perjantai 30. joulukuuta 2016

Yksi yö uuteen vuoteen




En halua päästää ketään liian lähelle itseäni, mutta tällainen avautuminen ei ole vastoin periaatteitani. ;)

Vuosi vaihtuu jo huomenna – ikävä sinänsä flunssassa (vaikka rohdot alkavat tehota vähitellen.) Muistelen kuitenkin kulunutta vuotta lämmöllä, sillä mulla on paljon syytä olla tyytyväinen. Tänä vuonna palaset ovat alkaneet loksahdella kunnolla paikoilleen hyvityksenä kaikesta kärsimyksestäni.

Lueskelin läpi päiväkirjaani, jonka kirjoittamisen lopetin kuusi vuotta sitten. Vihasin silloin kovasti elämääni – vai voiko jälkeenpäin puhua vihasta, sillä olin silloin todella nuori, vasta kaksikymmentäyksi. Pieninkin vastoinkäyminen voi tuntua maailmanlopun enteeltä niin nuoresta, vaikka katkerat muistot ehtivät muuttua aikanaan kauniiksi muistoiksi. Päiväkirjaa pitänyt naisenalku oli katkera, synkkä ja persoona, joka ei ymmärtänyt että elämä on nauttimista varten eikä pelkkää suorittamista suorittamista ja vielä enemmän suorittamista. Juuri ja juuri kaksikymppiset ovat pahimmanlaatuisia carpe diemistejä, mutta mulla oli kuusi vuotta sitten rohkeutta ja älyä todeta, ettei elämälläni tule olemaan koskaan mitään merkitystä, jollen minä m u u t u paljon.

Ja niin tein – omaksi parhaakseni, en ketään muuta miellyttääkseni.

Muutin vuosi myöhemmin toiselle paikkakunnalla, joskaan en kauas. Luulin paikkakunnanvaihdoksen olevan nopea oikotie onneen, mutta sen sijaan laivani iskeytyi karille kolmena vuotena karille. Vuonna 2011, vuonna 2012 ja vuonna 2013. Vuonna 2013 meni huonommin kuin koskaan. En kerro miksi meni huonosti, koska sympatiaa ei kuitenkaan tipu enkä kyllä tee mitään kenenkään sympatialla. Yhdenkään ihmisen ansiosta en muistele tyytyväisenä kaikkea kurjuutta, josta olen selvinnyt voittajana. Olen itse halunnut näyttää, ettei julmasta ja kovasta maailmasta ole mun vastustajakseni.

Elämä alkoikin voittaa.

Kolmen huonon vuoden jälkeen tuli ensin jotenkuten siedettävä vuosi vastoinkäymisistä huolimatta. Sitten täysin siedettävä vuosi ja viimein pääsin kokemaan, miltä tuntuu kun menee suhteellisen hyvin. Toisille taas 2016 on ollut kamalin vuosi tähän asti. Mulla on tapana sanoa, ettei loputtomasti voi mennä vain huonosti, sillä raja tulee vastaan oikeudenmukaisesti. Osaisiko elämän hyviä puolia arvostaa, ellei olisi kärsinyt?

En toivota onnellista uutta vuotta. Se on jokaisesta itsestään suuresti kiinni, miten menee. Emme elä missään Saudeissa, jossa nainen on pelkkä orjatar emmekä sodanruntelemissa raunioissa. Paska hallitus ja eduskunta eivät estä ketään liikuntakykyistä ei-kuolemansairasta kehittämästä ajatusmallejaan siihen suuntaan, että pystytään tuntemaan kiitollisuutta, olemaan optimistisempia ja arvostamaan enemmän itseään. Muistaakseen avata sydämensä elämän ihanille mahdollisuuksille, että menestyy.

Lopuksi vielä hetkiä vuoden varrelta.

Paras lukukokemus: Bel ami by Guy de Maupassant
Mieleen jäävimmät kokemukset: Fantasialarppi ja Harry Potter -larppi
Paras ostos: tv-taso, Kalevala-sormukset
Lempivaate: halkiohame
Paras kirja-/ elokuvaparitus: Clotilde ja Georges
Herkullisin herkku: suolatut ja paahdetut cashewpähkinät
Suurimmat onnistumisen hetket: kirjan aloittaminen, uudet optimistiset ajatusmallit
Lempiasuste: puuhkat ja chokerit
Tsemppaavimmat lainaukset: ”I will take what's mine.” ”You ain't seen best of me yet.”a
Sain paljon ajattelemisen aihetta: Kaverini totesi että elämälläni on muukin tarkoitus kuin saavuttaa pelkkä romanssi.