perjantai 6. helmikuuta 2015

Curtains


Inspiroidun minimaalisen vähän sisustuslehdissä, joissa esitellään skandinaavista minimalismi moderniutta ja maalaisromantiikkaa, joista en pidä kuin yksittäisyyksien osalta. Historiantutkiminen on minulle rakas harrastus ja samalla sisustusinspiraation lähde, kuten sisustuslehdet joillekin toisille sisustushulluille. Viktoriaanisen aikakauden verhot olivat komeimmat yhtälailla runsaasti poimutettuina ja äärimmäisen pelkistettyinä ja tummat muotivärit parhautta kautta aikain, sitten barokin.



Ruokasali olisi unelmieni ruokasali, jos viininpunaiset kaunokaisverhot saisivat aisaparikseen pitsiset valoverhot ja oikeassa alanurkassa vilahtavat chippendaletuolit vaihtuisivat ranskalaiseen rokokoohon. Katto on kuin taideteos ja tapetit aivan mielettömät valkean katon ja paneloinnin kontrastina.




Silkkiverhot ansaitsivat riippua ihmisten ilona jossain muualla kuin saniteettitiloissa.


Tilan sisustus ei ole kummoinen mitä kokonaisvaltaiseen esteettisyyden tavoittamiseen tulee. Tuolit ovat tönköt kömpelykset, seinien värivalinta ja ovaalinmuotoisten muotokuvien sommittelu virhearviota. Sametilta vaikuttavien verhojen yksinkertaisuudesta löytyy inspiroivaa eleganssia. Varmasti hankkisin vastaavan astiavitriinin kuin oikealla puolella, jos olisi tilaa. :P


Se nainen jolla olisi talossaan tuollainen huone katon koristelistoineen ja ehkä kauneimpine verhoineen ja seinien kohokuviointeineen, voisi sanoa itseään onnen tytöksi. Seinät vaan kaipaavat värinvaihdosta turkoosin epämääräisyydestä kultaiseen. Ikuiset hyvästit sanottakoon myös pöytälamppuvirityksille, jotka eivät myötäile alkuperäistä tyylisuuntaa.



Yksinkertaiset verhot voivat olla ylelliset, komeat ja näyttävät. Molempia verhoja voisi kuvata kaikilla kolmella adjektiivilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti