Vastaantulevat koirat eivät enää
pelota ja hermostuta minua, jolleivät ne ala murista turpa rytyssä
tai niiden taluttaja ei vaikuta osaavan hallita ulkoilutettavaansa.
Koirapelkoisena tienpuolta tuli vaihdeltua vaistomaisesti lähes
minkä tahansa koiran ulkoiluttajineen tullessa vastaan ja lenkkeily
loppui yläasteella. Huvittavaa turhan murehtimista antaa
lemmikkieläinten stressaamisen heikentää elämänlaatua saamalla
ihmisen käyttäytymään kuin säikyn peltohiirulaisen. :D Pelottaa
milloin naapuritalon koiranomistaja kadottaa tykkänään sen
vähäisen hallinnan inhotuspiskiinsä, jolla elukka on tähän asti
viety kus- lenkille. En ole ainut, koska ihan naapuruston
koiranomistajatkin kiertävät dobermannin kaukaa, vaikka omistaja on
muka oikein Ranskassa esitellyt koirankoulutustaitojaan. ”Se on
vaan leikkisä”, jamppa uskoo.
Koiran hankkimista suunnitteleville
kuuluisi pitää soveltuvuuskokeet, vaikka nelijalkaiseksi
perheenjäseneksi ei kaavailtaisikaan esimerkiksi saksanpaimenkoiraa.
Hemmetti sentään sakemanni ei ole koirankoulutuksessa
laiskottelevan sohvaperunan ja lepertelijän rotu. Mikään koira ei
ole kenenkään karvainen vaavelitaaveli vaan lemmikkieläin,
joten sille ei kuulu lässyttää kuten pikkumuksulle.
Koiranomistaja, ole laumanjohtaja äläkä lepertelevä täti tai
setä, niin koirastasi kasvaa suhteellisen harmiton yksilö. Äläkä
vetoa laiskuuttasi ja välinpitämättömyyttäsi verukkeeseen ”Ei
meiän Rekku mitään tee.”
Kasvoin
koirataloudessa, jossa oli kultainennoutaja. Ne ovat kultaisia niin
turkiltaan kuin ihmisystävälliseltä luonteeltaan, ja leppoisa ja
kiltti oli vanha M:kin – ärsytti vaan karvakuonon
kärkkymistaipumus ja piimän juominen. Tädilläni oli yhteen aikaan
enimmillään neljä koiraa, saksanpaimenkoiria ja welsh gorgeja.
Töppöjalat olivat
välillä hoidossakin lapsuudenkodissani, kun minua kaksi vuotta
vanhempi M oli jo hitaasti tassuttava vanhus.
Yksikään
koira ei ole upottanut hampaitaan minuun. Sitä vastoin erään
luokkakaverin susikoira ja kaksoistyttöjen nuori urospuolinen
leonbergin koira nousi takajaloilleen näykkäisemään minua ilman
että mitenkään ärsytin kumpaakaan koiraa. Urospuolisilla
leonbergeilla ei ollut säkäkorkeutta ”kuin” 72 – 80 senttimetriä
ja painoa 60 – 100 kiloa. Susikoira piti toimittaa viimeiselle
piikille kun se rupesi puremaan (muttei minua). Silmille hyppineestä
leonbergista kasvoi kunnollinen koira ilman Ceasar Millania.
Vantaalla
kyläillessäni tutustuin paitsi Millan uuteen kotiin sekä hänen
isänsä perheen skotlanninpaimenkoiraan, joka tuli vähäksi aikaa
hoitoon. Tricolorjuniori Sara ei ollut vielä vuottakaan silloin, nyt
taitaa olla. Millan opiskelijaboxissa riitti syynättävää
ensimmäistä kertaa kylässä olevalle söpöläiselle, ettei se
juurikaan malttanut pysähtyä kirmailultaan poseeraamaan
meikäläiselle. Jaloilteluaan mielensä mukaan collie loikkasikin
komealle kolmen istuttavalle rokokoosohvalle, vieläpä mainioimmalle
paikalle kuvailla. Haa, Sara taitaakin olla esteetikkokoira, joka ei
tyydy malleilemaan kyökin kaapiston edessä. ;)
Hauskaa, ihanaa ja tapahtumarikasta kesää lukijoilleni. :)
sua saattais kiinnostaa tää blogi..... http://twonerdyhistorygirls.blogspot.fi/
VastaaPoistatv. susku
Minäpä käyn katsastamassa, Susku. =)
Poista