Bonjour, messieurs-dames.
Kaksi viikkoa sitten aloitin
työkokeilun. Hakeuduin sinne ihan oma-aloitteisesti ilman Työ- ja
elinkeinotoimiston painostusta, joskin siellä oli ehdotettu viime
vuonna ehdotettu sitä paikkaa. Olen ollut samassa paikassa ennenkin
– lähes viisi vuotta sitten, jolloin olin siellä kuntouttavassa
työtoiminnassa vain kuukauden. Paikka on muuttunut noista paikoista
paljon. Myymäläpäällikkö, nimi, aukiolo- sekä työajat ovat
muuttuneet. Vuonna 2013 se oli auki vain arkisin ja teimme
vuorotyötä; aamuvuoro muistaakseni 8.45 – 15 ja iltavuoro 12 –
18. Nykyäänkin vuorotyötä tehdään, mutta siten että aamuvuoroa
ja iltavuoroa on kokonainen viikko putkeen.
Työpaikkani on siis
kierrätysmyymälä, jossa myydään vähän kierrätysmateriaaleista
tehtyjä käsitöitä mutta suurimmaksi lahjoitettua tavaraa:
kodintekstiilejä, huonekaluja, elektroniikkaa, vaatteita, erilaista
sisustustavaraa, kirjoja, leluja, pelejä, dvd-, cd- ja blu ray-
levyjä ja jopa vinyylejä. (Niin nostalgista.) Kotkassa on kaksi
tällaista myymälää sekä Karhulassa että Kotkassa. Aluksi olen
vain Karhulassa perehtymässä hommaan. Työtehtäviin kuuluu
asiakaspalvelu, kassalla oleminen, tavaran lajittelu, hinnoittelu ja
esille pano. Olen kuitenkin ollut niin vähän aikaa talossa, etten
ole vielä ollut kassalla.
Ensimmäisessä työviikossa oli
oma totuttelemisensa – ei siksi että työpaikassa olisi jotain
vikaa. Aika kuluu nopeasti kuusituntisista (edellisessä oli vain
viisituntisia työpäiviä), sillä tekemistä riittää koko
päiväksi. Syynä oli etten aamuvirkku ihminen. Minulle mieluisin
vuorokausirytmi kun olisi valvoa kahteen ja herätä vasta kymmenen
jälkeen aloittamaan tuntikausia kestävä 2010-luvun versio
aamuseremoniasta. :D Ensimmäisenä työviikkona tulin vain
ensimmäisenä työpäivänäni yhdeksitoista, mutta muuten tein niin
sanottua aamuvuoroa. Sehän tarkoitti että herätyskello oli
laitettava soimaan kello 6.10, jotta ehdin bussipysäkille 8.10.
Kolmena ensimmäisenä päivänä olin yhtä nukuksissa kuin
päivänvaloon jostain syystä eksynyt vampyyri, mutta sitten aloin
tottua päiväkulkijan rytmiin ilmeisesti liiankin hyvin, sillä
heräilin viikonloppunakin käsittämättömän aikaisin, vaikka
olisin saanut nukkua. Eiköhän minulla ole silti hamaan hautaan asti
yökyöpelin sielu?
Minulla jää vapaa-aikaa
riittävästi muuhunkin kuin ruokaostosten tekemiseen, ruoanlaittoon,
siivoamiseen ynnä muihin kotitöihin. Tietenkin siinä tapauksessa
minulla on riittävästi vapaa-aikaa käytettävänä, kun priorisoin
sen tehokkaasti To do -listan mukaan enkä löhöile sängyllä
puhelinta hipelöiden, joka on hyvin salakavalaa ajantuhlausta. Ehdin
tekemään kaikkea minulle tärkeää ja rakasta työkokeilussa yhtä
hyvin kuin jos olisi kaikki päivät kotona. Kenties saan jopa
enemmän aikaiseksi kun on yksinkertaisesti pakko olla tehokas
suorittaja? Entä te?
Nyt minun on kyllä aloitettava
iltarutiinini, että saan kaiken ajoissa tehtyä ja ehdin
kaikenlisäksi ajoissa nukkumaan, että jaksan herätä 6.10.
Viikonloppuna ilmestyy postaus, joka on arvostelu eräästä
elokuvatrilogiasta. Palaillaan. Hyvää illanjatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti