Kolme unelmataloani Kotkasta

Tervehdys, herrasväki. Missään vaiheessa en ole pitänyt nykyistä kotikuntaani Kotkaa unelmieni asuinpaikkana, vaikka asunkin mieluummin täällä kuin Vehkalahden kirkonkylässä. Kotkan huonoja puolia ovat vaikeudet työllistyä, mielenkiintoisten tapahtumien olemattomuus/ vähäisyys ja rajalliset harrastusmahdollisuus. Kuitenkaan minua ei harmita pienimmässäkään määrin, että Kotka on pikkukaupunki Karhulan ja Kotkan yhdistymisen jälkeenkin. Helsingin ja Tampereen ihmismassat ovat valmiiksi kuin värikäs tilkkutäkki, joten olisin siellä vain yksi lanka lisää sulautumaan johonkin tilkkuun. Noissa kaupungeissa olisi kaikenlaisia tapahtumia, loistavat harrastusmahdollisuudet, minulle kauppoja ja paremmat työllistymismahdollisuudet. Huonoja puolia taas olisivat kalliimmat vuokrat ja liiallinen ihmismäärä, joka ahdistaa minua erityisesti Kampissa. En haluaisi erityisemmin asua paikassa, jossa ihmisiä on yhtä paljon kuin muurahaispesässä ja kaiken huipuksi ihmisillä on olevinaan kokoajan yhtä kiirekin kaikkialle kuin he olisivat lähdössä pois sodan jaloista pakokauhun vallassa.

Kotka on omalla tavallaan ihan kaunis kaupunki 1960-luvun uudisrakentamisella lähes kokonaan raiskattua Helilää lukuun ottamatta, joten olen kuitenkin kohtuullisen ylpeä että olen nyt kotkalainen. Täältä löytyy pelkästään pikkukaupungeille ominaista seesteistä viehätystä, kauniita puistoja sekä upeita maisemia ja vanhoja rakennuksia ajalta jolloin osattiin vielä rakentaa jotain, jossa usean sukupolven silmä lepää. Leikitään että olen niin rikas nainen, että voisin ostaa Kotkasta minkä tahansa talon tai asunnon kodikseni. Pystyn sanomaan tuosta noin mitkä talot ostaisin.

Nykyisin Kymenlaakson käräjäoikeuden kanslia toimiva kansallisromanttista arkkitehtuuria edustava talo on kuin englantilaisen aatelisen kaupunkitalo Lontoossa ilman kamalaa hissitornia, jonka haluaisin räjäyttää olemattomiin. Kotkansaarella Keskuskadulla komeileva rakennus on valmistunut vuonna 1909. Alunperin ”englantilaisen kaupunkitalon” tiloissa oli Suomen pankin aluekonttori ja ennen käräjäoikeutta Helsingin yliopiston ennätti pitää sitä viisitoista vuotta Kotkan toimitiloina.

  

  

Karhulan keskustan rumuutta ja ankeutta kaunistaa sentään yksi rakennus: Ruthin suvulle aikoinaan kuulunut Karhulan kartano, jonka rakennustyöt valmistuivat vuonna 1892. Siinä asuminen olisi suurin kotiunelmien täyttymys. Vaikka se sijaitsee keskeisellä paikalla Kymijoen varrella josta se näkyy hyvin tielle, tontilla kävellessä tuntuu kuin olisi erakoitunut kauas Helilästä oman pikkukylän rauhaan, jota kukaan ulkopuolinen ei häiritse koskaan. Iso tontti on kuin maanpäällinen paratiisi. Kartanon uusgotiikkaa ja -renessanssia jäljittelevä päärakennus on hyvin linnamainen torneineen, ranskalaista linnaa muistuttava. Karhulan hovin pihalta löytyy aivan ihana pieni huvimajakin, jossa varmasti tulisin viettäneeksi kesällä paljon aikaa. Aivan omiaan paikkana kaverien kahvittamiseen.

Karhulan kartanon huvimaja

Mutta en osaa sanoa, mistä kerrostalosta ostaisin osakkeen. Kokonaisen talon lisäksi rikkaalla voisi olla myös kokonainen kerros asuintilanaan. Sentään minulla on vahva visio, miltä kerrostalon pitäisi osapuilleen näyttää. Sen pitäisi muistuttaa esimerkiksi Kirkkokadulla Kotkan pääkirjastoa vastapäätä olevaa kerrostaloa, joka on sekin yli satavuotias – valmistunut jo 1914. Pohjakerroksessa toimiva Tyylikotka mukaan lukien talossa on kymmenen liikehuoneistoa ja neljätoista asuinhuoneistoa.

  

Eivätkös kaikki unelmataloni olleetkin aikamoisia rakennustaiteen helmiä? ;) Millainen olisi teidän unelmatalonne/ asuntonne?