Uudempaa tuotantoa
edustavan vuoden 1994 Verenvankien alussa eletään 1700-lukua, mutta
siinä vaiheessa siinä ei esiinny ketään vähääkään
keskeisessä roolissa olevaa naishahmoa, joka pukeutuisi
rokokoomuodinmukaisesti. Vanhoissa, ennen 1980-lukua esiintyvissä
vampyyrielokuvissa esiintyvät naiset vampyyrittarista saaliiksi
joutuvista neidoista pukeutuvat samantyylisesti joko empire-,
viktoriaanisen tai vintagemuodinmukaisesti. Tuon vaikakauden
vampyyrileffoista ei nouse yhtä ylitse muiden inspiroivaa naista,
vaan ihailen kaikkien naisten tyyliä.
Empire on näistä
kolmesta muodin aikakausista vanhin, joten ne kuvat ovat ylimmäisinä.
The Vampire Lovers ja kahdessa Hammer Horrorin
Carmilla-versiossa empire on muodissa leninkeineen, joissa vyötärö
on nostettu korkealle poven alle. Näistä kolmesta aikakaudesta
empire inspiroi itseäni vähiten, mutta sen sijaan jotain lukijaa –
etenkin Jane Austenin tai Georgette Heyerin kirjoista pitävää –
Carmillan puvustus voi inspiroida senkin edestä. Empiremuodissa on
ainakin se hyvä puoli, että se on armollista kaikenlaisille
naisvartaloille. Antaisin kuitenkin Carmillalle palkinnon parhaasta
maskeerauksesta. Elokuvan naisista pitävä vampyyritar Marcilla/
Carmilla/ Mircalla (Ingrid Pitt) on oikein kauniisti meikattu,
yksinkertaisesti leikittelemättä väreillä silmämeikissä.
The Brides of
Dracula ja The Kiss of the Vampire sijoittuvat
viktoriaaniseen aikaan, joka tuntuu olevan vähän niin kuin
puolivirallinen vampyyrien aikakausi. Silloin vampyyri kuvattiin
houkutuksena aikana, jolloin fyysisiä himoja pidettiin syntinä –
ainakin naisten tapauksessa. Niinpä sivistyneinä ja komeina,
ylipäätään hyvin puoleensavetävänä kuvattu vampyyri oli hahmo,
josta alistetut viktoriaaniset naiset saivat turvallisesti haaveilla.
Kokonaisuudessaan näiden viktoriaanisten leffojen puvustus on näistä
eniten makuuni. Oi että minulle ampiasvyötäröitä, röyhelöisiä
aamutakkeja, pitkiä vähän alaspäin leveneviä helmoja ja
kampauksia, joita yrittää apinoida parhaani mukaan.
The
Brides of Draculan eleganttina pahiksena Meinsterin paronina hurmaa
David Peel.
Meinsterin paronin uhrit
Marianne ja Meinsterin paronitar (Martita Hunt)
The Kiss of Vampiresta
Draculaʼs
Daughter kuvaa aikaa,
joka on ollut filmaushetkellä nykyaikaa siis 1930-lukua niin kuin
myös Draculan Bela Lugosi -versio. Oletetaan että eläisimme vielä
1930- ja menisin elokuvateatteriin katsomaan Draculaʼs
Daughterin. Eipä puvustus säväyttäisi tällöin samalla tavalla
minua kuin nyt kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin, koska
puvustus saa hohtoa siitä että se on vähintään vintagea.
1930-luvun vampyyrittaren tyyliä on kaikkein helpointa tuoda arkeen,
jos on valmiiksi naisellinen, paljon hameita ja korkokenkiä käyttävä
pukeutuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti