tiistai 17. syyskuuta 2019

Katsaus kevääseen ja kesään 2019

Hello again! Bloggasin hetken aktiivisesti tauon jälkeen, mutta sitten jäin taas tauolle – tosin en muista somekanavistani. Tauko ei johtunut kuitenkaan tällä kertaa uupumuksesta ja siitä toipumisesta. Olen ollut paljon energisempi viime vuoteen ja alkuvuoteen verrattuna, välillä suorastaan tarmon pesä. Päätin vaan pitää bloggailutaukoa tasan niin kauan että saisin yhden hyvin rakkaan sanataideprojektin valmiiksi. Pyrkimyksenäni oli saada se valmiiksi jo heinäkuuhun mennessä, mutta en osannut organisoida ajankäyttöäni, en aina edes keksinyt mitäs kirjoittaisin seuraavaksi ja olin myös niin rakastunut juuri tähän projektiin, etten olisi halunnut sen päättyvän koskaan. Valmista tuli viime viikolla. Tunsin itseni voittajaksi, olinhan niin tyytyväinen kun olin saanut intohimoni takaisin kirjoittamiseen, mutta minulla oli myös hyvin haikea olo, kun tajusin että nyt se on valmis. Tietysti minua lohdutti että voin kirjoittaa lisää näiden hahmojen juonitteluista aina välillä. Seuraavaksi pitäisi kirjoittaa ainakin yksi teksti yhden suomalaisen kirjoitussivuston haasteeseen ja sen jälkeen alan suunnitella romaania – mutten todellakaan tiedä mitä romaania. Onko se kokonaan kuvitteelliseen Marmorien -nimiseen maailmaan sijoittuva romaani, vaiko vampyyriromaani vaiko eroottissävytteinen romaani lähitulevaisuudesta?

Aloitin blogitaukoni aikana kuntouttavan työtoiminnan samassa paikassa, missä olin viime vuonna työkokeilussa, eli siellä kierrätysmyymälässä jolla on Kotkassa kaksi toimipistettä. Työvoimapoliittisessa koulutuksessa ollessani huomasin, ettei kokopäivätyö sovi minulle ollenkaan ja olin kiinnostunut testaamaan miten hyvin jaksaisin käydä kolmesti viikossa töissä. Olisin halunnut päästä aloittamaan kuntouttavan työtoiminnan jo maaliskuun alussa, mutta se ei tietenkään onnistunut, koska kesti oma aikansa että pääsin ylipäätään Väylän asiakkaaksi ruuhkan takia. Näin ollen pääsin aloittamaan kuntouttavan työtoiminnan vasta huhtikuun lopussa kolmen kuukauden sopimuksella: neljä tuntia kolmesti viikossa vaihtelevilla työpäivillä. Olisin halunnut pitää koko heinäkuun lomaa ja palata elokuun alussa kierrätysmyymälään, sillä heinäkuu on liian kuuma kuukausi töiden tekemiseen, ellei ole hyvin ilmastoitu työpaikka, mutta se ei mitenkään sopinut niille. Siksi minua vasta sapetti etten päässyt aloittamaan maaliskuussa!

Rehellisesti sanottuna en keksi mitään hyvää töissä läkähtymisestä helteellä. Muuten kuntouttavassa työtoiminnassa on paljon hyvääkin. Se on minulle enemmän hyväksi kuin jatkuva kotona oleminen, kunhan sitä on vain kolme kertaa viikossa. Minulla riittää tällä työmäärällä energiaa muuhunkin kokkaamiseen, kaupassa käymiseen, siivoamiseen ja yhteen ainoaan harrastukseen, siihen rakkaimpaan. En nukahtele jatkuvasti valot päällä jaksamatta pestä edes hampaita, sillä neljässä vapaapäivässä ehtii jo palautua. Viikonloppu tuntuu viikonlopulta eivätkä päivät vaan sulaudu toisiinsa kuin loputon ketju ja olen selkeästi aktiivisempi. Toki kevääseen ja kesään on mahtunut synkkiä päiviä, jotka ovat ottaneet pahasti voimille, mutta se ei ole johtunut ainakaan liiasta työmäärästä, vaan ihan siitä ettei ole aina järin mukavaa olla empaatikko, olkoonkin että minun on nykyisin helpompi elää tämän ominaisuuteni kanssa.

Pohdiskelin yhdessä vaiheessa koulutusvaihtoehtoja, haluanhan jossain vaiheessa opiskella jotain itseäni kiinnostavaa sekä hyödyttävää. Pidin silloin koulutusvaihtoehtojen miettimistä ajankohtaisena sitten kun ferritiini on noussut tarpeeksi. Tajusin kuitenkin ettei ainoastaan liian alhainen ferritiini tee viisipäiväisestä työviikosta minulle liian uuvuttavaa, vaan autismin kirjon piirteet, joita minusta löytyy selvästi. Lapsena ja teininä oireilin voimakkaammin, kuten jouduin helposti konflikteihin luokkakaverien kanssa, olin sosiaalisesti kömpelö ja sain hallitsemattomia raivokohtauksia. Nykyään sosiaaliset taitoni ovat huomattavasti paremmat, olen paljon rauhallisempi ja minulla on hyvä itsehillintä, mutta silti palan loppuun, jos elämässäni on liikaa sosiaalista kanssakäymistä. Niinpä ensin on neuropsykologisten tutkimusten aika ja vasta sen jälkeen koulutusvaihtoehtojen miettiminen. Puhtaanapitoala on ainakin kokonaan pois suljettu, vaikka opiskelumuotona olisi oppisopimuskoulutus – samoin ravintola-ala/ keittiöapulaisen hommat! Herätä nyt kukonlaulun aikaan ja päästä siihen nähden tosi myöhään kotiin surkealla korvauksella alimiehityksellä raatamisesta.


Päätän postauksen Kesän 2019 valokuva-albumilla. 


Tarvitsin toki postauksien kuvitukseksi kuvia itsestäni, joskaan se ei ole ainoa syy miksi olen asettunut kameran eteen tavallista useammin. Olen alkanut vihdoinkin viihtyä myös kuvauskohteena, kun hylkäsin pelkän kuvissa koristeena toimimisen ja löysin teemoja, jotka ovat niin minua kuten mystiikka.


Klassinen baletti on minulle terveydellisistä syistä ainakin tässä elämäntilanteessa liian raskas laji, vaikka se onkin monesta syystä koukuttavaa. Mutta kun aloin katsoa Youtubesta Lazy Dancer Tips -kanavan balettifitnessvideoita, löysin heti kevyemmän mutta ihan yhtä koukuttavan lajin.

En ärsyynny enää, jos kuvausidea ei sitten onnistukaan kuvaustilanteessa, voihan aina yrittää yrittämistään uudelleen. Kuvaamalla pystyi parhaiten selvittämään, mikä toimii parhaiten.



 
1700-luvun sotilasleiri



 Loput kuvat ovat Haminasta, jossa järjestettiin ensimmäistä kertaa Miekat, muurit ja musketit -historiafestari, vetonaulaksi niille vuosille jolloin ei ole Hamina Tattoota. Seuranani oli minun tavoin historiasta kiinnostunut lapsuudenkaverini A. Oli kyllä varsinainen onnenpotku että näin lähellä järjestettiin minun makuuni oleva kulttuuritapahtuma, joita Kotkan meripäivät ja Hamina ja Tattoo eivät ole, onpahan vaan tullut käytyä ensin mainitussa tätä vuotta lukuun ottamatta.


 Kolme kuvaa Kauppiaantalon museon yhteydessä olevasta sepän asunnosta





 Haminan bastioni

Kuvissa Venäjän keisarinna Katariina Suuri ja Ruotsi-Suomen silloinen hallitsija Kustaa III sitä varten että festarikävijät pääsisivät ottamaan itsestään selfien hallitsijan/ hallitsijoiden kanssa. Minun osaltani selfiet jäivät suosiolla ottamatta, koska sateen takia kampaus ei ollut enää kohdallaan.

Ensikertaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti