Salut,
messieurs-dames. Syyskuun alussa aloitin uuden harrastuksen.
Toiveenani olisi ollut aloittaa kaksikin uutta harrastusta: itämaisen
tanssin sekä ranskan alkeet. Itämaisen tanssin alkeistunnit
pidetään minulle täysin sopimattomana ajankohtana ja tunneille
pitäisi kulkea vielä KAHDELLA eri bussilla, niinpä ilmoittauduin
suosiolla pelkästään ranskan alkeisiin. Kuitenkin ranska kiinnosti
minua noista kahdesta harrastuksesta eniten. Sensuellilta ja
aistilliselta kuulostava ranska sidottuine ääntämyksineen on ollut
vuosia lempikieleni. Ranskaa ennen suurta vallankumousta hallinneiden
Ludvig XIV:n ja tämän seuraajan Ludvig XV:n aika kiinnostaa minua
suuresti – sattumoisin heidän aikansa on minun erityisalaani
historian tuntemuksessa. Osa lempikirjoistani kuten Bel Ami, Kolme
muskettisoturia ja kaksi
ensimmäistä Angelika-kirjaa
ovat ranskalaisten kirjailijoiden luomuksia. Näin ollen Ranskalla on
paikka sydämessäni.
Valitsin
ranskan valinnaisaineeksi jo seiskaluokan kevätlukukaudella, mutta
ryhmää ei voitu aloittaa liian vähäisen osallistujamäärän
takia. Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa ei ollut edes ranskaa
tarjolla opiskelijoilleen. Saattaisin lukea suuremmitta
ymmärtämisvaikeuksitta fanfictionia ranskaksi enkä tarvitsisi
englanninkielistä tekstitystä ranskalaisiin sarjoihin, jos olisin
päässyt opiskelemaan teininä kieltä. Silti pääasia on että
pääsin lopulta aloittamaan ranskan opiskelun, vaikka jouduinkin
kustantamaan sen omasta pussistani osittain. Kotkan opistossa on
tarjolla oikein seitsemän ranskan kurssia, jos lasketaan mukaan
edistyneiden kurssi jossa luetaan ranskaksi Le Petit Prince
eli tv-piirrettynäkin tuttu
Pikkuprinssi.
Onko teillä usein
vaikeuksia kerryttää sanavarastoa vieraita kieliä opiskellessa vai
oletteko lahjakkaita kielissä? Haluatteko kokeilla jotakin muuta
tapaa kuin sanaston pänttäämistä, jonka jälkeen miesystävä
kuulustelee sanoja teiltä? Minullapa onkin tarjota teille jotain
muuta niksiksi Olen käyttänyt tätä tapaa sanavarastoni
laajentamisessa ja tämä tehokkaaksi havaitsemani metodi on edelleen
käytössäni.
Ala-asteella
aloitimme kolmannella luokalla englannin opiskelun. Meillä oli sama
melkoinen natsitäti englantia opettamassa viidennen luokan loppuun
asti. Aina kun aloitimme tekstikirjasta uuden lukukappaleen saimme
kotiläksyksi kirjoittaa englannin vihkoon kopion sen sanoista.
Minulle se oli tavattoman tylsää puuhaa, eikä urakka valmistunut
silmänräpäyksessä. Menetelmä ei ikinä auttanut minua
laajentamaan suuresti englannin sanavarastoa. Yläasteen opettaja ei
ainakaan laittanut kopioimaan sanastoa. Täti saattoi antaa
kotiläksyksi suomentaa kappaleen ruutuvihkoon, ja se onkin jo tehokkaampi opiskelukonsti. Peruskoulussa
englanti oli heikoimpia aineitani matematiikan, fysiikan, kemian ja
liikunnan jälkeen. Sanaston lukeminenkaan ei oikein toimi minulla
sanojen opettelussa.
Minun menetelmäni
on seuraavanlainen: kirjoitan mieluiten värikkäille muistilapuille
tai valkoisille muistilapuille sanat/ sanonnat vieraalla kielellä ja
toiselle puolelle suomeksi. Teen siis pieniä sanakortteja. Plärään
ensin sanakortteja ranskan sana/ sanonta päällimmäisenä, kunnes
muistan mitä mikäkin on suomeksi. Sen jälkeen käännän
sanakorttinivaskan, suomi etupuolella. Minun onkin jo vaikeampia
muistaa aluksi kunkin sanan/ sanonnan ranskannos, mutta kun selaan
useana päivänä sanakortteja muistan lopulta ainakin lähes
jokaisen sananparren. :D Sanakorttien askarteluun pitää uhrata
pikkuisen aikaa eikä kirjoittaminen ole ainakaan teineistä
miellyttävää älypuhelimien aikakaudella, mutta ainahan opiskelun
eteen on uhrattava vähän aikaa ja vaivaa että oppii hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti