sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Kahdenlaista aspergerelämää: osa 2

Moi taas. Jatkan vielä tämän postauksen yhteydessä minun ja Minun asperger-elämäni kirjoittajan autisminkirjon ilmenemisen vertailua.

 Minun on vaikea sopeutua suuriin muutoksiin.” 

Ainakin kerrostaloelämään tottuminen naapuriasunnoista kantautuvien äänten tottuminen oli minulle stressaavaa ja aikaa vievää. Sama juttu kun muutin kymmenen vuotta sitten Haminasta tänne Kotkaan. Se oli niin stressaavaa että mielenterveyteni romahti joksikin aikaa. 
 
Olen usean vuoden syönyt täsmälleen samaa ruokaa joka ikinen päivä. --Koska olen nirso ruoan suhteen, on olemassa vain harvoja ruokalajeja, joista pidän.”Syön aina saman aamu- ja iltapalan (aamupalaksi bruchettaa, paistettu kananmuna, 1-2 kupillista rasvakahvia ja smoothie sekä iltapalaksi maitoon keitettyä kaakaota kuohukermalla ja smoothieta josta säästän puolet aamuksi) ja aika usein saman lounaan. Päivälliset vaihtelevat, mutta syön aina samaa päivällistä putkeen.Lapsena olin niin nirso, että olin varmasti aliravittu. Enää en ole niin nirso, joskin esimerkiksi tomaattikastikkeen koostumus ja ulkonäkö kuvottavat minua niin paljon, että välttelen tomaattikastikkeita ruoanlaitossa. Pitäydyn vhh-ruokavaliossa arjessa ja syön hiilaripommeja vain kylässä.

Oma aika ja erityiskiinnostukseen kohteeni ovat minulle erittäin tärkeitä psyykkisen hyvinvointini kannalta. En ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat ettei ole hyvä eristäytyä liikaa. Minähän rakastan yksinoloa, joten miksi se ei olisi hyvä asia?”

Niin minullekin, erityisesti työharjoittelupäivien jälkeen vapaa-ajalla. Viihdyn paremmin yksin kuin seurassa, sillä se jos mikä lataa akkuja. On kuitenkin tärkeää olla eristäytymättä liikaa. Liiallinen eristäytyminen on pahaksi mielenterveydelleni.

Jotkut asperger-henkilöt eivät siedä kirkkaita värejä ja valoja. Monet heistä kokevat, että näköärsykkeet kulkeutuvat suoraan heidän sisäänsä ilman suodatinta, ja heille saattaa tulla päänsärkyä, jos nämä ärsykkeet ovat liian vahvoja ja intensiivisiä. Jotkut asperger-henkilöt käyttävät usein aurinkolaseja kaupungilla suojatakseen silmiä näiltä ärsykkeiltä.” 

Minä en ainakaan siedä. Siksi käytän kesällä vähänkin kirkkaalla säällä aurinkolaseja ja välillä jopa päivänvarjoa.

 


Monet asperger-henkilöt ovat yliherkkiä koville äänille.” 

Jotkut äänet ovat niin painajaismaisen stressaavia, että hermot menevät.

Minusta oli outoa että joskus kuulin, mitä muut ihmiset sanoivat minulle, ja joskus taas en.”

Minulla on toisinaan Paulan tavoin lajitella kuuloärsykkeitä.

Monien asperger-henkilöiden tavoin minulla on heikko karkea- ja hienomotoriikkakykyni.”

Motoriikkakykyni on nykyään ihan okei sen ansiosta että olen käynyt balettitunneilla ja balettifitnesstreenit ja pilates ovat osa arkeani viikossa. Treenaamisen ansiosta hahmotan paremmin tilaa, minun on helpompi keskittyä ja ajatella tietoisesti.

Aina en jaksa muistuttaa itseäni aktiivisesti että minun pitäisi oikeastaan maksaa lasku.”

Välillä tuppaa unohtumaan, mutta yleensä muistan maksaa viimeistään viiden päivän kuluttua.



 
Minulle taas käytännön askareet, esimerkiksi suihkussa käynti, ovat yhtä vaikeita nyt kuin ne olivat silloin, kun siivosin ja kävin suihkussa ensimmäistä kertaa elämässäni.”Automatisointikyvyssäni ei ole ongelmaa arjen askareissa. Siivoaminen ja ruoanlaitto sujuu minulta onneksi itsestään helposti ja nopeasti. Ne eivät vie minulta uskomattoman paljon energiaa, vaan päinvastoin pitävät minut energisenä, kunhan ei ole helteitä.

Vihaan tavaroiden järjestelemistä.”

 Tämä on aika harvinaista. Aspergerit nauttivat yleensä suuresti tavaroiden järjestelemisestä. Minä olen alkanut kiinnostua järjestelemisestä, niinpä saan paljon iloa siitä että kotini on järjestetty mahdollisimman selkeästi ja käytännöllisesti kotilaatikoiden ja korien avulla, joita löytyy kaapeistani. Järjestäisin mielelläni muidenkin kodit selkeästi ja käytännöllisesti korvausta vastaan.

Se että ihminen vaikuttaa ulospäin sosiaaliselta eikä välttele katsekontaktia, ei suinkaan välttämättä tarkoita, että hänellä olisi aspergerin lievempi muoto.”

Totta, asperger ei näy aina päällepäin. Minä kykenen jopa kiitettävästi toimimaan sosiaalisissa kanssakäymisissä, mutta harhailevasta katseestani näkee että olen autistinen. Unohdan tai tylsistyn katsekontaktin pitämiseen. Ympäristössä on niin paljon mielenkiintoisempia detaljeja, joita tutkailla.

Koska minulla ei ole suurta sosiaalista tarvetta, en ole riippuvainen muista ihmisistä eikä yksinolo ole minulle ongelma. Siksi selviän tilanteista, jotka voivat olla muille vaikeita.”

Tämä on kuin suoraan minun elämästäni.