Hyvää päivää. Long time no
see!
Kerron alkajaisiksi hyvät
uutiset! Minulla menee siinä määrin hyvin että olen onnellinen.
Minua vaivasi sellaisen viiden vuoden melankolisuus ja ahdistus
enemmässä tai vähemmässä määrin päivittäin, mutta eipä
tarvitse kestää enää kumpaakaan – ettekä usko kuinka
kiitollinen olen, sillä ahdistuskohtaukset olivat kamalaa rääkkiä
pahimmillaan. Kokoajan tuntui näkymätön hirttosilmukka tai
kiristyspanta panta kaulalla... Alakuloisuuden ja ahdistuksen syy
selvisi minulle, vaikka minulla olikin ollut omat epäilykseni. Olen
päässyt negatiivisuudesta eroon, käsitellyt menneisyyden todella
perusteellisesti, oppinut rakastamaan itseäni, elän terveellisesti,
ihmissuhteet ovat kohdallaan, taloudellinen tilannekin kohdallaan tai
ainakin sellaiseksi nopeasti järjestettävissä, minulla on
mielekästä tekemistä ja jopa serotoniinitaso on kohdallaan
(tsekkasin mikä kielii ettei kaikki ole ok, mutta minulla ei ollut
ensimmäistäkään oireista). Ihminen todellakaan ahdistele tai
masentele kuin korkeintaan huonon stressinsiedon takia, mikäli nuo
kaikki luettelemani seikat ovat kohdallaan. Ahdistuin ja masennuin
tunneherkkyyteni takia.
Olen lukenut kauan erittäin
herkästi muiden tuntemuksia, kuin avointa kirjaa. Kului kauan etten
tiennyt, ettei kaikki mitä tunnen ei olekaanomia murheitani vaan
toisten murheita: ahdistusta, surua tai muita padottuja olotiloja.
Vasta kesällä opin erottamaan täysin mitkä tunteet ovat lähtöisin
minusta ja mitkä muiden. Tätä aiemmin en voinut edes kuvitella,
että tälläinen on oikeasti mahdollista. Erityisherkkyydestä on
kirjoitettu ja puhuttu paljon, mutta luin ensimmäistä kertaa
tunneherkkyydestä Kultaisesta sulasta. Tunneherkkyys vaikuttaa Star
Warsista poimitulta mielikuvitusjutulta, sillä siinähän jedit ja
sithit aistivat mitä joku hahmo tuntee. Tunneherkkyyden kanssa
eläminen on raskasta, mutta siinä vaiheessa kun on alkanut
vähitellen oppia erottelemaan tunteita, on paljompi helpompi olla
eikä mielessä ole enää niin paljon hyviä tarttumapintoja toisten
surulle. Silloisessa työkokeilupaikassa huomattiin miten suuri
muutos minussa tapahtui sen jälkeen kun opin pärjäämään
huomattavasti paremmin tunneherkkyyteni kanssa. Muutuin ulospäin
suuntautuneemmaksi, aloin vitsailla ja naureskella paljon.
https://kultainensulka.com/tunneherkka-aistii-toisten-tunteita-miten-erottaa-mika-on-omaa-ja-mika-toisen-tunnetta/
< Tuolta voitte lukea enemmän tunneherkkyydestä. :)
Minulle tehtiin kolmen kuukauden
työkokeilusopimus Goodwill -myymälään ja olin siellä tosissaan
vain kolme kuukautta. Hain nimittäin siellä ollessani
työvoimapoliittisen puhtaanapitoalan -koulutukseen, joka on
laitoshuoltajan ammattitutkintoon valmentava koulutus.
Laitoshuoltajan ammattitutkinto koostuu viidestä opintojaksosta.
Valmentavassa koulutuksessa suoritetaan niistä kolme. Hain
koulutukseen siksi että olin miettinyt laitoshuoltajaksi
kouluttautumista siksi että kaupunki ei palkkaa siivoamaan (HUOH!)
muita kuin laitoshuoltajia ja toki kesätöihin teinejä ja siksi
että laitoshuoltajille on enemmän kysyntää kuin merkonomeille.
Puhtaanapitoala ei kuitenkaan kiinnostanut minua juurikaan, joskin
sitä nyt sentään sietäisi toisin kuin lähihoitajan hommia
(joista vain hammashoitajana toiminen olisi minulle mielekästä).
Päätökseni koulutukseen
hakeutumisesta osoittautuikin liian hätiköidyksi. Ensimmäisestä
työssäoppimisjaksostani lähtien olen ollut stressaantunut koulun
takia. Minua kadutti jo ensimmäisenä koulupäivänä etten jatkanut
Goodwillissä. Pidin työtehtävistäni kierrätysmyymälässä,
palkkatuelle pääseminen olisi voinut olla mahdollista ja minulla
oli suurimmaksi osaksi mukavat työkaverit, vaikkei kenestäkään
nyt kaveriani tullutkaan. Lisäksi minua vitutti kipittää
koulunpenkille ilman päivääkään kesälomaa! Mikäli olisin
lopettanut koulutuksen olisi luultavasti ollut karenssi tiedossa,
joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa tunnustellen omia
fiiliksiä ja lohduttautua sillä ettei koulutus kestäisi edes
täyttä viittä kuukautta, päättyyhän se joulukuun lopussa.
Ensimmäinen opintojakso oli
Catering-alan perustutkinnosta otettu Palvelu- ja jakelukeittiön
toiminnot. Se on nyt käyty. Minä ja ryhmäläiseni ramppasivat
kolme viikkoa Kotekon kampuksella, jossa meillä ei ollut tarjolla
kuin kaksi teoriapäivää hygieniapassittomille. Muuten koulupäivät
olivat pikemminkin työpäiviä: myyntituotteiden valmistamista
koulun kahvilaan, koulun kasalla olemista, keittiöapulaisen hommia
koulun keittiössä ja ainakin minulla pari kertaa
elintarvikevarastolla häärimistä. Elokuun viimeisellä viikolla
menimme kuudeksi viikoksi työssä oppimaan jakelukeittiöön, joista
osa oli oppilaitoksen keittiöitä ja osa lounasravintoloita.
Kuitenkin kaikkiin paikkoihin tuli ruoka samasta keskuskeittiöstä.
Oma työssäoppimispaikkani oli
neljän kilometrin päässä kotoani sijaitseva lounasravintola.
Paikka aukesi yhdeksältä ja meni kiinni 13.10, mutta työpäiväni
alkoi kahta ensimmäistä päivää lukuun ottamatta 7.30 ja päättyi
14.30, jotta pöperöt olisivat ajoissa tarjolla asiakkaille
(pääasiassa Kotkan kaupungin työntekijät). Sinänsä työtehtävät
olivat ihan menetteleviä ja paikan ainoa työntekijä ihan mukava,
mutta seitsemän tunnin työpäivät ottivat nopeasti voimilleni
siinä määrin että rojahdin kotiin päästyäni makoilemaan
sängylle kahdeksikin tunniksi ennen kuin nousin. Työssäoppimisjaksot
ovat epäreiluja! Täyden työpäivän painamista ilman mitään
muuta korvausta kuin aikuiskoulutuksesta maksettava työmarkkinatuki.
Jaksoin silti jotenkin työssäoppimisjakson. Sain näytöstä
toisiksi parhaan arvosanan – H4 nimittäin.
Lokakuun ensimmäisenä päivänä
siirryimme Malmingin kampukselle Karhulaan. Meillä alkoi toinen
opintojakso Ylläpitosiivouspalvelut, ja sen myötä pieni ryhmämme
kasvoi neljällä opiskelijalla. Ensimmäisellä viikolla kävimme
pikaisesti läpi käsikäyttöisiä siivousvälineitä, mutta
paneuduimme perusteellisemmin ylläpitosiivouksen konemenetelmiin
teoreettisesti sekä käytännössä. Tällä viikolla meillä
vaihtui opettaja ja aloimme opiskella erilaisia käsikäyttöisiä
siivousmenetelmiä hänen kanssaan. Teoreettinen opiskelu oli tylsää
silloin kuin opiskelin 17 – 20-vuotiaana hupakkona merkonomiksi ja
se on suoraan sanottuna yhtä tylsää edelleen aikuisena naisena,
sillä keskityn paremmin käytännössä tapahtuvaan opiskeluun.
Kenties teoria ei olisi ihan niin tylsää, mikäli opettajalla ei
olisi yhtä unettavaa ääntä kuin professori Binnsillä?
Marraskuuhun asti olemme
Malmingilla koettamassa saada laitossiivouksen kiemurat pysymään
muistissamme ja saamassa tuntumaa käsikäyttöisiin välineisiin
sekä konepuoleen. Ryhmämme on siivonnut lähes päivittäin
koululla, oppiihan noin käytännönläheistä alaa parhaiten
tekemällä sen sijaan että seuraisi Smart-taululla vaihtuvia
powerpointteja. Jokaisella on esimerkiksi viikon ajan kestävä
siivousvuoro parin kanssa, jolloin pitää tulla kuudeksi tai
seitsemäksi. Marraskuun puolivälissä alkaa viimeinen
työssäoppiminen jossain kaupungin mestassa. Siellä joutuu sitten
raatamaan taas ilmaiseksi täyttä työpäivää. Osapäivätyönä
siivoaminen menettelisi, mikäli siitä maksetaan palkkaa! Eipä mun
tarvitse sentään nostella enää painavia astiakoreja
tiskikoneeseen ja tiskikoneesta pois. :D
On aika epätodennäköistä
että jatkan puhtaanapitoalan opintoja ainakaan heti kun olen
rämpinyt valmentavan osuuden läpi. Pitäisi kaiketi maksaa siinä
tapauksessa 200 euron tutkintomaksu eikä ketään varmaan hämmästytä
miksei huvita maksaa tutkintomaksua koulutusalasta, jossa en voi edes
hyödyntää mitään erityiskykyjäni kun unohdetaan työntekijältä
vaadittavat ominaisuudet, jotka eivät poikkea oikeastaan toisistaan
missään? Kaikilla aloilla on oltava tehokas, vastuullinen, tarkka
ja rivakka. Oppisopimuksella opiskelu olisi vähän
mielenkiintoisempaa ja palkitsevampaa. Olisin innostuneempi kysymään
oppisopimuspaikkaa kaupungilta kuin hakemaan uudelleen
puhtaanapitoalalle viimeistelemään opinnot. Mutta mitä opiskeluun
tulee, olen kiinnostuneempi myynnin ammattitutkinnosta kuin
laitoshuoltajan vastaavasta. Molemmat tutkinnot kestävät yhtä
kauan, joskin ensin mainittu on mielenkiintoisempi paketti. Onhan
tässä kuitenkin aikaa miettiä ja käytän miettimiseen tällä
kertaa enemmän aikaa...
Koetan kirjoittaa vähän
blogipostauksia varastoon kun olen virkeimmilläni, sillä tiedän
että olen ihan poikki työssäoppimisjaksolla. Palaillaan muunkin
kuin opiskeluvuodatuksien merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti