Onnellinen vaiko onneton monikulttuurinen parisuhde?

Bonjour, messieurs-dames. Monikulttuuriset romanttiset suhteet alkavat olla tänä päivänä melko yleisiä. Etenkin pääkaupunkiseudulla kävelee vastaan suomalaisia naisia, joilla on ulkomaalainen mies ja mahdollisesti yhteinen lapsi/ lapsiakin. Suosituista suomalaisista tubettajistakin löytyy muun muassa puoliksi thaimaalainen nuori nainen ja puoliksi turkkilainen nuori nainen. Käsittelen tässä postauksessa monikulttuurisia suhteita siten että pohdin niiden onnistumista itseni ja muiden naisihmisten kannalta tarkastelemalla lyhyesti vähemmistökulttuurin/ kulttuurien ja pääväestön kulttuurin eroavaisuuksia.

Pohdin ensin monikulttuuristen romanttisten suhteiden onnistumista muiden naisten kannalta. Monikulttuurinen suhde voi olla maahanmuuttajataustaisen miehen ja pääväestöön lukeutuvan tytön (alle kaksikymmentäyksivuotias) tai naisen välinen. Tai sitten naishenkilön mies on mustalainen tai saamelainen. Viimeksi mainitusta etnisestä vähemmistöstä tiedän vähemmän, kun taas suomalaisten mustalaisten kulttuurista olen paljon enemmän perillä. Joitakin vuosia sitten kuulin eräässä työpaikassa ollessani että sinne tulee töihin mustalaisnainen, niinpä aloin uteliaisuuttani googlettaa löytyisikö jotain tietoa mustalaiskulttuurista. Ja siitä muuten löytyi, enemmän kuin saisi selville kyselemällä sanoisin – vaikka on fakta että heikäläisten kulttuuri on suljettu kulttuuri.

Tiivistetysti naisella ja miehellä on tietynlainen sukupuolirooli mustalaisten kulttuurissa. Heillä on siis perinteiset sukupuoliroolit, joiden mukaan nainen on sellainen kotihengetär, pullantuoksuinen äiti kävi tämä töissä tai ei. Kulttuurin mukaisesti elävä mustalaisnainen pukeutuu joko kansanpukuun, johon kuuluu leveä pönkän kohottama musta samettihame ja pitsein koristeltu pusero, joka on peplum-mallinen. Hän voi myös käyttää nilkkapituista kapeaa hametta ja jakkua. Mikäli mustalaismies ottaa itselleen meikäläisen emännäkseen kulttuurin noudattaminen koskee myös tätä naista vaikuttaen myös siihen miten naisen tulee jatkossa pukeutua. Siinä tapauksessa että Maija Meikäläinen vasta tai ainoastaan seurustelee jonkun Alvarin kanssa hänen ei tarvitse noudattaa miehen kulttuuria. Useimmiten mustalaisten valkolaisemännät käyttävät pitkää ja kapeaa hametta ja jakkua. Pohjoisessa he pukeutuvat kansanpukuun (ei kansallispuku edelleenkään!) ihan kuten mustalaisnaiset.

Muslimitaustaisten maahanmuuttajien kulttuurissa on myös samanlainen sukupuoliroolitus kuin mustalaisilla, mutta muslimimaahanmuuttajien yhteisössä naisella on aika usein paljon huonompi asema. Niin ikään suomalaisnaisen on käyttäydyttävä tässäkin monikulttuurisessa suhteessa miehen kulttuurin mukaisesti ainakin jossain määrin. Voisin kuvitella että jopa täysin maallistunut muslimimies (sellainen joka uskoo että Jumala on olemassa ja viettää eidiä, muttei elä islamin mukaisesti) on sitä mieltä että kun eletään saman katon alla siivotkoon ja pyykätköön muija. En kuitenkaan väitä että maallistunut muslimimies asennoituisi välttämättä näin kotitöiden tekemiseen.

Kulttuurien eroavaisuuksien takia monikulttuurinen suhde voi epäonnistua tai onnistua. Suhteen epäonnistuminen ei tarvitse johtua siitä, että vähemmistökulttuurin mies olisi väkivaltainen sovinistikusipää, jollaisia löytyy jopa suomalaismiehistä. Suurin syy suhteen epäonnistumiseen on tyttösen tai naisen epäkypsyys, joka näkyy siinä ettei tämä älyä ottaa selvää miehen kulttuurista ja pysähdy pohtimaan rauhassa olisiko hänestä elämään tyytyväisenä suhteessa, jossa hänen on toimittava edes jossain määrin kulttuurin mukaan. Näin ollen monikulttuurisella suhteella on paremmat edellytykset onnistua, jos nainen on kypsä aikuinen nainen joka on perehtynyt ihastuksensa kulttuuriin ja miettinyt monelta kantilta sopisiko hänelle olla kuin Alvarin tai Ahmedin kulttuurin nainen.

Minä voisin elää monikulttuurisessa romanttisessa suhteessa oikein hyvin eikä miehen kulttuuritaustalla olisi minulle järin suurta merkitystä, minähän olisin rakastajatar enkä vaimo. Silti en huolisi muslimitaustaista miestä tai mustaa miestä rakastajakseni, ellei kyseessä ole olivii-ihoinen kaukasoidin ja negridin jälkeläinen. Jälkimmäisissä miehissä tökkii se etteivät he viehätä rotupiirteineen silmääni sen enempää kuin länsimaalaiset naiset japanilaismiesten silmää. Tunnustan että olen välillä saanut tarpeekseni suomipojista, koska olen oikeasti kohdannut eniten erinäistä törkeyttä yksinomaan meikäläismiesten taholta enkä minkään lipevästi lirkuttelevien Lähi-Idän miesten taholta, jotka koettavat iskeä minua huudellen: ”How are you, sweetie?!” En suostuisi itse elämään toisenlaisen kulttuuritaustan omaavan miehen kulttuurin mukaan – vaan omia arvojani noudattaen – koska minä en pidä siitä että naisen saati miehen roolille on jätetty ahdas elintila, jossa olisin kuin parsinavetan lehmä joka ei pääse välttämättä kertaakaan ulos talvella. Minun ei edes tarvitsisi noudattaa miehen kulttuuria, koska minulla ei ole pienintäkään aikomusta pistää hynttyitä ikinä yhteen. :)

Millaisia kokemuksia kaveripiiristänne tai itseltänne löytyy monikulttuurisista suhteista?