Salut,
messieurs-dames. Siitä huolimatta että olen asunut Kymenlaaksossa
koko ikäni en ole käynyt muistaakseni kuin kuudesti Kotkan
Meripäivillä. Ala-asteikäisenä olin siskoni H:n kanssa
käppäilemässä Merimarkkinoilla Kotkan Kantasatamassa, enoni ja
tämän perheen kanssa katsomassa avajaispäivän paraatia ja
serkkuni kanssa askartelemassa Lasten Meripäivillä. Aikuisiällä
aloitin käydä tapahtumassa vuonna 2014 ja olenkin siitä pitäen
lähtenyt Meripäiville vuosittain.
Kaljateltat,
Isopuisto ja Sibelius-puisto sekä baarit hukkuvat ihmispaljouteen
tapahtuman aikoihin. Villi biletys on monille tärkeintä
Meripäivissä, ja he ovatkin jokaisena tapahtumapäivänä ”turvat
täysi”. Jokaisena päivänä, huhhuh. :D Meripäivät on
kaikenikäisten tapahtuma tarjolla paljon muutakin – suoraan
sanottuna parempaa tekemistä kuin ympäripäissään hilluminen.
Alkoholiongelmaistenkaan on turha väittää että juuri Meripäivien
takia tuli juotua kappas enemmän kuin oli tarkoitus ja vierittää
syy kaverien ”Meripäiville juhlimaan”- päivityksiä somessa,
koska valinta tekemisistä ajankohtana on ihan omissa käsissä.
100-vuotiaan
”itsenäisen” maamme kunnaiksi kaupunkifestivaali alkoi jo
keskiviikkona, vaikka torstai on ollut aina aiemmilla Meripäivillä
avajaispäivä. Tämän vuoden suurtapahtumassa yhdistyvät tutut
Kotkan Meripäivät ja The Tall Ships Races. Viime vuonna ja sitä
edellisenä vuotena Merimarkkinat olivat Sapokassa ja vain Tivoli
Seiterä Kantasatamassa, mutta tänä vuonna tapahtuma-alue sijoittui
laajassa kokonaisuudessaan Kotkan Kantasatamasta Kauppatorille
Pasaatin edustalle. Kantasatamassa on tällä kertaa myös
Kansainväliset Suurmarkkinat.
Tuttuun tapaan
lähdin perjantaina tapahtuman kaverini T:n kanssa, jonka olen
tuntenut ekasta luokasta lähtien. Olimme sopineet näkevämme kello
18.05 hänen työpaikkansa edessä, josta lähdimme ajamaan hänen
autollaan Kotkansaarelle. Bussimatkaan hoodeiltani keskustaan kuluu
normaalioloissa kolmekymmentä minuuttia, mutta Meripäivinä siihen
vierähtää viisikymmentä minuuttia, vaikka on kaksi kutosbussia
käytössä ajamassa peräkanaa. Matkustajat viivästyttävät
lähtöä: oltaessa lähdössä liikkeelle elämänkoululaisen
pitääkin päästä kuselle tai tyttölapsen kallis Guessin
statussymbolilomska jäikin pysäkin penkille. Kiitos henkilöauton
olimme perillä tuossa tuokiossa, silmänräpäyksessä Meripäivien
etenemismittapuulla.
Perinteiseen
Meripäiväkierrokseemme sisältyivät Merimarkkinakojujen syynäys,
ostosten teko ja muonitus. Löysin massiivisen pronssisormuksen
mustalla korukivellä ja lopultakin heilurin, vaikka jouduinkin
maksamaan siitä kaksikymmentäneljä euroa. Aiemmin olemme käyneet
T:n kanssa aasialaisessa ruokakojussa, mutta sellaista ei näkynyt
missään vaellellessamme, joten päädyimme falafelkojuun.
Mikrojärkkärini oli mukana Meripäivähumussa, sillä halusin
kuvata purjealuksia kokonaisuuksina ja niiden yksityiskohtia.
Bongasin myös muuta silmänruokaa, josta oli ehdottomasti saatava
kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti