Sinulla oli – ainakin omasta mielestäsi – täysin kusipäinen kaveri. Todellisuudessa tyyppi oli aika ärsyttävä, määräilevä ja hyvin äkäinen. Kaverin masennus ja turhautuminen huonoihin ihmissuhteisiin purkautuivat helposti äkäisyydella. Tämän antamat neuvot eivät olleetkaan sinun kohdallasi hyviä, ja tämän osoittama alentuva suhtautuminen sinuun otti pattiin. Päätit sitten ettet halua olla kyseisen kaverisi kanssa enää missään tekemisissä, joten pistit välit kokonaan (selän takana) poikki. Sen jälkeen pääsit kokonaan eroon entisestä kaveristasi.
Noin kaksi vuotta
kului. Sinä aikana entinen kaverisi huomasi jossain vaiheessa, miten
töykeästi oli kohdellut sinua. Hän esitti nöyrästi ja aidosti
pahoillaan anteeksipyynnön sinulle kerjäämättä sinua
kaveeraamaan kanssaan niin kuin ennen. Ainakin siinä asiassa hän
teki täysin velvollisuutensa sinua kohtaan. Sitä sinäkään et voi
kiistää. Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä entinen kaverisi
joutui vielä maksamaan kalliin hinnan hankalasta käytöksestään –
tai sen lisäksi jostain omasta hölmöilystään – takertumalla
pariksi vuodeksi suurten vastoinkäymisten paksuun seittiin. Vihdoin
ja viimein tuon ”kusipäiden kuningattaren” vastoinkäymiset
olivat ohi. Ensin hänellä meni jo välillä siedettävästi, sitten
tasaisen siedettävästi ja lopulta ihan hyvin, lopulta paremmin kuin
sinulla. Hänen menestyksensä oli sen ansiota, että hän oli
viisastunut paljon ja muuttunut kärsivällisemmäksi ja
positiivisemmaksi. Hänestä tuli parempi versio itsestään:
huomaavaisempi, empaattisempi ja sympaattisempi muita ihmisiä
kohtaan.
Satuitte samaan
bussiin, kun välienne katkeamisesta oli kulunut seitsemän vuotta.
Hän istui penkillään niin huoliteltuna, rentoja tyynenä että
säteili elämäniloa. Sinä selailit äkäisenä puhelintasi ja
olisit halunnut kirkua hysteerisesti, miten elämä oli kohdellut
sinua. Vittu perkele saatana tuo ämmä vielä antaa näkyä,
miten hyvä sillä on olla itsensä kanssa!
Vierität
lähes aina kaikki epäonnistumisesi edelleen entisen kaverisi
syyksi. Ethän ole aikuisena vastuussa omista teoistasi. Toki on
sinun asiasi olla olematta tekemisissä esimerkiksi tuon entisen
kaveri kanssa olla antamatta ikinä anteeksi tämän vääriä
neuvoja ja alentuvuutta. Toki on sinun asiasi olla olematta edes
hyvillään suorastaan huvittunut siitä miten mokoma on saanut
kärsiä, jollet pysty antamaan anteeksi, antamaan jo olla. :)
Olisiko
mitenkään mahdollista että sinä olet aikuisena parikymppisenä
naisena vapaa tekemään omat valintasi? Oletkohan ihan itse valinnut
olla hapan ja katkera muija, joka ei ole halunnut mennä eteenpäin
elämässään ja olla paras versio itsestään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti