainahan naiset ovat lyöneet itsensä läpi seksikkyydellä kuten Marilyn Monroe, Brigit Bardot ja Kimin aikalaiset Samantha Fox ja Sabrina Salerno, joista viimeisimmän eräällä musiikkivideolla vilahtaa useasti rinnannipukka bandeau-mallisen bikiniyläosan alta, joka on liian pieni verhoamaan hänen muodokasta rintavarustustaan. Niin sanottu tyrkkyys herättää paheksuntaan joissakin henkilöissä, tosin ei minussa. Nuo kaikki neljä naista ovat omalla tavallaan minua inspiroivia kuuluisuuksia – heikko mielenterveysongelmainen Marilyn Monroe kylläkin vähiten. Tyrkkyyden paheksujien kanta on että laulajan pitäisi tehdä läpimurtonsa hyvällä laulutaidollaan. Seksikkyys on aina ässä hihassa kun pitää rakentaa menestysuraa esittävän taiteen piirissä, löytyyhän seksikkäältä ihmiseltä kiistatta lavakarismaa, joten laulajan ei ole välttämätöntä olla tosi taitava. Silti laulajana menestystä kaipaava ihminen ei voi olla huono laulaja, jonka taidottomuutta pitää paikkailla autotunella. Kim on mitä karismaattisin ja puoleensavetävin esiintyjä, mutta hän ansaitsee myös tyrkkyyden paheksujien arvostuksen, sillä hän on myynyt on myynyt maailmanlaajuisesti kymmenen miljoonaa albumia ja kaksikymmentä miljoona singleä myös laulutaidollaan!











Katsaus Kim Wilden uraan 1980-luvulla:

Vuonna 1980 Wilde suoritti tutkinnon St Albans College of Art & Design -koulussa. Samana vuonna hän teki sopimuksen Mickie Mostin levy-yhtiön RAK Recordsin kanssa. Vuonna 1981 julkaistu debyyttisingle Kids of America soi tiensä menestykseen kautta Euroopan. Kim Wilde -nimiseltä debyyttialbumilta nousivat hiteiksi lisäksi Chequered Love sekä Water on Glass. Toinen levy, Select myi myös hyvin. Vuonna 1983 julkaistu single ”Love Blonde” ja kolmas albumi Catch as Catch Can menestyivät edeltäjiään heikommin, joten Wilde jätti RAK-yhtiön ja siirtyi MCA Recordsin leipiin kesällä 1984.

Ensimmäisellä MCA-yhtiön tuottamalla albumilla Teases & Dares oli kaksi kohtalaisesti menestynyttä hittiä, ”The Second Time” sekä rockabilly-tyylinen ”Rage to Love”, joka kohosi Britannian Top 20 -listalle 1985. Teases & Dares oli Wilden neljäs albumi ja ensimmäinen, jolle hän itse teki sävellyksiä. Siihen asti kaikki sävellykset olivat isän ja veljen käsialaa.
Vuonna 1986 ilmestyneelle viidennelle albumilleen Another Step Kim Wilde sävelsi kokonaan tai osittain kaikki kappaleet. Albumin”Schoolgirl” ei menestynyt Euroopassa eikä Australiassa. Vuotta myöhemmin laulajattaren tulkinta The Supremes-klassikosta ”You Keep Me Hangin’ On” sen sijaan oli hänen ensimmäinen ykköshittinsä Yhdysvalloissa. Single menestyi niin ikään Australiassa sekä Kanadassa ja nousi Britanniassa listakakkoseksi.

Seuraavia hittejä olivat ”Another Step (Closer to You)” (levytetty Juniorin kanssa) ja ”Rockin’ Around the Christmas Tree” (hyväntekeväisyyssingle, (levytetty koomikko Mel Smithin kanssa). Vuonna 1988 julkaistiin suurin menestysalbumi, Close. Se pysyi lähes kahdeksan kuukautta Britannian albumilistalla. Siltä irtosi kolme Top 10 -hittiä: ”You Came”, ”Never Trust a Stranger” ja ”Four Letter Word”.

Kimillä on niin paljon hyviä biisejä, etten oikeastaan osaa nimetä yhtä tai kahta suosikkia. Joka tapauksessa biisien parhaimmisto on tehty ennen vuotta 1985. Niiden taiteellisuus ja synkkyys vetoavat minuun. Synkistellessäni melankolisena kuuntelen esimerkiksi Turn It Onia tai View from a Bridgea tai Take Me Tonightia.


 

I shake and I shiver when you reach for me
and the pearls on the bottom of the deep blue sea
The way you deliver you could make me free
as I get lost is the riddle of your mystery
Who will you find to love you
Nobody quite like me
It`s not the way you walk
must be the way you talk


lauantai 5. elokuuta 2017

Vartaloinhosta kehopositiivisuuteen

Heips. Eiköhän lähes kaikilla nykynaisilla ole ollut eriasteisia ulkonäköpaineita/ on yhä ulkonäköpaineita? Sosiaalinen media, lehdet, televisio ja mainokset väittävät miltä meidän pitäisi muka näyttää. Vuoden 2002 Cosmopolitanissa neuvottiin kuinka treenataan piukka pikkutakamus ja nyt satelee vinkkejä muhkean takamuksen kasvattamiseen kuntoilulla. Minullakin on ollut ulkonäköpaineita ja olen lähes vihannut vartaloani, mutta minun kohdallani ulkonäköpaineet ja kehoinho saivat alkunsa koulukiusaamisesta. Vielä vuosituhannen alussa hyväkroppaisella naisella oli ehdottomasti oltava pieni perse eikä pieni pömppövatsa ollut niin paha kuin iso perse.

Olin jo yläasteella hoikka, vaikken näin hoikka sentään kuin nyt. Pituutta oli 163 – 165 senttiä ja paino oli 53 – 49 kiloa, mutta satuin olemaan persevä muuhun kroppaan nähden. Siitäkin sain kuulla ja se ärsyttää vieläkin minua. En pitänyt silloista kroppaani kummoisena, vaan se oli minusta kroppa siinä missä muutkin. Olisin toki voinut pukea päärynävartaloni edustavammin. Hämmästelen mikä jonkun pojanklopin kasvatuksessa onkaan mennyt vituiksi, kun pitää aukoa päätään jonkun ihan hoikan tytön kropasta? Ala-arvoista seksuaalisoimista yläasteikäisestä neitsyestä, jonka mielestä seksi oli ällöä lähestulkoon peruskoulun loppupuolelle. Ylipainoiset ikäiseni tytöt saivat kummasti käydä koulua ilman kroppadissausta.

Tunsin aikuisiälläkin jopa vartalovihaa tai ainakin suurta tyytymättömyyttä. Minulla sattui olemaan XS-kokoiseksikin tosi pieni kuppikoko, aika paksut yläreidet (reisivälistä huolimatta) ja aina liian suuri takamus, vaikka se oli pienentynyt paljon yläasteen parjatusta hehtaariperseestä. RUHO. MINULLA OLI KURJA RUHO vaikka joku miten olisi kehunut. Ihannevartaloni olisi ollut klassisen kauneuden mukainen kuten Elizabeth Taylorilla nuorena. Tiimalasivartalo täyteläisine povineen, ampiaisvyötäröineen ja kurvikkaine lantioineen tyyliin 90-55-92 senttimetriä.

Minulle oli tuohon mennessä kertynyt pari seksikokemusta, mutta aloin ajatella etten ollut enää oikeutettu seksiin tällaisella viheliäisellä ruholla. Opettelin olemaan valokuvissa mahdollisimman epäseksikäs ja vältin aistillista pukeutumista, koska olin niin rinnaton. Ihailin vielä 20-vuotiaana ortoreksia nervosaa, lueskelin pro-anojen blogeja ja foorumeita. Ääliömäisyyttäni toivoin sairastuvani ortoreksiaan. Sitten olisin ihanan laiha jopa takapuolesta ja yläreisistä. Hyvä ettei vahingollinen toiveeni toteutunut, sillä syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveyden ongelmia, joissa ole mitään tavoittelemisen arvoista sen enempää kuin missään muissa mielenterveysongelmissa.

Minulla oli pakko mennä suurin piirtein kaksi ja puoli vuotta todella huonosti. Viisi viimeistä kuukautta tuosta ajasta olivat maanpäällistä helvettiä. Jouduin kestämään yksin maanpäällisen helvetin kaikki kärsimykset, joista juuri ja juuri selvisin pakottamalla itseni jatkamaan taistelua päivästä toiseen, vaikken ollut yhtään varma paremmasta huomisesta. Olin erittäin kiitollinen että jäin eloon. Siinä vaiheessa oli ihan yhdentekevää, ettei minulla ollut hyvää vartaloa. Se ei ollut enää esteenä ettenkö voisin mennä jonkun miehen kanssa sänkyyn. Terveys on ollut minulle siitä lähtien paljon tärkeämpää.

Edelleen vartaloni huonot puolet ovat paksuhkot yläreidet, persevyys (vähät minä latinopersevouhotuksesta, koska takamus ei voi oikeastaan olla liian pieni), pienet rinnat ja luisevuus. Hyviä puolia ovat ylväs ryhtini, kapea vyötäröni, pitkät raajani ja pitkäsormiset sirot käteni. Menettelevä vartaloni olisi helppo muokata lähes hyväksi pelkillä C-kupin implanteilla. Käytän nyt kevyesti topattuja push up-rintaliivejä ja pukeudun naisellisesti päärynävartaloani imartelevasti, joten pienirintaisuus ei pistä häiritsevästi silmään. En häpeä enää edes kuppikoon pienuutta. Olen harkinnut silikoneja, vaikka kuinka sanotaan miesten pitävän pienistäkin rinnoista. Sanoisin että kuppikoon vähäisyys ei ainakaan haitanne miehiä, jos ulkonäkö ja persoona miellyttävät heitä muutoin. :) Ottaisin silikonit ihan itseni takia enkä miesten ja heidän mieltymyksistään muka perillä olevien tietäväisten takia, muttei innosta mennä ainakaan kahteen vuoteen veitsen alle, vaikka sattuisin raaputtamaan silikonirahat arvasta.

Samaistuitteko tarinaani? Mikä käänne sai teidät suhtautumaan myönteisesti ulkonäköönne? :)







keskiviikko 2. elokuuta 2017

Inkivääri - kipulääkkeistä tehokkain




Inkiväärikasvien heimoon kuuluva inkivääri eli Zingiber officinale on alunperin kotoisin Indokiinasta ja nykyään sitä viljellään trooppisilla alueilla. Tänä päivänä paras inkivääri tulee Intiasta, Jamaikalta ja Australiasta. Inkivääristä käytetään sen juurakko-osa. Omalaatuisen arominsa ja kirpeän makunsa vuoksi sitä käytetään esimerkiksi leivonnaisten, inkiväärioluen (ginger ale) ja Aasian keittiön aterioiden, kuten curryn, valmistuksessa. Inkiväärin terveysvaikutukset kansanlääkinnässä on tiedetty jo satoja vuosia, ja sitä on perinteisesti käytetty muun muassa vatsavaivojen hoitamiseen. Paneudummekin inkiväärin käyttöön lääkinnällisesti. Inkiväärin käyttöön maustamisessa voitte hakea ideoita ruoanlaittoblogeista.



Inkivääriteen valmistus:

Tuoreesta inkiväärin juuresta leikataan suunnilleen muutaman sentin mittainen ja peukalon paksuinen pala, joka kuoritaan sillä inkiväärin kuori ei ole syömiskelpoista. Palanen viipaloidaan 20 sentin kolikon paksuisiksi viipaleiksi. (Yleensä yhdestä inkivääripötköstä saa korkeintaan kymmenen viipaletta.)

Kattilaan kaadetaan noin puoli litraa vettä ja inkivääriviipaleet heitetään sekaan. Veden alettua kiehua levy käännetään miedommalle lämmölle ja rohtoseoksen annetaan kiehua hiljalleen raollaan olevan kannen alla korkeintaan puoli tuntia – itse keitän korkeintaan 20 minuuttia.

Juon teeni hunajalla makeutettuna, mutta stevia tai kookossokerikin käy siihen tarkoitukseen. Välillä teestä saattaa tulla tulista ja tavallista karvaampaa, mutten ala laimennella. Uskon että tee on sitä tehokkaampaa, mitä tulisemmalta se maistuu. :)



 Inkivääri omassa käytössäni:

Migreeni alkoi minulla kolmisen vuotta sitten, ehkä osittain sukurasitteesta johtuen. Silmäni ovat valonarat ja minulle tulee huono olo aurinkoisina päivinä ilman hattua tai päivänvarjoa – auringossa oleilu laukaisee helposti kohtaukset. Se siitä ”ihanasta valosta”, josta lauletaan duurissa. Migreenikohtaukset ovat ihan tarpeeksi hirveitä, vaikken oksentele ja tarvitse sairaalahoitoa. Pahimmillaan minulla on ollut ainakin viikon migreeniputki. Lääkitsin migreeniäni ibuprofeeiinilla silloin kuin koski kovasti päähän. Terveyskeskuksen kääkäri kirjoitti Panadol-reseptin, mutten ikinä hakenut ensimmäistäkään pakettia, koska kyseinen lääkeaine ei auta minulla päänsärkyyn. Arviolta puolitoista vuotta sitten luin netistä inkiväärin auttavan migreeniin ja sopivan jatkuvaan käyttöön toisin kuin ibuprofeeini. Inkiväärillä nimittäin on tulehduksia ehkäiseviä ominaisuuksia, jotka sattuvat lievittämään ainakin minulla päänsärkyjä, kunhan juon teeni lähes päivittäin.Parasta minun kannaltani on juoda teetä aamulla sekä illalla. Siunattu helpotus perustuu siihen että inkivääritee auttaa rentouttamaan pään verisuonia, jolloin aivojen turvotus vähenee ja luonnolliset opiaatit aktivoituvat aivoissa.

Akkojen vaivat ovat minulla aina enemmissä tai vähemmissä määrin kivuliaat ja saatan olla niin masentunut, ettei ole välttämättä henkisiä voimanvaroja pienelle kävelylenkille lähtemiseen. Kaksi ensimmäistä päivää on viiltäviä kramppeja, jolloin kumartelukin voi olla inhottavaa. Tämän ”ajan” yhteydessä koskee kaikkialle ja mikä pahinta: minulla on silloin aina migreeni! Käytännössä olen sairas akkojen vaivoissa. Silti arvauskeskuksesta ei suostuttu kirjoittamaan sairaslomaa sillä perusteella että kaikilla naisilla on akkojen vaivat. ”Otat buranaa, menet töihin ja teen sen verran mitä pystyt”, tympeä arvauskeskuksen tanttana tiuskaisi minulle, vaikka minä olisin tarvinnut sairaana sairaslomaa. Inkivääritee lievittää ihan tehokkaasti myös viiltäviä vatsakipuja sun muuta fyysistä epämukavuutta, jotka johtuvat tästä vitsauksessa. Ibuprofeiinista ei olisi minulle apua muuhun kuin päänsärkyyn ja vatsakramppeihin.

Inkiväärin käyttö muissa vaivoissa sisäisesti:


* ruoansulatuksen ongelmien ehkäisyssä

* pahoinvoinnin ehkäisyssä

* vatsavaivoissa

* sydäntautien ehkäisyssä

* flunssarohtona tai flussan ennaltaehkäisyssä

* verenkierron edistämisessä raajoissa

* uuden kudoksen tukemisen kehittymisessä haavoissa ja pakkasenpuremissa

* kroonisen väsymyksen hoitamisessa

* helpottamassa nivelsairauksien tuottamia kipuja ja vammoista aiheutunutta tulehdusta


Onko inkivääri teille tuttu lääkinnällisessä käytössä? Jollei ole eikä teillä ole inkivääriallergiaa, suosittelen lämpimästi mutta painokkaasti kokeilemaan, vaikkei teen kitkerä maku oikein houkuttaisi. Saatatte saada siitä helpotusta ainakin johonkin vaivaan, ehkä kiputiloihin kuten minä, jolloin ette tarvitse enää synteettisiä sivuvaikutuksilla pilattuja kipulääkkeitä. :)