Katsaus kahvittelun historiaan ja kahvittelutarvikkeisiini

Nykyisen kaltaisen kahvijuoman valmistus lienee arabien keksintö. Arabien on arveltu oppineen kahvin paahtamisen jo 1200-luvulla. Kahvia tiedetään viljellyn Jemenissä viimeistään 1400-luvulla ja luultavasti paljon aikaisemminkin. Ensimmäiset kahvihuoneet (arab. qahveh khaneh) avattiin Mekassa, ja pian kahviloita oli koko arabimaailmassa. Kahvilat olivat sosiaalisen ja liike-elämän keskuksia, mutta kun niistä tuli myös poliittisen toiminnan keskuksia, ne kiellettiin. Myöhemmin kielto korvattiin kahvi- ja kahvilaverolla. Jemenistä kahvinviljely levisi 1500-lukuun mennessä Persiaan, Egyptiin, Syyriaan ja Turkkiin. Turkkilaiset levittivät kahvikulttuuria ympäri Lähi-itää uusia maita vallatessaan. Turkin pääkaupunkiin Konstantinopoliin syntyi runsaasti uusia, ylellisiä kahvihuoneita.

Eurooppaan kahvia toivat ensi kerran merkittäviä määriä venetsialaiset kauppiaat vuonna 1615. Aluksi kahvia myytiin lääkkeeksi. Venetsian papisto tuomitsi kahvin aluksi ”Saatanan kitkeränä keksintönä”, kunnes paavi Klemens VIII antoi juomalle hyväksyntänsä maistettuaan sitä. Englantiin kahvia alettiin tuoda 1650-luvulla, Ranskaan 1660-luvulla ja Pohjois-Saksaan 1670-luvulla. Euroopan ensimmäinen kahvila avattiin Venetsiassa vuonna 1683; vuonna 1720 avattu Caffè Florian on edelleen toiminnassa. Lontoossa avattiin Lloyd’s-kahvila vuonna 1688. 1700-lukuun mennessä kahviloista oli tullut merkittävä osa eurooppalaista kaupunkikulttuuria.

Kahvittelu rantautui Pohjois-Amerikkaan viimeistään vuonna 1668, ja kahviloita perustettiin pian siirtokuntien suurimpiin kaupunkeihin. Kahvi syrjäytti teen pohjoisamerikkalaisten suosikkijuomana Bostonin teekutsujen myötä. Ranskalainen laivastoupseeri Gabriel Mathieu de Clieu toi vuonna 1720 kahvipensaan Martiniquelle, ja vuonna 1777 saarella oli jo 18–19 miljoonaa kahvipensasta. Hollantilaiset alkoivat viljellä kahvia Etelä-Amerikassa vuodesta 1718 alkaen, ja britit toivat kahvipensaan Jamaikalle vuonna 1730. Brasilian Paraíba-laaksossa alettiin viljellä kahvia vuonna 1774, ja 1830-luvulla Brasilia oli jo maailman suurin kahvintuottaja ennen Kuubaa, Jaavaa ja Haitia. Kahvin tuotantomäärien kasvu johti hintojen romahtamiseen 1840-luvulla, mistä hinnat nousivat taas nopeasti 1890-luvulle asti. Hinnannousun myötä kahvin viljely levisi myös muun muassa Guatemalaan, Meksikoon, El Salvadoriin ja Kolumbiaan, jonne kahvi oli tullut vuonna 1723 jesuiittojen mukana. Kahvin tuotanto levisi myös muualle maailmassa. Moni toisen maailmansodan jälkeen itsenäistynyt Afrikan maa, oli jo taloudellisesti enemmän tai vähemmän taloudellisesti riippuvainen kahvin viennistä.

Kahvinkeitintä ei löydy keittokomerostani. Omissa oloissani juon pikakahvia ja tarjoan vierailijoille pannukahvia, jolleivät he juo ennemmin teetä. Juon päivittäin teetä, mutta olen vannoutunut kahvinjuoja. Aamukahvi on saatava mustana, jotta lähden vähitellen käyntiin. Muihin kahvimukillisiin kaadetaan täysmaitoa tai kahvikermaa. Liedellä kahvipannussa keitetty kahvi on paljon paremman makuista ja keittoprosessi viehättävä nostalgisuudessaan. Mammani antoi heidän turhanpanttina lojuvan kahvipannunsa minulle. Kahvipannut eivät ole harvinaisia kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla, jollei isovanhemmilta liikene kahvipannua. Ne on tapana hinnoitella 12 eurosta ylöspäin teräksinen version ollessa kyseessä, mutta kupariset kahvipannut ovat vähän kalliimpia.

Nostalgisen pannukahvin valmistus perinteisellä kahvipannulla:

1. Kaada raikas kylmä vesi kahvipannuun.
2. Kiehauta vesi ja siirrä pannu pois lämmönlähteen päältä.
3. Lisää veteen pannujauhettua kahvia ja sekoita hyvin. Annostele 6–7 grammaa kahvia 1 desillitraa vettä kohden. Käytä mittana kukkurallisia ruokalusikoita tai  kahvimittaa (7 grammaa).
4. Siirrä pannu takaisin lämmölle ja anna kahvin kuohahtaa kerran.
5. Siirrä pannu pois lämmöltä, sekoita ja anna hautua 4–5 minuuttia.
6. Voit kaataa kahvin tarjoilupannuun. Niin kahvin hautuminen loppuu juuri oikeaan aikaan, eikä kuppiin tule kahviporoja.
7. Suositeltava pannukahvin tarjoilulämpötila on 75–80 astetta.
   

Kolme askelta täydelliseen pannukahviin:

1. Käytä raikasta vettä ja pannujauhettua kahvia.
2. Sekoita hyvin, kun olet lisännyt kahvijauheen pannuun.
3. Lämmitä kahvia, kunnes se kuohahtaa mutta ei vielä kiehu.
   

Muista ettet laita kahvia kiehuvaan veteen tai anna kahvin kiehua lämmöllä. Jos kahvi palaa, tuloksena on varsin kitkerä maku.

Kahvikupit ja -tassit ovat Arabiaa, Myrnaa ja sarjaa jonka nimeä en tiedä. Sarjaa X on valmistettu ainakin vaaleanvihreänä, valkoisena ja rosana. Yli viisikymmentävuotta sitten isovanhempani saivat sitä häälahjaksi ja mammallani oli sarjaa omasta takaa. Suurin osa sarjasta särkyi vuosien saatossa, mutta rippeitä jäi minulle. Astiakaapista löytyy neljä X-kuppia tasseineen ja pullalautasineen sekä pari ylimääräistä kahvitassia ja pullalautasta. Myrnakuppeja ja tasseja on vain vaivaiset kaksi. Astiankeräilyprojektina on hankkia toiset kaksi Myrnan kuppia, tassia ja neljä pullalautasta. Kuvassa pullalautasen virkaa ajavat Villeroy & Bochin ihanat Retro Coyntry- lautaset. Astiayhdistelmien ei ole mikään pakko löytyä saman valmistajan samasta sarjasta.

Kermakko on hankittu kotkalaisesta Tamburiini-nimisestä sisustusliikkeestä, joka myy uutta sekä vanhaa tavaraa. Myrna-kupit on ostettu samasta liikkeestä.

Isosiskopuoleni antoi Villeroy & Bochin Retro Country -kulhot rippilahjaksi. Omistan kirkkaan yksittäiskappaleen samasta sarjasta. Asetan kulhoon tarjolle suolapähkinöitä ja Joulun aikaan Fazerin Wiener nougat -konvehteja. Biedermeier-pöytäni on entisöitynynä kustavilaisiin rokokoo-tuoleihin ja prameaan kynttelikköön yhdistettynä sen verran komea, että haluan herkkujen olevan panostetusti tarjolla.

Jouluna 2012 sain isoisoäitini alpakkalusikat lahjaksi, vai pitäisikö sanoa ennakkoperintönä lapsuudenkodistani.