Kun luulin että käy tosi huonosti

 

 

Et muistanut kopistella lumia saappaanpohjistasi kauppakeskuksen tuulikaapissa. Suuntaat reippain askelin portaikkoa kohti – aiot käväistä Sokoksessa. Et olisi muuten edes keskustassa asti lauantaina. Olosi on energinen ihan kuin edessäsi olisi useita kokovartalopeilin korkuisia kirkasvalolamppuja. Vaikuttaapa ihan menettelevältä päivältä, vaikka on tammikuun alku. Silmäsi hymyilevät.

Laattalattia on liukasta kuin luistelukenttä. Kaikki hidastuu sillä hetkellä, kun menetät tasapainosi. Sinua pelottaa. Et voi mitään millekään sillä hetkellä. Sinulla tapahtuu jotain pahaa. Iskeydyt selällesi lattialle kuin särkynyt naista esittävä lasiveistos. Makaat siinä ja sinulla on yleisöä jonkin verran. Ihmettelet eikö kukaan aio auttaa ja kiroat hiljaa. Sinut autetaankin istumaan ja vasenta käsivarttasi kosketaan ja taskustasi kaatuessasi lentäneet tavarat poimitaan sinulle. Nouset ylös, saatat mutista kiitoksen auttajallesi, joka on nuori ulkomaalainen poika. Nouset kankeasti ylös ja lähdet silti Sokokseen ostoksille. Siellä tajuat vasta, että kyynärpäähäsi on sattunut pahanpuoleisesti, vaikkeivät luusi törrötä ihon läpi. Käsivartta on mahdoton koukistaa ja nostaa. Maksaminen on hidasta ja kömpelöä yhdellä kädellä. Päivystykseen ryntäämisestä saa sinut skeptiseksi. Aiot jatkaa kiertelyä kauppakeskuksessa, jossa on näköjään auki useampi erikoisliike. Sokoksen oven suussa törmäät olioon, joka raivostuttaa ja kuvottaa sinua vähän enemmän kuin liikaa. Et voi sietää sitä silmissäsi, niinpä olet katkera että se tulee vastaan juuri sinä päivänä, jolloin kyynärpääsi murtuu niin kivuliaasti. Itket kotimatkan, kotona, matkalla päivystykseen ja sairaalan päivystyksessä kivusta, mitä ei luulisi kestävän pyörtymättä.

Virut sairaalassa kaksi päivää, ennen kun pääset leikattavaksi. Kello on silloin jo yli 17, vaikka sinut piti operoida aamulla viimeistään. Pelkäsit ettet pääse viikon kuluttuakaan leikattavaksi. Pääset kotiin sairaalasta kaksi päivää leikkauksen jälkeen. Leikattu kätesi on kirkkaanpunaisessa kipsissä kantositeessä. Sitä pystyy taas nostamaan – vain nenänpään korkeudelle- ja liikuttelemaan. Käden paranteluun menee sitten kolme kuukautta, mutta kipsi otetaan jo kuun lopussa pois. Yhdellä kädellä suoriutuu hitaasti mutta menettelevästi arjen askareista, meikkaamisesta, papiljottien kiinnittämisestä ja kirjoittamisesta, sillä olet oikeakätinen. Olet kiitollinen, että satutit kätesi etkä jalkaasi. Voit säilyttää edelleen itsenäisyytesi toipilaana.

Jotain niin sanottua chérietä harmittanee, että selvisit liukastumisesta käsimurtumalla.