Hyvää päivää kaikille
Ketipinor on ketiapiinia
sisältävä lääke- siis myrkkyvalmiste, jota löytyy 25
milligramman, 100 milligramman, 200 milligramman ja 300 milligramman
kalvopäällysteisinä tabletteina. Se on halvempi versio
Seroquelista. Ketipinor on tarkoitettu kaksisuuntaisen
mielialahäiriön, manian ja skitsofrenian hoitoon, mutta lääkärit
määräävät sitä unettomuuteen/ nukahtamisvaikeuksiin ja
ahdistushäiriöön. Minulle määrättiin vitun ketipinoria ”unta
takaamaan” (pikemminkin taju nopeasti kankaalle) annoksella 100
milligrammaa illalla otettavaksi, joskin suurimmaksi osaksi käytin
sitä puolitettuna. Käytin sitä sellaisen vuoden 2011 – 2012
välillä.
En tunne oikeasti ketään,
jolla olisi ketipinorista mitään hyvää sanottavaa, vaan heille on
tullut ikäviä sivuvaikutuksia valmisteesta. Keskustelupalstoilta
löytyy niin ikää pahoihin sivuvaikutuksiin tuskastuneiden ihmisten
avautumisia. Minullekaan ketipinor ei todellakaan sopinut. Olin
jonkun aikaa tyytyväinen siihen, koska ainakin sain nukuttua sen
avulla tarpeeksi pitkiä yöunia enkä korkeintaan neljää tuntia
yössä. Sitten alkoi ilmetä mahdottoman ikäviä sivuvaikutuksia,
joita oli ihan liikaa!
Lista karseista
sivuvaikutuksista:
- neljäpäiväisten ennestään
epäsäännöllisten menkkojen piteneminen 7 päiväisiksi ja vielä
epäsäännöllisimmiksi ja kivuliaiksi
- limakalvojen kuivuminen, etenkin
suusta
- ennen niin hyvien ja terveiden
hampaiden vahingoittuminen
- voimakas nälän tunne, jota
kuitenkin pystyin vastustamaan
- kaikenmaailman pelkotiloja
- muistin heikkeneminen
- kuuloharhoja lääkityksen
takia!!!
- tyhmentyminen
- köyhän sanataiteen tuottaminen
- persoonan muutos kummine
ajatuksineen
- tokkuraisuus nukahtaessa ja
heräämisen jälkeen
- silmien samentuminen
- pehmenneeltä tuntunut pää
- kasvojen turpoaminen, pahiten
otsan ja suun ympäriltä vaikken lihonut juurikaan/ ollenkaan muuten
- kermasta vatsavaivoja
- synkät ajatukset ja mieliala
Tässä kuvassa mutristelen 22-vuotiaana Espoossa. En käyttänyt vielä tuolloin ketsaa.
Muutosta huomattavasti pahasti huonompaan suuntaan vuodelta 2012. Olin käyttänyt tuohon mennessä ainakin puoli vuotta ketsaa, ja se näkyy! Silmäni ovat kuin kuolleella ja kasvoni turvoksissa kuin jalkapallo, niin ettei poskipäistä ollut enää tietoakaan. xD Minulla ei ole onneksi paljon kuvia tallessa noilta ajoilta enkä viitsi rumentaa tätä postausta toistamiseen niillä, jotka olen kertaalleen julkaissut.
Eiköhän noissa
sivuvaikutuksissa ollut jo itsessään syytä lopettaa unettomuuden
lääkitseminen antipsykoottimömmöllä? Tosiaan oli! Lopullisen
lopetuspäätöksen tein silti vasta törmättyäni suomenkieliseen
nettisivuun, jossa varoitettiin psyykelääkkeiden, myös
neuroleptien vaaroista. Osasin arvata ennalta etten tulisi nukkumaan
ainakaan pariin kuukauteen hyvin lopetettuani mömmön käyttämisen
ja tiesin lopettamisen tekevän elämästäni joksikin aikaa maan
päällisen helvetin. Lopetusoireet olivatkin täyttä kidutusta
siitä huolimatta että ajoin lääkityksen melko hitaasti alas.
- vielä pahempia pelkotiloja
- nenän limakalvojen paha
turvotus
- nukahtamisvaikeuksia ainakin
neljä kuukautta lopettamisen jälkeen
- unirytmi aivan sekaisin
- paniikkikohtauksia
- lihasheikkoutta
- kehon hallinta täysin hukassa
- irrallinen olo
- kasvojen hallitsematon nykiminen
- sydämen tykytys
- hengitysvaikeudet joiden
takia pelkäsin tukehtuvani
- jäätävä päänsärky, usein
toispuoleinen
- huonontunut sietokyky
kaikenmaailman lisäaineille, hajusteille, lääkkeille ynnä muille
tammi- tai helmikuussa 2013
tammi- tai helmikuussa 2013
Muka vain kaksi ensimmäistä
viikkoa lopettamisen jälkeen ovat pahimmat, mutta paskan latvat.
Lopetusoireet kestivät kuusi kuukautta, ja viiden kuukausi oli
kaikkein pahinta kidutusta. Mutta minä olin päättänyt päästä
ketipinorista lopullisesti eroon, vaikka lopetusoireet tekivätkin
elämästäni maanpäällisen helvetin. Sain voimaa toisten
selviytymistarinoista. Olin kova, kylmä ja ankara itselleni. Olin
itse aloittanut aikanani ketsan syömisen ymmärtämättä vertailla
lääkityksen hyötyjä suhteessa haittoihin, joten olin ihan itse
syössyt itseni maanpäälliseen helvettiin, joten minun oli itse
vapauduttava sieltä yksin.
Hengitysvaikeuksiin, kenties
kaikkein tuskallisimpaan lopetusoireeseen ei liiennyt apua julkisen
terveydenhuollon taholta, olkoonkin että minulle tehtiin
happisaturaatio, spirometria ja nenän limakalvot tarkastettiin.
Googlettelin voisinko helpottaa oloani ruokavalionmuutoksilla.
Astmaatikot olivat ainakin hyötyneet maidottomasta tai
homogenoimattomaan maitoon siirtymisestä, joten päätin kokeilla.
Sen lisäksi aloin hankkia luonnonkosmetiikkaa, hajusteetonta
kosmetiikkaa ja pyykinpesuaineita/ luonnonmukaisia pyykinpesuaineita.
Ennen olin siivonnut about kerran viikossa, mutta aloin siivota
perusteellisesti ainakin neljästi viikossa. Ostin vielä
sarvikuonon, siis nenähuuhtelukannun joka täytetään haalealla
vedellä ja teelusikallisella merisuolaa. Ilmeisesti nämä
toimenpiteet laskivat nenän limakalvojen turvotusta, sillä
hengittämisen helpottui huomattavasti.
Toukokuussa 2013 tein edelliseen lifestyleblogiini asupostauksen, jossa kokeilin sweet- ja classiclolitaa yhdistelevää asua hankkimatta erikseen mitään lolitavaatetta.
Mahdollisesti marraskuussa 2013? Pidän edellään kampauksestani.
Vaikka lopetusoireet hävisivät
tai helpottivat, pelkotilat hyökkäsivät vielä kahden vuoden ajan
enkä ollut enää lähellekään niin terve kuin olin ollut ennen
ketipinorin aloittamista. Kirjoitin 2017 täällä, etten enää edes
muista miltä tuntuu olla fyysisesti hyvinvoiva. Tänä vuonna olen
vihdoin taas elinvoimainen henkisesti sekä fyysisesti, joskaan en
ole ihan niin terve kuin ennen ketiapiinimyrkkyä. Olen silti
erittäin kiitollinen että olen saanut lähes takaisin sen mitä
aikanani menetin, koska kaduin syvästi viisastuneena terveyden
menettämistä.
Mikäli ei ole maaninen,
skitsoofreenikko tai bipolaarinen, ei kannata edes harkita
ketiapiinin ynnä muun neuroleptilääkityksen aloittamista. Me
kaikki emme kuitenkaan ole niin viisaita, että välttyisimme tältä
virheeltä. Minun selviytymistarinani lienee aika pitkälti kertomus
siitä, millaista kärsimystä psyykelääkityksestä voi koitua.
Silti se kertoo myös siitä että elämän voi saada kokonaan
takaisin, vaikka siihen voikin mennä kauan. <3
selfie huhtikuulta 2018
Kiitos tästä postauksesta! Vaikkakin minulle ei tuommoisia lääkkeitä määrättäisi ikinä niin ainakin tiedän vähän että mistä sitä kannattaa ainakin kieltäytyä (ja että kannattaa tutkia mitä ne haitat on)..:) Jos siis niin mielivaltainen lääkäri olisi, vaikka en usko minun tapauksessani ainakaan.
VastaaPoistaOlepa hyvä, Pieni runotyttö. Tulin tyytyväiseksi siitä, että tästä tarinasta oli sulle hyötyä varoittavana esimerkkinä. :) Kaikkea hyvää sinulle!
VastaaPoista