Haltiahahmoni ensimmäisestä larppiseikkailustani

Valkyrie syntyi 100 vuotta sitten eräänä kevätiltana tammen oksille rakennetussa haltiamökissä. Kuulostaa suloiselta, eikö? No, sitä se ei ollut. Valkyrie vietiin äitinsä käsivarsilta samantien syntymänsä jälkeen – kyseessä kun oli Ulf Alteannin ainoa tytär, jonka mies halusi kasvattaa palatsissa. Ulfin vaimo oli ollut vaikea saada lapsia ja siksi äpäristäkin täytyi pitää hyvää huolta – eihän Ulf halunnut jäädä ilman perillistä.

Ulf oli kaukokatseinen, sillä tilanne oli pysynyt samanlaisena pitkään. Moni jo olettaa, ettei pariskunta tulekaan saamaan yleisiä lapsia. Sen verran kauan he ovat yrittäneet. Valkyrie onkin elänyt melkoisessa yltäkylläisyydessä Ulfin todennäköisenä perijänä. Kaikki Valkyrien tavat eivät ole kovinkaan sovinnaisia: hän pitää hyvin paljon uhkapeleistä ja onpa hänellä myös maine ”huonona naisena”. Valkyrie itse nauraa mokomalle nimitykselle. Saattaa hänellä ehkä olla ollut muutama rakastaja keskimääräistä enemmän ja voihan hän joskus olla luvannut palveluksen palveluksena, mutta hän ei ymmärrä, millä lailla se muka tekee hänestä huonon.

Valkyrie on asunut koko ikänsä hovissa, mutta kaikki eivät ajattele hänen kuuluvan sinne aatelittoman äidin ja sopimattoman käytöksen takia. Valkyrieta on aina kohdeltu toisen luokan aatelisena, ja se raivostuttaa häntä. Nuorempana hän pelkäsi ylempiään, mutta vähitellen hän oppi pistämään kovan kovaa vasten – joko kasvotusten tai kieroilemalla selän takana. Ulf huomasi Valkyrien oveluuden ja juuri näiden piirteiden pohjalta hän oppi arvostamaan tytärtään aina vain enemmän – lopulta siihen pisteeseen asti, että otti tämän mukaan huolehtimaan vanhojen taikaesineiden kokoelmastaan. Kyseessä ei ole mikä tahansa kokoelma, vaan kyseiset esineet ovat hieman kiusallisia säilyttää. Tai sanottaisiinko, että laittomia. Kokoelmaan sisältyy mustan magian esineitä laidasta laitaan ja Ulf väittää sen olevan valtakunnan suurin aarreaitta niiden suhteen. Parempi olisi kuitenkin, ettei kovin moni jatkossakaan tietäisi tästä kokoelmasta.

Vaikka Valkyrien elämä on monin tavoin hänelle mieleistä, liittyy siihen joitakin uhkia. Mikäli isä saa toisen lapsen, häneltä putoaa kaikki alta. Hänellä ei ole automaattisesti paikkaa hovissa enää sen jälkeen, eikä häntä varmasti erikseen kutsuta sinne. Myöskään mittavasta omaisuudesta on turha haaveilla – isällä on nimeä muttei kultaa. Kulta tulee hänen vaimonsa suvusta, eikä Valkyrie varmasti saa enää nauttia siitä, jos pariskunnalle syntyy yhteinen lapsi.

Siispä Valkyrien täytyy turvata selustansa. Ensinnäkin oli tärkeää tutkia äidin sukua tarkkaan, eihän sitä koskaan tiedä mitä sieltä löytyisi. Se oli viisas päätös. Kulki nimittäin huhuja, että äiti oli sukua itselleen Rúnille, joka aikoinaan kukisti suuren peikkokapinan. Jos näin todella olisi ja Valkyrie voisi todistaa sen, saisi Valkyrie varmasti aatelisarvon myös äitinsä kautta.

Sitten päästäänkin siihen, minkä vuoksi Valkyrie on mukana vaarallisella matkalla. Maailmojen raja on paikka, minne kadonneet esineet tuppaavat ilmestymään. Keijut kun pitävät kullasta. Rúnin kadonnut tikari Peikonsurma saattaa hyvinkin löytyä juuri sieltä. Huhutaan että siihen ei voi koskea kuin Rúnin sukulainen, joten sen kantaminen olisi osoitus, että hän todella on Rúnille sukua.

Toki tämä suunnitelma vaatii, että Valkyrie todella löytää tikarin ja siihen liittyvät legendat todella pitävät paikkansa – mikä ei todellakaan ole varmaa. Siksi on hyvä keksiä myös varasuunnitelma. Niinpä Valkyrie mietti: millä tavalla haltia voi saavuttaa korkeamman arvoaseman? No avioliitolla. Suurin osa aatelismiehistä on laiskoja, pöyhkeitä ja typeriä. Osa taas on aivan liian pehmeitä. Valkyrie on kuitenkin löytänyt sopivan kohteen hetken pähkäiltyään: Unnurin. Ei Unnur häntä romanttisessa mielessä miellyttänyt, mutta mies on korkeassa asemassa, rikas ja ihan siedettävän oloinen. Unnur tuntee oman arvonsa ja on älykäskin. Hän ei ole säälittävä luuseri kuten esimerkiksi prinssi Oliwier, joka entisen rakastettunsa kuoleman jälkeen näytti avoimesti heikkoutensa pillittämällä milloin milläkin nurkalla. Hän ei ole myöskään mielisairas niin kuin kuninkaallinen neuvonantaja Kettil tai idealistinen idiootti kuten Even. Valkyrie voi jopa kuvitella kunnioittavansa häntä.

Mahtisuvut kuitenkin naivat harvoin vain puoliksi aatelisia – Valkyrien täytyy siis keksiä jotain, mitä saadakseen Unnur voisi naida hänet. Mitään viettelykikkoja ona ivan turha kokeilla, tuntuu melkein kuin Unnur olisi sellaisille immuuni. Parempi siis käydä suoraan kylmää kauppaa. Valkyrie on lähettänyt Unnurin perään vakoojia, ja hänelle on selvinnyt että mies etsii erästä tiettyä korua – joka onneksi löytyy hänen varastoistaan. Valkyrie on aina luullut että koru on täysin arvoton, mutta juuri sen Unnur tuntuu kovasti haluavan. Ei kuitenkaan kannata suin päin juosta tarjoamaan sitä miehelle – silloinhan tämä ymmärtää että häntä on vakoiltu. Parempi odottaa tilaisuutta – eiköhän Unnur jossain vaiheessa tule sanoneeksi tai tehneeksi matkalla jotain sellaista, joka osoittaa hänen etsivän jotain. Silloin kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen.

Hahmokuvaus on kaverini kirjoittama.