Ennen Game
ofThronesin ensimmäisen tuotantokauden esittämistä TV2:lla en
ollut kuullutkaan koko tv-sarjasta saati George R.R. Martinista,
jonka kirjoittamaan Tulen ja jään laulu -kirjasarjaan
sarja perustuu. Miekkarin hoitsutantta jutteli kuutisen vuotta sitten
eräällä tapaamisella fantasiatelevisiosarjasta, jossa lohikäärmeen
poikaset istuvat olkapäällä kuin papukaijat. Eukko oli katsonut
Game of Thrones -nimistä sarjaa netistä/ HBO:lta. Huomattuani että
Game of Thrones -nimistä sarjaa aletaan pyörittää TV2:lla päätin
että katsotaanpa uteliaisuudesta uutta tv-sarjaa, pidänhän
fantasiasta. Fantasiaelokuvia on filmattu jonkun verran, mutta
televisiosarjoista on huutava pula.
Game
of Thronesissa juonitellaan, soditaan ja seikkaillaan täysin
kuvitteellisessa maailmassa kuten TSH:ssa ja Dragonlancessa, Essos-
ja Westeros-nimisillä mantereilla. Tulen ja jään laulun maailma ei
ole kyllä nähnytkään fantasiakirjamaailman jalokiveä. Ei
haltioita eikä kääpiöitä, vaan pelkkiä ihmisiä, jättiläisiä,
valkeita kulkijoita zombiearmeijoineen, rumia metsän lapsia ja
hevosen tasolla olevia lohikäärmeitä (jotka kuulostavat poikasina
pikkupossuilta). Dragonlancen lohikäärmeet ovat omaa luokkaansa,
ovathan ne upeita petoja. Nuo Krynnin lohikäärmeet ovat komeampia,
pitkäikäisempiä (elävät satoja vuosia), älykkäämpiä – ihan
yhtä älykkäitä kuin ihmiset; niillä on oma kielensä ja ne
osaavat puhua ihmistenkin kieliä. Fantasiakirjallisuuden suurin
klisee on keskiaikaisella kehitysasteella turnajaisineen ja
ritareineen oleva maailma, kuten Game of Thronesissa. Juoni rakentuu
lähes kaikissa fantasiakirjoissa hyvän ja pahan välisestä
taistelusta, muttei Martinin luomassa muuten
kliseisessä maailmassa.
TV-sarjan
ensimmäisen tuotantokauden jaksot eivät koukuttaneet täysin, ennen
kauden päätösjakson loppuhuipennusta. Khaleesi Daenerys Targaryen
menee siinä kivettyneet lohikäärmeen munat mukanaan miehensä
hautarovioon. Daenerys ei palakaan, sillä tuli ei vahingoita häntä,
ja tämä riittäisi jo lennättämään hänen kannattajansa
perseelleen. Mutta ei siinä kaikki: kolmesta kehittyneestä
lohikäärmeen munasta on kuoriutunut pikkuisia lohikäärmeitä, ei
kissanpentuja suurempia. Siitä pitäen olen ollut tiukasti koukussa
jännittämässä kuka on ovelin pelaaja juonittelupelin
vaaravyöhykkeissä ja seuraamassa miten Daenerys kasvattaa
valtaansa. Tammikuu on ehkäpä vuoden masentavin kuukausi, johon ei
sisälly mitään muuta hyvää kuin uuden Game of Thronesin
tuotantokauden starttaus Ylen kakkosella.
Fanfictionin
puolelta löytyy tämän fandomin osalta välillä parempia
keksintöjä kuin TV-sarjan alkuperäisestä canonista. En jätä
niitä mainitsematta, sillä tv-sarjasta tulisi näitä käyttämällä
vielä kiinnostavampi ja parempi.
* Elossa
voisi olla muitakin Targaryenejä kuin Jon Snow/ Aegon Targaryen ja
Daenerys. Entä jos Viserys olisikin vain karkoitettu ykköskaudella
eikä saanut kultaista kruunuaan? Entä jos Hullulla kuninkaalla tai
kruununprinssi Rhaegarilla olisi ollut äpäriä?
* Eddardilla
ja Catelynillä voisi olla Sansaa vanhempi tytär palvelemassa Tywin
Lannisterin tarkoitusperiä. Vanhan leijona syytti Tyrionia
Joanna-vaimonsa kuolemasta. Tyrion ei missään nimessä saa periä
Casterlyn kalliota, niinpä lordi Tywin pakot- siis suosuttelee
vävynsä Robert-kuninkaanvapauttamaan vanhemman poikansa Jaimen
ritarin valasta ja käskee tätä solmimaan avioliiton Starkin sukuun
kuuluvan neidon kanssa.
* Tywin
Lannisterilla voisi olla kolmas poika. Joko Jaimea ja Cerseitä
vanhempi tai Tyrioniakin nuorempi, jolla on eri äiti kuin muilla
Lannisterin lapsilla.
Tyrionilla
oli nuoruudessaan suhde Tysha-nimisen naisen kanssa, eikä se sopinut
isäukolle. Entä jos Tysha ja Tyrion olisivat saaneet pojan?
Luulisin että Tywin olisi itseasiassa kelpuuttanut pojan
perijäkseen.
Lempihahmojani
ja inhokkihahmojani
Kukas
muu kuin Lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryen on ollut lempihahmoni siitä lähtien kun
hauraasta prinsessasta kuoriutui vahva johtaja. Kuningatar on hyvä
kannattajilleen toisin kuin Joffrey, mutta hän on tarvittaessa kova
ja häikäilemätön. Eikä siinä kaikki; hän on palamaton ja
hänellä on lohikäärmeitä.
Lordi
Baelish on listattu vihatuimpien hahmojen joukkoon, joten hänen
tönkkö kuolinkohtauksensa näkyi huvittaneen osaa faneista. Petyr
Baelish oli sarjan puoleensavetävin mies kehräävine äänineen ja
hurmurinlahjoineen. Sansa oli
tiiviisti miehen verkossa lähes myytynä, vaikkei herra ollutkaan
mikään uljas nuori ritari. Kenestä tahansa ei olisi ollut ainesta
nousta nobadystä yhtä korkealle sosiaalisessa hierarkiassa ja olla
(ainakin lähes) aina askeleen edellä valtaistuinpelissä.
Muita
suosikkihahmojani ovat sympaattinen Sipuliritari Ser Davos
Merenverta, Hietakyyt, plus Ellaria Sand ja Oberyn Martell. Ellaria
on ihanan aistillinen ja vaarallinen keskiajan vamppi. Hänen
rakastajansa prinssi Oberyn oli viettelijättären miespuolinen
vastine. Argh prinssi Oberynin raaka kuolema nakertaa edelleen.
Voisiko Daenerys kehottaa koleasti Dracariyta kärventämään
zombie-Vuoren?
Mielipiteeni
on muuttunut Jaime Lannisterin ja Sansa Starkin suhteen. Molemmat
ärsyttivät minua ensimmäisellä kaudella. He ovat muuttuneet
enemmän kuin ketkään muut hahmot. Sansa ei ole enää naiivi
pulassa oleva hiirulaisneitonen, vaan suhteellisen vahvaksi ihmiseksi
muuttunut naisenalku, kiitos Petyr Baelishin vaikutuksen. Sydämeni
jätti lähes lyönnin väliin kun Jaime oli kärventyä
lohikäärmetulessa yrittäessään lahdata Lohikäärmekuningattaren.
Miekkonen alkaa olla löytänyt moraalisen selkärankansa
nöyrryttyään menetettyään miekkakätensä. Monien suosikkihahmo
Arya Stark on raaempi kuin Jaime. Muistanette Meryn Trantin raaʼan
murhan vitoskaudelta ja vanhan irstailijan Walder Freyn poikien
sisälmykset piirakassa kutoskaudella?
Inhokkihahmoistani
karsein on ylivoimaisesti Ramsay Bolton. Se hirviö rääkkäsi ensin
Theon Greyjoyta ja silpoi tämän sitten eunukiksi. Theonin
rääkkäämistä henkisellä alistamisella jatkuvassa pelossa kesti
siihen asti että tämä pääsi pakoon Talvivaarasta. Psykopaatti
raiskasi vaimonsa Sansan, tappoi isänsä ja velipuolensa, vasta
vauvan. Kakkossijalle päässyt Cersei Lannister on vielä hirveämpi
sadisti kuin ensimmäinen insestihedelmänsä Joffrey. Manipuloiva
narsisti, jonka pahin teko on joko Baelorin septin räjäyttäminen
tai olla auttamatta sodassa zombieita ja valkoisia kulkijoita
vastaan. Jaime, Lannisterin sisaruksista yksinkertaisin tajusi
lopulta millaista hirviötä on nainut vuosikausia. Kenties liian
myöhään huomioiden Westerosin tilanteen tukaline paikkoineen.
Lisäksi inhokkihahmojani ovat seuraavassa järjestyksessä: 3)
Joffrey sadistisine leikkeineen 4) raiskaaja öykkärisilpojakaheli
ser Gregor ”Vuori” Glegane 5) rasittava päällepäsmäri Lysa
Arryn 6) Ramsayn bitchrakastajatar Myranda 7) Locke ja tyttärensä
Shireenin roviolle hyvän sotaonnen toivossa uhrannut Stannis
Barateheon.
Ketkä
ovat teidän suosikki- ja inhokkihahmojanne? :)
Postaus
on hyvä päättää muutamaan suosikkikohtaukseeni. Nauttikaa sydämenne
kyllyydestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti