Suomifilmin parempaa tuotantoa

Suurin osa Suomifilmin aikaansaannoksista ei ole hyviä. Sinänsä sotilasfarssit, Pekka pätkä -elokuvat ja Katariina ja Munkkiniemen kreivi vielä välttävät ajanvietteenä, mutta kun joukkoon mahtuu erinäisiä ylinäyteltyjä melodraamoja, jotka ovat sitä koomisempia mitä synkempiä aikoja hahmot elävät. Jopa suomifilmeistä löytyy sentään elokuvia, jotka viitsin katsoa kerta toisensa jälkeen kyllästymättä niihin. Esittelen lyhyesti neljä kotimaista elokuvaa Suomifilmiltä. :)

Valkoinen peura, 1952

rooleissa muun muassa

Mirjami Kuosmanen 
Kalervo Nissilä 
Åke Lindman 
Jouni Tapiola 
Arvo Lehesmaa 
Tyyne Haarla 
Kauko Laurikainen 
Pentti Irjala 
Evald Terho  

Elokuva sijoittuu Suomen Lappiin. Alussa muuan Maarita synnyttää Lapin hangille vauvan. Nimeksi lapselle annetaan Pirita ja hänestä tehdään enteellinen joiku. Aikuisena Pirita on mukana porokilpailuissa. Niissä hän kisailee nuoren poromiehen, Aslakin kanssa. Pirita ja Aslak ihastuvat toisiinsa eikä aikaakaan kun hääkellot soivat. Lempi leiskuu, mutta valitettavasti Aslak viettää pitkiä aikoja pororeissuillaan, ja intohimoinen Pirita tuntee itsensä yksinäiseksi. Kun taivaalla loistaa täysikuu, nuorikko tuntee olonsa erityisen levottomaksi.

Turhautunut Pirita ryntää pyytämään apua šamaani Tsalkku-Nillalta, joka valmistaa hänelle lemmenjuoman ja lausuu loitsun. Siinä Tsalkku-Nilla käskee Piritaa uhraamaan ensimmäisen kohtaamansa olennon Suurelle Seidalle: sen jälkeen yksikään poromies ei voi vastustaa Piritaa. Naisen epäonneksi ensimmäinen olento on valkoinen poronvasa, jonka Aslak on päästänyt vapaaksi. Pirita kuitenkin noudattaa aikailematta šamaanin käskyä. Taika epäonnistuu, ja jokaisen täydenkuun aikana Pirita saa noidan voimat ja muuttuu miehiä tuhoavaksi valkoiseksi peuraksi.

 

Kaasua, komisario Palmu 1961

rooleissa muun muassa

Joel Rinne 

Matti Ranin 
Leo Jokela 
Elina Salo 
Pentti Siimes 
Saulo Haarla 
Risto Mäkelä 
Henny Waljus 
Aino Mantsas 
Toivo Mäkelä 
Pehr-Olof Sirén 
Pia Hattara 

Kuka Murhasi rouva Skrofin oli ensimmäinen kuuluisan suomalaiskirjailija Mika Waltarin Palmu-romaaneista ensimmäinen, mutta se filmattiin toisena neljästä Komisario Palmu-elokuvasta. Elokuvan alussa rikas – uskovainen mutta silti kovasydäminen rouva Ailma Skrof löydetään kaasumyrkytykseen kuolleena kotoaan Helsingistä. Kuolintapausta luullaan aluksi onnettomuudeksi, mutta alta aikayksikön hoksataan että kyseessä ei voi olla mikään muu kuin murha, ja niin Palmu, Kokki ja Virta aloittavat selvitystyön. Jo elokuvan alussa huomataan että murhaaja on tullut vainajan asuntoon parvekkeen oven kautta ja avannut kaasuhanan rouva Skrofin nukkuessa sikeästi. Epäiltyjä ei tietenkään puutu noin rikkaan ja inhottavan naisen tapauksessa.

Niskavuoren Heta 1952

rooleissa muun muassa

Rauni Luoma 

Kaarlo Halttunen 
Mirjam Novero 
Leo Lähteenmäki 
Martti Katajisto 
Hillevi Lagerstam 
Marjatta Kallio 
Urho Lahti 
Laina Laine 
Kullervo Kalske 
Emma Väänänen 
Mirjami Kuosmanen 
Eino Kaipainen

 

Niskavuoren talossa tanssitaan Heta Niskavuoren ja Akusti Harjulan häitä. Heta on naitettu renki Akustille puoliväkisin; ei kuitenkaan yhtään liian aikaisin, sillä Hetan nuorempi sisko Kustaavakin on jo naimisissa. Heta on raskaana joten ajan tapa vaatii kristillisen avioliiton solmimista, sillä avioton lapsi oli suuri häpeä etenkin maaseudulla vielä 1940-luvullakin. Hetan mielitietty suurtilallinen Lammentaustan Santeri on mennyt naimisiin Esterin kanssa. Katkeruus Santeria kohtaan seuraa Hetaa vuosikymmenien ajan. Syykin selviää katselijalle jo elokuvan alussa: Hetan odottama lapsi on ilmeisesti Santerin, mutta Hetan harmiksi Santeri viekin vihille Esterin eikä häntä. Skandaalin välttämiseksi hyväntahtoinen renki Akusti saadaan järjestettyä Hetalle aviomieheksi pelastamaan naisen kunnia.

Hetan veli Juhani Niskavuori on ostanut siskolleen ja langolleen Muumäen, jonka pinta-ala on neljäsataa tynnyrinalaa, kuten Kustaava muistuttaa, kun Heta pahoinvoivana vetäytyy häähumusta. Yllättäen Heta päättää lähteä Muumäelle kesken hääjuhlan, vaikka tarkoitus oli lähteä vasta seuraavana päivänä. Akusti ei vastustele, myöntyy vain tyynesti hymyillen nuorikkonsa tahtoon. Muumäki antaa oivat puitteet vaurastumiselle, mutta sen rakennukset ovat pahasti rappiolla. Päätalokin on vain vaatimaton mökkipahanen; vielä kurjempi kuin miksi Heta sen kuvitteli. Muumäen nuori emäntä on kuitenkin vahvatahtoinen nainen. Pahaisesta Muumäestä saa luvan tulla vielä Niskavuortakin mahtavammaksi, vaikka se tarkoittaa jatkuvaa raatamista sormet verillä.

Tanssi yli hautojen 1950

rooleissa muun muassa

Leif Wager
Eila Peitsalo

Ossi Korhonen
Siiri Angerkoski
Mauri Jaakkola
Arvo Lehesmaa
Eino Kaipainen
Unto Salminen
Kaarlo Halttunen
Kauko Käyhkö
Thure Bahne
Matti Ranin

 

On vuosi 1809. Suomi on hylättynä, vihollisen vallassa Englannin takia. Napoleon Bonaparte lupasi mielihyvin Ruotsin valtakuntaan kuuluneen Suomen Venäjän tsaarille Aleksanteri I:lle Tilsitissä ja niin Suomesta tuli osa Venäjän valtakuntaa. Tämä elokuva perustuu vuonna 1944 julkaistuun Mika Waltarin historialliseen romaaniin Tanssi yli hautojen. Elokuvassa kertoo Suomen sodan loppuvaiheista, maamme siirtymisestä Venäjän vallan alaisuuteen sekä vuoden 1809 valtiopäivistä, joiden kunniaksi Venäjän nuori ja vastustamaton hallitsija Aleksanteri I on matkustanut Suomeen. 

Päähenkilöitä ovat nimenomaan itse tsaari ja nuori, vasta 17-vuotias porvoolainen aateliskaunotar Ulrika ”Ulla” Möllersvärd. Neito näkee Keisarin ensimmäisen kerran tämän ratsastaessa portista kaupungin puolelle. Kieltämättä hallitsija on juuri niin kaunis ja vastustamaton kuin väitetään. Yksikään nainen ei ole pystynyt vastustamaan Aleksanteria – edes tähän hyvin nihkeästi suhtautuva Ulla, joka on katkera siitä ettei hän ole nähnyt sodan takia aikoihin veljiään Karl Magnusta, Johan Adolfia ja Gustavia. Valtiopäivätanssiaisissa Tsaari pyytää sitten Ullaa tanssimaan kanssaan eikä neitokaan ole valitettavasti vaiko onneksi immuuni salskean keisarin viehätysvoimalle.