Vinkkejä edullisiin sisustushankintoihin

Syynätessäsi mitä kirpputorille on sillä kertaa tuotu et välttämättä tee helmitason löytöjä, vaikka olisitkin kierrellyt kirpputoreilla jo jonkun verran. Tarpeellista käyttötavaraa ja sisustussälää löydät takuulla päällisin puolin rojuläjiltä vaikuttavistakin paikoista käymällä kaikki tavarat tarkasti läpi.

Kotini sisustukseen olen käyttänyt kaikenhintaisia hankintoja, uutta sekä vanhaa. Piensisustuksen olen toteuttanut pitkälti pikkurahalla löydöillä Kotkan kirpputoreilta ja kierrätysmyymälöistä. Sisustustavaroista ei kannata maksaa itseään kipeäksi, sillä piensisustusosiota vaihdellaan useimmiten kun kaivataan jonkin sorttista uudistusta sisustukseen astetta persoonallisemmalla kamalla, kuin mitä esimerkiksi Ikeasta saa. ;)

Tekemäni sisustussälälöydöt ovat viimeinen silaus erakko-onnelani rokokoon ja viktorianismin kombinaatioon. Noilla aikakausilla sisustamisesta vastikään innostuneen kannattaa aloittaa sisustussälästä. Hyväkuntoiset antiikki-/ vintagehuonekalut tai Tyylikotkan kaltaisissa paikoissa shoppailu keventävät paljon lompakkoa. Saattaahan joku olla onnenpotkukseen etevä kunnostamaan huonekaluja omin käsin, joten siinä tapauksessa voi ostaa vähän laittoa kaipaaviakin kalusteita. Kuusi vuotta sitten meikäläinen osti vain 120 eurolla uusbiedermeirpöydän, koska sen viilupöytälevyn lakkaus hilseili wanhuuttaan. Entisöinti kustansi 150 euroa, joskaan en kadu – onhan se pieni täydellisyys pöydäksi.

shaali lisälämmikkeeksi syksyn saapuessa

kaitaliinoja ruokapöydälle

oma suosikkini messinkinen kynttelikkö

Laitoin kuvia tarkoituksella juuri näistä sisustustavaroista, sillä kirpputoreilla tekemieni havaintojen perusteella vastaan tulee eniten pöytäliinoja, sisustustyynyä/ tyynynpäällisiä, valokuvakehyksiä, kynttilänjalkoja ja shaaleja. Muuten Karhulan Penni-kirppiksellä olisi ollut eilen pieniä kultaisia koristetyynynpäällisiä. Löytävätköhän muut kirpputoriharakatkin usein vastaavan tyyppisiä pieniä sisustusjuttuja kuin meikäläinen? :)

My Warderobe: part 2 jewelry

 

Korupostaus löytyy The Beast in the Boudoirista jo helmikuulta 2015, jossa kuvailen minkä tyyppiset korut ovat minun makuuni ja esittelin sen hetkisiä suosikkeja korvakoruista, kaulakoruista ja sormuksista. Näyttävät ”kultakorut” kuuluvat edelleen vankasti tyyliini, joka ei edusta korujen osalta sitä tyypillisintä naissynkiötä. Gootahtavat naiset ovat näes suurimmaksi osaksi mieltyneet hopeisiin koruihin. Pääsette nyt tutustumaan vähän laajemmin minun koruihini.

 

Kerran keväällä tuttu kaupankassa P kysyi minulta miten minä jaksankin panostaa hiuksiin, sillä kampaukseni suorastaan huutaa toitotti tuolloin että siihen oli käytetty enemmän kuin kymmenen minuuttia. Vastasin etten aina jaksakaan; olin vaan silloin halunnut testata erästä viihderientoa varten osaanko vielä tehdä tämän kampauksen. Kiinnitän hiuskoristeita päähäni kun olen taiteillut kutreistani näitä työläämmän sortin hiuslaitteita. Yhden ison ruusun tai kaksi pientä ruusua/ rusettia tai pannan. Ei ole tavattoman harvinaista että käyttäisin pantaa nopeasti tekaistun nutturan kanssa, jos pääni kaipaa mielestäni sitä koristeeksi jonain päivänä. =)

Kun en panosta laiskuuttani asukokonaisuuteeni en ripusta kaulaani minkäänlaista kaulakorua. Sinänsä en ole jaotellut kaulakorujani selkeästi erikseen arki- ja juhlakäyttöön, mutta asustan vain koreimmat hepeneni chokerilla. Joo chokereita näkee lolitojen ja gootittarien lisäksi paljon massakatumuodissa, jossa samettichoker eikä etenkään riipuksellinen versio ole kotona, painottuuhan katumuoti muun muassa repaleisiin farkkuihin ja niihin teinityttöjen jumppakassireppuihin. Sanat korea ja naisellinen kuvaavat kyllä chokeria mutteivät suomalaista katumassamuotia arjessa.

Koruni ovat suurimmaksi osaksi ihan pelkkää rihkamaa ja nimenomaan siitä johtuen niitä on kertynyt laatikot ja rasiat täyteen. :D Sormusten osalta olen kuitenkin siirtynyt käyttämään pelkkää pronssia, sillä kultapinta lähtee rihkamasta reilussa kuukaudessa, vaikka olisi sutinut niihin väritöntä kynsilakkaa. (En ole tiskannut tai käynyt suihkussa rihkamasormukset kädessä, vaikka joku ehkä järkeilisi: ”Kuluuhan se kultaus kun pidät sormuksia kokoajan kädessä!”) En kuljeskele ihmisten ilmoilla ilman puoltatusinaa sormusta (älkäämme ottako huomioon aikaa jolloin en voinut käyttää vasemmassa kädessä sormuksia leikkauksen jälkeisen turvotuksen takia), joista vain kaksi oikeaan keskisormeen pujotetut rinkulat ovat kapeita. Kalevala Jewelryn lisäksi sormissani komeilevat Merimarkkinoiden korukojusta ostetut pronssisormukset. Korukojusta löytyy oikeasti kauniimpiakin sormusmalleja kuin Kalevala Jewelryltä, joka valmistaa nykyään tosi vähän pronssisormuksia eikä yhdestäkään mallista löydy edes kivikantaa.

Nutturainspiraatiota Prinsessa Leian Ceremony Bunista

Elokuussa viisi täyttävä siskonpoikani A on aikamoinen Star Wars -fani. Ehkä hänen seuraaville syntymäpäivilleen on tulossa Star Wars -teema. Kun satun itsekin pitämään Star Warsista – elokuvista kökköä Sithin kostoa lukuun ottamatta ja fandomista kirjoitetusta fan fictionista – haluaisin laittaa siinä tapauksessa syntymäpäiville hiukseni niin kuin prinsessa Leia. Rohkealla prinsessalla nähdään monenlaisia kampauksia, mutta hänen hiuksistaan tulee ensimmäisenä mieleen valtavat bagel bunit. Carrie Fisherille kaikki roolihahmon kampaukset sopivat kuin sukka jalkaa, joskaan eivät minun raskaille kasvonpiirteilleni.

Leain kauneimmat kampaukset ovat Uuden toivon lopussa nähtävä Ceremony Bun ja lettikampaus, joka hänellä on Jedin paluussa huttigansteri Jabban puolialastomana orjatyttönä. Ne pukevat minuakin, joten opettelin tekemään Uuden toivon nutturan Youtube tutoriaali opettajanani. (Miksi mennä kalliille stailauskursseille opettelemaan tekemään kampauksia ja meikkaamaan, sillä Youtuben tutoriaaleja voi katsoa ihan ilmaiseksi?) Tutoriaalin hiusmallin kampauksesta ei tullut läheskään niin kaunista kuin alkuperäisestä, sillä hänellä ei ollut otsahiuksettomuudestaan huolimatta tarpeeksi tukkaa. Valitettavasti harvalla taitaa olla. Eikä ollut Carrie Fisherillä itselläänkään. Leian kampauksissa käytettiin aina hiuslisäkkeitä, sillä näyttelijättären omat kutrit olivat vain hartiapituiset.

Hiustyyli käsittää korkean nutturan ja neljä lettiä. Kolme lettiä kiertyy nutturan ympäri renkaina ja yksi valuu selkään – eikä monenkaan hiusten paksuus riitä kuin kolmeen lettiin. Minun versiossani on vain kolme lettiä. Siispä tilasin hiuslisäkkeeksi halvan loivasti kiharan lisäkkeen Wishiltä. Aitoa hiusta olevat clip onit olisivat toki parhaimmat. Ebaystä tuntuu saavan ihan hyviä edullisesti.

Pitihän sitä laittaa valkoinen pusero kuvien ottamista varten, sillä Leia ei seikkaile montaa kertaa elokuvissaa missään muussa värissä. Pussihihainen pitsipaita on vintagea 70-luvulta. H&M:n kukkaseppele käy boheemiin tyyliin.

prinsessa Leia Uuden toivon lopussa seremoniakohtauksessa

ja minun aikaansaannokseni takaapäin

Kotkan Meripäivät 2017

Salut, messieurs-dames. Siitä huolimatta että olen asunut Kymenlaaksossa koko ikäni en ole käynyt muistaakseni kuin kuudesti Kotkan Meripäivillä. Ala-asteikäisenä olin siskoni H:n kanssa käppäilemässä Merimarkkinoilla Kotkan Kantasatamassa, enoni ja tämän perheen kanssa katsomassa avajaispäivän paraatia ja serkkuni kanssa askartelemassa Lasten Meripäivillä. Aikuisiällä aloitin käydä tapahtumassa vuonna 2014 ja olenkin siitä pitäen lähtenyt Meripäiville vuosittain.

Kaljateltat, Isopuisto ja Sibelius-puisto sekä baarit hukkuvat ihmispaljouteen tapahtuman aikoihin. Villi biletys on monille tärkeintä Meripäivissä, ja he ovatkin jokaisena tapahtumapäivänä ”turvat täysi”. Jokaisena päivänä, huhhuh. :D Meripäivät on kaikenikäisten tapahtuma tarjolla paljon muutakin – suoraan sanottuna parempaa tekemistä kuin ympäripäissään hilluminen. Alkoholiongelmaistenkaan on turha väittää että juuri Meripäivien takia tuli juotua kappas enemmän kuin oli tarkoitus ja vierittää syy kaverien ”Meripäiville juhlimaan”- päivityksiä somessa, koska valinta tekemisistä ajankohtana on ihan omissa käsissä.

100-vuotiaan ”itsenäisen” maamme kunnaiksi kaupunkifestivaali alkoi jo keskiviikkona, vaikka torstai on ollut aina aiemmilla Meripäivillä avajaispäivä. Tämän vuoden suurtapahtumassa yhdistyvät tutut Kotkan Meripäivät ja The Tall Ships Races. Viime vuonna ja sitä edellisenä vuotena Merimarkkinat olivat Sapokassa ja vain Tivoli Seiterä Kantasatamassa, mutta tänä vuonna tapahtuma-alue sijoittui laajassa kokonaisuudessaan Kotkan Kantasatamasta Kauppatorille Pasaatin edustalle. Kantasatamassa on tällä kertaa myös Kansainväliset Suurmarkkinat.

Tuttuun tapaan lähdin perjantaina tapahtuman kaverini T:n kanssa, jonka olen tuntenut ekasta luokasta lähtien. Olimme sopineet näkevämme kello 18.05 hänen työpaikkansa edessä, josta lähdimme ajamaan hänen autollaan Kotkansaarelle. Bussimatkaan hoodeiltani keskustaan kuluu normaalioloissa kolmekymmentä minuuttia, mutta Meripäivinä siihen vierähtää viisikymmentä minuuttia, vaikka on kaksi kutosbussia käytössä ajamassa peräkanaa. Matkustajat viivästyttävät lähtöä: oltaessa lähdössä liikkeelle elämänkoululaisen pitääkin päästä kuselle tai tyttölapsen kallis Guessin statussymbolilomska jäikin pysäkin penkille. Kiitos henkilöauton olimme perillä tuossa tuokiossa, silmänräpäyksessä Meripäivien etenemismittapuulla.

Perinteiseen Meripäiväkierrokseemme sisältyivät Merimarkkinakojujen syynäys, ostosten teko ja muonitus. Löysin massiivisen pronssisormuksen mustalla korukivellä ja lopultakin heilurin, vaikka jouduinkin maksamaan siitä kaksikymmentäneljä euroa. Aiemmin olemme käyneet T:n kanssa aasialaisessa ruokakojussa, mutta sellaista ei näkynyt missään vaellellessamme, joten päädyimme falafelkojuun. Mikrojärkkärini oli mukana Meripäivähumussa, sillä halusin kuvata purjealuksia kokonaisuuksina ja niiden yksityiskohtia. Bongasin myös muuta silmänruokaa, josta oli ehdottomasti saatava kuvia.

 

 

Neljä herkkua terveellisempinä versioina

Moi. Terveellisille herkutteluvaihtoehdoille on aina paljon kysyntää, halusit pitää herkutellessakin kiinni terveellisisyydestä tai minimoida kesäkilot. Kesäkuussa kirjoittelin täällä kuinka sokerin voi korvata terveellisillä ja liki kalorittomilla vaihtoehdoilla Terveelliset makeuttajat-postauksessani. Paneudumme nyt mitä takuulla terveellisiä herkkuja sinä voit loihtia stevialla ja karppisokerilla, ja kerron myös mitä vaihtoehtoja löytyy tavalliselle sokerisuklaalle. Missään nimessä terveellinen ruokavalio ei tarkoita, ettet voisi herkutella vaikka päivittäin; valintojen pitää vaan olla terveellisempiä ja vähäkalorisempia versioita, niin linjat pysyvät kohdallaan. :)

Jäätee:

* mustaa teetä pussiteenä (esimerkiksi Tiikerin päiväunta tai Earl Greytä) tai irtoteetä

* 2 desilitraa kuumaa vettä

* desilitra steviajauhetta

* (hunajaa)

* 5 desilitraa kylmää vettä

* jääkuutioita

Hauduta teetä viitisen minuuttia 2 desilitrassa kuumaa vettä. Sekoita haudutettuun teehen desilitra steviaa ja kaada tee kivan näköiseen vesikannuun. Lisää kannuun vielä 5 desilitraa kylmää vettä ja nosta virvoitusjuoma tunniksi jääkaappiin viilenemään.

Sokerisen suklaan sijasta voit mutustella raakasuklaata tai Brunbergin stevialla makeutettua suklaata. Itse en ole kertaakaan valmistanut raakasuklaata, vaan olen ostanut ruokakaupasta (S-market) valmisversiota. Raakasuklaa-ainesten hankkiminen ei ole halpaa lystiä. Kaikkien tarvikkeiden ostaminen eli konvehtimuottien, raakakaakaonibsien, raakakaakaojauhon, kookosöljyn, kaakaovoin ja lisukkeiden vasta tuleekin maksamaan. Raakasuklaapakkauksetkin maksavat yli kaksikymppiä täysin varusteltuna.

Anyway raakasuklaan perusohje:

* 1 desilitra kaakaovoita

* 1 desilitra kookosöljyä

* 1 desilitra raakakaakaojauhetta

Tai:

* 75 grammaa raakakaakaomassaa

* 50 grammaa raakakaakaovoita

Sekä:

* hunajaa maun mukaan

* ripaus suolaa, siis jotain ruusuruolaa tai jodioimatonta merisuolaa

Lisäksi jotain näistä:

* rouhittuja suolapähkinöitä (sekä hieman chilijauhetta)

* rouhittuja (suola)pähkinöitä tai manteleita sekä rusinoita

* kaakaonibsejä

* rouhittuja kahvipapuja

* gojimarjoja tai muita kuivattuja marjoja tai hedelmiä

* rouhittuja/jauhettuja pähkinöitä/manteleita

* raastettua appelsiinin kuorta

* minttu- ynnä muu aromi

Mittaa kaakaovoi ja kookosöljy kulhoon tai kattilaan. Lämmitä kuumassa vesihauteessa tai liedellä miedolla lämmöllä, kunnes seos on nestemäistä. Laita astia kylmään vesihauteeseen ja anna seoksen jäähtyä noin 15 minuuttia tai kunnes se on muuttunut hieman paksummaksi. Lisää hunaja. Yhdistä jauheet ja suola keskenään ja lisää voiseokseen. Kaada seos konvehtimuotteihin Anna jähmettyä pieni hetki jääkaapissa ja ripottele sitten pinnalle kaakaonibsejä. Nosta takaisin jääkaappiin muutamaksi tunniksi. 

Karita Tykän Rakkaudella Karita -blogissa on ohjeita eksoottisempaan raakasuklaaseen, jopa valkosuklaaseen valkosuklaan ystäville.

Vegaaninen mansikkasmoothie:

* banaani

* 1, 5 desilitraa kotimaisia pakastemansikoita

* 1, 5 desilitraa pakastemangokuutioita

* ½ desilitraa kylmää vettä

* desilitra Santa Marian kermaista kookosmaitoa tai luomukookosmaitoa

* ruokalusikallinen raakakaakaonibsejä

* blenderi/ sauvasekoitin

* (sitruunamelissaa koristeeksi)

Mansikkasmoothie viilentää paremmin kuin jäätelö ja hakkaa Frooshin tylsät valmissmoothiet ihan 6-0, vaikka ne ovatkin paras ruokauppojen tarjoamista vaihtoehdoista. Enää sinun ei tarvitse mennä Mäkkäriin pirtelölle, sillä voit tehdä ihan yhtä hyvää terveellisyyspläystä ite. ;) Ota mansikat sulamaan 45 minuuttia ennen smoothien tekemistä ja mangokuutiot 30 minuuttia ennen. Pilko banaani ohuiksi viipaleiksi ja aloita sen blendaamisella vesitilkkaan ja blendaa sitten muut ainekset.

 Sokeriton vadelmapiirakka:

Vadelmapiirakassa on sama murotaikinapohja kuin Raikkaassa mustikkapiirakassa kermaviilitäytteellä, mutta sokerin tilalla on karppisokeria ja kermaviilitäyte on jätetty pois. Minusta kermaviilitäyte ja mustikat kuuluvat yhteen, vadelmat ja kermaviilitäyte eivät niinkään makumieltymysteni mukaan.Vadelmia käytin 2 desilitraa. Siitä reseptistä näkee paistolämmön- ja ajan.

Semperin gluteenittomien jauhojen sijasta käytin luontaisesti gluteenittomia tattarijauhoja, sillä vaikkapa Semperin jauhoissa on ”vain” sallittu määrä gluteenia ja ihan kunnioitettava määrä e-koodeja. Happamat vadelmat vähän kaipaavat kermavaahtoa tai stevialla makeutettua Santa Marian kermaista kookosmaitoa piirakkapalalle kuten tässä kuvassa.

Vuoden 2016 valokuva-albumi - muistelua, asuja ja kampauksia

 toukokuussa 2016

Molemmat siskopuoleni lähtivät kesäkuussa perheineen risteilemään Välimerelle. Pidin töistä kesälomaa sinä samaisena viikkona. Edellisenä päivänä oli juhlittu ylioppilaita, niinpä takseja oli sunnuntaina vähemmän ajossa. Ehdin täpärästi täyteen sullottuine vintagematkalaukkuineni Helsingin bussiin.

Loman aikana räpsäisty, joskaan ei siskon huushollista. Hiukseni olivat niin lyhyet mustalaisnoita-kuvieni mustaan hiushuntuun verrattuna - enää vyötärölle suorahkoina. Olin leikkauttanut hiuksistani kuutisen senttiä, vaikkeivat latvat olleet edes huonossa kunnossa. Toinen kerta elämässä kun kaduin hiustenleikkuuta. Olen tyytyväinen että lantiopituus on taas saavutettu ja jatkan hiusten kasvattelua niin kauan että kutrini hulmuavat classic lenghtissä.

ikkuna kauneuteen

Hyttysten allerginen mieliuhri mustikassa hyvin suojautuneena pikkupaholaisilta. Halusin leipoa isovanhemmilleni tuomisiksi mustikkapiirakkaa heinäkuussa. Mustikoista ei (mielestäni) kannattanut maksaa, sillä mustikka-apajille oli vain 300 metriä. Olin vain kuvitellut suojautuneeni tarpeeksi hyvin. Kusipäiset hyttyset veivät jopa farkkulegginssit jalkaansa vetäneestä meikäläisestä voiton puolimetrisillä kärsillään ja tekivät minut puolihulluksi ininällään. Maksan tänä vuonna vitosen marjan myyjälle piirakkamustikoista - ennemmin kuin menen syötäväksi ja kuuntelemaan ininämelua.

Amarillon leivissä ollut shirevaljakko ei ollut moksiskaan vuosittaisten Kotkan Meripäivien ihmispaljoudesta. Taaimmainen vetojuhta näyttäisi ottavan pienet torkut. Pistäydyin kaverini kanssa iltapäivästä Meripäivillä katsastamassa merimarkkinat Sapokasta. Iltapuhteella tunnettu kaupunkifestivaalimme muuttuu sikajuhlaksi merellisessä miljöössä, siispä jos kännivulgaariushelvetti inhottaa, kannattaa lähteä päiväaikaan tapahtumaan.

 Vähän syksymmällä uskalsin taas viettää aikaa metsäparatiisissa, jossa ei enää parveillut hyttysiä.

Elelin jo liitonrahoilla työsuhteeni loputtua Korttelikodilla. Viihdyin siellä ihan mukiin menevästi. Moni työkaveri oli ihan mukava tai edes siedettävä, työpäivä ei kestänyt kuin vaivaiset viisi tuntia ja palkasta pystyi säästämään kuukausittain 150 - 200 euroa. Joillain työttömillä on suurena ongelmana miten saada aika kulumaan työttömänä - haha ei minulla ainakaan, koska kaikkeen hauskaan ja ihanaan on paljon enemmän aikaa kun ei tarvitse olla töissä edes sitä viittä tuntia sietämässä ihmisiä palkkansa eteen. :D

Työttömänä minulla oli aikaa toimia Espoon siskon kotona kotihengettärenä. Matkustan tässä kuvassa Karhulasta Espooseen. Christien Kissa kyyhkyslakassa oli silloin kesken. Se on minusta Paddingtonissa 16.50 ohella paras hänen kirjoittamistaan dekkareista.

Halloweenin juhlinta oli hyvin pienimuotoista vuonna 2016, sillä Milla ei pitänytkään isoja bileitä kotonaan vaan Mystisen karmean tyttöjenillan. Meitä ei ollut kuin seitsemän minä mukaan lukien. Jäipähän jokaiselle enemmän nyyttärimuotoisesti hankittuja/ valmistettuja herkkuja.

Vampyyrittareksi pukeutuminen kuuluu minun Halloween-perinteisiini. ;)

Marraskuussa Helsingin Sörnäisissä järjestettiin Harry Potter-larppi Varjostuksia. Koetin parhaani mukaan saada jalansijaa seurapiireihin velhomafiaan kuuluvan rouvan seuraneitinä Daisy Oakleynä.

Kokeilemalla löytyi juhlava kampaus, jossa kasvonpiirteeni tulevat kunnolla esiin ja hiukseni ovat kauneimmillaan. Minun hankalat pörröhiukseni! xD Kiharapohja on tehty nukkumalla papiljotit päässä. Puolet hiuksista on kammattu korkealle ponnarille, tupeerattu ja väkerretty nutturaksi. Olisinpa laittanut Varjostuksia-larppiin tämän kampauksen.

Kirkkaita valopilkkuja elämässäni

Viikottaiset metsäretket, paluu luontoon vähän niin kuin rokokoon hengessä

Jokin houkutteli minua jo lapsuudessani lähimetsään rämpimään, rakentamaan majaa ja maastoilemaan keppihevosilla. Siellä oli paksu mäntyvanhus, iso kivi lähellä rantaa jolla istuin ja puu, johon oli helppo kiivetä matalalla olevien oksien ansiosta. Kahdeksantoista ”odotetussa ” iässä en ollut vielä liian aikuinen kiipeämään siihen puuhun. Minulta ei ainakaan puuttunut luontoyhteyttä, sillä olin mammani mukana marjastamassa ja sienestämässä jo ennen kuin menin kouluun.

Joidenkin lempipaikka on suvun kesämökki järven rannalla tai meri loputtomuudessaan. Metsä on minun lempiympäristöni. Metsä on kaunis ikiaikaisella tavallaan – loppukeväästä varsinainen maanpäällinen paratiisi vaaleanvihreine puidenlehtineen. Kävellessäni metsässä tunnen saapuneeni jotenkin erityisen pyhään paikkaan, virkistyyhän siellä aina oli kuinka uupunut tahansa. Murheiden taakka ei ikinä paina luonnonhelmassa.

Viihtyisä piha

Pihan eteen ei edes tarvitse nähdä suurta vaivaa, että siellä on on viihtyisää oleilla. Joitakin korkeita puita, pensaita, nurmea, kukkia kukkapenkkejä ja muutamia kukkasia ruukkuihin. Penkkejä joilla istuskella. Grilli siltä varalta että joku kuitenkin haluaa grillata kesällä.

Itseni hemmottelu jollain kauneushoidolla

Hemmottelen itseäni manikyyrillä tai kasvonaamioilla. Kotimanikyyriini kuuluu kynsien muotoilu, kynsinauhojen käsittely tarvittaessa ja kynsien lakkaaminen: aluslakkaa, värilakka ja päällyslakka. Suosikkimanikyyrini on klassisen ranskalaisen manikyyrin blingbling-muunnelma, jossa kynnen kärjet lakataankin valkoisen asemasta hilelakalla.

Positiivisuuden kehittäminen

Positiivisen ajattelun kehittäminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin – ja mikä vielä parempaa positiivisuus kasvaa varmasti korkeaa korkoa toisin kuin lama-ajan säästötilit. :D Positiivisten ajattelumallien ansiosta esimerkiksi kaksi vuotta sitten uutena hankitun Electrolux ErgoSpace-pölynimurin imuletkun halkeaminen ei saanut minua raivoamaan. Totta kai minua nyt pänni, koska imuri oli maksanut 150 euroa ja kahden vuoden takuu oli umpeutunut helmikuussa. Otin ihan rauhallisesti ja kävin järkeilemään että noinkin uuteen imuriin löytynee helposti varaosia netistä. Googlettelin verkkokauppoja ja kolmannella yrityksellä tärppäsi. Pääsin tekemään tilauksen eikä minun täytynyt koettaa imuroida kuin maanantaihin asti jesarilla laastaroitu imuletku ErgoSpacessa.

Hidasta elämää -sivusto ja Gael Lindefeltin kirja Positiivinen nainen ovat olleet hyödyllisiä työkaluja minulle. Tiivistettynä Lindefeltin kirjassa selitetään selkeästi myönteisen ajattelun keskeisiä periaatteita ja filosofiaa. Siitä löytyy harjoituksia, muistilistoja ja neuvoja helpottamaan ongelmien tunnistamista ja auttamaan löytämään keinoja, jotka saavat ajattelemaan, tuntemaan ja käyttäytymään entistä positiivisemmin. Nuorena naisena kirjailija kertoo muuten olleensa kyynikko, joka epäonnistui monesti itsemurhayrityksissään, kun piristeet, alkoholi ja ”prinssit” jättivät hänet pulaan.

Lukeminen

Kirjat antavat kovin paljon lukijalle. Aivan varmasti pääset pakenemaan pahimmillaan ankeaa todellisuutta ja tasapaksun arjen tylsyyttä tai pääset tavallaan matkalle, vaikka elämäsi oli suorastaan huikean kadehdittavaa. ”En mä tykkää lukemisesta”, nurisevat erityisesti teinipojat, joita ei huvittaisi millään kahlata äidinkielen opetukseen kuuluvia pakollisia teinikirjoja läpi. Minäpä olen varma että kaikille löytyy oikeita ovia lukemattomiin maailmoihin, joiden kanssa aika kuluu kuin siivillä. Kulutan historia-aiheista tietokirjallisuutta ja lähden kaukomatkoille menneisyyden pukuloistoon ja seurapiirielämään ja ratkomaan murhamysteerejä tai seikkailemaan taruolentojen kansoittamiin maailmoihin, kuten Krynniin.