Kauneimmat lolitatakit classic- ja gothicbrändeiltä

Salut, messieurs-dames. Classiciin ja gothiciin kallellaan oleva lolitamuoti on pääsääntöisesti sievää, usein suorastaan kaunista – yllätys yllätys. Nämä lolitamuodin haarat ovat erityisen kunnostautuneet hienojen takkien valmistamisessa, joissa on täydellisesti onnistunut leikkaus ja ihastuttavat yksityiskohdat. Tässäpä kuvat kuudesta suosikkilolitatakistani, joista jokainen on erimallinen. Nauttikaa täydellisistä leikkauksista ja eleganssista, jossa kaikki on viimeisen päälle toteutettua.

Moi-même-Moitién Rose Frame Print Coatin jujuja on helman ja kauluksen röyhelöt sekä viehättävät pienet puhvihihat.

Vaikka haaveilen saavani nämä kaikki takit komerooni, Mary Magdalen Velveteen Victorian Jacket on lemppariyksilöni. Siinä on kaikkea, mitä täydellisessä takissa kuuluu olla. Olkoonkin takkiluomuksen nimessä ”victorian” siinä on myös rokokoojakun näköä, niinpä se olisi hyvin rokokoouskottava panierien levittävän hameen kanssa yhdistettynä.

Innocent Worldin Napolen Jacket. 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa muodissa olivat jakkupuvut, joihin kuului kynähame ja tämäntapainen jakku aidolla turkiskauluksella tosin. Mammallani olikin sellainen jakkupuku, mutta vain jakku on jäänyt jäljelle. Se ei ole lähellekään näin nätti.

Moi-même-Moitién Rose Frame Print Coatissa saisi kyllä olla myös ja täytyy myöntää etten pidä siitä, että helmassa on oltava tuollainen päänkokoinen logopainatus. Pidän siitä että logo ei näy joko ollenkaan tai se on hyvin huomaamaton.

Mary Magdalenen Victoire Long Coat

Juliette & Justinen La Robe Antique de la Poupeessa iskee se, ettei se peruslolitaa. Jollen tietäisi senolevan classiclolitabrändin valmistama, olettaisin ensimmäisenä sen edustavan vintagea valtavirtadesingnin parista. Koordinaatioideat eivät varmasti loppuisi minulta ikinä kesken, sillä keksisin yhtenään uusia tapoja sen asustamiseen. Sen kanssa kävisi jopa tummat farkut rinnanylikorsetin/ korsettitopin kanssa!

 

http://www.polyvore.com/moi_meme_moitie

weheartit.com

http://www.lacemarket.us/brand/mary-magdalene/

Taulunkehysten tuunausta spraymaalailulla

Meidän luokkamme oli kolmannella luokalla puolet lukuvuodesta teknisessä työssä ja puolet tekstiilitöissä. Lukuvuoden loppumetreillä oli valittava tunaroiko lopun ala-asteaikansa puutyö- vai tekstiilityöluokassa, ja minä valitsin ennemmin rättikässän, vaikken osannut ohjata kunnolla ompelukonetta. Suora ommel kiemurteli ”kuin sian kirkkopolku”. :D Nelosella osasin käyttää ihan tarpeeksi hyvin ompelukonetta eikä tikkikään enää kiemurrellut pahasti. Neulomisessa olin paljon edellä paria luokkalaista, jotka eivät osanneet neuloa aina oikein pudottamatta silmukoita. Valinta piti tehdä uudestaan yläastetta varten, jossa tekninen tai tekstiilityö oli seiskan ajan pakollista. Kasilla ja ysillä nämä oppiaineet olivat valinnaisia. Valitsin aineet, joissa pärjäsin arvosanallisesti ja jotka kiinnostivat. Tekstiilityö kiinnosti, neuloinhan ihan vapaaehtoisesti kotona koulun töitä.

Puutyöstä kolmannen kevättodistukseen loksahtanut seiska kertoi, etten ainakaan ollut luokassa vaaraksi itselleni ja muille. Pakolliset työt olisivat varmaan valmistuneet edes kutosen vaivanpalkalla, vaikka olisin valinnutkin poikien jutun. Seinän sain viime kesällä pakkeloiduksi ja maalatuksi ihan kelvollisesti. Maalaaminen on minusta hauskaa, ennemmin kuin pitkäpiimäistä. Lintulaudan kunnostamisesta kotona kiinnostunut tyttönen sai vaan huomata, että saa hangata jonkin aikaa entistä maalia pois, ennen kuin saa upottaa pensselin maaliin. Kärsimätön kakkosluokkalainen voisi turhautua kehysten tapaiseen pieneen lilliputtityöhön – että ehkä isäpapan olisi parempi ottaa santapaperi kouraansa, ettei Lumi Nelliina Jadeten iPhone ole vaarassa lentää päin seinää protestina.

”Oon aikeissa hommata uuden peilin”, kerroin taannoin siskolleni. ”Jyskissä on kohtuuhintanen ja muutenkin hieno kokovartalopeili, mutta se on valkonen.”

”Osta spraymaalia. Sillä on tosi helppo maalata”, sisko neuvoi.

Peili löytyi toisaalta valmiiksi kultaisilla kehyksillä, mutta spraymaalia tarttui mukaani K-raudasta. Sillä on saa tasaisemman maalipinta kuin purkkimaalilla, jollei ole törsännyt maaliruiskuun. Käyttämäni Prof-spray on helppokäyttöistä ja hyvää viidelle erilaiselle pinnalle soveltuvaa maalia: puulle, betonille, metallille, kovalle muoville ja lasille.

Kehysten tuunaamiseen tarvitaan:

* puiset valokuvakehykset

* santapaperia

* Prof-sarjan puun, metallin, lasin, betonin ja kovan muovin maalaamiseen käyvää spraymaalia

* kumihanskat kätösten suojaksi

* sanomalehtiä suoja-alustaksi

Hio entinen maali pois kehyksistä santaperilla. Pyyhkäise vielä hiomisen pölyynnyttämät kehykset kauttaaltaan nihkeällä rätillä.

Suojaa tuunailuympäristösi ja käpäläsi. Ravistettuasi maalipurkkia 3 minuuttia iske peukalo purtilon suuttimelle ja ala sprayilla 25 minuutin etäisyydeltä kehyksiä. Suihkuttele niille useita maalikerroksia, jotta pinnasta tulee tasainen. Uusintakäsittelyä ei tarvita. Puhdista maalailun jälkeen kiireen vilkkaa spraypurkin suutin kääntämällä se ylösalaisin ja pidä suutinta alaspainettuna, kunnes siitä tupruaa enää pelkkää ilmaa.

Heti maalin kuivuttua pääsin kehystämään maailman upeimman taideteoksen – Eugene Delacroixin Libertinen jäljennöksen. Taiteilijan siveltimen käyttö, uljas nainen yläosattomissa ja tapa käyttää värejä ihastuttaa pienessä jäljennöksessäkin. Monsieur Delacroix maalasi muuten itsensä tauluun; hän on vasemmalla oleva silinteripäinen haulikkoherra. 

Ei kun spraymaan. Jos minusta oli onnistumaan, kuka tahansa näkevä onnistuu. ;) 

Style Inspiration by Sandra Cretu

Salut, messieurs-dames. Saksalaisen poppari Sandra on minulle erityinen ikoni 1980-luvulta, koska kuultuani hänen In the Heat of the Night -kappaleensa hurahdin kertaheitolla kasariin. Aloin kuunnella 1980-luvun musiikkia ja kiinnostuin sen ajan muodista. Ihailen nuorta Sandraa edelleen yhtä paljon. Hän oli niin persoonallisella tavalla hyvännäköinen. Naisessa oli kissamaisuutta ja omanlaistaan tyttömäistä charmia. Hän osasi flirttailla lavalla, muttei koskaan vetänyt överiseksikkäällä meiningillä, joka on tuomittu sortumaan epätoivoiseksi tyrkkyilyksi. Hänen ihailemisensa on vaikuttanut huomattavasti oman tyylini niin sanottuun kouliintumiseen, vaikken pyrikään näyttämään hänen nuoren versionsa kaksoisolennolta. Parhaat style inspirationit ovatkin tapauksia, jotka muokkaavat ihailijansa tyyliä siten että siitä tulee tämän itsensä näköistä.

Sandra Ann Lauer, taiteilijanimeltää Sandra hallitsi Euroopan listaykkösenä kahdeksallatoista hitillään 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, silloisen aviomiehensä Michael Cretun panoksella. Lyhyen huippusuosionsa aikana hänen musiikkinsa myi luvullisesti useissa maissa jopa paremmin kuin Madonnalla, vaikkei hänestä tullut samanlaista megakuuluisuutta. Musiikkiuransa alkuaikoina hän oli discotrio Arabesquen päälaulaja vuodesta 1979 vuoteen 1984. Arabesque-yhtye oli suuressa suosiossa Venäjällä ja Japanissa. Sandra saavutti Arabesque-vuosien jälkeen selvää kansainvälistä menestystä soolouralla, lyömällä itsensä läpi hittisingellään (I’ll Never Be) Maria Magdalena.

Laulajattaren korut olivat näyttäviä, melkeinpä enimmäkseen”kultaisia”. Kuvan tapaan ranteet olivat leveiden rannekorujen peitossa. Samassa sormessa killui kaksikin sormusta. Korvat kannattelivat isoja ja raskaan näköisiä korvakoruja uhmaten painovoimaa.

Nuori Sandra korosti viehättävän persoonallisia kasvonpiirteitään raikkaasti. Meikin painopiste oli suklaasilmien korostamisessa, jotka rajattiin leveästi mustalla kajalilla. Huulimeikki oli vaalea ja neutraali. Kulmat saivat kasvaa tuuheina, mutta ne pidettiin nyppimällä siipimäisessä muodossa.

Laulajatar otti säännöllisesti permanentin tai pehmennyskäsittelyn kutreihinsa 1980- ja 1990-luvulla. Sandra näkyi viihtyneen leijonanharja valtoimenaan hulmuavana tai hänen kiharansa oli kammattu korkeaksi, hiusdonitsilla kiinnitetyksi sivuponnariksi kuten kolmannessa kuvassa.

Sandra Arabesquessa:

Sandra soolouralla: