Tunnelukot osa 1: Alistuminen ja hyväksynnän haku

Moooi. Kävimme alkukesästä kaverini P:n kanssa katsastamassa uuden kahvilan, jossa kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt. Siinä terassilla istuessamme sain häneltä lainaksi Kimmo Takasen teoksen ”Tunne lukkosi”. P kertoi haluavansa pistää hyvän kiertämään, sillä hän oli itse saanut paljon apua Takasen kirjasta. Tottahan se on että, jos on yksikin tunnelukko, ei voi olla täysin onnellinen. Itse olen kuitenkin saanut jo kaikki tunnelukkoni avattua, joten kirjan lueskeleminen ei kaatanut yhtäkään estettä onnellisuuteni tieltä.

Olen päässyt eroon siitä harhaluulosta että tarvitsisin tyyliin luksuslaukun, silloin kuin tarvitsisin arvostusta. Minun ei tarvitse enää saada hirveästi jotain muuta kuin minulla on juuri nyt ollakseni tyytyväinen ja onnellinen. En halua lisää ja enemmän jotain uutta – aina jotain muuta kuin mitä minulla juuri nyt on. En enää usko että kaikki juuri sillä hetkellä haluamani tekisi minut sittenkään onnelliseksi.

Ihminen tarvitsee ainakin happea, nestettä, ravintoa, lepoa, turvallisuutta, luottamusta, yhteenkuuluvuuden kokemusta, arvostusta sekä vapautta toteuttaa ja ilmaista itseään. Tunnelukot estivät minua ja estävät edelleen monia muita saamasta sitä mitä tarvitsemme. Ne eivät nimittäin johda tarpeidemme tyydyttymiseen, jolloin emme voi elää onnellisia, sillä tarpeemme täyttyvät korkeintaan satunnaisesti. Tunnelukot saivat minua väheksymään tarpeitani ja tukahduttamaan osan niistä kokonaan. Tällöin en myöskään tehnyt tarpeeksi saadakseni ne tyydytettyä enkä ilmaissut niitä, jolloin elin vailla tarvitsemaani oman toimintani seurauksena – vaikka olin nuorempana ja typerämpänä innokas syyttelemään aina muita. :D

Kimmo Takasen kirjasta on kuitenkin paljon apua monille, niinpä aloitan postaussarjan tunnelukoista, joissa siteeraan häntä. Postaussarjassa ei käsitellä kaikkia kahdeksaatoista tunnelukkoa, vaan sellaisia joita huomaan tuntemiltani ihmisiltä löytyvän.

*****

Alistuminen

Olet mieliksi läheisillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala vaan kiltti ja mukava, niinpä myönnyt helposti asioihin, jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Muiden on helppo tulla toimeen kanssasi, koska olet joustava ja vältät ristiriitoja. Et osaa asettaa rajoja, teet enemmän kuin muut asioiden eteen ja sinun on vaikea vaatia, että oikeuksiasi kunnioitetaan. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa.

Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Pelkäät, että joku rankaisee, kritisoi, kostaa, torjuu tai hylkää sinut. Sinusta tuntu, että sinulla ei ole sen suhteen vaihtoehtoja, sinun on yksinkertaisesti pakko alistua.

Saatat pitää muiden mielipiteitä ominasi ja sinusta voi tuntua, ettei sinulla ole mielipiteitä asioista tai et ainakaan ilmaise niitä suoraan. Puhut asioista kuten arvelet kuulijan haluavan etkä osoita avoimesti erimielisyyttäsi. Joskus saatat ottaa välinpitämättömän ”aivan sama” -asenteen, varsinkin vähäpätöisiltä vaikuttavissa asioissa. Saatat kokea voimattomuutta vaikuttaa elämäsi tapahtumiin ja toivot asioiden vain jotenkin järjestyvän – kuin ihmeen kautta.

Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, mielipiteitäsi, kiinnostuksen kohteitasi, halujasi, toiveitasi, haaveitasi tai unelmiasi, koska et pidä niitä oikeina tai tärkeinä. Sen vuoksi tarpeesi eivät tyydyty ja alat turhautua. Pitkään jatkunut turhautuminen tuottaa vihaa, vaikka sinun voikin olla vaikea tunnistaa sitä itsessäsi.

Piilotat myös tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Uskot ett sinua rangaistaan tai pidetään pahana, jos ilmaiset vihaasi. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai ailahtelevuutena.

Kun vihasi pääsee pintaan, alat kompensoimaan alistumistasi. Tarvitset vihan tuomaa oikeutusta päästäksesi irti antautumisesta ja voidaksesi ilmaista itseäsi. Samalla sisältäsi purkautuva viha tekee ilmaisustasi karkeaa ja tylyä. Viha synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Et halua päästää ketään alistamaan sinua ja olet hyvin herkkänä kaikille alistaville pyrkimyksille, koska mittasi on täynnä alistamista. Koet kompensoidessasi herkästi, että toiset kontrolloivat sinua tai haluavat määräillä sinua. Ylireagoit ja ilmaiset itseäsi karkeasti, jotta voisit varmistua siitä, että et ole alistettavissa. Kompensoidessasi sinun voi olla vaikea sitoutua parisuhteeseen, koska tunnet alistuvasi, jos et voi pitää mahdollisuuksiasi avoimina.

Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä ja tuntea. Sinusta voi tuntua, että olet kuin ansassa huonossa parisuhteessa, siitä ei ei tunnu olevan ulospääsyä,sinun on vain pakko kestää sitä. Koska et osaa pitää puoliasi ja ilmaista tunteitasi ja tarpeitasi, ystäväsi tai puolisosi saattaa käyttää sinua hyväkseen omien tarpeidensa tyydyttämisessä.

Kun alistumisen tunnelukko avautuu, tiedostat omat tarpeesi ja tunteesi, pidät niitä tärkeinä ja ymmärrät, että sinulla on oikeus ilmaista niitä spontaanisti asiankuuluvalla tavalla. Ilmaiset itseäsi enemmän ja pelkäät vähemmän mahdollisia seuraamuksia. Et miellytä toisia liikaa, et automaattisesti välttele ristiriitoja etkä jousta konflikteissa tarpeettomasti. Et antaudu automaattisesti toisten määräiltäväksi etkä suostu mihinkään, mikä on itsellesi haitallista. Osaat tuoda enemmän vihan tunnettasi esille ja pääset sillä irti passiivisuudestasi. Osaat pitää paremmin puoliasi, jos joku yrittää alistaa tai kohdella sinua huonosti. Osaat päättää itsellesi haitalliset ihmissuhteet.

*****

Hyväksynnän haku

Sinulle on tärkeää, että kaikki ihmiset pitävät sinusta, jopa ventovieraat. Vaikka et pitäisi jostain henkilöstä, haluat kuitenkin että hän pitää sinusta. Olet mieliksi toisille, jotta sinut hyväksyttäisiin tai saisit tunnustusta. Haluat että sinusta pidetään, ja siksi pyrit välttämään ristiriitoja ja loukkaamista.

Toisten mielipiteet vaikuttavat sinuun hyvin voimakkaasti. Teet päätöksiä ja valintoja elämässäsi ajatellen hyväksyvätkö vanhempasi, kumppanisi tai ystäväsi ne. Et uskalla tehdä asioita oman mielesi mukaan, koska pelkäät että sinua moititaan, sinusta, ei pidetä tai sinut jätetään yksin. Asetat tavoitteita sen mukaan, mitä muut odottavat sinulta. Mietit paljon sitä, mitä muut ajattelevat sinusta.

Ryhmässä yrität kovasti kuulua joukkoon ja muuntautua sen mukaan, mitä odotat muiden haluavat sinulta. Toisten ihmisten seurassa olet toisenlainen kuin toisten kanssa. Välttelet ihmisiä ja ryhmiä, joissa et koe hyväksyntää.

Et ilmaise todellista itseäsi. Et esitä omia mielipiteitä ja toiveita torjunnan pelossa. Et tuo esille pettymyksen, loukkaantumisen tai vihan tunteitasi. Mukautat ilmaisua sen mukaan, minkä arvelet olevat toisista hyväksyttävää. Saatat esimerkiksi pukeutua hyvin sovinnaisesti, jotta sinusta pidettäisiin.

Vaihtoehtoisesti saatat kompensoida tunnelukkoa, jolloin esität erityisen voimakkaita mielipiteitä, ilmaiset tunteitasi epäkorrektisti tai pukeudut hyvin epäsovinnaisesti. Aiheutat paheksuntaa testataksesi sitä, miten muut sinut hyväksyvät. Kompensoidessasi haluat uskotella itsellesi, ettei toisten mielipiteillä tai hyväksynnällä ole sinulle mitään merkitystä.

Teet paljon sen eteen, että ihmiset arvostaisivat sinua. Saatat hankkia menestystä saavutuksia, statusta, rikkautta ja kauneutta, jotta muut voisivat arvostaa tai ihailla sinua. Sinun on vaikea arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet, joten toiset ihmiset toimivat arvokkuutesi peilinä.

Kun hyväksynnän tunnelukko avautuu, uskallat olla enemmän oma itsesi ja toimit luontaisten taipumustesi mukaisesti. Ohjaudut vähemmän toisten mielipiteiden tai arvojen mukaisesti. Mukaudut vähemmän ja ilmaiset enemmän aitoja tunteitasi, mielipiteitäsi ja toiveitasi. Teet useammin päätöksiä ja ratkaisuja omista lähtökohdistasi ja oman mielenkiintosi pohjalta, antamatta toisten odotusten vaikuttaa liikaa. Panostat vähemmän ulkoisiin menestyksen merkkeihin.

Katsaus kevääseen ja kesään 2019

Hello again! Bloggasin hetken aktiivisesti tauon jälkeen, mutta sitten jäin taas tauolle – tosin en muista somekanavistani. Tauko ei johtunut kuitenkaan tällä kertaa uupumuksesta ja siitä toipumisesta. Olen ollut paljon energisempi viime vuoteen ja alkuvuoteen verrattuna, välillä suorastaan tarmon pesä. Päätin vaan pitää bloggailutaukoa tasan niin kauan että saisin yhden hyvin rakkaan sanataideprojektin valmiiksi. Pyrkimyksenäni oli saada se valmiiksi jo heinäkuuhun mennessä, mutta en osannut organisoida ajankäyttöäni, en aina edes keksinyt mitäs kirjoittaisin seuraavaksi ja olin myös niin rakastunut juuri tähän projektiin, etten olisi halunnut sen päättyvän koskaan. Valmista tuli viime viikolla. Tunsin itseni voittajaksi, olinhan niin tyytyväinen kun olin saanut intohimoni takaisin kirjoittamiseen, mutta minulla oli myös hyvin haikea olo, kun tajusin että nyt se on valmis. Tietysti minua lohdutti että voin kirjoittaa lisää näiden hahmojen juonitteluista aina välillä. Seuraavaksi pitäisi kirjoittaa ainakin yksi teksti yhden suomalaisen kirjoitussivuston haasteeseen ja sen jälkeen alan suunnitella romaania – mutten todellakaan tiedä mitä romaania. Onko se kokonaan kuvitteelliseen Marmorien -nimiseen maailmaan sijoittuva romaani, vaiko vampyyriromaani vaiko eroottissävytteinen romaani lähitulevaisuudesta?

Aloitin blogitaukoni aikana kuntouttavan työtoiminnan samassa paikassa, missä olin viime vuonna työkokeilussa, eli siellä kierrätysmyymälässä jolla on Kotkassa kaksi toimipistettä. Työvoimapoliittisessa koulutuksessa ollessani huomasin, ettei kokopäivätyö sovi minulle ollenkaan ja olin kiinnostunut testaamaan miten hyvin jaksaisin käydä kolmesti viikossa töissä. Olisin halunnut päästä aloittamaan kuntouttavan työtoiminnan jo maaliskuun alussa, mutta se ei tietenkään onnistunut, koska kesti oma aikansa että pääsin ylipäätään Väylän asiakkaaksi ruuhkan takia. Näin ollen pääsin aloittamaan kuntouttavan työtoiminnan vasta huhtikuun lopussa kolmen kuukauden sopimuksella: neljä tuntia kolmesti viikossa vaihtelevilla työpäivillä. Olisin halunnut pitää koko heinäkuun lomaa ja palata elokuun alussa kierrätysmyymälään, sillä heinäkuu on liian kuuma kuukausi töiden tekemiseen, ellei ole hyvin ilmastoitu työpaikka, mutta se ei mitenkään sopinut niille. Siksi minua vasta sapetti etten päässyt aloittamaan maaliskuussa!

Rehellisesti sanottuna en keksi mitään hyvää töissä läkähtymisestä helteellä. Muuten kuntouttavassa työtoiminnassa on paljon hyvääkin. Se on minulle enemmän hyväksi kuin jatkuva kotona oleminen, kunhan sitä on vain kolme kertaa viikossa. Minulla riittää tällä työmäärällä energiaa muuhunkin kokkaamiseen, kaupassa käymiseen, siivoamiseen ja yhteen ainoaan harrastukseen, siihen rakkaimpaan. En nukahtele jatkuvasti valot päällä jaksamatta pestä edes hampaita, sillä neljässä vapaapäivässä ehtii jo palautua. Viikonloppu tuntuu viikonlopulta eivätkä päivät vaan sulaudu toisiinsa kuin loputon ketju ja olen selkeästi aktiivisempi. Toki kevääseen ja kesään on mahtunut synkkiä päiviä, jotka ovat ottaneet pahasti voimille, mutta se ei ole johtunut ainakaan liiasta työmäärästä, vaan ihan siitä ettei ole aina järin mukavaa olla empaatikko, olkoonkin että minun on nykyisin helpompi elää tämän ominaisuuteni kanssa.

Pohdiskelin yhdessä vaiheessa koulutusvaihtoehtoja, haluanhan jossain vaiheessa opiskella jotain itseäni kiinnostavaa sekä hyödyttävää. Pidin silloin koulutusvaihtoehtojen miettimistä ajankohtaisena sitten kun ferritiini on noussut tarpeeksi. Tajusin kuitenkin ettei ainoastaan liian alhainen ferritiini tee viisipäiväisestä työviikosta minulle liian uuvuttavaa, vaan autismin kirjon piirteet, joita minusta löytyy selvästi. Lapsena ja teininä oireilin voimakkaammin, kuten jouduin helposti konflikteihin luokkakaverien kanssa, olin sosiaalisesti kömpelö ja sain hallitsemattomia raivokohtauksia. Nykyään sosiaaliset taitoni ovat huomattavasti paremmat, olen paljon rauhallisempi ja minulla on hyvä itsehillintä, mutta silti palan loppuun, jos elämässäni on liikaa sosiaalista kanssakäymistä. Niinpä ensin on neuropsykologisten tutkimusten aika ja vasta sen jälkeen koulutusvaihtoehtojen miettiminen. Puhtaanapitoala on ainakin kokonaan pois suljettu, vaikka opiskelumuotona olisi oppisopimuskoulutus – samoin ravintola-ala/ keittiöapulaisen hommat! Herätä nyt kukonlaulun aikaan ja päästä siihen nähden tosi myöhään kotiin surkealla korvauksella alimiehityksellä raatamisesta.

Päätän postauksen Kesän 2019 valokuva-albumilla. 

Tarvitsin toki postauksien kuvitukseksi kuvia itsestäni, joskaan se ei ole ainoa syy miksi olen asettunut kameran eteen tavallista useammin. Olen alkanut vihdoinkin viihtyä myös kuvauskohteena, kun hylkäsin pelkän kuvissa koristeena toimimisen ja löysin teemoja, jotka ovat niin minua kuten mystiikka.

Klassinen baletti on minulle terveydellisistä syistä ainakin tässä elämäntilanteessa liian raskas laji, vaikka se onkin monesta syystä koukuttavaa. Mutta kun aloin katsoa Youtubesta Lazy Dancer Tips -kanavan balettifitnessvideoita, löysin heti kevyemmän mutta ihan yhtä koukuttavan lajin.

En ärsyynny enää, jos kuvausidea ei sitten onnistukaan kuvaustilanteessa, voihan aina yrittää yrittämistään uudelleen. Kuvaamalla pystyi parhaiten selvittämään, mikä toimii parhaiten.

 

1700-luvun sotilasleiri

 Loput kuvat ovat Haminasta, jossa järjestettiin ensimmäistä kertaa Miekat, muurit ja musketit -historiafestari, vetonaulaksi niille vuosille jolloin ei ole Hamina Tattoota. Seuranani oli minun tavoin historiasta kiinnostunut lapsuudenkaverini A. Oli kyllä varsinainen onnenpotku että näin lähellä järjestettiin minun makuuni oleva kulttuuritapahtuma, joita Kotkan meripäivät ja Hamina ja Tattoo eivät ole, onpahan vaan tullut käytyä ensin mainitussa tätä vuotta lukuun ottamatta.

 Kolme kuvaa Kauppiaantalon museon yhteydessä olevasta sepän asunnosta

 Haminan bastioni

Kuvissa Venäjän keisarinna Katariina Suuri ja Ruotsi-Suomen silloinen hallitsija Kustaa III sitä varten että festarikävijät pääsisivät ottamaan itsestään selfien hallitsijan/ hallitsijoiden kanssa. Minun osaltani selfiet jäivät suosiolla ottamatta, koska sateen takia kampaus ei ollut enää kohdallaan.

Ensikertaan.