Salut,
messieurs-dames. Luvassa on katkeransävyistä avautumista tärkeästä
asiasta, vaikka yleensä haluan pitää tämän blogin tunnelman
keveänä ”hömppälinjalla”. Aina voitte jättää lukematta
tämän postauksen, jos haluatte välttyä katkerammalta setiltä. ;)
Postaukseni käsittelee myös alkoholismia, joka on minulle
henkilökohtainen aihe. Minulla itselläni ei ole ikinä ollut
pienintäkään alkoholiongelmaa enkä pidä enää suuremmin
alkoholista. Juon pari alkoholiannosta muutaman kerran vuodessa
jossain illanvietossa tai baarissa. Molemmat vanhempani ovat
kuitenkin alkoholisteja ja siksi muutin kolmevuotiaana kokonaan
sijaisperheeseen, äitini vanhemmille.
Kaikki nuoret
ihmiset eivät osaa olla aina kiitollisia hyvästä terveydestään.
Kai he pitävät itseään haavoittumattomina tai luulevat – mikä
on vielä pahempaa! - hukkaavansa ”ainoan elämänsä” jolleivät
ryyppää ryyppäämistään kuin olisi meneillään viimeinen päivä
ennen maailmanloppua. Minä en todellakaan osannut olla kiitollinen
hyvästä terveydestä, silloin kun sain vielä nauttia siitä. Kun
terveyttä pidetään itsestään selvyytenä, ei muka tarvitse tehdä
yhtään mitään sen edistämiseksi ja vaalimiseksi.
Joku menettää
terveytensä kerralla aivohalvauksen tai ketiapiinin (vaikuttavaa
ainetta ketiapiinina Seroquelissa ja halvemmassa versiossa
Ketipinorissa) käytön ja lopetuksen myötä kuten minulle
valitettavasti kävi... Aikanaan he toipuvat osittain ja saavat
sentään elämänsä takaisin. Sitten he ymmärtävät ettei
terveyden arvoa voi mitata rahassa ja tekevät kaikkensa
ylläpitääkseen edes sen hataran terveytensä, jonka he ovat
sinnikkyydellä saavuttaneet. Nuorilta alkoholisteilta ei riistetä
kerralla terveyttä, vaikkeivät he ole piitanneet ollenkaan
terveellisistä elämäntavoista toisin kuin joku ketiapiinia
unettomuuteen syönyt tai pari masennuslääkekuuria popsinut on
saattanut tehdä. Nykyisin minulla on merkittävästi terveellisemmät
elämäntavat kuin vielä viisi vuotta sitten, mutta kyllä minulla
voisi sanoa silti olleen ihan terveet elämäntavat sitä ennen –
monien mielestä todella terveet elämäntavat. En hotkinut
silloinkaan monta kertaa viikossa roskaruokaa tai valmisruokaa, en
käyttänyt juurikaan alkoholia, tupakoin vähän, ulkoilin
päivittäin ja minulla oli välillä liikuntaharrastuksia kuten
aerobic teininä ja klassinen baletti.
Alkoholistit ovat
vain saaneet hälyttäviä varoitusmerkkejä enemmän kuin kerran tai
kaksi, joista heidän pitäisi päätellä että on tehtävä pysyvä
elämänmuutos eikä vaan olla kuukautta selvin päin. En oikeasti
tiedä tulenko ikinä ymmärtämään miksi alkoholisteille annetaan
useita varoitusmerkkejä, muttei minulle. Enhän minä pelannut yhtä
riskialtista uhkapeliä omalla terveydelläni? Keskustelupalstat
olisivat olleet kyllä täynnä ihmisten käyttökokemuksia
ketiapiinista, joista löytyy todella paljon tositarinoita ikävistä
sivuvaikutuksista. Totta kai olisi ollut hemmetin järkevää lukea
enemmän käyttökokemuksista ja harkita niiden perusteella
kannattaako minun todellakaan alkaa käyttämällä käyttää
unettomuuteen vakaviin psyykkisiin harhoihin tarkoitettua
lääkevalmistetta. Mietin kolkosti virnistäen että ehkä olin
siinä määrin pölkkypää että minua piti rangaista niin että
seuraamukset ovat elinikäiset ja oppisin punnitsemaan kaikenmaailman
lääkkeiden hyötyjä suhteissa haittavaikutuksiin.
Minä kun pidin
teini-ikäisenä itseäni tyttönä, jolla ei ollut mitään. Hyvä
terveyskö on yhtä kuin ei mitään, olkoonkin kyseessä alle
kaksikymmentävuotias tytön hupakko? Minulla on nyt lähes kaikkea
jota minulla ei ollut teininä, mutten edes muista enää miltä
tuntuu olla fyysisesti terveyden perikuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti