keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Ohjelmaa Halloweeniksi/ Kekriksi



Salut, messieurs-dames. Halloweeniin on enää kolme viikkoa. Entä jos tekisitkin tänähalloweenina kavereidesi kanssa jotain muuta kuin lähdet paikallisen baarin pirskeisiin tai koristelet oman kämppäsi tai jonkun kaverisi kämpän ryyppyiltaa varten? ;) Alkoholin ei aina tarvitse olla pääosassa erilaisissa teemailloissa, vaikka sitä voikin hankkia vähän tarjolle. Viiniglögi ja hehkuviinit sopivat hyvin tähän ajankohtaan. Tässäpä vaihtoehtoista ohjelmaa Halloweenin 2017 juhlimiseen. Voit ottaa vaan jonkun näistä ohjelmaan, mutta tekemällä kaikkia kolmea asiaa voit olla varma että Halloween 2017 jää takuulla mieleesi.

1. Lukekaa ääneen kauhunovelleja, suomalaisia kansantarinoita tai satuja. 
 
Markku Sadelehdon suomentama Haudantakaisia-novellikokoelma:
Se sisältää seuraavat novellit:
Robert Louis Stevenson: Ruumiinryöstäjä (The Body Snatcher, 1884)
Arthur Machen: Kertomus valkoisesta pulverista (The Novel of the White Powder, 1895)
J. Sheridan Le Fanu: Carmilla (Carmilla, 1872)
Charlotte Perkins Gilman: Keltainen seinäpaperi (The Yellow Wall Paper, 1899)
Robert W. Chambers: Keltainen merkki (The Yellow Sign, 1895
E. F. Benson: Tornihuone (The Room in the Tower, 1912)
Bram Stoker: Rottien hautajaiset (The Burial of the Rats, 1914)
Ambrose Bierce: Oikean jalan keskivarvas (The Middle Toe of the Right Foot, 1891)
William Hope Hodgson: Ääni yössä (The Voice in the Night, 1907)
H. P. Lovecraft: Arthur Jermyn (Arthur Jermyn / The White Ape, 1924)

Grimmin sadut:
Grimmin sadut ovat paikoitellen sen verran raakoja ja pelottavia, että ne sopivat Halloweeniin yhtä hyvin kuin varsinainen kauhuproosa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kiikkerilintu-satu. Siinä kerjäläisen hahmossa esiintyvä velho sieppaa noituuden avulla nuoria ja sieviä tyttöjä, joista kukaan ei ole palannut enää takaisin kotiinsa.

Edgar Allan Poe – Kootut kertomukset, suomentanut Jaana Kapari:
Viktoriaanisella aikakaudella elänyt Edgar Allan Poe oli kauhu-, rikos- ja scifikirjallisuuden edelläkävijä, joka on innoittanut muun muassa Sir Arthur Conan Doylea. Kootut kertomukset sisältää kaikki Poen novellit, joista parhaimmat kauhunovellit ovat minun mielestäni Punaisen kuoleman naamio, Usherin talon häviö ja Ligeia.


2. Katsokaa leffa, miksei useampikin. Väsäsin leffalistan 70-luvulla ja sitä aiemmin tehdyistä leffoista. Osasta pidän aika paljonkin.

Muumio (The Mummy) vuodelta 1932, nimiroolissa Boris Kalrloff
1920-luvun alussa englantilainen arkeologi löytää Muinaisen-Egyptin ajalta peräisin olevan muumion. Tuo muumio on ylipappi Imhotepin tomumaja. Mies haudattiin rangaistukseksi elävältä, koska hän yritti palauttaa noituuden avulla kuolleen rakastettunsa prinsessa Ankh-es-en-Amonin henkiin kuten 1990-luvun versiossa. Tietenkin Imhotep myös herätetään vahingossa henkiin.

Kissaihmiset (Cat People) vuodelta 1942, pääosissa Simone Simon, Kent Smith ja Tom Conway
Legendan mukaan Serbiassa oli keskiajalla, Kuningas Juhanan hallintokaudella kylä, jonka asukkaat alkoivat vähitellen veljeillä paholaisen kanssa ja harjoittaa noituutta tultuaan mamelukkien orjuuttamiksi. Kuninkaan ajettua mamelukit tiehensä ja huomattua mitä kyläläisistä oli tullut, hän käski tappamaan nämä. Kuitenkin kaikkein viisain ja pahoin onnistui pakenemaan vuorille. Hän oli serbialaissyntyisen muotisuunnittelijan Irena Dubrovnan esivanhempi.

The Brides of Dracula vuodelta 1960, pääosissa Peter Cashing, David Peel, Martita Hunt, Yvonne Monlaur ja Freda Jackson
Joitakin vuosia kreivi Draculan kuoleman jälkeen ajuri on hylännyt nuoren ranskan opettajattaren Marianne Daniellen transylvianalaiseen matkustajakotiin, mystisen mustaan pukeutuneen miehen lahjomana. Välittämättä kyläläisten varoituksista neiti Danielle hyväksyy mustaan pukeutuneen miehen emännän Mainsterin paronittaren kutsun yöpyä linnassaan. Linnassa hän tapaa paronittaren komean pojan, jota linnan valtiatar pitää kahlehdittuna hyvästä syystä, mutta hän voittaa oitis äitinsä vieraan puolelleen salskeudellaan ja traagisella elämäntarinallaan ja saa tämän vapauttamaan itsensä. Sitten vampyyri onkin irti.

Vampyyrintappajat – anteeksi hampaanne ovat niskassani (The Fearless Vampire Killers) vuodelta 1967, pääosissa Jack MacGovran, Roman Polanski, Sharon Tate, Alfie Bass ja Ferdy Mayne
Komediapläjäyksessä vampyyrinmetsästäjän ammatti on vienyt hajamielisen professori Ambrosiuksen ja hänen aika typerän apurinsa Alfredin transilvanialaiseen pikkukylään. Alfred ihastuu majatalonisännän kauniiseen tyttäreen Sarahiin, johon myös synkässä linnassa asuva vampyyrikreivi Krolock on iskenyt silmänsä.

The Vampire Lovers vuodelta 1970, pääosissa Ingrid Pitt, Pippa Steel, Madeline Smith ja George Cole
Leski-isänsä itävaltalaisessa linnassa asuva Laura on sinänsä ihan tyytyväinen elämäänsä, mutta hän toivoo että hänellä olisi seuraa. Eräänä päivänä hänen toiveensa toteutuukin, sillä vaunuonnettomuuden seuraamuksena he saavat seuraa Carmilla-nimisestä neidosta. Carmillan äidillä on tärkeitä asioita hoidettavanaan toisaalla, joten hän pyytää Lauran isää huolehtimaan tyttärestään kolmen kuukauden ajan. Tytöt ystävystyvät, vaikka Laura löytää uudesta ystävättärestään kummallisia piirteitä. Carmilla lähestyy häntä seksuaalisesti, nukkuu suurimman osan päivästä, ei syö mitään eikä kerro mitään perheestään ja menneisyydestään.

Dracula vuodelta 1979, pääosissa Frank Langella, Laurence Olivier, Donald Pleasence ja Kate Nelligan
Vuonna 1913 kreivi Dracula saapuu Transylvaniasta myrsky-yöllä Demeter-laivalla. Ystävättärensä Lucy Sewardin luona kylässä oleva sairaalloinen Mina Van Helsing löytää Draculan ruumiin sen jälkeen kun hänen laivansa on ajanut karille. Vähän myöhemmin kreivi vierailee Minan ja hänen ystävättärensä luona tohtori Sewardin huushollissa. Päivällisellä hän osoittautuu hurmaavaksi vieraaksi ja tekee lähtemättömän vaikutuksen, etenkin Lucyyn. Jonathan Harker, Lucyn kihlattu ei pidä erikoisemmin komeasta romanialaisesta kreivistä ikään kuin hänellä olisi ollut valmiiksi pahoja ennakkoaavistuksia. Myöhemmin, yöllä ”joku” salskea mies tulee vierailulle sillä hetkellä yksin olevan Minan luo, ja tämä aiheuttaa neidolle pahempaa vahinkoa kuin vie tämän varjellun neitsyyden. Seuraavana aamuna Mina kuolee. Hänen kaulaltaan löytyy vampyyrin raateluhampaiden jättämät jäljet. Huh, kukakohan on sammuttanut janonsa tyttöparan verellä?


 
3. Ennustakaa eli povatkaa toisillenne, mitä tuleman pitää romantiikan, työn ja varallisuuden suhteen. Povaaminen tekee illastanne erityisen jännittävän, mikäli joku teistä on tottunut povaaja – olkoon menetelmänä riimut, tarotkortit, tavalliset pelikortit, kädestä ennustaminen tai heiluri. Aina voitte ennustaa teenlehdistä, tinasta tai vahasta (kuten antiikin roomalaiset), jollei kukaan teistä ole valmiiksi mikään ennustajaeukko. Mielenkiintoisessa Noidankoto-blogissa neuvotaan erittäin kattavasti, miten noilla menetelmillä katsotaan tulevaisuuteen.

Tinanvalaminen

Olen kokeillut itse kaikkia näitä kolmea povausmenetelmää vähintään kerran. Vahasta ennustamista olen kokeillut useimmiten. Nämä menetelmät ovat sitten hyvin tulkinnanvaraisia, voihan joku nähdä vahamöykyn kukkana ja joku toinen sitä vastoin puuna. Toisaalta voisi olla ahdistavaa tietää liian tarkkaan oma tulevaisuutensa, joskin olen henkilökohtaisesti eri mieltä, koska olen tällainen ennalta varautuja. :D Ennustan aina itse itselleni sen sijaan että soittaisin vaikka jollekin enkelikorttitulkitsijalle. Olen huomannut heilurin itselleni sopivimmaksi ennustusmenetelmäksi, koska arvostan sen käyttämisen simppeliyttä ja sitä miten luontevan miellyttävältä tuntuu pidellä sitä kädessä aivan kuin olisin pidellyt sitä vuosia käsissäni, vaikka olen käyttänyt todellisuudessa heiluria vasta reilun kaksi vuotta. Vain tieteeseen uskova voi pitää heiluria pelkkänä leluhumpuukina, mutta olen saanut siltä kysymällä tarpeeksi monta kertaa oikeita vastauksia koskien itseäni sekä muita. 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti