sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Ketipinor teki elämästäni maanpäällistä helvettiä!

Hyvää päivää kaikille

Ketipinor on ketiapiinia sisältävä lääke- siis myrkkyvalmiste, jota löytyy 25 milligramman, 100 milligramman, 200 milligramman ja 300 milligramman kalvopäällysteisinä tabletteina. Se on halvempi versio Seroquelista. Ketipinor on tarkoitettu kaksisuuntaisen mielialahäiriön, manian ja skitsofrenian hoitoon, mutta lääkärit määräävät sitä unettomuuteen/ nukahtamisvaikeuksiin ja ahdistushäiriöön. Minulle määrättiin vitun ketipinoria ”unta takaamaan” (pikemminkin taju nopeasti kankaalle) annoksella 100 milligrammaa illalla otettavaksi, joskin suurimmaksi osaksi käytin sitä puolitettuna. Käytin sitä sellaisen vuoden 2011 – 2012 välillä.

En tunne oikeasti ketään, jolla olisi ketipinorista mitään hyvää sanottavaa, vaan heille on tullut ikäviä sivuvaikutuksia valmisteesta. Keskustelupalstoilta löytyy niin ikää pahoihin sivuvaikutuksiin tuskastuneiden ihmisten avautumisia. Minullekaan ketipinor ei todellakaan sopinut. Olin jonkun aikaa tyytyväinen siihen, koska ainakin sain nukuttua sen avulla tarpeeksi pitkiä yöunia enkä korkeintaan neljää tuntia yössä. Sitten alkoi ilmetä mahdottoman ikäviä sivuvaikutuksia, joita oli ihan liikaa!

Lista karseista sivuvaikutuksista:

- neljäpäiväisten ennestään epäsäännöllisten menkkojen piteneminen 7 päiväisiksi ja vielä epäsäännöllisimmiksi ja kivuliaiksi
- limakalvojen kuivuminen, etenkin suusta
- ennen niin hyvien ja terveiden hampaiden vahingoittuminen
- voimakas nälän tunne, jota kuitenkin pystyin vastustamaan
- kaikenmaailman pelkotiloja
- muistin heikkeneminen
- kuuloharhoja lääkityksen takia!!!
- tyhmentyminen
- köyhän sanataiteen tuottaminen
- persoonan muutos kummine ajatuksineen
- tokkuraisuus nukahtaessa ja heräämisen jälkeen
- silmien samentuminen
- pehmenneeltä tuntunut pää
- kasvojen turpoaminen, pahiten otsan ja suun ympäriltä vaikken lihonut juurikaan/ ollenkaan muuten
- kermasta vatsavaivoja
- synkät ajatukset ja mieliala

Tässä kuvassa mutristelen 22-vuotiaana Espoossa. En käyttänyt vielä tuolloin ketsaa.


Muutosta huomattavasti pahasti huonompaan suuntaan vuodelta 2012. Olin käyttänyt tuohon mennessä ainakin puoli vuotta ketsaa, ja se näkyy! Silmäni ovat kuin kuolleella ja kasvoni turvoksissa kuin jalkapallo, niin ettei poskipäistä ollut enää tietoakaan. xD Minulla ei ole onneksi paljon kuvia tallessa noilta ajoilta enkä viitsi rumentaa tätä postausta toistamiseen niillä, jotka olen kertaalleen julkaissut.

Eiköhän noissa sivuvaikutuksissa ollut jo itsessään syytä lopettaa unettomuuden lääkitseminen antipsykoottimömmöllä? Tosiaan oli! Lopullisen lopetuspäätöksen tein silti vasta törmättyäni suomenkieliseen nettisivuun, jossa varoitettiin psyykelääkkeiden, myös neuroleptien vaaroista. Osasin arvata ennalta etten tulisi nukkumaan ainakaan pariin kuukauteen hyvin lopetettuani mömmön käyttämisen ja tiesin lopettamisen tekevän elämästäni joksikin aikaa maan päällisen helvetin. Lopetusoireet olivatkin täyttä kidutusta siitä huolimatta että ajoin lääkityksen melko hitaasti alas.

- vielä pahempia pelkotiloja
- nenän limakalvojen paha turvotus
- nukahtamisvaikeuksia ainakin neljä kuukautta lopettamisen jälkeen
- unirytmi aivan sekaisin
- paniikkikohtauksia
- lihasheikkoutta
- kehon hallinta täysin hukassa
- irrallinen olo
- kasvojen hallitsematon nykiminen
- sydämen tykytys
- hengitysvaikeudet joiden takia pelkäsin tukehtuvani
- jäätävä päänsärky, usein toispuoleinen
- huonontunut sietokyky kaikenmaailman lisäaineille, hajusteille, lääkkeille ynnä muille


tammi- tai helmikuussa 2013

tammi- tai helmikuussa 2013

Muka vain kaksi ensimmäistä viikkoa lopettamisen jälkeen ovat pahimmat, mutta paskan latvat. Lopetusoireet kestivät kuusi kuukautta, ja viiden kuukausi oli kaikkein pahinta kidutusta. Mutta minä olin päättänyt päästä ketipinorista lopullisesti eroon, vaikka lopetusoireet tekivätkin elämästäni maanpäällisen helvetin. Sain voimaa toisten selviytymistarinoista. Olin kova, kylmä ja ankara itselleni. Olin itse aloittanut aikanani ketsan syömisen ymmärtämättä vertailla lääkityksen hyötyjä suhteessa haittoihin, joten olin ihan itse syössyt itseni maanpäälliseen helvettiin, joten minun oli itse vapauduttava sieltä yksin.

Hengitysvaikeuksiin, kenties kaikkein tuskallisimpaan lopetusoireeseen ei liiennyt apua julkisen terveydenhuollon taholta, olkoonkin että minulle tehtiin happisaturaatio, spirometria ja nenän limakalvot tarkastettiin. Googlettelin voisinko helpottaa oloani ruokavalionmuutoksilla. Astmaatikot olivat ainakin hyötyneet maidottomasta tai homogenoimattomaan maitoon siirtymisestä, joten päätin kokeilla. Sen lisäksi aloin hankkia luonnonkosmetiikkaa, hajusteetonta kosmetiikkaa ja pyykinpesuaineita/ luonnonmukaisia pyykinpesuaineita. Ennen olin siivonnut about kerran viikossa, mutta aloin siivota perusteellisesti ainakin neljästi viikossa. Ostin vielä sarvikuonon, siis nenähuuhtelukannun joka täytetään haalealla vedellä ja teelusikallisella merisuolaa. Ilmeisesti nämä toimenpiteet laskivat nenän limakalvojen turvotusta, sillä hengittämisen helpottui huomattavasti. 


Toukokuussa 2013 tein edelliseen lifestyleblogiini asupostauksen, jossa kokeilin sweet- ja classiclolitaa yhdistelevää asua hankkimatta erikseen mitään lolitavaatetta.


 Mahdollisesti marraskuussa 2013? Pidän edellään kampauksestani.

Vaikka lopetusoireet hävisivät tai helpottivat, pelkotilat hyökkäsivät vielä kahden vuoden ajan enkä ollut enää lähellekään niin terve kuin olin ollut ennen ketipinorin aloittamista. Kirjoitin 2017 täällä, etten enää edes muista miltä tuntuu olla fyysisesti hyvinvoiva. Tänä vuonna olen vihdoin taas elinvoimainen henkisesti sekä fyysisesti, joskaan en ole ihan niin terve kuin ennen ketiapiinimyrkkyä. Olen silti erittäin kiitollinen että olen saanut lähes takaisin sen mitä aikanani menetin, koska kaduin syvästi viisastuneena terveyden menettämistä.

Mikäli ei ole maaninen, skitsoofreenikko tai bipolaarinen, ei kannata edes harkita ketiapiinin ynnä muun neuroleptilääkityksen aloittamista. Me kaikki emme kuitenkaan ole niin viisaita, että välttyisimme tältä virheeltä. Minun selviytymistarinani lienee aika pitkälti kertomus siitä, millaista kärsimystä psyykelääkityksestä voi koitua. Silti se kertoo myös siitä että elämän voi saada kokonaan takaisin, vaikka siihen voikin mennä kauan. <3


selfie huhtikuulta 2018

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta! Vaikkakin minulle ei tuommoisia lääkkeitä määrättäisi ikinä niin ainakin tiedän vähän että mistä sitä kannattaa ainakin kieltäytyä (ja että kannattaa tutkia mitä ne haitat on)..:) Jos siis niin mielivaltainen lääkäri olisi, vaikka en usko minun tapauksessani ainakaan.

    VastaaPoista
  2. Olepa hyvä, Pieni runotyttö. Tulin tyytyväiseksi siitä, että tästä tarinasta oli sulle hyötyä varoittavana esimerkkinä. :) Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista