maanantai 20. marraskuuta 2017

Kuinka kerrytän sanavarastoani opiskellessani vierasta kieltä

Salut, messieurs-dames. Syyskuun alussa aloitin uuden harrastuksen. Toiveenani olisi ollut aloittaa kaksikin uutta harrastusta: itämaisen tanssin sekä ranskan alkeet. Itämaisen tanssin alkeistunnit pidetään minulle täysin sopimattomana ajankohtana ja tunneille pitäisi kulkea vielä KAHDELLA eri bussilla, niinpä ilmoittauduin suosiolla pelkästään ranskan alkeisiin. Kuitenkin ranska kiinnosti minua noista kahdesta harrastuksesta eniten. Sensuellilta ja aistilliselta kuulostava ranska sidottuine ääntämyksineen on ollut vuosia lempikieleni. Ranskaa ennen suurta vallankumousta hallinneiden Ludvig XIV:n ja tämän seuraajan Ludvig XV:n aika kiinnostaa minua suuresti – sattumoisin heidän aikansa on minun erityisalaani historian tuntemuksessa. Osa lempikirjoistani kuten Bel Ami, Kolme muskettisoturia ja kaksi ensimmäistä Angelika-kirjaa ovat ranskalaisten kirjailijoiden luomuksia. Näin ollen Ranskalla on paikka sydämessäni.

Valitsin ranskan valinnaisaineeksi jo seiskaluokan kevätlukukaudella, mutta ryhmää ei voitu aloittaa liian vähäisen osallistujamäärän takia. Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa ei ollut edes ranskaa tarjolla opiskelijoilleen. Saattaisin lukea suuremmitta ymmärtämisvaikeuksitta fanfictionia ranskaksi enkä tarvitsisi englanninkielistä tekstitystä ranskalaisiin sarjoihin, jos olisin päässyt opiskelemaan teininä kieltä. Silti pääasia on että pääsin lopulta aloittamaan ranskan opiskelun, vaikka jouduinkin kustantamaan sen omasta pussistani osittain. Kotkan opistossa on tarjolla oikein seitsemän ranskan kurssia, jos lasketaan mukaan edistyneiden kurssi jossa luetaan ranskaksi Le Petit Prince eli tv-piirrettynäkin tuttu Pikkuprinssi.




Onko teillä usein vaikeuksia kerryttää sanavarastoa vieraita kieliä opiskellessa vai oletteko lahjakkaita kielissä? Haluatteko kokeilla jotakin muuta tapaa kuin sanaston pänttäämistä, jonka jälkeen miesystävä kuulustelee sanoja teiltä? Minullapa onkin tarjota teille jotain muuta niksiksi Olen käyttänyt tätä tapaa sanavarastoni laajentamisessa ja tämä tehokkaaksi havaitsemani metodi on edelleen käytössäni.

Ala-asteella aloitimme kolmannella luokalla englannin opiskelun. Meillä oli sama melkoinen natsitäti englantia opettamassa viidennen luokan loppuun asti. Aina kun aloitimme tekstikirjasta uuden lukukappaleen saimme kotiläksyksi kirjoittaa englannin vihkoon kopion sen sanoista. Minulle se oli tavattoman tylsää puuhaa, eikä urakka valmistunut silmänräpäyksessä. Menetelmä ei ikinä auttanut minua laajentamaan suuresti englannin sanavarastoa. Yläasteen opettaja ei ainakaan laittanut kopioimaan sanastoa. Täti saattoi antaa kotiläksyksi suomentaa kappaleen ruutuvihkoon, ja se onkin jo tehokkaampi opiskelukonsti. Peruskoulussa englanti oli heikoimpia aineitani matematiikan, fysiikan, kemian ja liikunnan jälkeen. Sanaston lukeminenkaan ei oikein toimi minulla sanojen opettelussa.

Minun menetelmäni on seuraavanlainen: kirjoitan mieluiten värikkäille muistilapuille tai valkoisille muistilapuille sanat/ sanonnat vieraalla kielellä ja toiselle puolelle suomeksi. Teen siis pieniä sanakortteja. Plärään ensin sanakortteja ranskan sana/ sanonta päällimmäisenä, kunnes muistan mitä mikäkin on suomeksi. Sen jälkeen käännän sanakorttinivaskan, suomi etupuolella. Minun onkin jo vaikeampia muistaa aluksi kunkin sanan/ sanonnan ranskannos, mutta kun selaan useana päivänä sanakortteja muistan lopulta ainakin lähes jokaisen sananparren. :D Sanakorttien askarteluun pitää uhrata pikkuisen aikaa eikä kirjoittaminen ole ainakaan teineistä miellyttävää älypuhelimien aikakaudella, mutta ainahan opiskelun eteen on uhrattava vähän aikaa ja vaivaa että oppii hyvin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti