Nykyisen kaltaisen kahvijuoman
valmistus lienee arabien keksintö. Arabien on arveltu oppineen
kahvin paahtamisen jo 1200-luvulla. Kahvia tiedetään viljellyn
Jemenissä viimeistään 1400-luvulla ja luultavasti paljon
aikaisemminkin. Ensimmäiset kahvihuoneet (arab. qahveh khaneh)
avattiin Mekassa, ja pian kahviloita oli koko arabimaailmassa.
Kahvilat olivat sosiaalisen ja liike-elämän keskuksia, mutta kun
niistä tuli myös poliittisen toiminnan keskuksia, ne kiellettiin.
Myöhemmin kielto korvattiin kahvi- ja kahvilaverolla. Jemenistä
kahvinviljely levisi 1500-lukuun mennessä Persiaan, Egyptiin,
Syyriaan ja Turkkiin. Turkkilaiset levittivät kahvikulttuuria ympäri
Lähi-itää uusia maita vallatessaan. Turkin pääkaupunkiin
Konstantinopoliin syntyi runsaasti uusia, ylellisiä kahvihuoneita.
Eurooppaan kahvia toivat ensi kerran
merkittäviä määriä venetsialaiset kauppiaat vuonna 1615. Aluksi
kahvia myytiin lääkkeeksi. Venetsian papisto tuomitsi kahvin aluksi
”Saatanan kitkeränä keksintönä”, kunnes paavi Klemens VIII
antoi juomalle hyväksyntänsä maistettuaan sitä. Englantiin kahvia
alettiin tuoda 1650-luvulla, Ranskaan 1660-luvulla ja Pohjois-Saksaan
1670-luvulla. Euroopan ensimmäinen kahvila avattiin Venetsiassa
vuonna 1683; vuonna 1720 avattu Caffè Florian on edelleen
toiminnassa. Lontoossa avattiin Lloyd’s-kahvila vuonna 1688.
1700-lukuun mennessä kahviloista oli tullut merkittävä osa
eurooppalaista kaupunkikulttuuria.
Kahvittelu rantautui Pohjois-Amerikkaan
viimeistään vuonna 1668, ja kahviloita perustettiin pian
siirtokuntien suurimpiin kaupunkeihin. Kahvi syrjäytti teen
pohjoisamerikkalaisten suosikkijuomana Bostonin teekutsujen myötä.
Ranskalainen laivastoupseeri Gabriel Mathieu de Clieu toi vuonna 1720
kahvipensaan Martiniquelle, ja vuonna 1777 saarella oli jo 18–19
miljoonaa kahvipensasta. Hollantilaiset alkoivat viljellä kahvia
Etelä-Amerikassa vuodesta 1718 alkaen, ja britit toivat kahvipensaan
Jamaikalle vuonna 1730. Brasilian Paraíba-laaksossa alettiin
viljellä kahvia vuonna 1774, ja 1830-luvulla Brasilia oli jo
maailman suurin kahvintuottaja ennen Kuubaa, Jaavaa ja Haitia. Kahvin
tuotantomäärien kasvu johti hintojen romahtamiseen 1840-luvulla,
mistä hinnat nousivat taas nopeasti 1890-luvulle asti. Hinnannousun
myötä kahvin viljely levisi myös muun muassa Guatemalaan,
Meksikoon, El Salvadoriin ja Kolumbiaan, jonne kahvi oli tullut
vuonna 1723 jesuiittojen mukana. Kahvin tuotanto levisi myös muualle
maailmassa. Moni toisen maailmansodan jälkeen itsenäistynyt Afrikan
maa, oli jo taloudellisesti enemmän tai vähemmän taloudellisesti
riippuvainen kahvin viennistä.

Kahvinkeitintä ei löydy
keittokomerostani. Omissa oloissani juon pikakahvia ja tarjoan
vierailijoille pannukahvia, jolleivät he juo ennemmin teetä. Juon
päivittäin teetä, mutta olen vannoutunut kahvinjuoja. Aamukahvi on
saatava mustana, jotta lähden vähitellen käyntiin. Muihin
kahvimukillisiin kaadetaan täysmaitoa tai kahvikermaa. Liedellä
kahvipannussa keitetty kahvi on paljon paremman makuista ja
keittoprosessi viehättävä nostalgisuudessaan. Mammani antoi heidän
turhanpanttina lojuvan kahvipannunsa minulle. Kahvipannut eivät ole
harvinaisia kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla, jollei
isovanhemmilta liikene kahvipannua. Ne on tapana hinnoitella 12
eurosta ylöspäin teräksinen version ollessa kyseessä, mutta kupariset
kahvipannut ovat vähän kalliimpia.
Nostalgisen pannukahvin valmistus perinteisellä
kahvipannulla:
Kaada raikas kylmä vesi
kahvipannuun.
Kiehauta vesi ja siirrä pannu
pois lämmönlähteen päältä.
Lisää veteen pannujauhettua
kahvia ja sekoita hyvin. Annostele 6–7 grammaa kahvia 1 desillitraa vettä
kohden. Käytä mittana kukkurallisia ruokalusikoita tai
kahvimittaa (7 grammaa).
Siirrä pannu takaisin lämmölle
ja anna kahvin kuohahtaa kerran.
Siirrä pannu pois lämmöltä,
sekoita ja anna hautua 4–5 minuuttia.
Voit kaataa kahvin
tarjoilupannuun. Niin kahvin hautuminen loppuu juuri oikeaan aikaan,
eikä kuppiin tule kahviporoja.
- Suositeltava pannukahvin tarjoilulämpötila on 75–80
astetta.
Kolme askelta täydelliseen pannukahviin:
Käytä raikasta vettä ja
pannujauhettua kahvia.
Sekoita hyvin, kun olet lisännyt
kahvijauheen pannuun.
- Lämmitä kahvia, kunnes se kuohahtaa mutta ei vielä kiehu.
Muista ettet laita kahvia kiehuvaan veteen tai anna kahvin kiehua
lämmöllä. Jos kahvi palaa, tuloksena on varsin kitkerä maku.
Kahvikupit ja -tassit ovat Arabiaa, Myrnaa ja sarjaa jonka nimeä en tiedä. Sarjaa X on valmistettu ainakin vaaleanvihreänä, valkoisena ja rosana. Yli viisikymmentävuotta sitten isovanhempani saivat sitä häälahjaksi ja mammallani oli sarjaa omasta takaa. Suurin osa sarjasta särkyi vuosien saatossa, mutta rippeitä jäi minulle. Astiakaapista löytyy neljä X-kuppia tasseineen ja pullalautasineen sekä pari ylimääräistä kahvitassia ja pullalautasta. Myrnakuppeja ja tasseja on vain vaivaiset kaksi. Astiankeräilyprojektina on hankkia toiset kaksi Myrnan kuppia, tassia ja neljä pullalautasta. Kuvassa pullalautasen virkaa ajavat Villeroy & Bochin ihanat Retro Coyntry- lautaset. Astiayhdistelmien ei ole mikään pakko löytyä saman valmistajan samasta sarjasta.
Kermakko on hankittu kotkalaisesta Tamburiini-nimisestä sisustusliikkeestä, joka myy uutta sekä vanhaa tavaraa. Myrna-kupit on ostettu samasta liikkeestä.
Isosiskopuoleni antoi Villeroy & Bochin Retro Country -kulhot rippilahjaksi. Omistan kirkkaan yksittäiskappaleen samasta sarjasta. Asetan kulhoon tarjolle suolapähkinöitä ja Joulun aikaan Fazerin Wiener nougat -konvehteja. Biedermeier-pöytäni on entisöitynynä kustavilaisiin rokokoo-tuoleihin ja prameaan kynttelikköön yhdistettynä sen verran komea, että haluan herkkujen olevan panostetusti tarjolla.
Jouluna 2012 sain isoisoäitini alpakkalusikat lahjaksi, vai pitäisikö sanoa ennakkoperintönä lapsuudenkodistani.