Meidän luokkamme oli kolmannella
luokalla puolet lukuvuodesta teknisessä työssä ja puolet
tekstiilitöissä. Lukuvuoden loppumetreillä oli valittava tunaroiko
lopun ala-asteaikansa puutyö- vai tekstiilityöluokassa, ja minä
valitsin ennemmin rättikässän, vaikken osannut ohjata kunnolla
ompelukonetta. Suora ommel kiemurteli ”kuin sian kirkkopolku”. :D
Nelosella osasin käyttää ihan tarpeeksi hyvin ompelukonetta eikä
tikkikään enää kiemurrellut pahasti. Neulomisessa olin paljon
edellä paria luokkalaista, jotka eivät osanneet neuloa aina oikein
pudottamatta silmukoita. Valinta piti tehdä uudestaan yläastetta
varten, jossa tekninen tai tekstiilityö oli seiskan ajan pakollista.
Kasilla ja ysillä nämä oppiaineet olivat valinnaisia. Valitsin
aineet, joissa pärjäsin arvosanallisesti ja jotka kiinnostivat.
Tekstiilityö kiinnosti, neuloinhan ihan vapaaehtoisesti kotona
koulun töitä.
Puutyöstä kolmannen kevättodistukseen
loksahtanut seiska kertoi, etten ainakaan ollut luokassa vaaraksi
itselleni ja muille. Pakolliset työt olisivat varmaan valmistuneet
edes kutosen vaivanpalkalla, vaikka olisin valinnutkin poikien jutun.
Seinän sain viime kesällä pakkeloiduksi ja maalatuksi ihan
kelvollisesti. Maalaaminen on minusta hauskaa, ennemmin kuin
pitkäpiimäistä. Lintulaudan kunnostamisesta kotona kiinnostunut
tyttönen sai vaan huomata, että saa hangata jonkin aikaa entistä
maalia pois, ennen kuin saa upottaa pensselin maaliin. Kärsimätön
kakkosluokkalainen voisi turhautua kehysten tapaiseen pieneen
lilliputtityöhön – että ehkä isäpapan olisi parempi ottaa
santapaperi kouraansa, ettei Lumi Nelliina Jadeten iPhone ole
vaarassa lentää päin seinää protestina.
”Oon aikeissa hommata uuden peilin”,
kerroin taannoin siskolleni. ”Jyskissä on kohtuuhintanen ja
muutenkin hieno kokovartalopeili, mutta se on valkonen.”
”Osta spraymaalia. Sillä on tosi
helppo maalata”, sisko neuvoi.
Peili löytyi toisaalta valmiiksi
kultaisilla kehyksillä, mutta spraymaalia tarttui mukaani
K-raudasta. Sillä on saa tasaisemman maalipinta kuin purkkimaalilla,
jollei ole törsännyt maaliruiskuun. Käyttämäni Prof-spray on
helppokäyttöistä ja hyvää viidelle erilaiselle pinnalle
soveltuvaa maalia: puulle, betonille, metallille, kovalle muoville ja
lasille.
Kehysten tuunaamiseen tarvitaan:
* puiset valokuvakehykset
* santapaperia
* Prof-sarjan puun, metallin, lasin, betonin ja kovan muovin maalaamiseen käyvää spraymaalia
* kumihanskat kätösten suojaksi
* sanomalehtiä suoja-alustaksi
Hio entinen maali pois kehyksistä santaperilla. Pyyhkäise vielä hiomisen pölyynnyttämät kehykset kauttaaltaan nihkeällä rätillä.
Suojaa tuunailuympäristösi ja käpäläsi. Ravistettuasi maalipurkkia 3 minuuttia iske peukalo purtilon suuttimelle ja ala sprayilla 25 minuutin etäisyydeltä kehyksiä. Suihkuttele niille useita maalikerroksia, jotta pinnasta tulee tasainen. Uusintakäsittelyä ei tarvita. Puhdista maalailun jälkeen kiireen vilkkaa spraypurkin suutin kääntämällä se ylösalaisin ja pidä suutinta alaspainettuna, kunnes siitä tupruaa enää pelkkää ilmaa.
Heti maalin kuivuttua pääsin
kehystämään maailman upeimman taideteoksen – Eugene Delacroixin
Libertinen jäljennöksen.
Taiteilijan siveltimen käyttö, uljas nainen yläosattomissa ja tapa
käyttää värejä ihastuttaa pienessä jäljennöksessäkin.
Monsieur Delacroix maalasi muuten itsensä tauluun; hän on
vasemmalla oleva silinteripäinen haulikkoherra.
Ei kun spraymaan. Jos minusta oli onnistumaan, kuka tahansa näkevä onnistuu. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti