Tätä minä tarkoitan kun sanon olevani pakana osa 3

Bonsour, messieurs-dames

Tätä minä tarkoitan kun sanon olevani pakana -sarjan edellisessä osassa tutustuttiin rekonstruktionistin arvomaailmaan ja tapaan harjoittaa uskontonsa rituaaleja. Postaussarjan päättää näkemykseni kuoleman jälkeisestä elämästä.

En ole ikinä ajatellut tietoisuuden katoavan minnekään kuoleman jälkeen. Lapsena otaksuin kaikkien päätyvän tuonpuoleiseen riippumatta siitä olivatko he hyviä vai pahoja. Tuonpuoleisessa nähtäisiin taas kaikki olennot, jotka olivat eläessämme meille tärkeitä. Eri lajeille oli kuvitelmissani oma tuonpuoleisen osastonsa, jossa on aina kaunis sää ja kaikki mitä esimerkiksi shetlanninponi voi toivoa. Mitäpä Mustit ja Turret tekisivät hevosten niityllä jossain taivastasolla? 

Pakanauskontoni mukaan tuonpuoleisen elämän annetaan ymmärtää voivan olla valoisaa tai sitten ei. Tuonpuoleisessa voi olla hyvin mukavat oltavat tai huonot oltavat riippuen onko maan päällä eletty ihmisiksi vai ei. Kuoltuaan ihminen joutuu manalan tuomarien eteen, jotka tutkivat tarkasti miten tuore vainaja eli ja lausuvat sen mukaan tuomion. Hyviä ihmisiä (niitä jotka olivat hurskaita ja noudattivat neljää päähyvettä kaikilla elämän osa-alueilla) odottaa ikuinen ilo mutta pahat ihmiset joutuvat kärsimään helvetissä. Kuitenkaan Tartaros-nimisessä helvetissä ei tarvitse kärsiä välttämättä ikuisesti kuten kristinuskossa, vaan esimerkiksi murhamiehellä oli mahdollisuus anoa armoa uhriltaan. Mikäli uhri antoi luvan murhaajalleen tämä pääsi sieltä lopullisesti pois. Mutta jollei lupaa herunutkaan, murhaaja passitettiin sinne uudestaan kidutettavaksi.

Jälleensyntymisoppi löytyy buddhalaisuudesta, skandinaavisesta muinaisuskosta (aasai), joihinkin luonnonkansojen uskonnoista, kabbalasta, teosofiasta, ja antroposofiasta, hindulaisuudesta, yhdestä kristinuskon apogryfikirjoista ja New Age -liikkeistä. Uskon samanaikaisesti sekä elämään tuonpuoleisessa sekä jälleensyntymisoppiin, jotka eivät mielestäni sulje mitenkään toisiaan pois. Voiko tuonpuoleisessa olla rajattomasti tilaa? Kenties aika käykin niin pitkäksi että sielu kaipaa uusia seikkailuja, jolloin synnytään uudelleen? Tai tuonpuoleinen on eräänlainen vanhainkoti vanhoille sieluille, joiden ei tarvitse enää syntyä uudelleen? Uusia sieluja ei voi mitenkään riittää jatkuvasti, vaan ne pitää kierrättää kuten metalli taloyhtiöissä. 

Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on yksilöllinen sielu, jonka ruumiillistumaa säätelee karma eli syyn ja seurauksen laki. Hyvät teot elämässä kerryttävät hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa, ja nämä vaikuttavat seuraavaan elämään. Tämän käsityksen mukaan ihmisen tietoisuus, jota uskonnoissa kutsutaan sieluksi, saattaa ruumiillistua ihmisen lisäksi myös esimerkiksi eläimeksi. Toimimalla aineellisella tasolla vastavaikutuksena tulee karma, joka johtaa uudelleen syntymiseen materiaaliseen maailmaan, kun taas Krishnan palvojien päämäärä on toimia henkisellä tasolla kiintymättä aineelliseen, joka sitoo tänne ja estää pääsemästä takaisin henkiseen maailmaan.

Buddhalaisuus kieltää sielun olemassaolon (anatman) ja sen takia puhutaankin jälleensyntymästä, eikä sielunvaelluksesta. Sielunvaelluksen käsite kiistetään sellaisena kuin se tunnetaan hindulaisuudessa. Ihmismieli koostuu viidestä erillisestä skandhasta, joista mitään ei voida pitää minuutena. Ihmisen kuollessa nämä skandhat eroavat ja kokoontuvat toisessa kehossa karman mukaisesti. Ihminen kiertää jälleensyntymän kierrossa, samsarassa, kunnes valaistuu ja saavuttaa nirvanan, buddhalaisuuden korkeimman päämäärän. Buddhalaiseen kosmologiaan kuuluu kuusi olemassaolon tasoa, jonne ihminen voi jälleensyntyä karman lain mukaisesti. Seuraavissa elämissä voi syntyä jumalaksi, puolijumalaksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi (preta) tai helvetinolennoksi. Joitakin näistä olotiloista on jaoteltu edelleen moniin osiin, jotkin buddhalaiset koulukunnat luettelevat kymmeniä erilaisia jälleensyntymän tasoja. Maailmat voidaan nähdä myös mielentiloina. Esimerkiksi jumalten maailma on jatkuva onnellisuuden ja autuuden tila, jossa olento saa haluamansa ja voi hyvin. Kuitenkin kaikki nämä tilat ovat pysymättömiä ja siten miellyttävimmätkin niistä ovat epätyydyttäviä

Esimerkiksi antropologi Bronisław Malinowski Trobriandsaarilla tutkima luonnonkansa uskoo jälleensyntymiseen. Heidän mukaansa vanhaksi tultuaan kuolleen henki siirtyy mereen kylpemään, luo nahkansa ja muuttuu lapseksi eli waiwaiaksi. Merestä se ui naisen kohtuun ja syntyy uudelleen. Kohtuun voi päästä vain jos kohtu on "avattu" eli nainen on kokenut seksuaalista elämää. Myös useissa šamanistisissa uskonnoissa ja luonnonuskonnoissa on uskottu myös riistaeläinten sielunvaellukseen.

New Agen mukaan on olemassa viisi melko selkeää tasoa, joiden läpi sielu kulkee pitkällä kypsymismatkallaan. Mikään taso ei ole parempi tai huonompi kuin toinen, vaan jokaisella tasolla on hyvät ja huonot puolensa. Jokainen viidestä tasosta kestää tavallisesti 20-40 elämää riippuen siitä, haluaako sielu liikkua nopeasti, vai rentoutuneesti ja verkkaisemmin. Sielun ikävaiheet ovat vastasyntynyt sielu, lapsisielu, nuori sielu, kypsä sielu ja vanha sielu. Kerron erikseen jokaisesta sielun ikävaiheesta.

”Vastasyntyneen elämät ovat kaikkein alkeellisimpia ja niissä yksilön oppiminen keskittyy pääasiassa fyysisen henkiinjäämisen ympärille. Vastasyntyneen älyperäinen keskus ei ole vielä täysin avautunut. Luottamus puuttuu, koska ei ole helppoa ymmärtää, mikä saisi asiat toimiaan, tai mitä seurauksia eri teoilla on. Vain hyvin pieni osa vastasyntyneistä valitsee syntyvänsä monimuotoisiin länsimaisiin yhteiskuntiin. On ymmärrettävää, että he elävät mieluummin yksinkertaisempaa elämää peruskulttuureissa ilman shekkivihkoja ja sähkölaskuja. He viihtyvät heimoissa. Maa-planeetta on tällä hetkellä hyväksymässä viimeisiä vastasyntyneitä sielujen ryhmiä.”

”Lapsisielu jo toivoo pääsevänsä eroon vuotavista hökkeleistä ja alkeellisesta elämänmuodosta. Tämän ikävaiheen päämäärä on kehittyä ja ylläpitää järjestystä niin paljon kuin mahdollista. He kehittävät ja noudattavat tarkoin sääntöjä. Lapsisielu valitsee usein syntyvänsä auktoriteettien johtamaan yhteiskuntaan, tai hakeutuu työhön, joka on hyvin selkeästä jäsenneltyä voidakseen totella sitä yhtä oikeaa sääntöä, joka edustaa sosiaalisesti hyväksyttyä käytöstä. Tällainen ʼkunnon kansalainenʼ toivoo myös muiden noudattavan sääntöjä tarkasti. He ovat joustamattomia ja suvaitsemattomia. He voivat käydä säännöllisesti kirkossa, ja ovat isänmaallisia ja sotahulluja.”

”Seikkailunhaluinen nuori sielu riistäytyy irti lapsisielun varovaisesta ryhmäajattelusta. He haluavat rikkoa sääntöjä. He ovat kunnianhimoisia ja kilpailunhaluisia. He haluavat olla nopeimpia ja parhaimpia. He ovat pelottomia ja päättäväisyyttä pursuten he muokkaavat elämää omia tarkoitusperiään varten. He ovat tehokkaita ja tunteettomia. He ovat älykkäitä ja tekevät kovasti töitä. He kokeilevat miltä valta maistuu. Heidän on vaikeaa käsitellä tunteita tai kunnioittaa toisten oikeuksia. Tämä voimakas suuntautuminen aineellisiin asioihin luo kestokykyä, selkärankaa, rohkeutta, terävyyttä ja kykyä johtaa – käteviä ominaisuuksia kenelle tahansa näin fyysisellä planeetalla kuin Maapallo.”

Kypsä sielu: ”Kun tämä vaihe alkaa, niin pyrkimystä kohti ulkoista menestystä tulee hillitsemään uusi, usein pakottava halu antaa enemmän aikaa ja painoarvoa henkilökohtaisille ja läheisille ihmissuhteille. He ovat tunneperäisesti avoimia, tasa-arvoa vaativia ja yhteistyöhaluisia. Nyt alkavat merkitä sisäinen luovuus, tunteet ja muut ihmiset. He haluavat tarkoitusta ja kauneutta. Tässä vaiheessa kehitetään herkkyyttä ja voidaan tuntea omien tekojen vaikutus muuhun maailmaan. Tällöin voi tuntea olevansa niin syvässä yhteydessä kaikkeen elämään, ettei voisi mitenkään kuvitella pudottelevansa pommeja, nujertavansa toisia, metsästävänsä urheilumielessä, tai käyttävänsä turkiksia.”

”Viimeinen vaihe maalisessa kehityksessä on vanha sielunikä, ja se saa henkilön huomion kiinnittymään tarkoituksen etsimiseen ja siihen, että hän löytää keinon hyväksyä ja nauttia elämästä sellaisena kuin se on. Aineelliset tarpeet saavat vähemmän huomiota. He ovat vapaamielisiä, eivätkä tuomitse. Sitä seuraava filosofinen puolueettomuus ja ennakkoluuloton suhtautuminen on perusta melko herkälle elämän humorististen puolien aistimiselle. Koska he ovat jo rikkaita ja viisaita sisäisesti, niin toimintaan suuntautunut aineellinen maailma ei arvosta heitä paljoakaan. Heillä on myös taipumusta laiskotteluun, vanha sielu on jo tehnyt kaiken aiemmin. Vanha sielu kasvaa myöhään ja onnistuu yleensä vasta 35-vuotissyntymäpäiviensä jälkeen saamaan elämänsä järjestykseen. Kestää oman aikansa suunnitella sitä, miten haluaa ilmaista itsensä tässä maailmassa, jonka kanssa ei tunne olevansa samalla aaltopituudella. Koska nyt kiinnitetään vähemmän huomiota aineelliseen elämää, ei todennäköisesti myöskään koe taloudellista menestystä, ja sen myötä myös status katoaa. Kaikista näistä syistä johtuen, vanhoilla sieluilla on usein itsetunto-ongelmia. Monet kokevat vaikeata itsensä aliarvioimista. Mutta hankaluuksista huolimatta vanha sielu pääsee melko nopeasti kosketuksiin suuren kokonaisuuden kanssa ja hänellä on kyky keskittyä ja olla objektiivinen silloin, kun se ei muilta onnistu. Monet vanhat sielut ovat hieman huolimattomia, eivätkä kunnioita fyysistä tasoa. Se tekee tietysti elämästä epämukavan ja vähemmän nautittavan. Tarkoitus olisi pystyä käsittelemään fyysistä tasoa niin, että siihen kiinnitetään tarpeeksi huomiota. Näin elämä sujuu tasaisesti ja antaa mahdollisuuden toteuttaa hengellisiä ja filosofisia harrastuksia.”

Itse uskon hindulaiseen käsitykseen siitä että hyvät teot kerryttävät ansaitusti hyvää karmaa ja huonot teot taas pahaa karmaa, mutten usko ainakaan kaikkien ihmisten syntyvän uudelleen eläimiksi kuten koiriksi, jotka tuntuvat olevat nokkelampia kuin osa ihmisistä. Uskon myös siihen että sielunvaellus päättyy lopulta niin kuin buddhalaisuus opettaa. Silti New Agen käsitys vastaa täydellisesti omaani, joskin epäilen ettemme missään nimessä käy kaikkia sielunvaiheita läpi Telluksella vaan samantapaisilla eksoplaneetoilla eri puolilla Linnunrataa tai kenties jopa muissa galakseissa paljon kehittyneemmissä kulttuureissa, jotka voisivat olla kuin suoraan Star Warsista? Vitsailen toisinaan etten ole selvästi ottanut aiemmissa elämissäni tarpeeksi nöyrästi opikseni todellisessa korkeakulttuurissa, joten jouduin rangaistukseksi syntymään maapallolle, johon sopii erinomaisesti sanonta ”Joukossa tyhmyys tiivistyy.”