lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kotkan Meripäivät 2017

Siitä huolimatta että olen asunut Kymenlaaksossa koko ikäni en ole käynyt muistaakseni kuin kuudesti Kotkan Meripäivillä. Ala-asteikäisenä olin siskoni H:n kanssa käppäilemässä Merimarkkinoilla Kotkan Kantasatamassa, enoni ja tämän perheen kanssa katsomassa avajaispäivän paraatia ja serkkuni kanssa askartelemassa Lasten Meripäivillä. Aikuisiällä aloitin käydä tapahtumassa vuonna 2014 ja olenkin siitä pitäen lähtenyt Meripäiville vuosittain.

Kaljateltat, Isopuisto ja Sibelius-puisto sekä baarit hukkuvat ihmispaljouteen tapahtuman aikoihin. Villi biletys on monille tärkeintä Meripäivissä, ja he ovatkin jokaisena tapahtumapäivänä ”turvat täysi”. Jokaisena päivänä, huhhuh. :D Meripäivät on kaikenikäisten tapahtuma tarjolla paljon muutakin – suoraan sanottuna parempaa tekemistä kuin ympäripäissään hilluminen. Alkoholiongelmaistenkaan on turha väittää että juuri Meripäivien takia tuli juotua kappas enemmän kuin oli tarkoitus ja vierittää syy kaverien ”Meripäiville juhlimaan”- päivityksiä somessa, koska valinta tekemisistä ajankohtana on ihan omissa käsissä.

100-vuotiaan ”itsenäisen” maamme kunnaiksi kaupunkifestivaali alkoi jo keskiviikkona, vaikka torstai on ollut aina aiemmilla Meripäivillä avajaispäivä. Tämän vuoden suurtapahtumassa yhdistyvät tutut Kotkan Meripäivät ja The Tall Ships Races. Viime vuonna ja sitä edellisenä vuotena Merimarkkinat olivat Sapokassa ja vain Tivoli Seiterä Kantasatamassa, mutta tänä vuonna tapahtuma-alue sijoittui laajassa kokonaisuudessaan Kotkan Kantasatamasta Kauppatorille Pasaatin edustalle. Kantasatamassa on tällä kertaa myös Kansainväliset Suurmarkkinat.

Tuttuun tapaan lähdin perjantaina tapahtuman kaverini T:n kanssa, jonka olen tuntenut ekasta luokasta lähtien. Olimme sopineet näkevämme kello 18.05 hänen työpaikkansa edessä, josta lähdimme ajamaan hänen autollaan Kotkansaarelle. Bussimatkaan hoodeiltani keskustaan kuluu normaalioloissa kolmekymmentä minuuttia, mutta Meripäivinä siihen vierähtää viisikymmentä minuuttia, vaikka on kaksi kutosbussia käytössä ajamassa peräkanaa. Matkustajat viivästyttävät lähtöä: oltaessa lähdössä liikkeelle elämänkoululaisen pitääkin päästä kuselle tai tyttölapsen kallis Guessin statussymbolilomska jäikin pysäkin penkille. Kiitos henkilöauton olimme perillä tuossa tuokiossa, silmänräpäyksessä Meripäivien etenemismittapuulla.

Perinteiseen Meripäiväkierrokseemme sisältyivät Merimarkkinakojujen syynäys, ostosten teko ja muonitus. Löysin massiivisen pronssisormuksen mustalla korukivellä ja lopultakin heilurin, vaikka jouduinkin maksamaan siitä kaksikymmentäneljä euroa. Aiemmin olemme käyneet T:n kanssa aasialaisessa ruokakojussa, mutta sellaista ei näkynyt missään vaellellessamme, joten päädyimme falafelkojuun. Mikrojärkkärini oli mukana Meripäivähumussa, sillä halusin kuvata purjealuksia kokonaisuuksina ja niiden yksityiskohtia. Bongasin myös muuta silmänruokaa, josta oli ehdottomasti saatava kuvia. 

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti