Lempilainaukseni

Hyvää iltaa. Aiheenani on tällä kertaa lempilainaukseni. Niistä kaikki ovat minulle hyvin tärkeitä, sillä olen saanut ja saan niistä voimaa. Osa niistä on peräisin fiktiivisiltä henkilöiltä ja osa historiallisilta henkilöiltä. Joka tapauksessa niissä kaikissa on yhtä paljon viisautta ja voimaa sekä joissakin jonkun verran mahtipontista sointua. Jätin englanninkieliset lainaukset suomentamatta. Latinankieliset sitä vastoin suomensin.

”I will take what is mine with fire and blood.” - lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryen

Minun oli ehdottomasti laitettava alkuun lempihahmoihini kuuluvan kuningattaren paras sitaatti! Hän tietää kuka hän ja mikä kuuluu hänelle toisin kuin Leijonakuninkaan Simba ennen isänsä haamun kohtaamista.

”I am not your little princess.” - lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryen

Tämä simppeleistä simppelein feministinen manifesti on melkein yhtä hyvä ja ainakin tulvii voimaa kuin tsunami. Fuck you seksistit naisten aliarvioijat laittaa Daenerysin sanat rokkaamaan. Miksi olla pikku prinsessa kun voi olla vahva johtaja tai vahva nainen yleensä?

”Throught the passion I gain strenght.” - sithikoodi

Sithikoodin toinen kohta on sen kaikkein uppoavin ja vaikuttavin osuus kaltaisestani taiteilijasielusta. Intohimo on taiteilijan runsaudenlähde ja kannustin kehittää jatkuvasti itseään ja tavoitella sinnikkäästi unelmiaan. Aloittaessani luovan kirjoittamisen en ollut mikään uinuva lahjakkuus, mutta minulla oli sitäkin enemmän intohimoa tähän taiteenlajiin.

”Antakaa minun osoittaa arvoni teille, herrani. Antakaa minun ansaita itselleni nimi armeijassanne. Odottakaa, kunnes soturinne puhuvat taistelussa osoittamastani urheudesta. Silloin he sanovat Ariakaan ottaneen soturin vuoteeseensa, ei huoraa upseerikseen.” - Kitiara uth Matar

Kitiara uth Matar on Dragonlance -kirjasarjan kaksosten Caramon ja Raistlin Majeren isosiskopuoli. Daenerys Targaryenin, Arya Starkin ja Liriel Baenren ohella hän on yksi fantasiakirjallisuuden vahvoista ja itsenäisistä naisista, kenties niin vahva nainen että hän pelottaa heikompia miehiä. Kitiara ei todellakaan ole hauras tuhkimo, joka tarvitsee miestä pelastavaksi ritarikseen eikä hän ole myöskään persoonaton koristehahmo.

”Mikä on tullakseen, tulee... ja me kohtaamme sen pystypäin sitten kun se tulee.” - Rubeus Hagrid, Tylypahkan riistanvartija

Hagrid ei ole viisas saati edes järin terävä hahmo, mutta silti häneltä on lohjennut jotain näin viisasta sanottavaa rohkeuden säilyttämisestä. Emme voi millään estää kaikkea pahaa tapahtumasta, mutta muistakaamme että sen sijaan voimme edes kohdata sen rohkeasti.

”Seuraava suuri seikkailuhan kuolema vain on levolliselle mielelle.” - Albus Dumbledore, Tylypahkan rehtori

Monet väittävät meillä olevan vain yhden elämän ja näin väittävät ovat jakaantuneet kahteen koulukuntaan. Ensimmäisen koulukunnan mukaan kuoleman jälkeen ei ole enää mitään ja toinen koulukunta uskoo tietoisuuden silti säilyvän. Minä uskon vapaasti jälleensyntymään, sillä mistä ihmeestä riittäisi jatkuvasti uusia sieluja?

”Te olette nuori. Teidän katkerat muistonne ehtivät vielä muuttua kauniiksi muistoiksi.” - Athos, yksi kolmesta muskettisoturista

Muskettisoturi sanoi noin surulliselle ystävälleen dʼArtagnanille. Athos oli kolmissakymmenissään mutta dʼArtagnan vasta korkeintaan kaksikymmentäyksivuotias. Athos on harvinaisen oikeassa siinä että hänen ystävänsä kaltainen todella nuori ihminen ottaa vastoinkäymiset herkemmin raskaammin kuin kypsempään ikään ehtinyt.

”Tempora mutantur, nos et mutamur in illis. Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana.”

Viimeksi tänään tulin todenneeksi miten paljon olen muuttunut vain vuodessa, muuttunut parempaan suuntaan.

”Hard times create strong men. Strong men create good times. Good times create weak men. Weak men create hard times ”

Mikään ei ole vahvistanut ja kehittänyt minua yhtä paljon kuin elämässäni kohtaamat vaikeudet. Ilman vaikeita aikoja luonteeni parhaat puolet eivät olisi koskaan puhjenneet kukkaan. En osaisi myöskään olla kiitollinen kaikesta nykyisestä hyvästä elämästä. Helpolla pääseminen kaiken aikaa ei ole hyväksi ihmisluonteelle, koska silloin veltostuu kun ei joudu sinnittelemään ja mikä pahinta; silloin sortuu kiittämättömyyteen. Kauan, kauan sitten heikkous oli ihmisen loppu, mutta eläinmaailmassa näin on yhä villieläinten parissa.

”Faber est suae quisque fortunae. Jokainen on oman onnensa seppä.” - Appius Claudius Caecus

Ainahan sitä voi vierittää epätyydyttävän, suorastaan onnettoman elämänsä muiden ihmisten syyksi. Mutta todellisuudessa onnellisuus on hyvin pitkälti kiinni jokaisesta itsestään. Voimme valita olemmeko itsemme parhaimpia ystäviä vai pahimpia vihollisia.