maanantai 26. tammikuuta 2015

Korsetteja 1600-luvulta, 1700-luvulta ja 1800-luvulta

 1600-luvun kureliivit: 

 
 






1600- ja 1700-lukujen korsetit eivät muotoilleet lantiota kuten viktoriaaninen korsetti eikä siihen jäänyt lainkaan tyhjää kuten viktoriaanisiin ja nykyaikaisiin versioihin. Kureliivi tuettiin reunasta reunaan kalliilla aidoilla valaanluilla, lantion jaokkeisiin asti joko täysin pystysuoraan sijoitettuna tai hieman vinottain kyljistä keskelle päin.


1700-luvun kureliivit:






Viktoriaaniset korsetit:




1700-luvun lopulla muoti muuttui jyrkästi Ranskan vallankumouksen ja direktorion (1794-1804). Luulliset kureliivit jätettiin pois antiikkiin perustuvassa empiremuodissa, koska vyötärö oli nostettu rintojen alle tasapaksulle ja vatsakkaalle vartalolle ystävällisesti. Alusvaatteena käytettiin korkeintaan vyötäröpituista ja luutonta kureliiviä. Naisen leningin vyötärön laskeuduttua takaisin luonnolliselle paikalleen korsetti piteni ja sai luut takaisin. Ihannoitiin ja tavoiteltiin mahdollisimman kapeaa ampiaisvyötäröä kuten Scarlett OHaralla kiristämällä vyötärö niin kapeaksi kuin mahdollista. Nykyaikaiset kiristyskorsetit eivät ole muuttuneet viktoriaanisesta korsetista, sirkkoineen, plansetteineen ja kahtena valittavissa olevine malleineen – vyötärökorsetti ja perinteinen over bust-malli.




Korsettikuvat:
  



lauantai 24. tammikuuta 2015

18th century: get ready

Pukeutumista:

Kaikki 1700-luvun kureliivit eivät olleet edestä nyöritettävää mallia kuten tämä uumanmuotoilija.




Herrasmieskään ei ennättänyt komistumaan vartissa aikakaudella, jolloin muodikas täysin heteroseksuaalinenkin mies käytti ehostusta, vähintään valkoista puuteria ja kiinnitti kasvoilleen kauneuspilkkuja.

Autenttisia meikkivideoita:





Kampaustutoriaaleja 1700-luvun lopun pilvenpiirtäjään ja rokokoon mittapuulla suorastaan lättänään kampaukseen:



Peruukkien hintojen halvennuttua 1700-luvulla varakkaat naiset vauhdittivat prameilukisaa muutamilla uudistuksilla. Kampauksia kasvatettiin korkeammiksi kuin madame de Pompadourin aikaan: rautalankatukien ympärille taiteltiin jopa kolmikerroksisia hiusvuoria. Näyttävyysefekti luotiin hienoilla valkeilla vehnäjauhoilla puuteroiduilla hiuslisäkkeillä, jotka koristeltiin sitten pitkillä silkkinauhoilla, strutsinsulilla, helmillä, lasihelmillä ja hedelmälohkoilla. Tuoreita kukkia käytettäessä kampaukseen pujotettiin litteitä vesipulloja kampauksen sisään. Kunnianhimoisimmat muotipellet tunkivat kampaukseen esimerkiksi pulleapurjeisia laivoja ja emakkoja pahnueineen. :D

Muodikkaista muodikkaimman hiustaideteoksen pystytys ja koristelu vei ymmärrettävästi tuntikausia. Kampausrakennelma saattoi olla jopa metrin korkuinen, niinpä juhliin matkustavan daamin oli pidettävä pää vaunujen ikkunan ulkopuolella tai istuksittava vaunujen lattialla. Näyttävyyden takia rikkaat säätyläisnaiset olivat valmiina kärsimään urhoollisesti epämukavuudesta. Nainen vietti yön tuolissa torkkuen, mikäli hän halusi teetättää hiuksistaan pilvenpiirtäjän jo tanssiaisia tai hovin juhlia edeltävänä iltana.



perjantai 23. tammikuuta 2015

Kalustusta synkiön ensimmäiseen kotiin

Nuori synkiö on kohta saamassa avaimet ensimmäiseen kotiinsa, joka on joko pieni päälle neljänkymmenen neliömetrin kaksio tai noin kolmenkymmenen neliömetrin yksiö eikä hän millään malttaisi odottaa! Ei enää kahden sisaruksen kanssa nahistelua suihkuverhoista eikä äidin kynttiläkutsuja saati porukoiden sääntöjä. Hän pääsee tekemään kodistaan juuri oman näköisensä, mutta parasta on että hän tuntee itsensä niin kypsäksi ja itsenäiseksi.

Hän ei joudu ostamaan kaikkea mahdollista ensimmäiseen kotiinsa, sillä häneltä löytyy onneksi entuudestaan lapsuudenkodistaan ihan kiva takorautainen vintagesänky, massiivipuinen kirjahylly ja hyväkuntoinen kirjoituspöytä tuoleineen. Mihinkään antiikkiin, desingniin tai tyylikalusteisiin hänellä ei ole tosiaan varaa, mutta ihan edullisillakin vaihtoehdoilla hän pääsee sisustamaan itselleen synkän kodikkaan tilan, IKEA:n, Elloksen, Jotexin, Jyskin ja On24.fi:n tarjonnalla.


Klaffipöytä muuttuu neljän hengen pöydäksi nostamalla sivut pystyyn illanistujaisia ja kahvittelua varten. Aterimia voi säilyttä kätevässä vetolaatikossa.





























 



Kirjoituspöytä toimii myös pukeutumispöytänä, kun peili ripustetaan sen yläpuolelle.

tiistai 20. tammikuuta 2015

20 tuuman korsetissa








Miltei vuosi sitten pidin itsekseni photoshootin, vyötärö kiristettynä 20 tuuman vyötärökorsettiin.  Photoshootin teemana oli hämmästyttävän ”omaperäisesti” naisen yksityisalue, nimittäin buduaari. :D Teeman käyttäminen ei jääne yhteen photoshoottiin, sillä minulla riittää kahta Iitä eli intoa ja inspiraatiota minimissään kahteen toisistaan eroavaan photoshoottiin. Haluaisin poseerata silmät irstaasti hymyillen paheellisena Ludvig XV:n aikainen aatelisnainen, jolla on par’aikaa tuntikausien aamuseremonia meneillään... Ja toisen buduaariphotoshootin hahmoksi ottaisin verkkosukkasääriään kiusoittelevasti, aavistuksen esittelevä 40-luvun lopun femme fatalen...

Tahtoisin kameran taakse jonkun pitkän linjan harrastajan, jolla olisi esteettistä silmää ja aitoa taiteellista näkemystä. Kuvaaja ei missään nimessä saisi olla mikään alastontaiteeseen tai carbabe-horoiluun maanitteleva keski-ikäinen irstailija. Ammattikoulussa opiskellessani eräällä saitilla, Kuvake.netissä oli ”taidekuvaaja” etsimässä malleja puolialastomiin ja alastonkuviin. Se miekkonen kerskaili maksavansa hyvän 150 euron kuvapalkkion mallille. Olin silloin vasta seitsemäntoistavuotias!!! 150 euron kuvauspalkkio siististä häpyalueen vilkkumisesta! Kuka naisenpuoli nyt ei repisi vaatteita kiireesti yltään noinkin hyvästä palkkiosta! :’D Voihan summa riittää kenkäpariin tai kahden viikon ruokiin, kun jättää ulkona syömisen väliin.
 









www.pinupgarage.fi
http://www.boutique-loulou.fi

maanantai 19. tammikuuta 2015

Baldakiinien antologiaa


Baldakiini on valtaistuimen, alttarin, saarnastuolin tai vuoteen suojakatos. Se voi olla kankaasta valmistettu kevyt suojaverho tai pysyvä rakennuksen osa. Baldakiini on alun perin tarkoittanut nelikulmaista silkkiverhoa, jota on kannateltu kulmista tangoilla. Nimitys juontuu italiankielisestä sanasta baldacchino, joka merkitsee Baldacchissa eli Bagdadissa kudottua kultabrokadikangasta. Ennen baldakiinilla oli koristeellisen viimeisen silauksen antamiseksi myös hyödyllinen käyttötarkoituksensa. Paksusta kankaasta valmistetun vuodekatoksen verhot vedettiin yöksi kauttaaltaan vuoteen ympärille pitämään nukkuja/ nukkujat lämpimänä puulämmityksen aikaan. 












 Grand dauphinin eli ranskan kruununperillisen makuuhuone







 Kuningatar Anna Itävaltaisen (Aurinkokuninkaan äiti) makuuhuone

Versaillesin palatsin makuuhuone

 myös Versaillesin palatsista


Tanskan kuninkaan makuuhuone

Aurinkokuninkaaksi kutsutun Ludvig XIV:n makuuhuone Versaillesin palatsissa

Kuninkaallisten makuuhuoneissa palatseissa ei suinkaan menneinä vuosisatoina vain nukuttu. Aamuin ja illoin juhlavan ylös nousun sekä nukkumaanmenon aikoina huoneissa oli ahdistava tungos. Kuninkaalliset ottivat makuuhuoneissaan vastaan vieraita ja hoviväkeä, viimeksi mainittujen auttaessa pukeutumisessa ja riisuutumisessa. Kun mukana oli vielä runsaasti palvelijoitakin, väkeä saattoi makuuhuoneessa olla enimmillään julkisten seremonioiden aikana jopa 60 tai enemmän! Vaikuttaako yhtään säälittävän koomiselta. Katsokaa lopuksi kohtaus Kirsten Dunstin tähdittämän Marie Antoinne-elokuvan aamuseremoniakohtauksesta. :'D













sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Katsaus kahvittelun historiaan ja kahvittelutarvikkeisiini


Nykyisen kaltaisen kahvijuoman valmistus lienee arabien keksintö. Arabien on arveltu oppineen kahvin paahtamisen jo 1200-luvulla. Kahvia tiedetään viljellyn Jemenissä viimeistään 1400-luvulla ja luultavasti paljon aikaisemminkin. Ensimmäiset kahvihuoneet (arab. qahveh khaneh) avattiin Mekassa, ja pian kahviloita oli koko arabimaailmassa. Kahvilat olivat sosiaalisen ja liike-elämän keskuksia, mutta kun niistä tuli myös poliittisen toiminnan keskuksia, ne kiellettiin. Myöhemmin kielto korvattiin kahvi- ja kahvilaverolla. Jemenistä kahvinviljely levisi 1500-lukuun mennessä Persiaan, Egyptiin, Syyriaan ja Turkkiin. Turkkilaiset levittivät kahvikulttuuria ympäri Lähi-itää uusia maita vallatessaan. Turkin pääkaupunkiin Konstantinopoliin syntyi runsaasti uusia, ylellisiä kahvihuoneita.

Eurooppaan kahvia toivat ensi kerran merkittäviä määriä venetsialaiset kauppiaat vuonna 1615. Aluksi kahvia myytiin lääkkeeksi. Venetsian papisto tuomitsi kahvin aluksi ”Saatanan kitkeränä keksintönä”, kunnes paavi Klemens VIII antoi juomalle hyväksyntänsä maistettuaan sitä. Englantiin kahvia alettiin tuoda 1650-luvulla, Ranskaan 1660-luvulla ja Pohjois-Saksaan 1670-luvulla. Euroopan ensimmäinen kahvila avattiin Venetsiassa vuonna 1683; vuonna 1720 avattu Caffè Florian on edelleen toiminnassa. Lontoossa avattiin Lloyd’s-kahvila vuonna 1688. 1700-lukuun mennessä kahviloista oli tullut merkittävä osa eurooppalaista kaupunkikulttuuria.

Kahvittelu rantautui Pohjois-Amerikkaan viimeistään vuonna 1668, ja kahviloita perustettiin pian siirtokuntien suurimpiin kaupunkeihin. Kahvi syrjäytti teen pohjoisamerikkalaisten suosikkijuomana Bostonin teekutsujen myötä. Ranskalainen laivastoupseeri Gabriel Mathieu de Clieu toi vuonna 1720 kahvipensaan Martiniquelle, ja vuonna 1777 saarella oli jo 18–19 miljoonaa kahvipensasta. Hollantilaiset alkoivat viljellä kahvia Etelä-Amerikassa vuodesta 1718 alkaen, ja britit toivat kahvipensaan Jamaikalle vuonna 1730. Brasilian Paraíba-laaksossa alettiin viljellä kahvia vuonna 1774, ja 1830-luvulla Brasilia oli jo maailman suurin kahvintuottaja ennen Kuubaa, Jaavaa ja Haitia. Kahvin tuotantomäärien kasvu johti hintojen romahtamiseen 1840-luvulla, mistä hinnat nousivat taas nopeasti 1890-luvulle asti. Hinnannousun myötä kahvin viljely levisi myös muun muassa Guatemalaan, Meksikoon, El Salvadoriin ja Kolumbiaan, jonne kahvi oli tullut vuonna 1723 jesuiittojen mukana. Kahvin tuotanto levisi myös muualle maailmassa. Moni toisen maailmansodan jälkeen itsenäistynyt Afrikan maa, oli jo taloudellisesti enemmän tai vähemmän taloudellisesti riippuvainen kahvin viennistä.



Kahvinkeitintä ei löydy keittokomerostani. Omissa oloissani juon pikakahvia ja tarjoan vierailijoille pannukahvia, jolleivät he juo ennemmin teetä. Juon päivittäin teetä, mutta olen vannoutunut kahvinjuoja. Aamukahvi on saatava mustana, jotta lähden vähitellen käyntiin. Muihin kahvimukillisiin kaadetaan täysmaitoa tai kahvikermaa. Liedellä kahvipannussa keitetty kahvi on paljon paremman makuista ja keittoprosessi viehättävä nostalgisuudessaan. Mammani antoi heidän turhanpanttina lojuvan kahvipannunsa minulle. Kahvipannut eivät ole harvinaisia kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla, jollei isovanhemmilta liikene kahvipannua. Ne on tapana hinnoitella 12 eurosta ylöspäin teräksinen version ollessa kyseessä, mutta kupariset kahvipannut ovat vähän kalliimpia.

Nostalgisen pannukahvin valmistus perinteisellä kahvipannulla:
  1. Kaada raikas kylmä vesi kahvipannuun.
  2. Kiehauta vesi ja siirrä pannu pois lämmönlähteen päältä.
  3. Lisää veteen pannujauhettua kahvia ja sekoita hyvin. Annostele 6–7 grammaa kahvia 1 desillitraa vettä kohden. Käytä mittana kukkurallisia ruokalusikoita tai  kahvimittaa (7 grammaa).
  4. Siirrä pannu takaisin lämmölle ja anna kahvin kuohahtaa kerran.
  5. Siirrä pannu pois lämmöltä, sekoita ja anna hautua 4–5 minuuttia.
  6. Voit kaataa kahvin tarjoilupannuun. Niin kahvin hautuminen loppuu juuri oikeaan aikaan, eikä kuppiin tule kahviporoja.
  7. Suositeltava pannukahvin tarjoilulämpötila on 75–80 astetta.
Kolme askelta täydelliseen pannukahviin:
  1. Käytä raikasta vettä ja pannujauhettua kahvia.
  2. Sekoita hyvin, kun olet lisännyt kahvijauheen pannuun.
  3. Lämmitä kahvia, kunnes se kuohahtaa mutta ei vielä kiehu.
Muista ettet laita kahvia kiehuvaan veteen tai anna kahvin kiehua lämmöllä. Jos kahvi palaa, tuloksena on varsin kitkerä maku.



Kahvikupit ja -tassit ovat Arabiaa, Myrnaa ja sarjaa jonka nimeä en tiedä. Sarjaa X on valmistettu ainakin vaaleanvihreänä, valkoisena ja rosana. Yli viisikymmentävuotta sitten isovanhempani saivat sitä häälahjaksi ja mammallani oli sarjaa omasta takaa. Suurin osa sarjasta särkyi vuosien saatossa, mutta rippeitä jäi minulle. Astiakaapista löytyy neljä X-kuppia tasseineen ja pullalautasineen sekä pari ylimääräistä kahvitassia ja pullalautasta. Myrnakuppeja ja tasseja on vain vaivaiset kaksi. Astiankeräilyprojektina on hankkia toiset kaksi Myrnan kuppia, tassia ja neljä pullalautasta. Kuvassa pullalautasen virkaa ajavat Villeroy & Bochin ihanat Retro Coyntry- lautaset. Astiayhdistelmien ei ole mikään pakko löytyä saman valmistajan samasta sarjasta.



Kermakko on hankittu kotkalaisesta Tamburiini-nimisestä sisustusliikkeestä, joka myy uutta sekä vanhaa tavaraa. Myrna-kupit on ostettu samasta liikkeestä.



Isosiskopuoleni antoi Villeroy & Bochin Retro Country -kulhot rippilahjaksi. Omistan kirkkaan yksittäiskappaleen samasta sarjasta. Asetan kulhoon tarjolle suolapähkinöitä ja Joulun aikaan Fazerin Wiener nougat -konvehteja. Biedermeier-pöytäni on entisöitynynä kustavilaisiin rokokoo-tuoleihin ja prameaan kynttelikköön yhdistettynä sen verran komea, että haluan herkkujen olevan panostetusti tarjolla.




Jouluna 2012 sain isoisoäitini alpakkalusikat lahjaksi, vai pitäisikö sanoa ennakkoperintönä lapsuudenkodistani.