torstai 5. heinäkuuta 2018

Pohdintaa naisellisuudesta

Iltaa vaan. Minulla on tällä kertaa sananen jos toinenkin sanottavana naisellisuudesta. Käsittelen tyypillisen naisellisen naisen ominaisuuksia ja sitä kautta tuleekin esille, mitä näistä piirteistä esiintyy minussa ja mitä taas ei. Ensiksi määrittelen naisellisuuden terminä. 

Naisellisuutta pidetään joko enemmässä tai vähemmässä määrin negatiivisena käsitteenä henkisen puolen osalta tai sitten se määritellään ympäripyöreästi keskustelupalstoilla positiiviseen tyyliin ”osaa kantaa itsensä” tai ”ottaa muut ihmiset huomioon”. Tosiasiassa naisellisuus rakentuu kolmesta eri osa-alueesta, joista näkyvin ulkoinen olemus eli tyyli ja ulkonäkö.

Naisellinen nainen voi olla pitkä tai lyhyt, mutta häneltä löytyy joka tapauksessa naiselliset muodot. Tiimalasi- ja päärynävartalo ovat naisten vartalotyypeistä naisellisimmat. Hiukset ovat vähintään puolipitkät. Kasvonpiirteet voivat olla persoonalliset, ylväät, söpöt tai tyttömäiset, mutta siitä huolimatta ne ovat feminiiniset siroine leukoineen ja nenineen ja suurine, ainakin lempeine silmineen. Huoliteltu olemus ja naisellinen tyyli ovat hyvin tärkeä osa naiselliselta näyttämiseen. Naisellisessa tyylissä ei pukeuduta säkkivaatteisiin eikä mihinkään unisex-kuteisiin, vaan kurvit tuodaan esille hyvällä maulla asukokonaisuuksissa, joihin kuuluu usein hameita ja mekkoja sekä korkokenkiä.





Olen keskipituinen, 168,5 senttimetriä tarkalleen. Sirossa, suorastaan hauraassa päärynävartalossani ei ole mitään miehekästä. Kokoa 37,5 olevat jalkanikin ovat pienet nykynaisen jaloiksi. Muotojen osalta olen pikemminkin tyttömäinen kuin naisellinen; hoikahkot mutta muodokkaat sääret, raskaat lanteet ja pienet rinnat. Hiukseni ovat yhtä pitkät kuin 1900-luvun alun naisilla. Pienestä nenästäni huolimatta kasvoni voisivat olla miehen kasvot ja aasialaisilla miehillä onkin vähän tuon tapaiset kasvot. Mikäli pienten syvällä olevien silmieni katse ei olisi niin pistävä ja haastava, kasvoissani olisi sitten jotain naisellisempaa. :D Tyylini on pelkistetty, mutta suomalaisella mittapuulla übernaisellista eri aikakausilla leikittelyä.

Tavat ovat naiselliset. Naisellinen nainen liikkuu sirosti ja keinuvasti eikä rivakasti harppoen kuten miehet. Nainen istuu joko jalat ristissä tai sitten jalat yhdessä vähän sivuttain käännettynä kuten kuninkaalliset naiset. Kiroilua pidetään edellään 2010-luvulla paheksuttavana, mielletäänhän se rumaksi ja törkeäksi kun nainen on kyseessä. Niin ikään erinäistä porsastelua, sotkuista ja likaista kotia paheksutaan.

Liikun sirosti keinahtelevin askelein (Mahdollisesti joku ajattelee kävelytyylini perusteella minun olevan kanamainen hienostelijarinsessa, jollainen olin alle kaksikymppisenä?) Istun ryhdikkäästi jalat ristissä mutta kirjoituspöydän ääressä nostan jalat ronskisti tuolille. Teininä joka toinen sanani oli v-alkuinen. Nykyään kiroilen suutuksissani ja ripollen hyvin säästeliään harkitusti puheeseeni ja kirjoittamaani tekstiin kirosanoja antamaan särmää. Runsas kiroilu on paheksuttavaa kummankin sukupuolen edustajan tapauksessa ja kodin pitäisi olla puhdas ja järjestyksessä riippumatta siitä asuuko siellä mies vai nainen. Miehen sekä naisen pitäisi osata käyttäytyä hyvin eli hillitysti kaikissa tilanteissa somessa sekä siinä oikeassa elämässä. 
 
Naisellisen naisen ominaisuuksista löytyy jonkun verran perinteisiä naisen sukupuolirooleja, joista nainen haluaa pitää väkisin kiinni joko siksi että hänet on aivopesty siihen tai siksi että hän vain viihtyy perinteisessä naismuotissa. Uskovainen tai vähemmistökulttuurin hameväki, kuten mustalaisten pitäytyy tarkasti naisen roolissa. Naisella ja miehellä on erikseen miehen ja naisen työt eli mies vastaa autosta, pihatöistä ja remontista parisuhteessa/ perheessä. Nainen taas on perinteinen kotihengetär, joka laittaa ruokaa, siivoaa ja hoitaa enimmäkseen lapsia (saattaa hääriä kotiäitinä). Luonteeltaan naisellinen nainen on vähän passiivinen, lempeähkö, puhelias, hellyyttä näyttävä turvallisuuden tunnetta tärkeänä pitävä, jokseenkin läheisriippuvainen, tunteellinen ja hoivaava. Romanttiset elokuvat, tv-sarjat ja kirjat ovat suosiossa keinona paeta arkea aikuisten satuihin. Harrastuksiin kuuluvat erilaiset tanssitunnit ja käsityöt. Mielenkiinnon kohteita ovat sisustus, blogimaailma (etenkin perheaiheiset blogit), ruoanlaitto ja muoti oli sitten kyseessä massamuoti tai vintage.






Niin sanotut naisten hommat luonnistuvat minulta helposti. Miesten hommissa osaamiseni on heikompaa, vaikka minulla olisi syytä osata tehdä itse pientä pikkuremonttia ja korjata pyörä. Sulakkeet ja lamput sentään saan nopeasti vaihdettua sekä saan seinän maalatuksi, kunhan sitä ei tarvitse paklata hirveästi ennen maalariksi heittäytymistä. Minun luonteessani ei esiinny yhtäkään luettelemistani naisellisista ominaisuuksista, vaan luonteeni on yksinomaan miehekkäiden piirteiden kudos. Olen rohkea tilanteessa kuin tilanteessa. En avaudu juurikaan ongelmistani, vaan käsittelen ne itsekseni 95 prosenttisesti. Olen itsenäinen nainen, joten en tarvitse mitään vitun Sir Lancelotia kiiltävässä haarniskassa suojelijakseni pahaa ja kovaa maailmaa vastaan, aitona selviytyjänä. Minulla on heikot hetkeni kuten jokaisella enkä pakene edes negatiivisia tunteitani, mutta säilytän kasvoni muiden ihmisten seurassa satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Luonteeseeni on aina kuulunut aggressiivisuutta eikä se ole hävinnyt minnekään, vaikka olen muuttunut aikuistumisen myötä kärsivällisemmäksi ja huomattavasti rauhalliseksi. Lempeä? Minäkö? Tuhahdan. Hoivaviettini ei ole järin vahva. Lapsia kohtaan hoivaviettini on olematon, mutta söpöihin koiriin törmätessäni ihastelen itsekseni miten söpöjä turret ovat – niin söpöjä että haluaisin silittää niitä. Katselen aikani kuluksi romanttisia leffoja ja tv-sarjoja ja luen fanfictionia englanniksi kehittääkseni kielitaitoani. Olen käynyt klassisen baletin tunneilla ja haluaisin aloittaa itämaisen tanssin. Osaan ommella koneella, jopa kirjoa, neuloa tasaisesti kuin neulekone, mutta käsityöt eivät kiinnosta minua. Kiinnostuksen kohteistani löytyvät kaikki tyypilliset akkojen jutut sekä sukupuolineutraaleja juttuja kuten kirjallisuus,ammunta, kulttuurihistoria ja esittävä taide.

Perinteiset sukupuoliroolit joutavat romukoppaan. Olkoon jokainen rohkeasti juuri sellainen nainen kuin itse haluaa olla, vaikka työkseen trukkia ajava lyhythiuksinen äijälesbo. Siinä ei ole sinänsä mitään väärää että osa naisista viihtyy kotirouvana tai on luonteeltaan herkkä tai lempeän äidillinen. Pääasia on että jokainen nainen on omalla tavallaan vahva yksilö, joka pärjää mainiosti ilman suojelijaakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti