1600-luvulle sijoittuvia leffoja

Angélique, marquise des anges, pääosissa Michéle Mercier, Robert Hossein, Jean Rochefort, Claude Giraud ja Giuliano Gemma

Angélique-elokuvat perustuvat Sergeanne Golonin samannimiseen romanttiseen sekä seikkailupitoiseen kirjasarjaan, joka sijoittuu nuoren Ludvig XIV:n hallitsemaan Ranskaan. Angélique on köyhän maalaisaatelisen miehen poikamainen villikkotytär, josta kasvaa luostarikoulussa häikäisevä kaunotar. Ajan tavan mukaisesti neito lähtee luostarikoulusta siinä vaiheessa, kun hänelle on löytynyt sulhanen. Rikas aatelismies kreivi de Peyrac, niin rikas että itse kuningaskin kadehtii häntä. Aluksi Angélique ei pidä miehestään yhtään, mutta vähän myöhemmin hän huomaakin rakastuneensa kreivi Joffreyhin. He saavat kaksi poikaa, jotka ristitään Florimondiksi ja Cantoriksi. Eikö kuulostakin ihan joltain ”Ja he elivät elämänsä onnellisena elämänsä loppuun asti.” -harlekiinisiirapilta? Jep, mutta Peyracien onni ei tule kestämään. Peyracin kreivi tuomitaan poltettavaksi roviolle rangaistukseksi noituuden harjoittamisesta ja kaunis kreivitär jää ihan puille paljaille kruunun takavarikoitua pariskunnan omaisuuden.

Merveilleuse Angélique, pääosissa Michéle Mercier, Claude Giraud, Jean Rochefort, Giuliano Gemma, Jean-Louis Trintignant, Jacques Toja

Henkensä pitimiksi kerjäämään joutuvalla Angéliquella ei ole mitään muuta paikkaa, jonne mennä kuin alamaailman edustajien asuttama Ihmeiden hovi. Siellä hän eli vapaata ja yllättävän turvallista elämää Calembredainen ja Puukaukalon ystävyyden ansiosta. Häneen ei saanut kajota, sillä hän oli maksanut suojelurahaa. Jouduttuaan vankilaan parin muun Calembredainen joukkioon kuuluvan naisen (porttojen) kanssa Angélique ei enää palannut alamaailmaan. Päästyään vapaaksi hän alkoi vähitellen nousta yhteiskunnallisessa hierarkiassa kovalla työllä ja sisulla. Viimein hänestä tuli varakas porvarisnainen, jolla oli suklaatupia Pariisissa, Pariisin lähistön pikkukaupungeissa, Saint-Germainissa, Fontainebleauissa, Versaillesissa, Lyonissa ja Nantesissa. Sankarittaremme oli toki ylpeä saavutuksistaan päästä ihan pohjalta ylös, mutta hän halusi takaisin aatelispiireihin, joihin hän oli syntynyt. Angélique alkoi hautoa avioliittoa kauniin Philippe-serkkunsa kanssa, joka oli nyt Plessisin markiisi. Niin hartaasti, ettei hänellä ollut enää rohkeutta luopuakaan aikeistaan. Kun hänestä olisi tullut Plessisin markiisitar, hänet esiteltäisiin hovissa, hän pääsisi jälleen syntymäseudulleen ja omaistensa luo sekä olisi kauniin valkoisen satulinnan valtiatar.

Angélique et Le Roy, pääosissa Michéle Mercier, Estella Blain, Jacques Toja, Jean Rochefort, Sami Fray ja Fred Williams

Kolmannessa Angélique-elokuvassa sulotar on saanut entisen statuksensa takaisin. Nyt hän on Plessisin markiisitar. Elokuvan alussa Hänen Majesteettinsa Ludvig XIV kutsuu rouva markiisittaren hoviin, sillä hänellä on tehtävä johon madame de Plessis on nainen paikallaan. Persian hankalan suurlähettilään Baktiari Beyn kanssa pitäisi saada tärkeä sopimus syntymään. Kauniista ja teräväpäisestä madame de Montestapanista on tullut kuninkaan rakastajatar, koska hallitsija kyllästyi edelliseen rakastajattareensa Louise de la Valliéreen. Kuningas Ludvig on iskenyt silmänsä lumoavaan Plessisin markiisittareen jo ensimmäisessä elokuvassa ja hän haluaisi juuri tämän naisen rakastajattarekseen. Madame de Montespan on päättänyt pitää kynsin hampain kiinni asemastaan, johon hän lopultakin päässyt. Hän on täysin valmis eliminoimaan tarvittaessa kilpasiskonsa Angéliquen.

Angelika-kirjat hakkaavat kuusinolla elokuvat, vaikka elokuvissakin oli tarpeeksi romantiikkaa ja seikkailudraamaa. Olen kuitenkin hullaantunut puvustukseen ja miljööseen. Angéliquen, madame de Monstespanin ja nuoren Aurinkokuninkaan rooleihin valitut näyttelijät Michéle Mercier, Estella Blain ja Jacques Toja olivat täydelliset rooleihinsa. 

Le Roi danse, pääosissa Benoît Magimel, Boris Terral, Tchéky Karyo, Colette Emmanuelle, Cécile Bois ja Idwig Stephane

Ludvig XIV ei ollut kovin työteliäs tai ahkera oppilas latinassa, historiassa, matematiikassa, italiassa tai piirustuksessa, mutta hän osoitti suurta kykyä maalaustaiteessa, arkkitehtuurissa ja musiikissa. Erityisen lähellä Ludvigin sydäntä oli tanssi, joka oli tuohon aikaan oleellinen osa herrasmiehen kasvatusta. Yleisesti oletetaan että nuori Ludvig XIV harrasti tanssia joka päivä seitsemänvuotiaasta lähes kolmekymmentävuotiaaksi. Le Roi dansessa pääosassa ovat nuori monarkki ja syntyperältään italialainen säveltäjä Jean-Babtiste Lully (alunperin Giovanni Battista Lulli). Elokuva kertoo hovielämästä ja nuoren Ludvigin noususta valtaan yksinvaltiaaksi Aurinkokuninkaaksi, vaikka hänen äitinsä leskikuningatar epäilee ääneen onko hänen pojastaan mihinkään muuhun kuin tanssimaan ja huvittelemaan.

Le Roi danse on vähän niin kuin barokkivastine Coppolan ohjaamalle Marie-Antoinettelle eli silmänruokaa eikä edes mikään neljän tähden filmi. Musiikki ja tanssipuoli sen sijaan ovat huippuhyviä, nähdäänhän nuori monarkki tanssimassa balettia Lullyn barokkimusiikin säestyksellä.

Kurkunleikkaajien saari, pääosissa Geena Davis, Matthew Modine, Frank Langella, Maury Chaykin, Patrick Malahide

Vuonna 1668 Morgan Adams jahtaa setäänsä ja merirosvotoveriaan Dawg Brownia, joka on siepannut hänen isänsä Mustan Harryn. Isällä oli yksi kolmasosa aarrekartasta, joka johdattaa Kurkunleikkaajien saarella. Dawgilla on myös yksi kartan kappale, jonka hän sai varastamalla sen kolmannen veljen ruumiilta. Viimeinen kappale on neljännellä veljellä Mordechailla. Harry ei suostu antamaan omaa kappalettaan Dawgille ja pakenee Morganin avulla, mutta haavoittuu siinä rytäkässä kuolettavista. Kuoleva isäukko paljastaa tyttärelleen, mistä kartan kappale löytyy: hänen päänahastaan. Skalpeerattuaan kuolleen isänsä, Morgan lähtee aarrejahtiin isänsä aluksella Aamutähdellä. Valitettavasti kartan ohjeet ovat latinaksi, jota kukaan miehistöstä ei osaa. Niinpä he suuntaavat lähelle Port Royaliin etsimään jonkun joka osaa kieltä. Siellä löytyykin rangaistusvankina oleva William Shaw -niminen varas, joka osaa hyvin latinaa.

Kurkunleikkaajien saaren tekijät eivät todellakaan saaneet omiaan takaisin, sillä se tuotti vain kymmenen miljoonaa dollaria. Okei se ei ole mikään mestariteos, mutta minun mielestäni se on ihan sopivan jännittävä ja hauska merirosvoaiheinen seikkailuelokuva. Mikäli pitää Pirates of Caribbeonin tapaisista leffoista Kurkunleikkaajien saarikin menettelee ajanvietteenä.

The Four Musketeers, Miladyʼs Revenge, pääosissa Oliver Reed, Raquel Welch, Richard Chamberlain, Michael York, Frank Finlay, Faye Dunaway, Christopher Lee, Geraldine Chaplin, Roy Kinnear ja Charlton Heston

Nuori hurjapää dʼArtagnan on päässyt Kuninkaan muskettisoturiksi, joihin hänen ystävänsä Aramis, Athos ja Porthos kuuluvat entuudestaan. Kolmen muskettisoturin pahis kardinaali Richelieu määrää luottoapurinsa kreivi de Rochefortin kidnappaamaan Constance Bonancieuxʼn, kuningatar Anna Itävaltaisen ompelijattaren ja dʼArtagnanin vuokraisännän nuoren ja hehkeän vaimon. Madame Bonancieux on vähäisestä asemastaan huolimatta kuningattaren uskottu ja hänen eminenssinsä haluaa raivata hovista kaikki Itävallan Annan uskotut. Kardinaalin toinen apuri Milady de Winterkin juonii. Julma ja pirullisen nerokas tenhotar janoaa kostoa kyltymättömän verenhimoisena, koska hänen juonittelunsa ei sittenkään kantanut lopulta hedelmää edellisessä osassa. Milady viettelee helposti dʼArtagnanin pitääkseen nuorukaisen kiireisenä. Mutta pian tenhottaren todellinen luonne ja menneisyys paljastuvat nuorelle muskettisoturille. Milady oli nuorempana naimisissa Athoksen kanssa, mutta hän tappoi vaimonsa, koska tämä oli paljastunut liljankukalla (polttomerkki) merkityksi rikolliseksi. Mutta mikäs pahan olisi tappanut?

Alexandre Dumas vanhemman kirjallinen mestariteos on filmattu monta kertaa, mutta yksikään filmatisoinneista ei yllä lähellekään kirjan tasoa. Joka tapauksessa Richard Lesterin ohjaama The Four Musketeers, Miladyʼs Revenge ja sitä edeltävä osa The Three Musketeers (1973) ovat onnistuneimmat elokuvaversiot Ludvig XIII:n ja tämän pääministerin kardinaali Richelieun ajan Ranskasta.