helmikuussa Koksissa
Vasenta käsivarttani
halkoo pitkä arpi, joka on lähtenyt haalistumaan. Pituutta arvella
on lähes kolmekymmentä senttiä, koska leikkauksessa ei olisi
muuten päästy käsiksi murtumakohtaan. Titaania löytyy kädestäni
niin paljon että saisin lentokentällä metallinpaljastimet
huutamaan. ”Viedään Hannabella romukauppiaalle”, vitsaili eräs
tuttu. :D
Entiselleen käteni
ei koskaan tule, mutta sentään se parani lopulta, vaikka
luutumisessa kesti aika kauan. Vedin päivittäin kolminkertaisen
annoksen ihan apteekista ostettuja kalkkitabletteja ja d-vitamiineja
– ja silti murtumalinja näkyi railomaisena röntgenkuvissa
helmikuisessa erikoistuvan lääkärin kontrollissa. Huhtikuussa
raajasta otettiin uudelleen röntgenkuvat. Silloin luutuminen oli
lähtenyt tasaisesti käyntiin. Jatkoin fysioterapiakäyntejä viime
viikon perjantaihin asti, johon mennessä käsi oli saatu suoraksi
siitä kivettyneestä koukusta, johon kolme kipsiviikkoa oli
jähmettänyt sen. Tutustuin kirurgisen osaston kommuunihuoneessa
jalkansa kahdesta kohtaa murtaneeseen naishenkilöön. Hänen
kohdallaan ei sattunut ammattitaitoista fysioterapeuttia kuten
minulle eikä koipi ole vieläkään luutunut toisesta kohtaa.
Uusintaleikkaus on hänellä edessä.
Aika ärsyttävää
oli olla kolme viikkoa kipsikätenä (käsi pussiin suihkun ajaksi,
niskat kipeäksi kantositeestä 24/7) ja varoa kipsin poiston
jälkeen, etten vaan nojaa tai varaa painoa kipeään käteen. Yhden
pirstaleiksi murtuneen käden paranteleminen kuntoutuksineen oli ihan
lastenleikkiä Ketipinor-aivomyrkyn lopetusoireisiin verrattuna,
neljä vuotta sitten. Edes sietämätön kipu ennen leikkausta ei
ollut niin helvetin tuskallista.
Olen kiitollinen
että pääsin hyvälle fysioterapeutille, käteni paranemisesta,
saan nostella taas käsipainoja, kanniskella ruokaostoksia ja mopata
kahdella kädellä. <3
Viime vuonna meni
kieltämättä paremmin. Kivaa tekemistä on kuitenkin niin paljon,
etten oikein ehdi edes lorvailla somesisältöä selaamassa. Hyviä
kirjoja, valokuvaamista, kirjan kirjoittamista, blogin
kirjoittamista, kävelyä metsässä… Valokuvausharrastuksen
elvyttämiseen on muuten nyt kompakti Sonyn a5000 mikrojärkkäri,
jolla voi kuvata videoitakin. Huomenna minulla onkin kaverini kanssa
photoshoot. Onnistuisipa ainakin parisen kuvaa, että voisin laittaa
tänne blogiin kuvailusatoa.
kokeilin 40-luvun hiusmuodista inspiroitunutta kampausta
odottelelemassa fysioterapiaan pääsyä käsi liian lyhyessä kantositeessä
Kuvailin viimeiset kaksi vuotta lähinnä kännykällä, koska sen etukameralla sai helpoiten julkaisukelpoista settiä hyvässä valaistuksessa.
Apurilla eli minullakin oli lankoni nelikymppisillä aikaa istuutua välillä alas. Autoin juhlapaikan somistuksessa, siivoamisessa, olin tarjoilijana, tein siskolleni kevyen juhlameikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti