tiistai 19. toukokuuta 2015

Taulunkehysten tuunausta spraymaalailulla


Meidän luokkamme oli kolmannella luokalla puolet lukuvuodesta teknisessä työssä ja puolet tekstiilitöissä. Lukuvuoden loppumetreillä oli valittava tunaroiko lopun ala-asteaikansa puutyö- vai tekstiilityöluokassa, ja minä valitsin ennemmin rättikässän, vaikken osannut ohjata kunnolla ompelukonetta. Suora ommel kiemurteli ”kuin sian kirkkopolku”. :D Nelosella osasin käyttää ihan tarpeeksi hyvin ompelukonetta eikä tikkikään enää kiemurrellut pahasti. Neulomisessa olin paljon edellä paria luokkalaista, jotka eivät osanneet neuloa aina oikein pudottamatta silmukoita. Valinta piti tehdä uudestaan yläastetta varten, jossa tekninen tai tekstiilityö oli seiskan ajan pakollista. Kasilla ja ysillä nämä oppiaineet olivat valinnaisia. Valitsin aineet, joissa pärjäsin arvosanallisesti ja jotka kiinnostivat. Tekstiilityö kiinnosti, neuloinhan ihan vapaaehtoisesti kotona koulun töitä.

Puutyöstä kolmannen kevättodistukseen loksahtanut seiska kertoi, etten ainakaan ollut luokassa vaaraksi itselleni ja muille. Pakolliset työt olisivat varmaan valmistuneet edes kutosen vaivanpalkalla, vaikka olisin valinnutkin poikien jutun. Seinän sain viime kesällä pakkeloiduksi ja maalatuksi ihan kelvollisesti. Maalaaminen on minusta hauskaa, ennemmin kuin pitkäpiimäistä. Lintulaudan kunnostamisesta kotona kiinnostunut tyttönen sai vaan huomata, että saa hangata jonkin aikaa entistä maalia pois, ennen kuin saa upottaa pensselin maaliin. Kärsimätön kakkosluokkalainen voisi turhautua kehysten tapaiseen pieneen lilliputtityöhön – että ehkä isäpapan olisi parempi ottaa santapaperi kouraansa, ettei Lumi Nelliina Jadeten iPhone ole vaarassa lentää päin seinää protestina.

”Oon aikeissa hommata uuden peilin”, kerroin taannoin siskolleni. ”Jyskissä on kohtuuhintanen ja muutenkin hieno kokovartalopeili, mutta se on valkonen.”
”Osta spraymaalia. Sillä on tosi helppo maalata”, sisko neuvoi.
Peili löytyi toisaalta valmiiksi kultaisilla kehyksillä, mutta spraymaalia tarttui mukaani K-raudasta. Sillä on saa tasaisemman maalipinta kuin purkkimaalilla, jollei ole törsännyt maaliruiskuun. Käyttämäni Prof-spray on helppokäyttöistä ja hyvää viidelle erilaiselle pinnalle soveltuvaa maalia: puulle, betonille, metallille, kovalle muoville ja lasille.


Kehysten tuunaamiseen tarvitaan:

* puiset valokuvakehykset
* santapaperia
* Prof-sarjan puun, metallin, lasin, betonin ja kovan muovin maalaamiseen käyvää spraymaalia
* kumihanskat kätösten suojaksi
* sanomalehtiä suoja-alustaksi

Hio entinen maali pois kehyksistä santaperilla. Pyyhkäise vielä hiomisen pölyynnyttämät kehykset kauttaaltaan nihkeällä rätillä.


Suojaa tuunailuympäristösi ja käpäläsi. Ravistettuasi maalipurkkia 3 minuuttia iske peukalo purtilon suuttimelle ja ala sprayilla 25 minuutin etäisyydeltä kehyksiä. Suihkuttele niille useita maalikerroksia, jotta pinnasta tulee tasainen. Uusintakäsittelyä ei tarvita. Puhdista maalailun jälkeen kiireen vilkkaa spraypurkin suutin kääntämällä se ylösalaisin ja pidä suutinta alaspainettuna, kunnes siitä tupruaa enää pelkkää ilmaa.


Heti maalin kuivuttua pääsin kehystämään maailman upeimman taideteoksen – Eugene Delacroixin Libertinen jäljennöksen. Taiteilijan siveltimen käyttö, uljas nainen yläosattomissa ja tapa käyttää värejä ihastuttaa pienessä jäljennöksessäkin. Monsieur Delacroix maalasi muuten itsensä tauluun; hän on vasemmalla oleva silinteripäinen haulikkoherra. 

Ei kun spraymaan. Jos minusta oli onnistumaan, kuka tahansa näkevä onnistuu. ;) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti